Kuukiven vartija

Esko kirjoitti:

- Mahtavatkohan he selvitä? Rapidash kysyi epäröiden Delicattyltä.
- Heidän on pakko, tai muuten ikuinen pimeys lankeaa yllemme, Delicatty vastasi ja vilkaisi vielä kerran paikkaan, johon viisikko oli äsken kadonnut.
***
Sillä aikaa Espeon, Vulpix, Umbreon, Mew ja Celebi olivat saapuneet kuolleiden maahan. Paikka näytti synkältä ja oli hämärää. Heidän allaan tuntui pehmoinen autiomaan hiekka ja aurinkoa ei näkynyt mailla halmeilla. Jostain pilkisti luuranko jos toinenkin ja kolmikko näytti kauhistuneelta.
- Älkää pelätkö, Celebi lohdutteli ja Mew hymyili kolmikolle rohkaisevasti.
- Minnepäin meidän pitäisi kulkea? Umbreon mietti ja Espeon vilkaisi neuvottomalta näyttävään Vulpixiin.
- Katsoppas tuota Umbreon, Celebi osoitti suurta taivaalla möllöttävää kuuta.
- Mitä kuusta? Espeon mietti.
- Meidän pitää seurata kuuta suoraan eteenpäin, pysähtymättä tai jäämättä jälkeen. Yhteispeli on nyt kaikki kaikessa, Mew lisäsi.
Viisikko lähti kulkemaan eteenpäin kohti kuuta.
- Muuten Umbreon, Espeon aloitti hiljaa ja musta pokemon pysähtyi.
- Niinkuin Mew sanoi meidän pitää tulla toimeen, tai jollekkin meistä käy kuin Steelixille. En minäkään pidä tilanteesta, mutta meidän pitää yrittää... Espeon jatkoi.
- Selvä, Umbreon nyökkäsi vilkaisematta Espeoniin ja molemmat erkanivat toisistaan pienen matkan päähän.
***
Jossain synkemmässäkin luolassa joukko mustia kokoontui suuren parvekkeen eteen. Sieltä täältä kuului puheensorinaa ja luola oli täpösen täynnä. Yhtäkkiä ylhäällä parvekkeella alkoi tapahtua. Musta punasilmäinen suuri olento tuli esiin ja kaikki hiljentyivät ja kumarsivat herraansa Alagária.
- Kuunnelkaa minua uskolliset orjani, tehtävämme on vielä kesken. Meidän pitää tappaa vielä nuo kolme valittua, jotka tälläkin hetkellä vaeltavat kuolleiden laaksossa etsimässä Umbreonin kuukiveä.
Taas suuri puheesorina täytti salin ja Alagár teki loitsun ja heidän eteensä aukeni kuva viisikosta vaeltamassa erämaassa.
- Swampert! Alagár kutsui ja suurikokoinen vesipokemon ilmestyi hänen eteensä. Sinä saat joukkoinesi kanssa tuhota Umbreonin, ettei hän saa kuukiveä tassuihinsa ja sitten me otamme sen ja saamme aikaan uskomattoman pimeyden tuhon voiman, Alagár alkoi nauraa ja Swampert nyökkäsi.
- Lähden samantien herrani.
***
Samaanaikaan viisikko vaelsi kohti kuuta ja jokainen heistä näytti hieman huolestuneelta, jopa Mew ja Celebi.
- Meidän pitää olla äärimmäisen varovaisia, Mew sanoi ja Celebi lisäsi: Musta Alagár ei ole vielä kuollut ja ties mitä hän joukkoinensa avulla vielä keksii.
- Älä huoli noin kovasti Celebi, me päihitämme hänet, Espeon sanoi itsevarmana ja hymyili.
- Tämä kulkeminen alkaa pikkuhiljaa rasittaa... Tuntuu kuin kuu menisi koko ajan kauemmas ja kauemmas, Vulpix voihkaisi.
- Niin se meneekin, Umbreon huokaisi.
Äkkiä viisikko huomasi edessään suurikokoisen hiekkapyörteen ja se tuli heita kohti.
- Tämä ei tiedä hyvää, Vulpix sanoi vaisusti.
- Älä nyt tavalliset hiekkapyörteet ovat yleisiä autiomaassa, Espeon sanoi tietävän oloisena.
- Ovatko NUO tavallisia?! Umbreon osoitti hiekkapyörteeseen ja näki sen kasvavan ja pyörteen sisältä pilkisteli Arbokin ja Ekansien päitä ja maassa luikerteli suurikokoinen Seviper.
- Tuo on isoin näkemäni Seviper! Celebi kauhisteli ja lensi Mewin kanssa kolmikon eteen.
- No niin valmistautukaa! Mew komensi..
Pyörre tuli kovalla voimalla heitä kohti ja Vulpix lensi pyörteen voimasta ilmaan erään Arbokin viereen. Tulikettu ampui tulihiilloksen suoraan Arbokin naamalle ja se katosi.
- Ampukaa jokainen Arbok ja Ekans, Vulpix huusi ja Umbreon alkoi keskittyä ja lehdenmuotoiset kuviot hänen ihossaan alkoivat välkkyä. Umbreon tähtäsi harmahtavan kuunvalo säteensä pariin Ekansiin ja niille kävi samoin, kuin Arbokille. Espeonin punainen rubiini alkoi hohtaa ja pian hän vuorostaan keskitti psyykkisen aurinkosäteensä jäljelle jääneihin Arbokeihin. Pyörre katosi ja Vulpix tippui maanpinnalle.
- Huh, se oli taistelu, Kettu huokasi ja vilkaisi Espeoniin, joka naurahti.

