tiedätkö tunteen,kun sinuun sattuu liikaa?
tunnetko,kuinka sydämesi lyönnit heikkenevät
sekunti sekunnilta,kun saat tietää jotain,mistä
et ehkä pidä?mä sain viikko sitten kuulla,et
mulla on isosisko..oli tosi kiva
yllätys..varsinki ku sen kuulee koululta,jossa on
päivittäin eikä vanhemmilta,joiden se olis pitäny
kertoa...sattu aika h******n paljon!!!
taas kerranmun luottamus oli petetty..taas kerran
paljastu yx totuus mun kurjasta elämästä..taas
kerran mä itkin sydämeni verta..
nyt mä oon jokseenkin sinut asian kanssa,mutta en
vanhempieni kanssa...never!!
vastaananlaisia kokemuksia?ois kiva vaihtaa
ajatuksia.
tunnetko,kuinka sydämesi lyönnit heikkenevät
sekunti sekunnilta,kun saat tietää jotain,mistä
et ehkä pidä?mä sain viikko sitten kuulla,et
mulla on isosisko..oli tosi kiva
yllätys..varsinki ku sen kuulee koululta,jossa on
päivittäin eikä vanhemmilta,joiden se olis pitäny
kertoa...sattu aika h******n paljon!!!
taas kerranmun luottamus oli petetty..taas kerran
paljastu yx totuus mun kurjasta elämästä..taas
kerran mä itkin sydämeni verta..
nyt mä oon jokseenkin sinut asian kanssa,mutta en
vanhempieni kanssa...never!!
vastaananlaisia kokemuksia?ois kiva vaihtaa
ajatuksia.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Koskaan ei kai voi tietää mitä siellä odottaa.
minäkin sain kuulla muutama vuosi sitten että
minulla on toinen isosisko, sain kyllä kuulla sen
vanhemmiltani. En tuntenut tulleeni petetyksi tai
muita tuntemuksia joita sinä koit.Olin hiukan
jännittynyt mutta suurimmaksi osaksi iloinen. No,
nyt en edes pidä häntä siskonani, hän ei kuulu
elämääni mitenkään ja halveksin hänen tapaansa
elää. En voi hyväksyä sitä että hän huoraa ja
ryyppää niin että hänen kasvatus vanhempansa
ottivat hänen poikansa huostaansa!
Mutta minusta sinun pitäii antaa anteeksi
vanhemmillesi koska elämässä tapahtuu paljon
sellaista josta ei voikaan kertoa. Ehkä hekin
olivat pyyhkineet sen pois mielestään
mun elämä on muutenkin ollut aika helvettiä
näiden perheasioiden takia..mulla ei oo ollu
kovin hyvät välit muutenkaan toisen vanhempani
kanssa ja tämä vain pahensi välejämme..en aio
puhua hänelle tapauksesta yhtään mitään...sen
sijaan olen ottanut yhteyden "siskooni" ja olemme
sopineet tapaavamme jne. olen tästä
positiivisesti yllättynyt ja iloinen,että minulla
ainakin on MAHDOLLISUUS päästä osaksi hänen
elämäänsä..
silti eräät elämän pikku asiat saavat minut
masentuneeksi,mutta olen oppinut välttämään
aikaa,jolloin saattaisin vaipua liikaa
ajatuksiini ja masentua lisää..olen yrittänyt
hakea iloa elämääni,jota tähän asti olen saanut
lemmikeistäni ja poikaystävälläkin on ollut
tärkeä osa(vaikken kovin halukas ole sitä
myöntämään)...
elämä potkii,mutta pitää YRITTÄÄ potkia takas...
Tiedän. Liianki hyvin. Koko mun pienen elämäni
ajan maailma on potkinu mua enemmän tai vähemmän
päähän.
Ehkä osa johtuu musta itsestäni, mutta kaikki, ei
sentään.
Välillä tuntuu että pitäiskö vaan lopettaa
kaikki, mutta sitten tulee se kaipuu kaikkia
ystäviä kohtaan....niitä sentään on.
Mutta eipä nuo muutkaan, jotka asian loppuun asti
vie, ystäviään paljon ajattele...
*poistuu hissunkissun*