meillä synty avopuolisoni kanssa heinäkuussa tyttö. synnytyxen jälkeen(sektio) n. kuukauden sisään pantiin 2kertaa mutta nyt edellisestä panosta on jo melkein 5kk. täysimetys kuulemma vie halut. mua on jo pikkuhiljaa ruvennu tympimään ku koko selibaatin aikana naiseni ei ole todellakaan tehnyt MITÄÄN. ei siis huomioi minun seksuaalisuuttani mitenkään vaikka minulla on tietenkin samanlaiset halut ku aina ja voi pojat ku niitä haluja riittäis.
en tiedä olenko turha ruikuttaja mutta tekee vaan mieli vähän avautua jossakin (kyllä me kotona ollaan jo riidelty tarpeexi tästä asiasta). mitenkäs teillä muilla on? mä en saa siis mitään ja aina ku asiasta mainitsen ni akka suuttuu ja huutaa että "miten sä kehtaat valittaa. etkö sä tiedä miten vaikeaa mulla on" ja kyllähän mä ymmärrän mutta eikö se siltikään vois tehdä edes JOTAIN? olis edes ääressä kun MÄ runkkailen mutta ei. mitä mieltä siis olette? onko tämä teksti turhaa ruikutusta vai ei?
en tiedä olenko turha ruikuttaja mutta tekee vaan mieli vähän avautua jossakin (kyllä me kotona ollaan jo riidelty tarpeexi tästä asiasta). mitenkäs teillä muilla on? mä en saa siis mitään ja aina ku asiasta mainitsen ni akka suuttuu ja huutaa että "miten sä kehtaat valittaa. etkö sä tiedä miten vaikeaa mulla on" ja kyllähän mä ymmärrän mutta eikö se siltikään vois tehdä edes JOTAIN? olis edes ääressä kun MÄ runkkailen mutta ei. mitä mieltä siis olette? onko tämä teksti turhaa ruikutusta vai ei?
Vastaukset 23
Vanhimmat
Ei tunnu todellakaan sua kohtaan reilulta tollanen. Jos ei varsinainen seksi kiinnosta, niin voi sitä muillakin keinoín toista hiukan avittaa...Kyllä mun mielestä mies pitää ottaa huomioon seksiasioissa niinku kaikissa muissakin asioissa. Ja onhan siinä jo jotain outoa, jos ei ole mitään elimellistä syytä ja silti ei seksi ole kiinnostanut puoleen vuoteen. Sulla on syytä olla ihmeissäsi tai ainakin oikeus vaatia avovaimoas keskustelemaan asiasta. Ehkä hänellä on joku syy, mistä ei ole osannut/kehdannut puhua tms.
olisiko vielä vaimokkeella synnytyksen jälkeiset hormoonit "sekaisin". oletteko keskustelleen asiasta rauhassa, oletteko miettineet syytä asiaan, onko vaimosi mahdollisesti muuten allapäin- onko kenties synnytyksen jälkeistä masennusta? miten vauveli vaikuttaa asiaan? nukkuuko hän omassa vuoteessaan vai teidän välissä? pelkääkö vaimo vauvan heräämistä? oletko osoittanut vaimollesi muuten raukkautta, kiitosta, hyväilyä ja kehunut häntä? joskus naiset kokevat asiat synnytksen jälkeen niin erilailla ja ovat huolissaan naiseudestaan, toisaalta äidin rooliin niin uppoutuneita, että isät meinaa unohtua.
ehdotus: jos teillä on luotettavia lastenhoitajia ( mummit, papat, kummit, tädit jne..), viekää vauva hoitoon ja tehkää jotain kahden, esim. romanttinen illallinen, elokuviin tai mitä nyt sitten keksittekin.
olisiko sitä kautta helpompi saada kumppaninkin kiinnostus itsestä heräämään?
läheisyyttä ja rakkautta pitää osoittaa ja olla muussakin muodossa kuin seksuaalisessa aktissa.
jos tilanne "patti" pyydä vaimoasi puhumaan asiasta neuvolakäynnillä. mene myös itse sinne mukaan ja ottakaa asia esille terkkarin kanssa kun vauvaa käytätte. tuollaiset ongelmat ovat hyvin yleisiä monilla pareilla , voi kestää pitkäänkin synnytyksen jälkeen jos asioista ei puhuta.
onnellista joulua!
