Enkelin kosketus

Lunta oli satanut yöllä melkein kymmenen senttiä ja jouduin puhdistamaan auton ennen kuin pääsin lähtemään kaupunkiin. Istuin kylmään autoon ja väänsin lämmityksen päälle. Maisema oli todella kaunis illan hämyssä ja minä ajelin hyvillä mielin kaupunkiin. Kaupungissa esin parkkipaikan läheltä pientä kuppilaa, jossa tapasin käydä kahvilla tuttujen kanssa. Tällä kertaa olin menossa yksin. Halusin miettiä rauhassa asioita ja yrittää saada siipeni kantamaan minut yli menneisyyden haamujen.
Syksy oli ollut minulle todella rankka. Olin eronnut syyskuussa ensimmäisestä poikaystävästäni melkein kahden vuoden seurustelun jälkeen. Olin alkanut heti viettämään railakasta sinkkuelämää ja unohdin exäni tyystin. Minulla oli lyhyitä suhteita pitkin syksyä, mutta ei mitään kunnollista.
Yhtenä iltana, lokakuun alussa, olin sitten lähtenyt väärän miehen matkaan. Hän oli ollut niin hurmaava ja mukava illalla baarissa, mutta loppu yö olikin sitten yhtä painajaista. Olin mennyt hänen kämpilleen ja siellä hän raiskasi minut ja uhkaili puukolla.
Selvisin tuosta illasta, mutta se painaa aina vain mieltäni. Kennelkään en ole asiasta uskaltanut puhua. Olen nähnyt painajaisia joka yö ja uni velka painaa päälle. Töistä olen ollut jo ihan liikaa sairaslomalla tapauksen vuoksi ja minua odottaa lopputili määräaikaisen työsopimuksen luppuessa. Ajattelen, että minun on saatava elämäni palaset järjestykseen sillä kaikesta huolimatta elämä jatkuu.
Tilaan yhden kaakaon ja kävelen tyhjään nurkkapöytään istumaan. Katselen kuinka kaksi humalaista miestä pelaavat hedelmäpeliä käytävällä ja pitävät kovaa meteliä. Muutama pariskunta istuu baaritiskin lähettyvillä olusiaan juoden ja jutellen. Muuten kuppila on aika hiljainen vielä. Kello on vasta yhdeksän ja kaupunki alkaa vilkastua pikkuhiljaa. Kuppilaan tulee lisää väkeä. Miesporukka kävelee tiskille tilamaan juomiaan.
Heidän perässään sisään saapuu yksinäisen oloinen mies. Hänellä on surulliset silmät ja tunnen hänenkin kärsivän tuskaa sisällään. Hän käy hakemassa itselleen juotavaa ja kävelee sitten suoraan minun pöytääni. Mies esittelee itsensä Timoksi ja kysyy lupaa istua. Ennen kuin ehdin vastamaan hän jo istuu minua vastapäätä. Hän ei puhu mitään, ryystää vain kahviaan. Minä katselen häntä salaa kaakaoni takaa. Miehellä on luisevat kasvot joista suuret siniset silmät katselevat pälyilevästi ympärilleen. Suu on supussa orastavan parran keskellä. Mihellä on sekaisen oloiset tummat hiukset. Katseltuani häntä hetken alan pitämään näkemästäni. Esittelen itseni ja jutustelemme niitä näitä.
Kello lähestyy jo puolta yötä ja minun olisi aika lähteä ajamaan takaisin kotiin. Timo lähtee saattamaan minua autolle. Kävelemme hiljaisuuden vallitessa lyhyen matkan, jonka olisin toivonut olevan pidempi. Saavumme autolle ja Timo pyytää saada puhelinnumeroani. Vaihdamme nopeasti numeroita ja halaamme lähtiäisiksi vielä.
Ajan takaisin kotiin ja pienen pieni onnen tunne pyrkii samaan yliotteen minusta. Minä kuitenkin sysään sen syrjään enkä anna yhden miehen vaikuttaa itseeni millään tavoin. Saan vielä illalla tekstiviestin Timolta, jossa hän kyselee, pääsinkö turvallisesti kotiin ja toivottaa hyvää yötä. Vastaan hänelle pikaisesti ja menen nukkumaan.
