Ilta oli sujúnut mukavan leppoisasti istuessani baaritiskillä ja katsellessani ohitseni tungeksivia ihmisiä. Yleensä sain istua omissa oloissani, mutta nyt huomioni kiinnittyi nurkkasohvalla istuvaan tummapukuiseen naiseen. Tämän hopeaiset hiukset kimalsivat discovalojen loisteessa ja kiiltävät silmät olivat nauliintuneet minuun. Tunsin itseni vaivautuneeksi, sillä en vähäisissäkään määrin ollut tottunut olemaan naisten huomion kohteena.
Nainen iski silmää minulle ja kohteliaasti nyökkäsin hänelle. Kuin jumalatar tuo ilmestys nousi ja liukui kohti baaritiskiä. Upea vartalo korostui tiukahkon mekon kurveissa. Välittämättä tippaakaan herättämästään huomiosta nainen istui viereeni baaritiskille, josta kuin taikaiskusta vapautui paikka hänelle. Vieressäni istunut mies jäi seisomaan suu auki huomattuaan siirtyneensä seisojien joukkoon. Mies yritti selittää salaperäiselle naiselle jotain, mutta ei kyennyt kuin haukkomaan henkeään. Mies lysähtikin lattialle ja baarimikko huusi paikalle järjestyksenvalvojat, joku soitti kännykällään hätäkeskukseen. Nainen ei kiinnittänyt touhuun mitään huomiota vaan keskittyi minuun, yritin seurata sivukatseella, mitä lattialla tapahtui, mutta naisessa oli jotain, joka vei kaiken huomioni. Silmät, en saanut selvää niiden väristä. Discovalojen loisteessa ne olivat välillä vihreät, joskus punertavat, hetkittäin pikimustat, silti niissä oli loiste, joka ylitti kaiken muun. Se oli hypnotisoiva, huomion kiinnittävä, henkeäsalpaava. Tuijottaessani tuota upeaa naista tunsin ikäänkuin irtaantuvani kaikesta. Katseessa näkyi lupaus, kaipaus, elämä ja ....kuolema..., en kuitenkaan tajunnut viimeistä ennenkuin oli liian myöhäistä. Nainen puristi käsiäni, en muista havainneeni, kuinka pelastajat saapuivat, musiikki taukosi, vieressäni istunut mies peitettiin vaalealla muovilla ja kannettiin pois. Tuijotin vain naista.
Havahduin vasta kun nainen kuiskasi korvaani: lähdetään. Rolexini näytti kellonajaksi 02.00, olin hukannut johonkin 2 tuntia elämästäni.
Asia ei kuitenkaan merkinnyt mitään, olin matkalla unelmien naisen asunnolle. Taksi suuntasi kohti itäistä Helsinkiä. Ajoimme suuren kerrostalon pihaan, nainen katsoi taksikuskia silmillään ja tämä poistui tyytyväisenä ilman maksua jätettyään meidät porraskäytävän eteen. Olisiko minun pitänyt huomata jotain outoa?, olisitko sinä, rakas lukijani huomannut?
Ajoimme hissillä 5. kerrokseen ja siirryimme huoneistoon. Nainen sytytti kynttilän ja poistui jonnekin huoneistoon, ehkä keittiöön. Jäin seisomaan olohuoneeseen odottaen naista syliini. Nainen palasi yllään ohut läpinäkyvä silkinkaltainen kimono ja kädessään shamppanjalasi täynnä kuplivaa juomaa. Hän tarjosi sen nautittavakseni katsoen silmiini ihmeellisillä silmillään. Join lasin yhdellä siemauksella ja putosin niille sijoilleni.