Niin...tietysti ollut joku poropeukalo SAVOLAINEN paska-laakari taas asialla, kun ihmiselta repeaa PERSE synnytyksen jaljilta!!! Otan suurta osaa. Yrita nyt sinakin aviomies ymmartaa, minkalaisia SADISTEJA savolaislaakarit ovat!!!!!!!!!!!!!
Nimim. Omakohtaista kokemusta
Olen tosin vielä raskaana, viimeisilläni kuitenkin (laskettu aika 2 viikon kuluttua).
Mieheni on myös ruikuttanut seksin vähyyttä. Joka kerta saunassa hän sai minut suuttumaan kun halusi pitkästä aikaa edes suihkuseksiä, koska se on ainut joka toimi "kuivinakin" kausina meillä. Itse en halunnut.
Ja se suuresti saikin minut ärsyyntymään kun aina, vaikkakin vain kerran viikossa hän jaksoi kysyä seksistä. Ja suuttui kun en antanut. Tilanne helpottui kun ei hän enää kysellyt. Juuri tuo kyseleminen sai minut haluttomaksi. Joten pieni neuvo: Koitappa olla hetkinen kyselemättä. Vaikka 2 viikkoa. Tiedän, tiukkaa tekee ja pahasti. Mutta odotus palkitaan, eikö?! Ja hyvää kannattaa odottaa.. =)
Muista myös helliä vaimokettasi. Romanttiset illalliset tai tanssahtelut olohuoneessa saattavat tehdä ihmeitä, kunhan vaan et mene möläyttään MITÄÄN seksiin liittyvää, et edes rakastelun muodossa, et elein, kosketuksin tai sanoin. Otatte ihan täysin seksittömän vapaa illan teille yhteisesti. Ehkä tällöin naisesi huomaa, ettet aina vain ole sen seksin perässä. Onnea yrityksellesi!! JA JOULUT KAIKILLE!!!
Tervehdys,
Minusta vauvan saaminen ja odottaminen ei ole seksille este...itse olen viiden lapsen äiti ja olen mieheni kanssa harrastaneet seksiä loppuun asti ennen synnytystä ja pian heti sen jälkeen kun olen palautunut.
Tosin väsymys ja yösyötöt ja herääminen vie voimia. Aina ei ole kiinnostusta, mutta kärsivällisyys palkitaan ja seksi maistuu.
En voi aiankaan moittia että olisin antanut mieheni kärsiä seksistä ja elää puutteessa odotusten takia...sillä halut ne on minullakin.
Etsikää yhteinen hyvä mikä teille olisi paras, jutelkaa ja onnea...kyllä se siitä sit....
Tai sit käy kuin harvinaisen kukkapuskan kanssa: useammankin vuoden takainen tyttökaveri kysyi ensimmäiseksi: "Mitä sää ny oot tehny?" Mutta jos on puhtaat jauhot pussissa (ja pussit täynnä), kaikki menee hyvin. Muista myös auttaa lapsenhoidossa.
Vaimon kanssa meillä oli taukoa n. kuukauden päivät molemmin puolin synnytystä ja nyt on rauhallisempaa, kuin ennen synnytystä - toisaalta laatu on parantunut. Vaikka vajauksen puolella oltiin, en valittanut. Flirtti on viime viikkoina tuonut tuloksen parissa päivässä.
Lapsen ollessa alle 9-10 kk oli meilläkin eukolla halut vähissä ja itsellä kun himot hyrräsi keväällä niin eihän sellainen yhtälö oikein tyydyttänyt.
