Moiks!
Miten te jotka olete abortin tehneet suhtaudutte sen jälkeen saatuun lapseen joka on syntynyt? Koetteko jotenkin "korvikkeeksi" tms. entä koetteko että jos syntyneellä lapsella jokin vamma, se on ns. "kosto" abortista... Toivottavastinäistä eikukaan loukkaannu... Pohdin itse abortin tehneenä nyt asioita kun pieni 8kk lapsonen tuossa pyörii ja hänellä paljon onkelmiakin on ollut taipaleellaan...Välillä olo on tosi syyllinen..
Miten te jotka olete abortin tehneet suhtaudutte sen jälkeen saatuun lapseen joka on syntynyt? Koetteko jotenkin "korvikkeeksi" tms. entä koetteko että jos syntyneellä lapsella jokin vamma, se on ns. "kosto" abortista... Toivottavastinäistä eikukaan loukkaannu... Pohdin itse abortin tehneenä nyt asioita kun pieni 8kk lapsonen tuossa pyörii ja hänellä paljon onkelmiakin on ollut taipaleellaan...Välillä olo on tosi syyllinen..
Vastaukset 2
Vanhimmat
kaikella on aikansa ja paikkansa, enimmäkseen tapahtuvat asiat elämässä lienevät kuitenkin puhdasta sattumaa. Turhaan syyllistät itsesi, käsittele asia pois päiväjärjestyksestä ja nosta se sitten sivuun ja jatka elämää. tehtyä ei saa tekemättömäksi ja mennyt on mennyttä, elä tätä hetkeä ja hoida olemassa oleva lapsesi niin hyvin kuin kykenet. Jokainen lapsi on oma yksilönsä ja omanlaisensa, turha verrata häntä abortoituun alkioon.
aikaan abortinvastustajat hurjine kommentteineen! Turhaa kärsimystä...syyllistäminen on mennyt perille, näemmä...
Abortinvastustajat, jotka kaikessa komeudessaan katsovat, ettei ihminen ole riittävä olento ymmärtämään omaa parastaan. Tekemään omia valintojaan.
Usko itseesi. Älä vastustajiin.