Lukekoon kuka jaksaa. Ei se kyllä niin pitkä oo miltä näyttää..
Mä olin nähny sen gimman koulussa. Katja sen nimi oli ja se oli sairaan hyvännäköinen. Nyt se oli Riikan kotibileissä ja katto mua sillee, että oksat pois. Yleensä mä en käyny missää bailuissa, mut täytyy myöntää, että kyllä kannatti tulla, kun näytti olevan mahdollisuus illan parhaisiin pokiin...
Seuraavana iltana Katja tuli jäähallille, kun meillä oli harkat. Jätkät jäähallilla alko kyselee, ett ketä toi narkki tuli kattoo. Mä menin vähä noloks ja kysyin, ett kuin niin. Ilmeisesti ne tiesi jotain, mitä mä en tienny. No, jätkät kerto, ett se käyttäis jotain aineita ja pyöri muutenki vähä oudoissa piireissä. Mä en uskonu niitä, koska Katja ei näyttäny miltään aineita vetävältä raakilta. Siis lähdin treffeille vieläpä vähän silleen, ett halusin näyttää jätkille, ettei mua niitten jutut häiritse.
Siitä se alko. Meidän seurustelu siis. Pari kertaa se tosin teki oharit, ei tullut treffeille eikä myöskään selitellyt sitä mitenkään. Hetken se aina harmitti, mut sitku mä taas näin Katjan, unohdin mitään selityksiä kyselläkkään, koskan olin nii sekasin siit gimmasta. Mikään ei haitannu, kun kaikki muuten näytti menevän hyvin ja mulla oli koulun parhaimman näkönen tyttökaveri.
Yhtenä iltana me oltiin taas yksissä kotibailuissa. Oikeestaan oltiin sovittu ett nähtäis siellä. Kun mä menin, mä löysin Katjan parvekkeelta, sätkä suussa ja jonkun ihan outojen tyyppien seurassa. Mun seurassa Katja ei ikinä polttanu! Mä menin niiden luo ja huomasin, että ne molemmat oli vähän pöhnässä. Katja selitti, ett se oli matkalla tavannu jotain vanhoja tuttujaan ja ajatellu, ett kait nekin vois bailuihin tulla. No, mua se ei haittais, kunhan Katja vaan olis mun. Mut sinä iltana ei ollu. Mä yritin monta kertaa sanoo sille, ett lähettäis, mut se viihty parvekkeella vanhojen kavereittensa kanssa ja käyttäytyi kuin joku ihan vieras. Loppuillasta se oli häipyny sanomatta minne tai kenen kanssa. Siinä vaiheessa myöskin huomattiin, että kodista missä bailut oli, oli hävinny yhtä ja toista pientä. Mulla ei vieläkään hälytyskellot soinu.
Mä en tavannu Katjaa edes seuraavana päivänä ja maanantaina se ei tullu kouluun. Koulussa kyllä tapahtui jotain erikoista, nimittäin poliisit kävi kysymässä Katjaa! Mä en ollu uskoa, en tienny, mitä ajatella. Olikse kadonnu vai peräti kuollu? Tiistaina Katja sitte ilmesty kouluun, mut häippäs saman tien, kun kuuli, ett polisit oli käyny sitä kysymässä. Mä olin ihan hukassa tän jutun kanssa. Sen mutsikaan ei tienny missä se olis.
Keskiviikkona posti toi mulle kirjeen Katjalta. Siinä se kerto koko tarinansa. Noin vuos sitte se oli ajautunu vähän huonoihin piireihin silloisen poikakaverinsa kautta. Ne oli yhessä kokeillu hasista. Ja alkanu sit säännöllisesti viikonloppuisin vetää sitä. Ekat kuukaudet ne oli saanu sitä ilmaseks. Tai niin Katja luuli. Oikeestaan sen poikaystävä oli maksanu ne, koska se halus, ett ne käyttäis. Sit Katja huomas, ett se alko jotenki olee masentunu ilman syytä. Siihen poikaystävällä oli tarjota jotain pillereitä. Ne oli ekstaasia. Hasista ja ekstaasia ne sitten jonkin aikaa käytti vuorotellen. Kunnes yks kerta Katjan poikaystävä oli vetäny suoneen amfetamiinia ja joutu sairaalaan myrkytyksen takia. Sillon Katja pelästy. Se päätti lopettaa, vielä kun voi. Ei se poikaystävä kuollu, mut kuitenkin.