Mutta nyt kun lapsi on yli 1 v, nukkuu yönsä hyvin eikä enää ime tissiä on vaimosta tullut se sama sexsikone kuin ennenkin.
Odota siis vielä muutama kuukausi, kyllä se vielä iloksi muuttuu :)
Teillä rakkaus on loppu ja samoin koko suhde! Se on yleensä niin että jonkun ajan kuluttua nainen rupeaa huomaamaan ettei tykkäkään miehestään ja se on vastenmielinen.
Fiksumpi antaa hänen olla rauhassa ja etsii omalle uusi nainen joka sua ihan oikeasti rakastaisi ja haluaisi. Ihan turhaa jatkaa näin!
Tulet olemaan koko elämän onneton.
Ei se johdu synnytyksestä, että ne halut ovat poissa.
odottele rauhassa, kyllä asia paranee. puhumista, hellyyttä, jne...
älä hättäile!
Minä olen kuusi vuotta odotellut. Ensin oli NIIN rankka se synnytyksestä toipuminen. Epäilemättä. Sitten oli NIIN rankkaa palata työelämään. Epäilemättä. Sitten oli päänsärkyä, väsymystä, minä "painostin" liikaa jne. Voi olla. Reilu vuosi sitten aloin lähestyä asiaa ainostaan vaimon ehdoilla, eli en edes puhunut seksistä. Sen sijaan halailin, hieroin kipeitä hartioita, hoidin kotityöt (suurimman osan), passasin ja pidin vaimoa hyvänä - siis paljon enemmän kuin ennen. Hemmottelu kelpasi kyllä, mutta seksiä ei herunut yhtään enempää kuin ennenkään - itse asiassa vähemmän kun en vongannut ollenkaan. Viime kuussa asiasta sitten puhuttiin vakavasti, ja lopulta vaimo joutui sitten myöntämään ettei millään mitä minä teen ole mitään vaikutusta vaimon haluihin. Ei vain haluta ja sillä sipuli. Ei kuitenkaan kokenut asiaa miksikään ongelmaksi. Minähän voin aina käyttää omaa kättä. No, kun vaimoa ei kerran minun tarpeeni ja hyvinvointini kiinnosta sen vertaa, että vaivautuisi edes ammattilaisen puheille ongelman ratkaisemiseksi (minun ehdotukseni) niin mitä helvettiä sellaisella avioliitolla tekee?
Vuodenvaihteen jälkeen lähtee eropaperit ja se siitä.
Luin tuon "ninnin" lähettämän vastauksen ongelmaasi ja sanompa vain että joku teini tai joku ihmisvihaaja sielä varmaan yrittää sua lannistaa. Älä kuuntele sitä!!
Valitettavasti "ninni" voi yhtä hyvin olla myös oikeassa.
miten käy. on ollut jopa vauva-lehdissä juttua siitä että onko imetys ja sitä kautta tuleva haluttomuus luonto-äidin oma keino suojella äidin toipuvaa kehoa ja turvata vastasyntyneelle maidontulo tai jotain sellaista.
enivei. emännällä oli äsken ensimmäiset kuukautiset sitten raskaaksitulon ja on muutenki sanonu ettei ajatus seksistä enää vaikuta NIIN vastenmieliseltä. alettiin myös hetki sitten antamaan pikkuhiljaa kiinteitä tenavalle. toiv. joku noista asioista vaikuttaa emännän haluihin. en ole mikään sikamainen "vain seksin vonkaaja" mutta kyllä seksi on niin lähellä sydäntä että vähemmästäkin turhautuu.no... eiköhän se kohta oo itsekkin innokas. innolla odotellen.
Meillä on menossa yhdeksäs vuosi lähes kokonaan ilman seksiä. Vaimon halut menivät pari kuukautta ennen synnytystä eivätkä koskaan palanneet.
Parisen vuotta yritin mitä hellimmin ja ovelimmin keinoin, mutta ei tulosta.
