Pitkästä aikaa uusi novelli teille luettavaksi.
Kommentoikaa.
Kaikki ei aina ole sitä miltä se näyttää. Oletteko esimerkiksi kuulleet miten kanit käyttäytyvät kärsiessään?
Ne piilottelevat kipua ja tuskaa viimeiseen asti, kunnes eivät enää kestä. Samoin voivat käyttäytyä myös ihmiset.
- Oletteko te nyt onnelisia? Kysyi vastapäätä istuva nuori neiti vierellään suurikokoinen, musta koira.
- Olemme, vai mitä kulta? Vastasi kundi viereltäni, joka istui vieressäni leveä hymy kasvoillaan.
- Joo.., vastasin hieman mumisten, mutta kasvoilleni valahti heti kaunis hymy, kun Jani katsahti minuun ymmällään.
- No tulihan se hymy sieltä, hän sanoi ja halasi minua oikein olan takaa.
- Noo, nukuttehan te samassa sängyssä? Uteli neidin eli parhaan ystäväni vieressä istuva kundi vilkaisten minua ja Jania.
- Kyllähän me. Tosin pitää totutella tähän, olemmehan nykyään päivittäin vähintään kymmenisen tuntia yhdessä. Ennen näimme vain viikonloppuisin.
- Niin ja eikös siellä Keravalla ole aika huonot yhteydet? Uteli ystäväni minulta.
- Joo, pitää kävellä osan matkaa siellä korvessa, naurahdin arasti.
Tuli pieni hiljaisuus. Ystäväni katsahti kelloa samalla kuin hänen poikaystävänsä suukotti häntä pehmeästi poskelle ja ystäväni hymyili
leveästi. He vaikuttivat niin onnellisilta, että kadehdin heitä suuresti. Jos ystäväni tietäisi millaista helvettiä elämäni on, hän varmaan
auttaisi minua. Ei! En aijo kertoa hänelle tästä, koska silloin voi tapahtua jotain kamalaa. Janista ei koskaan tiedä...
- Oh, kellohan on jo klocka ja pitäisi ehtiä siellä kaupassakin käymään, ystäväni sanoi ja nousi kahvipöydästä.
- Kiitos oikein ihanasta kahvista, oli oikein hyvää ja seura maittoi!
- Kiitos, ystäväni poikaystävä sanoi kohteliaasti ja he tassuttelivat eteiseen, jonne Jani heidät saattoi.
- Näkemiin ja näkyillään! He toivottelivat ja ystäväni huikkasi minulle erikseen vielä ovenraosta jotakin, johon en vaivautunut vastaamaan.
Olin taas Janin kanssa kahden ja minua pelotti.
- No niin kulta, vieraat ovat poissa ja ollaan taas...kahden, Jani sanoi ja tuli taakseni vetäen minut itseään vasten.
- Jani...Voisitkohan...Ööö.., yritin mumista ja työnsin itseäni pois päin.
- Kuules nyt..., Jani sanoi ja laittoi kätensä suuni eteen.
- Hömm hmmm..mmm ghmmm.., yritin mumista mutta Janin vahvat kädet pitivät minut tiukasti otteessaan.
Jani potki minua polvillaan ja ohjasi minut tiskipöytää vasten. Hän tarttui kovakouraisesti hiuksistani ja veti pääni pöytään kiinni.
Hän suuteli minua ahnaasti ja asettui sitten päälleni huoahtaen syvään. En uskaltanut sanoa sanaakaan, katsoin vain kuinka Janin
ruskeat silmät liikkuivat pitkin vartaloani ja pysähtyivät kasvoihini ja hän pisti merkille silmäkulmastani valahtaneen kyyneleen.
Tärisin varovasti koska minua pelotti. Jani laittoi kätensä reidelleni ja värähdin äkisti.
- Mitä sinä pelkäät? Hän kysyi viekottelevasti ja silitteli farkkujen läpi ''keskustani.''
- Mitä helvettiä? Oletko sinä ihan kuiva?! Hän murahti ja riisui farkut jalastani niin, että minulla oli vain mustat stringit.
Hän koitti uudestaan ja hymyili leveästi.
- Olethan sinä kostea, hyvä hyvä.
Katsoin häneen anovasti kun hän levitti haarojani ja otti stringini pois nautinnollisesti. Vaginani oli kostunut väkisinkin ja se sai
Janin entistä kiihottuneemmaksi.
Hän veti minut hiuksista istumaan ja nosti paitani korviin, piti pienen tauon ja riuhtaisi sitten topin kokonaan lattialle.
Olin nyt lähes alasti, vain mustat rintaliivini suojasivat minua. Jani otti nekin erikoisen hellästi pois ja tönäisi minut takaisin
selälleni.
Jatkanko?!
Kommentoikaa.