Lopettaminen ei oikeen sopinu sen poikaystävälle, joka oli useimmat annokset maksanu. Se sano, ett sä oot kuule kaks tonnii velkaa, ett alappa maksella. Katjan poikaystävä oli jonkin aikaa sitte alkanu myymään aineita rahoittaakseen niitten käytön ja alko olee aika syvällä siinä touhussa. Katja halus irti ja rukoili, ett ne vois lopettaa, mut sen poikaystävä oli ihan muuttunu ihminen. Ei se tajunnu mitään, jankutti vaan, ett Katjan olis maksettava, muuten se hakkais Katjan. Siinä vaiheessa Katja teki bänät, muttei sen poikaystävä sitäkään tajunnut.
Katja oli päättäny maksaa velan, muttei uskaltanu puhua uhkauksista kenellekkään. Se alko näpistelee yhtä ja toista. Kaupoista ja kavereiden kotoa. Kaverit rupes huomaamaan, ett tavaraa hävis, mut niistä Katja selvis ku palautti tavarat. Kaupoista varastelusta se ei ollu jääny kiinni. Pikku hiljaa se lyhensi velkaansa, mut poikaystävän mielestä liian hitaasti. Katja ei myöskään pystyny kokonaan lopettaa huumeitten käyttöä, vaikka kovin yrittikin.
Mut ex-poikaystävä jengeineen ei vaan irrottanu otettaan. Sen jälkeen, kun mä olin Katjan viimmeksi nähny siellä bailuissa, oli se menny sen jengin mukana ryöstää jotain asuntoa, jonka piti olla tyhjä, muttei se ollutkaan ja osa jengistä oli jääny kiinni. Sen piti olla viimeinen keikka ja sit ois velka maksettu. Katja oli päässy pakoon ja ainut paikka mihin se oli keksiny mennä oli nuorten turvatalo. Sieltä se nyt mulle kirjotti ja oli päättäny tunnustaa kaiken, koska oli niin väsyny ja vihdoinkin tajunnu, ettei pääsis siitä omin avuin ikinä pois.
Niin Katja sitte tunnusti poliisille kaikki rikoksensa hasiksen ja ekstaasin hallussapidosta ja käytöstä aina varkauksiin ja tähän viimeiseen asuntomurtoon saakka. Sen avulla saatiin selvitettyy suurempi rikosvyyhti. Tämä, missä Katja oli ollu mukana, oli vaan osa sitä. Lisäksi saatiin kiinni osa huumeiden myyntiorganisaatiosta, missä liikku myös kovempia aineita.
Katja sai huumevieroitukseen apua A-klinikan nuorisoasemalta, vaikkei se enää paljoa käyttänytkään. Kaikki sen rikokset meni syyttäjälle syyteharkintaan. Vähän myöhemmin Katja perheineen muutti paikkakunnalta johonki toiselle puolelle Suomea. Ne halus, että Katja sais uuden mahdollisuuden. Sen ex-poikakaveri ei selvinnyt yhtä hyvin, mut se onkin sit eri tarina.
Mä olin nähny sen gimman koulussa. Katja sen nimi oli ja se oli sairaan hyvännäköinen. Nyt se oli Riikan kotibileissä ja katto mua sillee, että oksat pois. Yleensä mä en käyny missää bailuissa, mut täytyy myöntää, että kyllä kannatti tulla, kun näytti olevan mahdollisuus illan parhaisiin pokiin...
Seuraavana iltana Katja tuli jäähallille, kun meillä oli harkat. Jätkät jäähallilla alko kyselee, ett ketä toi narkki tuli kattoo. Mä menin vähä noloks ja kysyin, ett kuin niin. Ilmeisesti ne tiesi jotain, mitä mä en tienny. No, jätkät kerto, ett se käyttäis jotain aineita ja pyöri muutenki vähä oudoissa piireissä. Mä en uskonu niitä, koska Katja ei näyttäny miltään aineita vetävältä raakilta. Siis lähdin treffeille vieläpä vähän silleen, ett halusin näyttää jätkille, ettei mua niitten jutut häiritse.
Siitä se alko. Meidän seurustelu siis. Pari kertaa se tosin teki oharit, ei tullut treffeille eikä myöskään selitellyt sitä mitenkään. Hetken se aina harmitti, mut sitku mä taas näin Katjan, unohdin mitään selityksiä kyselläkkään, koskan olin nii sekasin siit gimmasta. Mikään ei haitannu, kun kaikki muuten näytti menevän hyvin ja mulla oli koulun parhaimman näkönen tyttökaveri.