Sitten alkoivat kovemmat keskustelut. Vaimo oli aivan ihmeissään minun ongelmastani eikä voinut mitenkään käsittää, että en ollut kovin tyytyväinen yhteen kertaan per vuosi!
Lapsi tuli kirjaimellisesti väliimme ja minä lakkasin täydellisesti olemasta muuta kuin palvelija.
Muutos oli melkoinen entiseen seksipetoon verrattuna.
Älä päästä tilannetta enää pahenemaan vaan painu vaikka terveyskeskukseen hakemaan apua. Sieltä ohjataan asianmukaiseen hoitoon.
Tarkista kuitenkin hoidon laatu koska voi käydä niinkin,että parisuhdeterapeutit ovat itse eronneita (kuten ilmeisesti lähes kaikki ovat) ja yrittävät parin kysymyksen jälkeen vain estää teitä eron jälkeen tappamasta toisianne.
Kysymys on hormoneista eikä mistään parisuhdeongelmasta. Siitä tulee ongelma jos et välittömästi toimi.
Tsemppiä!
Ilmoittele kuulumisiasi!
..yrittää kuitenkin keskustella vielä.. Lähesty asiaa niin, ettei vaimosi loukkaannu... Siis esitä edes ymmärtäväsi, miten vaikeaa hänellä on. Kerro, että voit kuvitella miltä hänestä tuntuu, mutta ÄLÄ kuitenkaan sano tietäväsi miltä hänestä tuntuu..=)
Me naiset olemme varsin monimutkaisia kapistuksia ja varmasti herkkiä varsinkin synnytyksen jälkeen.. Tai sitten et voi muuta kuin antaa hänelle aikaa..
Minusta on kuitenkin todella epäreilua ettei vaimosi ota millään tavalla sinun tarpeitasi huomioon.. Oletko kertonut hänelle ettei se ole samanlaista jos teet sen yksin...?
Ikään kuin hän yrittäisi ajaa sinua toisen syliin olemalla niin piittaamaton..Toivottavasti et sitä kuitenkaan tee..=)
Ehkä jos sinä hemmottelisit häntä.. et ilmaisisi millään lailla haluavasi seksiä.. silittelisit, pitäisit kainalossa ja muutenkin hyvänä..ehkä tälläiset pienet asiat saattaisivat tuoda halut takaisin.. Tai sitten vain aika auttaa..
Toivon sinulle täydestä sydämestäni jaksamista ja ymmärrystä..=)
Tuttua on !!! Olen ollut yhteensä yli 3v ilman seksiä kun ei vaimoa huvittanut raskauksien aikana eikä sen jälkeen....ei niin mikään huvittanut häntä. Hän ei ole ottanut, eikä ota minun tunteita huomioon ollenkaan...ihan kuin olisin toisen luokan kansalainen, en yhtä arvokas kuin hän...
Hän haluaa seksiä 1/kk, minä 3 kertaa viikossa....
Arvaa kuinka monta kertaa meillä on "seksiä".. sama asento, sama rutiini, sama sitä ja sama tätä..
Eikä hän suostu muuhun. Minä voisin ostaa leikkikalut tai olla orja tai domina tai mitä vain... EI.. hänen armolleen ei käy...
Vittu vielä mä raiskaan sen tai jotain.. saa sit nähdä kuka vinkuu sen jälkeen
Rakastaakohan se enää mua...????
Hormonit sekaisin, sanoisin. Tilajosta ei palaudu ilman perusteellista hoitoa.
Kaltaisiasi kanssakärsijöitä on tuhansia.
Sinun vaimosi on kylläkin melkoinen seksipeto kun noin USEIN haluaa. Sinulla on pientä toivoa...
ensi ja toisen ja kolmannen huuman jälkeen tehtiin sopimus kertojen suhteen: toinen halus enemmän ja toinen vähemmän, niin otettiin tavaksi semmonen puoliväli toiveista. Meillä se on toiminut erinomaisesti. Tietty tulee ajanjaksoja, että se kallistuu jompaan kumpaan enemmän, mutta sellaista elämä on.
