Hei!
Ajattelin tehdä "Oikean" jatkonovellin. Elikkäs, minä aloitan ja sitten joku ihana ihminen voi jatkaa, mutta please: älkää kirjoittako koko tarinaa (tämän viestin jälkeen) loppuun!
Kiitos jos kirjoitit! :D Myös kommentteja otetaan vastaan!
Tuijotin ulos. Pakkanen oli jäädyttänyt auton ikkunat ja koputteli parhailaan talomme ikkunoihin.
Lumi on täysin koskematon ja se kiilteli mukavasti.
Näin parhaan ystäväni Tessin kävelemässä meille päin posket punaisina hänen äitinsä rinnallaan.
- Vauhtia! Näin Tessin huulten muodostavan äidilleen, jonka kasvot olivat kylmästä vääristyneet.
- Kyllä minä tulen! Saatoin kuulla ikkunan lävitse.
Ovikello kilahti. Tavallisesti olisin juossut kirkuen avaamaan oven, mutta nyt se tuntui jotenkin epämiellyttävältä.
Kuulin oven avautuvan ja sulkeutuvan, mutta en sen jälkeen iloista puheen sorinaa. En kuullut yhtään mitään.
Kauhun kylmät väreet kulkivat sisälleni, kun lähdin kulkemaan hitaasti kohti eteistä.
Olin vähällä purskahtaa..
Ajattelin tehdä "Oikean" jatkonovellin. Elikkäs, minä aloitan ja sitten joku ihana ihminen voi jatkaa, mutta please: älkää kirjoittako koko tarinaa (tämän viestin jälkeen) loppuun!
Kiitos jos kirjoitit! :D Myös kommentteja otetaan vastaan!
Tuijotin ulos. Pakkanen oli jäädyttänyt auton ikkunat ja koputteli parhailaan talomme ikkunoihin.
Lumi on täysin koskematon ja se kiilteli mukavasti.
Näin parhaan ystäväni Tessin kävelemässä meille päin posket punaisina hänen äitinsä rinnallaan.
- Vauhtia! Näin Tessin huulten muodostavan äidilleen, jonka kasvot olivat kylmästä vääristyneet.
- Kyllä minä tulen! Saatoin kuulla ikkunan lävitse.
Ovikello kilahti. Tavallisesti olisin juossut kirkuen avaamaan oven, mutta nyt se tuntui jotenkin epämiellyttävältä.
Kuulin oven avautuvan ja sulkeutuvan, mutta en sen jälkeen iloista puheen sorinaa. En kuullut yhtään mitään.
Kauhun kylmät väreet kulkivat sisälleni, kun lähdin kulkemaan hitaasti kohti eteistä.
Olin vähällä purskahtaa..
Vastaukset 9
Vanhimmat
..itkuun nähdessäni ne kaikki kolme tiukasti kiinni toisissan ja..
mieleni teki mennä itsekin mukaan halauspiiriin. Siinä ne olivat kuistilla, pysähtyneinä, hiljaa. Tessi, tämän äiti kuvioitu musliinihuivi hiuksillaan ja poika.
MINÄ: Tulkaa sisään.
Mutta ne eivät vastanneet vaan halasivat toisiaan yhä vain.
MINÄ: Eikö siellä ole kauhean kylmä? Näytti kolmeatoista kun aamulla katsoin. Voin vaikka lämmittää mehua.
Tämä oli joku niiden jekku. Miksi ne eivät vastanneet? Laitoin kengät jalkaan ja kuistille. Oli satanut lunta. Laitoin kädet Tessin olkapäille ja ravistin.
MINÄ: Tess! Älä hassuttele, tulee kylmä.
Katsoin Tessin äitiä. Hänkään ei ollut liikkunut jalansijoiltaan. Hänen villakangastakkinsa oli täynnä pieniä lumihiutaleita.
MINÄ: Tessin äiti! Tule sisään edes sinä, antaa näiden hölmöillä täällä ulkona. Meillä on hyvää mehua, ja hehkuviiniäkin löytyy.
Poikaa minä katsoin viimeiseksi. Nämä muut pilailivat ja olivat kuin jääpatsaita, ja halaavasta kolmikosta ajattelin, että edes poikaan pystyisin vetoamaan. Hän oli Tessin löytö, oli korjannut mukaansa jostakin junasta viime kesänä. Kesä! Tämä olikin oikea talvi, ei ollut vielä koskaan tuntunut näin kylmältä. Aloin jäätyä yöpuvussani.