Aamulla herään virkeänä ja huomaan nukkuneeni koko yön ilman panajaisia. Ensimmäinen kerta kuukauteen. Tunnen itseni uudelleen syntyneeksi ja menen keittämään kahvia. Havahdun kahvikuppini äärestä puhelimen pirinään. Timo soittaa ja kysyy voisimmeko tavata. Sovimme treffit illaksi samaiseen kuppilaan. Odotan iltaa ja laittaudunkin hieman. Illalla pääsen äidin kyydissä kaupunkiin. Kun saavun kuppilaan näen Timon jo odottavan minua. Hän nousee ja tulee halamaan minua. Menenmme baaritiskin lähelle pöytään istumaan ja Timo käy hakemassa meille juotavaa. Hänen seurassaa aika kuluu jutellessa todella nopeasti. Äiti soittaa, että on lähdössä kotiin, tulisinko kyydillä. Timo vierässäni hymyilee ja puistaa päätään. Vastaan äidille jääväni kaupunkiin ja tulevani huomenna sitten kotiin.
Menenmme Timon kanssa nakkikioskin kautta taksilla hänen kämpilleen. Timo laittaa cd-levyn soimaan. Tauskin haavemaa, minäkin kuuntelen Tauskia. Kuuntelemme hiljaa vierekkäin musiikkia ja nautin Timon läheisyydestä. Jossain vaiheessa olemme nukahtaneet ja minä herään huonosta asennosta toinen käsi puutuneena. Kello on puoli viisi aamuyöllä. Herätän Timon ja nauramme ääneen. Timo keittää meille kahvia ja sen jälkeen menemme takaisin nukkumaan.
Aamulla herään, kun Timo tuo minulle aamiasta sänkyyn. Syömme yhdessä ja loikoilemme hetken sängyllä ennen kuin minun pitää lähteä kotiin. Äiti tulee hakemaan minua.
Timo ja minä tapailemme toisiamme melko usein ja miusta tuntuu, että olen saanut pinenen yliotteen elämästä jälleen. Joulu lähetsyy ja me pidämme hauskaa keskenämme. Käymme pulkkamäessä ja istumme iltoja tuossa tutussa kuppilassa. Suhteemme on muutoinkin edistynyt jo sille asteelle, ttä olemme rakastelleetkin muutamia kertoja.
On jouluaatto ja minä lähden viemään Timolle joululahjaa, jonka jälkeen aion viettää joulun kotona perheeni kanssa. Timo ei ole kotona, yllätyn hieman sillä luulin hänen odottavan minua. En saa Timoa kiinni puhelimellakaan useiden soittojenkaan jälkeen. Palaan itkukurkussa kotiin ja koitan unohtaa koko jutun. Tiedän, että tähän on joku looginen selitys ja uskon, että Timo pian soittaa ja kertoo sen. Timolta tuleekin illalla viesti, että hän on vanhempiensa luona joulua viettämssä. Kännykässä on huono kuuluuvuus eikä hän ole kuullut soittojani. Kaikki on siis hyvin, niin kuin olin ajatellutkin.
Sinä iltana ajattelin Timoa. Tunsin olevani rakastumassa häneen ja se pelotti minua. Ei tässä näin olisi pitänyt käydä. Minä halusin vain pitää hauskaa ja jatkaa elämääni eteenpäin. Olin elänyt koko joulukuun kuin unessa Timon kanssa ja nyt vasta pysähdyin miettimään tunteitani ja ajatuksiani.
Ja niihin ajatuksiin minä nukahdin. Äiti herätteli minut, kun kello oli pitkästi ja aamun paremmalla puolella. Yritin soittaa Timolle, mutta puhelin ilmoittikin, ettei valitsemani numero ollut käytössä. Soitin numerotiedusteluun, mutta ei heilläkään ollut Timoa. Ei sellaista ihmistä löytynyt mistään. Olin epätoivoinen ja surullinen, tässäkö tämä nyt taas oli. Kuinka minulle aina voi käydä näin.
Muutama päivä meni turrutuksen sekaisessa sumussa asioita miettiessä. Tajusin viimein, että elämäni todella jatkuu ja se jatkuu onnenllisena, jos itse siihen uskon ja teen siitä sellaisen. Timo oli näyttänyt minulle, että siipeni kyllä jaksavat kantaa ja ne kantavat vielä korkealle.
Yhtenä yönä näin unta, jossa enkeli puhui minulle. Aamulla oli kuin uudesti syntynyt olo eikä Timon katoaminenkaan enää haitannut minua. Elämä jatkui...
Ja nyt vuosien jälkeen olen tajunnut, että Timo oli enkeli, joka näytti minulle kuinka lennetään, kun omat siipeni eivät jaksaneet kantaa. Kun siipeni oppivat taas lentämään, en tarvinnut Timoa enää ja hän hävisi yhtä nopeasti elämästäni, kun oli siihen tullutkin.