Kaikki ei aina ole sitä miltä se näyttää. Oletteko esimerkiksi kuulleet miten kanit käyttäytyvät kärsiessään?
Ne piilottelevat kipua ja tuskaa viimeiseen asti, kunnes eivät enää kestä. Samoin voivat käyttäytyä myös ihmiset.
- Oletteko te nyt onnelisia? Kysyi vastapäätä istuva nuori neiti vierellään suurikokoinen, musta koira.
- Olemme, vai mitä kulta? Vastasi kundi viereltäni, joka istui vieressäni leveä hymy kasvoillaan.
- Joo.., vastasin hieman mumisten, mutta kasvoilleni valahti heti kaunis hymy, kun Jani katsahti minuun ymmällään.
- No tulihan se hymy sieltä, hän sanoi ja halasi minua oikein olan takaa.
- Noo, nukuttehan te samassa sängyssä? Uteli neidin eli parhaan ystäväni vieressä istuva kundi vilkaisten minua ja Jania.
- Kyllähän me. Tosin pitää totutella tähän, olemmehan nykyään päivittäin vähintään kymmenisen tuntia yhdessä. Ennen näimme vain viikonloppuisin.
- Niin ja eikös siellä Keravalla ole aika huonot yhteydet? Uteli ystäväni minulta.
- Joo, pitää kävellä osan matkaa siellä korvessa, naurahdin arasti.
Tuli pieni hiljaisuus. Ystäväni katsahti kelloa samalla kuin hänen poikaystävänsä suukotti häntä pehmeästi poskelle ja ystäväni hymyili
leveästi. He vaikuttivat niin onnellisilta, että kadehdin heitä suuresti. Jos ystäväni tietäisi millaista helvettiä elämäni on, hän varmaan
auttaisi minua. Ei! En aijo kertoa hänelle tästä, koska silloin voi tapahtua jotain kamalaa. Janista ei koskaan tiedä...
- Oh, kellohan on jo klocka ja pitäisi ehtiä siellä kaupassakin käymään, ystäväni sanoi ja nousi kahvipöydästä.
- Kiitos oikein ihanasta kahvista, oli oikein hyvää ja seura maittoi!
- Kiitos, ystäväni poikaystävä sanoi kohteliaasti ja he tassuttelivat eteiseen, jonne Jani heidät saattoi.
- Näkemiin ja näkyillään! He toivottelivat ja ystäväni huikkasi minulle erikseen vielä ovenraosta jotakin, johon en vaivautunut vastaamaan.
Olin taas Janin kanssa kahden ja minua pelotti.
- No niin kulta, vieraat ovat poissa ja ollaan taas...kahden, Jani sanoi ja tuli taakseni vetäen minut itseään vasten.
- Jani...Voisitkohan...Ööö.., yritin mumista ja työnsin itseäni pois päin.
- Kuules nyt..., Jani sanoi ja laittoi kätensä suuni eteen.
- Hömm hmmm..mmm ghmmm.., yritin mumista mutta Janin vahvat kädet pitivät minut tiukasti otteessaan.
Jani potki minua polvillaan ja ohjasi minut tiskipöytää vasten. Hän tarttui kovakouraisesti hiuksistani ja veti pääni pöytään kiinni.
Hän suuteli minua ahnaasti ja asettui sitten päälleni huoahtaen syvään. En uskaltanut sanoa sanaakaan, katsoin vain kuinka Janin
ruskeat silmät liikkuivat pitkin vartaloani ja pysähtyivät kasvoihini ja hän pisti merkille silmäkulmastani valahtaneen kyyneleen.
Tärisin varovasti koska minua pelotti. Jani laittoi kätensä reidelleni ja värähdin äkisti.
- Mitä sinä pelkäät? Hän kysyi viekottelevasti ja silitteli farkkujen läpi ''keskustani.''
- Mitä helvettiä? Oletko sinä ihan kuiva?! Hän murahti ja riisui farkut jalastani niin, että minulla oli vain mustat stringit.
Hän koitti uudestaan ja hymyili leveästi.
- Olethan sinä kostea, hyvä hyvä.
Katsoin häneen anovasti kun hän levitti haarojani ja otti stringini pois nautinnollisesti. Vaginani oli kostunut väkisinkin ja se sai
Janin entistä kiihottuneemmaksi.
Hän veti minut hiuksista istumaan ja nosti paitani korviin, piti pienen tauon ja riuhtaisi sitten topin kokonaan lattialle.
Olin nyt lähes alasti, vain mustat rintaliivini suojasivat minua. Jani otti nekin erikoisen hellästi pois ja tönäisi minut takaisin
selälleni.
Jatkanko?!
Vastaukset 2
Vanhimmat
No, älä vaivaudu. ei mikään huipputasoinen... mutta se riippuu susta!
Jatka pois vaan ;) Tykkään sun kirjotustyylistä