Havahduin hämärässä, vain kynttilät valaisivat huoneen, muuta valoa ei sisälle päässyt. Olin selälläni vuoteella, täysin alastomana, raajani olivat kahlehditut jonkinlaisilla rautalenkeillä, enkä juurikaan pystynyt liikkumaan. Aistin naisen läsnäolon, vaikkakaan en nähnyt häntä. Kuin varjo hänen hahmonsa lankesi ylitseni ja sanomatta sanaakaan hän istui hajareisin vatsani päälle ja viilsi kädessään olevalla veitsellä rintaani aina kaulasta vatsaan ulottuvan viillon. Kipu oli hirvittävä, mutta en kyennyt huutamaan, vain kyyneleet tunkivat esille yhteenpuristettujen luomien välistä. Nainen aloitti nuolemisen, hän imi vertani vuotavasta haavasta, kaulalta alaspäin ja aina vatsalle saakka, kynttilän valaistessa irvokasta tapahtumaa näin hänen veriset kasvonsa ja pimeät silmänsä, loisto oli kadonnut ja pimeys vallannut nuo lumoavat silmät.
Kauhu ja hämmennys myllersivät mieltäni. Nainen siirtyi alaspäin ja alkoi imeä kiveksiäni ja kalun ympäristöä, tuskista huolimatta elin alkoi elää omaa elämäänsä ja kovettui. Tunsin naisen kielen kiertyvän kalun ympärille ja puristavan tavalla, johon normaali nainen ei ikinä kykenisi.
Leikkiä jatkui tovin, kunnes nainen irroittautui, siirsi sormensa haavaani ja veti sormeaan pitkin viiltoa. Haava lakkasi vuotamasta ja kipu hellitti. Hahmo katosi pimeyteen, jäin yksin pelkoni kanssa. Kuka tuo nainen on ja mitä hän haluaa. Ajantajuni oli kadonnut jo aikaa sitten ja nainen tuli aina yllättäen, avasi haavani, joi siitä ja sen jälkeen kiihotti minut aina laukeamisen partaalle, mutta antamatta siemenen lentää. Olin jo nälästä ja janosta heikko, koska en koko aikana saanut juomaa tai ruokaa, enkä tiedä kauanko olin ollut naisen uhrina kunnes erään kerran nainen tuli paikalle ja sanoi ainoat sanat mitä kuulin hänen sanovan: nyt on täyttymyksen aika. Nainen avasi jo tulehtuneen haavani, joi enemmän kuin koskaan, kiihotti minut erektioon ja istuutui päälleni. Kaluni upposi johonkin, jota ehkä etäisesti voi kutsua emättimeksi, nainen ei liikkunut, mutta hänen sukuelimensä teki voimakkaita supistusliikeitä vuoroin puristaen, vuoroin hellittäen kunnes laukesin hänen sisäänsä, spermaa oli paljon ja se tuli voimalla. Nainen istui hiljaa paikallaan, kunnes veltostuin hänen sisällään. Sen jälkeen hän vain katosi, ikäänkuin haihtui pois usvan lailla. Jäin yksin pimeyteen tietämättä mikä kohtaloni olisi. Ehkä olisin kuollut kuivuen sängylle tai tulehduksen aiheuttamaan verenmyrkytykseen, ellei sattuma olisi puuttunut peliin. Samassa rapussa syttyi tulipalo paria kerrosta alempana ja minut löydettiin kun palomiehet evakuoivat rapun asukkaita palolta turvaan.
En tiedä minkä elämän saatoin alulle, eikä itseasiassa kiinnostakaan. Silloin tällöin tutkin kuulustelupöytäkirjan kopiota kun muistelen viikkoa, jonka riuduin naisen asunnossa. Itseasiassa asunto kuului miehelle, joka oli kadonnut vain muutamaa kuukautta aiemmin, eikä hänestä oltu sittemmin kuultu mitään. Olisiko kohtaloni ollut sama. Kuka tietää. Mietin myös niitä kymmeniä vuosittain jäljettömiin katoavia miehiä, kuinka moni heistä kokee saman kohtalon. Mikä olento oli tuo "nainen" Oliko se ainut?
