Ei saa kuin pahan mielen kun rupeaa kummiksi.
Minun kummipoika on nyt 14 vuotias (isosiskon poika) ja odottaa niitä "oikeita lahjoja".
Kiitoksia en ole kuullut kymmeneen vuoteen.
Pahinta se,että kun ei olla yhteyksissä niin miten voin tietää mitä poika harrastaa ja mitä ei.Eli haluavat siis pelkästään rahaa.
Minun kummipoika on nyt 14 vuotias (isosiskon poika) ja odottaa niitä "oikeita lahjoja".
Kiitoksia en ole kuullut kymmeneen vuoteen.
Pahinta se,että kun ei olla yhteyksissä niin miten voin tietää mitä poika harrastaa ja mitä ei.Eli haluavat siis pelkästään rahaa.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Ja kuka muistaa kummia muulloin kun juhlapäivinä? Kummina olo on vain rasite.
Itse ainakin olen opettanut pienen lapseni (joka ei osaa siis vielä puhua, mutta ymmärtää kiitoksen) nyökkäämään kiitokseksi. Kiitos on sana, joka ei käytössä kulu ja vanhempien pitää opettaa hyvät käytöstavat lapsilleen. Isoveljeni on lapseni kummi. Emme pyydä lahjoja, veli ostaa jotain, mikäli ostaa...lahjat eivät ole tärkeitä meille. Halusimme kummiksi ihmisen, joka pystyy huolehtimaan lapsestamme, mikäli meille sattuu jotain ja veljeni on juuri sellainen. Hän ei siis todellakaan ole lahjakone, vaan tuki ja turva lapsellemme meidän lisäksi.
ehdottomasti. koska sillon nuori voi ostaa itelle jotain tarpeellista. Aika vaikeeta ton ikäselle enää alkaa mitään mieluista lahjaa keksimään.
Meillä on pienempi kummityttö, joka itse on tosi ihana ja kiva.Mutta ne vanhemmat... Koskaan ei tule kiitosta, tervehdystä, mitään ne ei kyllä lapselleenkaan kiittämisestä opeta ( 5-v. ). Lahjat paiskataan nurkkaan. Vein just piparitalon ja kasan paketteja jouluksi ja synttäriksi. Itse tehty talo nakattiin pöydälle ja kommentti oli " huh huh, säästyinpä vaivalta... "
Tuli NIIIIN iloinen mieli!
tuollainen käytös on tietysti naurettavaa ja kiitos, anteeksi yms. sanat pitäisi jokaisen oppia juuri vanhemmiltaan, mutta voithan yrittää itsekin opettaa kummityttöäsi. Sinähän olet juuri hänen tukenaan ja turvanaan, opettamassa häntä aivan kuten lapsen vanhemmatkin.
Onneksi oma kummipoikani (vasta vajaa 2v) on opetettu jo pienestä asti tavoille. Kiitosta ja ole hyvää kuulee tämän tästä, vaikkei siihen aina olisi edes syytä :)
Kummin tehtävä on mun mielestä olla vanhempien tukena lapsen/nuoren kasvatuksessa ja muussa. Jotkut vanhemmat tosin valitsevat kummit sillä perusteella kuka on varakas ja pystyy ostamaan heidän lapselleen hyviä lahjoja. Musta sellanen on tosi törkeetä. Mulla on 1 ja 2 vuotiaat pojat ja heidän kummeilleen olen useasti sanonut, että toivoisin mielummin että anna aikaa kummilapselle lahjat ei ole tärkeitä. On kiva ku kummitäti tulee kylään ja lapset ryntäävät innoissaan vastaan ku "leikittäjä-täti" saapuu.
En tiedä mitä vanhemmat oikein ajattelevat kummiksi pyytäessään. Rahaako vaiko lahjoja, vai mitä? Kyllä kummeus mielestäni on jotain muuta. Arjen jakamista ja sitä, että kummin ja lapsen suhdetta arvostetaan ja tuetaan vanhempien taholta. Kummin pitäisi kuulua lapsen elämään saumattomasti, olla se lapsen "oma" aikuinen ihminen, jonka kanssa hän saa varttua ja tutkailla maailmaa.... Minulla on ihana kummitytär, jota tapaan niin paljon kuin vain pystyn; työni ja perhe-elämäni huomioon ottaen. Vierailujani odotetaan innokkaasti, niin minäkin odotan näitä tapaamisia. Väliaikoina soittelemme ja lähettelemme viestejä.Hänen vanhempansa arvostavat suhdettamme, ovat iloisia tykkäämisestämme. Olen heidän elämässään mukana silloinkin kun olen poissa. Minusta puhutaan ja muistellaan kaikkea mitä olemme yhdessä tehneet ja jutelleet. Toki ostelen lahjojakin.Usein miten pieniä juttuja ihan omaksi ilokseni! Toki haluan tulevaisuudessakin olla mukana hänen tärkeissä elämän vaiheissaan, esim komfirmaatio jne.