Katsoin pojan kasvoja riippuvan otsatukan alla. Ne olivat kvartsinvalkoiset.
Tartuin käsivarteen, se oli kuin kiveä takin hihan sisässä. Käsien välistä kurottauduin katsomaan pienen piirin sisälle. Jokainen noista kolmesta oli survonut puukon - tai erilaisia veitsenkahvoja he näkyivät puristavan lapasten peittämissä käsissään - itsestään vasemmalla seisovan vatsaan. Punaiset norot olivat jäätyneet takkien liepeisiin ja hahmot nojasivat toisiinsa väsyneesti ja ilmeettömästi.
Minusta näytti kuin olisin yhden ovikellon kilahduksen aikana jättänyt väliin puoli pakkaspäivää.
Tunsin, etten voinut jättää noita kolmea vain siihen keskelle pihatietä. Hain sisältä operaattorilta saadun untuvatakin ja varastosta pressun ja mustekaloja. Olemattomassa tuulessa sain peitteen varsin hyvin noiden kolmen päälle ja ympärille. Naapurit luulisivat sitä halkokasaksi. Viskelin päälle vielä pari kuusenhavua. Jos isä tulisi kotiin, voisimme yhdessä sulattaa Tessin ja hänen äitinsä ja pojan.
Menin sisälle ja ajattelin: Tämä asia minun täytyy selvittää. Päätin soittaa setä Joonatanille, tai ehkä mennä käymään.
(jatkuu)
siellä.Pian ovelta kuului koputusta.juoksin avaamaan ovea ja siellä seisoivat Tess,hänen äitinsä kellervo ja tuntematon poika.Heidän silmänsä kiiltelivät hullunlailla ja ne olivat mustat.Tessillä oli kädessään puukko ja tuli uhkaavasti minua kohti. Kiljuin kurkku suorana isääni,mutta hän tuli paikalle liian myöhään.Kellervo ja poika(jonka muuten nimesin Antti-Pekaksi)puristivat kovaa ranteistani ja kiikuttivat minut pimeään metsään.Tess...
(Älkää välittäkö tosta "kömmähdyksestä!!!")
Kannoin jäätyneen kolmikon takan eteen, jonka liikkumattomuus ja luonnottomat ilmeet häiritsivät minua yhä enemmän.
Ovikello kilahti. Toivoin hartaasti, että se tälläkertaa olisi ollut isäni ja vielä täysin normaalina.
Toiveeni kävi toteen. Isänihän se siellä ja luojan kiitos hän oli aivan normaali!
- Kiitos, kun tulit! Huudahdin helpottuneena.
Isäni puisteli lumia eteisessä ja riisui sitten ulkovaatteensa.
- Mitä nyt? Onko jokin hullusti? Isäni ihmetteli.
Nyökkäsin ja osoitin kolmea "jääpatsasta" takan edessä.
Isäni ilme suoraan sanottonuna kirkastui ja hän hymyili leveämmin kuin koskaan.
- Miten sinä onnistuit veistämään aivan..? Nuohan näyttävät aiva..aivan aidoilta! Isäni hämmästeli.
Minun teki mieli kirkua täyttä kurkkua, mutta vastasin silti täysin tyynesti:
- En minä niitä veistänyt, eikä kukaan muukaan. Ne vain jäätyivät.
Isäni romahti sohvalle ja katsoi hämmentyneenä nuota kolmea hahmoa.
- Vai niin. Tämähän on ihan hullua, Hän mutisi ja siirtyi lähemmäksi katselemaan nuota kolmea.
Ovikello kilahti jälleen. Taas minulle tuli se epämielyttävä olo.
- EI ÄLÄ AVAA SITÄ OVEA! Kiljuin hädissäni, mutta turhaan. Ovi oli jo aukaistu...
Niin ja tässä vaiheessa vois kysyy,että mitä vikaa mun tarinassa oli EeRIIna???
Se oli jotenkin outo.. ja vähän..tyhmät nimet ym.
haista vittu Eriina!!!Sulla itelläs oli toi osa ihan tylsä ja perseestä:)Tiedät sen kyllä varmaan itekki.
...tsot tsot Eriina ja kömmähdys.
Ei saa tapella.
...ja sitten herasin ja laskin kissan pihalle...