Onneksi olen turvassa mielisairaalassa, jonne hakeuduin, koska en uskaltanut enää poistua asunnostani. Täällä en törmää naisiin, mutta miksi tuo kaunis hoitaja tuijottaa minua tummilla .....
Nainen iski silmää minulle ja kohteliaasti nyökkäsin hänelle. Kuin jumalatar tuo ilmestys nousi ja liukui kohti baaritiskiä. Upea vartalo korostui tiukahkon mekon kurveissa. Välittämättä tippaakaan herättämästään huomiosta nainen istui viereeni baaritiskille, josta kuin taikaiskusta vapautui paikka hänelle. Vieressäni istunut mies jäi seisomaan suu auki huomattuaan siirtyneensä seisojien joukkoon. Mies yritti selittää salaperäiselle naiselle jotain, mutta ei kyennyt kuin haukkomaan henkeään. Mies lysähtikin lattialle ja baarimikko huusi paikalle järjestyksenvalvojat, joku soitti kännykällään hätäkeskukseen. Nainen ei kiinnittänyt touhuun mitään huomiota vaan keskittyi minuun, yritin seurata sivukatseella, mitä lattialla tapahtui, mutta naisessa oli jotain, joka vei kaiken huomioni. Silmät, en saanut selvää niiden väristä. Discovalojen loisteessa ne olivat välillä vihreät, joskus punertavat, hetkittäin pikimustat, silti niissä oli loiste, joka ylitti kaiken muun. Se oli hypnotisoiva, huomion kiinnittävä, henkeäsalpaava. Tuijottaessani tuota upeaa naista tunsin ikäänkuin irtaantuvani kaikesta. Katseessa näkyi lupaus, kaipaus, elämä ja ....kuolema..., en kuitenkaan tajunnut viimeistä ennenkuin oli liian myöhäistä. Nainen puristi käsiäni, en muista havainneeni, kuinka pelastajat saapuivat, musiikki taukosi, vieressäni istunut mies peitettiin vaalealla muovilla ja kannettiin pois. Tuijotin vain naista.
Havahduin vasta kun nainen kuiskasi korvaani: lähdetään. Rolexini näytti kellonajaksi 02.00, olin hukannut johonkin 2 tuntia elämästäni.
Asia ei kuitenkaan merkinnyt mitään, olin matkalla unelmien naisen asunnolle. Taksi suuntasi kohti itäistä Helsinkiä. Ajoimme suuren kerrostalon pihaan, nainen katsoi taksikuskia silmillään ja tämä poistui tyytyväisenä ilman maksua jätettyään meidät porraskäytävän eteen. Olisiko minun pitänyt huomata jotain outoa?, olisitko sinä, rakas lukijani huomannut?
Ajoimme hissillä 5. kerrokseen ja siirryimme huoneistoon. Nainen sytytti kynttilän ja poistui jonnekin huoneistoon, ehkä keittiöön. Jäin seisomaan olohuoneeseen odottaen naista syliini. Nainen palasi yllään ohut läpinäkyvä silkinkaltainen kimono ja kädessään shamppanjalasi täynnä kuplivaa juomaa. Hän tarjosi sen nautittavakseni katsoen silmiini ihmeellisillä silmillään. Join lasin yhdellä siemauksella ja putosin niille sijoilleni.
Havahduin hämärässä, vain kynttilät valaisivat huoneen, muuta valoa ei sisälle päässyt. Olin selälläni vuoteella, täysin alastomana, raajani olivat kahlehditut jonkinlaisilla rautalenkeillä, enkä juurikaan pystynyt liikkumaan. Aistin naisen läsnäolon, vaikkakaan en nähnyt häntä. Kuin varjo hänen hahmonsa lankesi ylitseni ja sanomatta sanaakaan hän istui hajareisin vatsani päälle ja viilsi kädessään olevalla veitsellä rintaani aina kaulasta vatsaan ulottuvan viillon. Kipu oli hirvittävä, mutta en kyennyt huutamaan, vain kyyneleet tunkivat esille yhteenpuristettujen luomien välistä. Nainen aloitti nuolemisen, hän imi vertani vuotavasta haavasta, kaulalta alaspäin ja aina vatsalle saakka, kynttilän valaistessa irvokasta tapahtumaa näin hänen veriset kasvonsa ja pimeät silmänsä, loisto oli kadonnut ja pimeys vallannut nuo lumoavat silmät.