Yhtenä iltana me oltiin taas yksissä kotibailuissa. Oikeestaan oltiin sovittu ett nähtäis siellä. Kun mä menin, mä löysin Katjan parvekkeelta, sätkä suussa ja jonkun ihan outojen tyyppien seurassa. Mun seurassa Katja ei ikinä polttanu! Mä menin niiden luo ja huomasin, että ne molemmat oli vähän pöhnässä. Katja selitti, ett se oli matkalla tavannu jotain vanhoja tuttujaan ja ajatellu, ett kait nekin vois bailuihin tulla. No, mua se ei haittais, kunhan Katja vaan olis mun. Mut sinä iltana ei ollu. Mä yritin monta kertaa sanoo sille, ett lähettäis, mut se viihty parvekkeella vanhojen kavereittensa kanssa ja käyttäytyi kuin joku ihan vieras. Loppuillasta se oli häipyny sanomatta minne tai kenen kanssa. Siinä vaiheessa myöskin huomattiin, että kodista missä bailut oli, oli hävinny yhtä ja toista pientä. Mulla ei vieläkään hälytyskellot soinu.
Mä en tavannu Katjaa edes seuraavana päivänä ja maanantaina se ei tullu kouluun. Koulussa kyllä tapahtui jotain erikoista, nimittäin poliisit kävi kysymässä Katjaa! Mä en ollu uskoa, en tienny, mitä ajatella. Olikse kadonnu vai peräti kuollu? Tiistaina Katja sitte ilmesty kouluun, mut häippäs saman tien, kun kuuli, ett polisit oli käyny sitä kysymässä. Mä olin ihan hukassa tän jutun kanssa. Sen mutsikaan ei tienny missä se olis.
Keskiviikkona posti toi mulle kirjeen Katjalta. Siinä se kerto koko tarinansa. Noin vuos sitte se oli ajautunu vähän huonoihin piireihin silloisen poikakaverinsa kautta. Ne oli yhessä kokeillu hasista. Ja alkanu sit säännöllisesti viikonloppuisin vetää sitä. Ekat kuukaudet ne oli saanu sitä ilmaseks. Tai niin Katja luuli. Oikeestaan sen poikaystävä oli maksanu ne, koska se halus, ett ne käyttäis. Sit Katja huomas, ett se alko jotenki olee masentunu ilman syytä. Siihen poikaystävällä oli tarjota jotain pillereitä. Ne oli ekstaasia. Hasista ja ekstaasia ne sitten jonkin aikaa käytti vuorotellen. Kunnes yks kerta Katjan poikaystävä oli vetäny suoneen amfetamiinia ja joutu sairaalaan myrkytyksen takia. Sillon Katja pelästy. Se päätti lopettaa, vielä kun voi. Ei se poikaystävä kuollu, mut kuitenkin.
Lopettaminen ei oikeen sopinu sen poikaystävälle, joka oli useimmat annokset maksanu. Se sano, ett sä oot kuule kaks tonnii velkaa, ett alappa maksella. Katjan poikaystävä oli jonkin aikaa sitte alkanu myymään aineita rahoittaakseen niitten käytön ja alko olee aika syvällä siinä touhussa. Katja halus irti ja rukoili, ett ne vois lopettaa, mut sen poikaystävä oli ihan muuttunu ihminen. Ei se tajunnu mitään, jankutti vaan, ett Katjan olis maksettava, muuten se hakkais Katjan. Siinä vaiheessa Katja teki bänät, muttei sen poikaystävä sitäkään tajunnut.
Katja oli päättäny maksaa velan, muttei uskaltanu puhua uhkauksista kenellekkään. Se alko näpistelee yhtä ja toista. Kaupoista ja kavereiden kotoa. Kaverit rupes huomaamaan, ett tavaraa hävis, mut niistä Katja selvis ku palautti tavarat. Kaupoista varastelusta se ei ollu jääny kiinni. Pikku hiljaa se lyhensi velkaansa, mut poikaystävän mielestä liian hitaasti. Katja ei myöskään pystyny kokonaan lopettaa huumeitten käyttöä, vaikka kovin yrittikin.