Mun mielestä oot selvinnyt hienosti tähän asti, mutta olis varmaan aika tosiaan uusille ehdotuksille...ei itselle tärkeitä asioita voi määräänsä enempää piilotella. Jos ei nätti keskustelu auta, niin ehkä joku neuvola tms. taho vois auttaa. Ettei olisi masennusta äidillä?
oli vähän tuon tapaista ensimmäisen lapsen syntymän jälkeen, mutta ennenkaikkea toisen. Vähitellen se siitä on aina palautunut, kolmannen jälkeen vieläpä melko nopeasti ja runsaammin kuin ennen. Paljon halailua ja pussailua ilman seksin vaatimusta, niin kyllä se ilon päivä vielä koittaa.
Pitkää pinnaa ja paljon paperia se vaatii, mutta kyllä se kannattaa.
Sama täällä, vaimoa ei kiinnosta seksi kuin ehkä kerran kuussa, ja silloinkin se tuntuu hänestä ilmeisesti kovin vaikealta ja vastenmieliseltä asialta. Mun mielestä on naisilta todella ajattelematonta ja typerää olla ottamatta huomioon sitä , että seksi kuuluu parisuhteeseen. Jos ei tee mieli panna niin voihan sitä harrastaa suuseksiä tai edes kädellä avittaa. Mutta kun ei. Onko kyse siitä, että kun ei itsellä tee mieli niin miehelläkään ei saa tehdä mieli tai ainakaan sille ei saa antaa mitään seksuaalista nautintoa.
Naisten; vaikka olisivat synnyttäneet 100 lasta" pitäisi mennä itseensä ja miettiä, että onko oikein, että mies joutuu kärsimään seksin kaipuussaan ja, että onko seksistä kieltäytymisellä mahdollisesti joitain muita seurauksia. En tiedä, mitenkä monta avioliitto, naiset jotka sanovat aina ei, ovat saaneet hajalle, mutta luulen, että lukemattomia.
Itse olen aina ollut uskollista sorttia, mutta nyt parin seksikuivan vuoden jälkeen sortuisin varmasti vieraaseen, jos sellainen tilaisuus tulisi kohdalle.
olenkin kanssasi samaa mieltä siitä, että seksi kuuluu parisuhteeseen olennaisena osana, pitää myös naista muistaa ymmärtää. Synnytyksen jälkeen (tai muuten väsyneenä) ei varmana kenenkään tee mieli seksiä. Oli siellä jalkojen välissä sitten mitkä värkit tahansa.
Jos minun ei tekisi mieli seksiä ja mies sitä haluaisi, en varmastikaan ottaisi häneltä suihin tai käyttäisi käsiäni (vaikka muuten teen kumpaakin mielelläni). Yksinkertaisesti siksi, että juuri silloin ei seksi kiinnostaisi. Missään muodossa!
selibaatti on vihdoinkin ohi. 5 pitkää kuukautta ja just ku rupeaa ahdistamaan niin paljon että pitää tänne kirjoittaa ni tulee helpotus. kiitti kaikille kannustaneille ja kaikki jolla tilanne on vielä pahempi kuin minulla oli ni sanon että ymmärrän turhautumisenne ja olen pahoillani puolestanne. toivottavasti lyödätte ratkaisun tilanteeseenne.
olen itseeni siltä osin tyytyväinen ettei pettäminen tullut mieleeni koko aikana. en kyllä usko että se olisi edes onnistunutkaan kun meillä on niin kiinteä suhde jo ihan lapsenkin takia ja tietysti muutenkin. pohjimmiltaan en kyllä pystyisi elämään itseni kanssa jos pettäisin naistani. hyvää uuttavuotta kaikille jotka vaivautuvat tämän lukemaan!
...joo hiljasta,on flaksi tuntus käyvän muualla,mutta ei moraali riitä....mut siihen se kohta menee,jos ei rupee jotain tapahtuu....