Sanotaan, että: Joka pelkää kuolemaa, pelkää elää.
Pelkäätkö sinä? Ja miksi?
Itse en pelkää. Syynä tähän on ehkä se, että olen
parikin kertaa ollut lähellä kuolemaa.
Oman käden ja onnettomuuden kautta.
Ehkäpä juuri sen takia osaan nauttia elämästäni
paremmin. Jos elämä alkaa pahasti potkia päähän
ei minulle ole mikään ongelma kuolla pois.
Saattaa ehkä kuulostaa hullulta, mutta en minä
kuitenkaan aivan pienistä asioista masennu.
Jos vaan tulisi tilanne, että elämä alkaa tuntua
pelkältä kärsimykseltä, niin minkä takia jäisin
tänne kärsimään. Kuitenkin sitä on joskus
kuoltava.
Pelkäätkö sinä? Ja miksi?
Itse en pelkää. Syynä tähän on ehkä se, että olen
parikin kertaa ollut lähellä kuolemaa.
Oman käden ja onnettomuuden kautta.
Ehkäpä juuri sen takia osaan nauttia elämästäni
paremmin. Jos elämä alkaa pahasti potkia päähän
ei minulle ole mikään ongelma kuolla pois.
Saattaa ehkä kuulostaa hullulta, mutta en minä
kuitenkaan aivan pienistä asioista masennu.
Jos vaan tulisi tilanne, että elämä alkaa tuntua
pelkältä kärsimykseltä, niin minkä takia jäisin
tänne kärsimään. Kuitenkin sitä on joskus
kuoltava.
Vastaukset 10
Vanhimmat
niin...kaipa noinkin voi ajatella...
valitettavasti toi vaan kuulostaa aika suppealle
maiilmankuvalle mikä sulla on.
mun henkilökohtanen mielipide on se, että kun
elämässä tulee vaikeet ajat ja tuntuu
helvetilliseltä elää, just sillon pitää heitää
ittensä turbovaihteelle, eikä vaipaalle.
mielestäni on sekä typerää,että raukkamaista
paeta vaikeita asioita omankäden kautta.
ongelmat ja vaikeat asiat on tehty ratkastaviksi,
ei suinkaan välteltäviksi.
Mä en enää pelkää,on kans ollu semmonen muutama
läheltä piti-tilanne ku jäin autonalle ja
mainasin kuristua pyykkinaruun...Joku päivä sitä
kuitenkin kuolee ni miksi ottaa paniikkia sen
tähden...
Kuulostit aivan minulta.
En pelkää elää. Enkä kuolla. Ei sitä ole pakko
kärsiä siihen asti että kokee luonnollisen
kuoleman jos elämä todellakin menee päin persettä.
Olen minäkin ollut milliä vaille narunjatkeena.
Mutta olisihan se hyvä jos olisi joku jonka takia
elää vaikka kaikki oliskin niin huonosti ettei
jaksa. Minulla on ukkoni jota rakastan enemmän
kuin mitään muuta, enkä kestäisi elää, enkä
kuolla ilman häntä.
En pelkää kuolemaa, mutta en nyt halua
kuollakkaan kuten eräät teksteistään päätellen.
Ei tietenkään pidä kuiolemaa pelätä, mutta viellä
vähemmän sitä pitää uhmata. Ei kuolemaa tarvitse
etsiä, se kyllä löytää sinut. Kyllä ihan terveen
maalaisjärjen pitäisi sanoa, mikä on kuoleman
pelkoa ja mikä tervettä riskien hallintaa.
>>Jos elämä alkaa pahasti potkia päähän
ei minulle ole mikään ongelma kuolla pois.
Saattaa ehkä kuulostaa hullulta, mutta en minä
kuitenkaan aivan pienistä asioista masennu.
Jos vaan tulisi tilanne, että elämä alkaa tuntua
pelkältä kärsimykseltä, niin minkä takia jäisin
tänne kärsimään<<
Ai et masennu? Miksi sitten kuolla pois jos
mikään ei masenna? Mikä sun pointti? Ja jos
masentuisitkin, niin siihenkin sattuu olemaan
lääkkeet olemassa. Onhan todennäköisesti
masennuksen syykin suurrimmaksi osaksi sinun
itsesi aiheuttamaa.
"Se joka ei toivo voittavansa on jo hävinnyt"
-José Joaquín de Olmedo
Minun mielestäni tuolla asenteella
te, "Kalma", "almost dead" ja "Henna" olette jo
valmiiksi hävinneitä.
"Ai et masennu? Miksi sitten kuolla pois jos
mikään ei masenna?"
En väittänyt että mikään ei masenna, vaan että en
ihan pienistä asioista masennu!!
Ei minua nytkään masenna yhtään mikään, enkä voi
sille yhtään mitään että olen muiden ihmisten
yläpuolella.
Eli syntynyt VOITTAJAKSI!
Elämässäni on kaikki asiat paremmin kuin hyvin.
Hyvä jos ei masenna ja elämä maistuu, mutta miksi
ylipäätänsä nostit esille asian, että jos
masentaisi, niin ei olisi vaikeata luovuttaa ja
kuolla pois?
..koska tämä on keksustelupalsta ja saan ilmaista
asiani ihan miten haluan (tajutkaa se sitten
miten itse haluatte).
Missä kulkee raja, mistä asioista ei saisi
keskustella?
Tottakai saat sanoa mitä haluat, en minä sitä
vastauksellani tarkoittanut. Tarkoitin sillä
sitä, että se on ristiriidassa edellisen
vastuksesi kanssa. Eli siis miten on? Kumpaa
mieltä olet?
Tarkoitin elämän potkimisella päähän sitä, että
esim. joutuisin velkavankeuteen ja ystävät ja
rakkaani hylkäisivät minut.
em. tilanteessa en näkisi mitään syytä elää
valtion hyväksi.
pelkään ja en pelkää. Kaikille kuolema on
vihollinen. Joillekin se on armollisempi,
joillekin ei. Vanhurskaille kuolema on viimeinen
vihollinen, mutta sen voitto on vain hetkellinen.
Kerran alkaa pitkä iänkaikkisuus - kaikilla.
Joillakin taivaassa, joillakin helvetissä.