Mut ex-poikaystävä jengeineen ei vaan irrottanu otettaan. Sen jälkeen, kun mä olin Katjan viimmeksi nähny siellä bailuissa, oli se menny sen jengin mukana ryöstää jotain asuntoa, jonka piti olla tyhjä, muttei se ollutkaan ja osa jengistä oli jääny kiinni. Sen piti olla viimeinen keikka ja sit ois velka maksettu. Katja oli päässy pakoon ja ainut paikka mihin se oli keksiny mennä oli nuorten turvatalo. Sieltä se nyt mulle kirjotti ja oli päättäny tunnustaa kaiken, koska oli niin väsyny ja vihdoinkin tajunnu, ettei pääsis siitä omin avuin ikinä pois.
Niin Katja sitte tunnusti poliisille kaikki rikoksensa hasiksen ja ekstaasin hallussapidosta ja käytöstä aina varkauksiin ja tähän viimeiseen asuntomurtoon saakka. Sen avulla saatiin selvitettyy suurempi rikosvyyhti. Tämä, missä Katja oli ollu mukana, oli vaan osa sitä. Lisäksi saatiin kiinni osa huumeiden myyntiorganisaatiosta, missä liikku myös kovempia aineita.
Katja sai huumevieroitukseen apua A-klinikan nuorisoasemalta, vaikkei se enää paljoa käyttänytkään. Kaikki sen rikokset meni syyttäjälle syyteharkintaan. Vähän myöhemmin Katja perheineen muutti paikkakunnalta johonki toiselle puolelle Suomea. Ne halus, että Katja sais uuden mahdollisuuden. Sen ex-poikakaveri ei selvinnyt yhtä hyvin, mut se onkin sit eri tarina.
Vastaukset 11
Vanhimmat
täällä vaan yleensä hoetaan kahvin/tupakan vaarallisuutta ja huumeet ovat kuin karkkia lapsille ,mutta todellisuus iskee yleensä päin kasvoja ja se on juuri tuota mitä kerroit.
Mielestäni tästäkin tarinasta huomaa ennemminkin että sinisilmäiset ihmiset, toisten hyväksikäyttäjät, käyttäjien/kokeilijoiden leimaaminen ja varsinkin repressiivinen huumepolitiikka saavat pahaa aikaan. Ei niinkään aineet itsessään.
P.S. en todellakaan tarkoita että huumeet olisivat kuin karkkia lapsille, mutta ei nyt sentään sekoiteta asioita
tää tarina on kopsattu sellast lehdest.. joka jaetaan kouluissa. siin on toinenki tarina..
KOPIOKOPIO!
Minä en kyllä ole nähnyt kenenkään kirjoittavan, että huumeet ovat kuin karkkia lapsille.
Ja tuo kahvin ja/tai tupakan vaarallisuuden hokemisen tarkoituksena ei ole vähätellä laittomien huumausaineiden vaarallisuutta. Sen tarkoituksena on vain osoittaa, että kansamme keskuudessa hyvin normaaliksi hyväksytyt nautintoaineetkin ovat periaatteessa 'huumeita' ja myös vaarallisia terveydelle, varsinkin tupakka.
olishan se pitäny arvata...=)! mäki jo melkeen liikutuin, mut tää kaunis tositarina oliki vaan jotain peruskoulun huumepropagandaa, joka oli tehny pikkuseen vaikutuksen...!
Ei vittu oikeesti, ei kai tällaista kouluissa opeteta? Tossahan meenee kaikki pohja realistiselta = uskottavalta valistukselta.
KOPIO! TURHA TARINA! FAKE FAKE FAKE FAKE TROLLI
tää on siitä typerästä irti huumeista ry:n esitteestä.
koko paperissa ei ollut missään vaiheessa järjen poikastakaan.
Onko tämä Irti Huumeista Ry se järjestö, joka on tunnettu uskottavasta valistuksestaan, ja joka kertoo aina vain ja ainoastaan totuuden, eikä heillä olen sen vuoksi ollenkaan ongelmia mm. rahoituksen tai yhdistystoiminnan jatkuvuuden suhteen? Eikös se todella ansiokkaan realistisesti kannabishuumeeseen suhtautuva Ritva Santavuorikin, ja vain ja ainoastaan totuuden perikuva, Torsti Koskinenkin, kuulu siihen yhdistykseen?
oli kyllä NIIIIN opettavaista että....näinhän se sportti-teoria toteutuu kun aivokapasitetti on nuorilla nolla ja minkäänlainen arviointikyky ei pelaa.
toi ei edes oo tosijuttu