Kauhu ja hämmennys myllersivät mieltäni. Nainen siirtyi alaspäin ja alkoi imeä kiveksiäni ja kalun ympäristöä, tuskista huolimatta elin alkoi elää omaa elämäänsä ja kovettui. Tunsin naisen kielen kiertyvän kalun ympärille ja puristavan tavalla, johon normaali nainen ei ikinä kykenisi.
Leikkiä jatkui tovin, kunnes nainen irroittautui, siirsi sormensa haavaani ja veti sormeaan pitkin viiltoa. Haava lakkasi vuotamasta ja kipu hellitti. Hahmo katosi pimeyteen, jäin yksin pelkoni kanssa. Kuka tuo nainen on ja mitä hän haluaa. Ajantajuni oli kadonnut jo aikaa sitten ja nainen tuli aina yllättäen, avasi haavani, joi siitä ja sen jälkeen kiihotti minut aina laukeamisen partaalle, mutta antamatta siemenen lentää. Olin jo nälästä ja janosta heikko, koska en koko aikana saanut juomaa tai ruokaa, enkä tiedä kauanko olin ollut naisen uhrina kunnes erään kerran nainen tuli paikalle ja sanoi ainoat sanat mitä kuulin hänen sanovan: nyt on täyttymyksen aika. Nainen avasi jo tulehtuneen haavani, joi enemmän kuin koskaan, kiihotti minut erektioon ja istuutui päälleni. Kaluni upposi johonkin, jota ehkä etäisesti voi kutsua emättimeksi, nainen ei liikkunut, mutta hänen sukuelimensä teki voimakkaita supistusliikeitä vuoroin puristaen, vuoroin hellittäen kunnes laukesin hänen sisäänsä, spermaa oli paljon ja se tuli voimalla. Nainen istui hiljaa paikallaan, kunnes veltostuin hänen sisällään. Sen jälkeen hän vain katosi, ikäänkuin haihtui pois usvan lailla. Jäin yksin pimeyteen tietämättä mikä kohtaloni olisi. Ehkä olisin kuollut kuivuen sängylle tai tulehduksen aiheuttamaan verenmyrkytykseen, ellei sattuma olisi puuttunut peliin. Samassa rapussa syttyi tulipalo paria kerrosta alempana ja minut löydettiin kun palomiehet evakuoivat rapun asukkaita palolta turvaan.
En tiedä minkä elämän saatoin alulle, eikä itseasiassa kiinnostakaan. Silloin tällöin tutkin kuulustelupöytäkirjan kopiota kun muistelen viikkoa, jonka riuduin naisen asunnossa. Itseasiassa asunto kuului miehelle, joka oli kadonnut vain muutamaa kuukautta aiemmin, eikä hänestä oltu sittemmin kuultu mitään. Olisiko kohtaloni ollut sama. Kuka tietää. Mietin myös niitä kymmeniä vuosittain jäljettömiin katoavia miehiä, kuinka moni heistä kokee saman kohtalon. Mikä olento oli tuo "nainen" Oliko se ainut?
Onneksi olen turvassa mielisairaalassa, jonne hakeuduin, koska en uskaltanut enää poistua asunnostani. Täällä en törmää naisiin, mutta miksi tuo kaunis hoitaja tuijottaa minua tummilla .....
Vastaukset 1
Vanhimmat
Nyt löysi väinö oman paikkansa, kunhan vaan eivät päästäisi pois