Mew ja Celebi lennähtivät kolmikon ylle ja Vulpix nousi jaloilleen.
- Seviper on vielä hoitelematta! Celebi huohotti. Musta käärmemäinen pokemon teki äkkisyöksyn viisikon keskelle, ilman, että kukaan ehti tajuta mitään.
***
Nyt viisikon ympärillä oli vain suuri pöllyhtänyt hiekkapilvi ja kaikki oli synkän hiljaista. Hiljaisuus jatkui ja jatkui... Pian kuun peittivät tummat synkät pilvet ja hiekka alkoi lentää autiomaassa. Hiljaisuus oli jatkunut jo monia tunteja... Vihdoin joku nosti päätään hiekan keskeltä. Se oli Mew.
- Aah...! se oli nopea isku, Mew sanoi vaisusti ja piteli kipeää päätään, johon Seviper oli ilmeisesti osunut. Ooh, mutta missä muut ovat? Mew ponnahti hiekan keskeltä ilmaan, eikä kunnolla ehtinyt edes raottaa silmiään, kun suuri hiekkapilvi paiskasi vaaleanpunaisen otuksen takaisin maahan.
- Espeon! Espeon! Mew muisti ja alkoi tönkiä hiekkaa. Umbreon, Vulpix missä olette? Ja Celebi älä nyt jätä minua ystäväni! Mew yritti kaivaa hiekkaa ja pian hän näki jotain mustaa pilkistävän jostain. Mew tarttui mustaan ja nosti. Äkkiä Umbreonin pää tuli näkyviin ja Mew huokaisi.
- Mitä tapahtui? Umbreon yski hiekkaa suustaan ja sai myös painavan hiekkatuulen puuskan päällensä.
- Auta minua nyt löytämään muut... Mew kehotti ja Umbreon alkoi kaivaa samaan tahtiin Mewin kanssa. Umbreonin käpälä osui johonkin. Yhtäkkiä hiekasta tuli esille Espeonin kaksihaarainen häntä ja Umbreon nykäisi siitä. Espeon nousi hiekasta ja hengitti syvään...
- En saa ilmaa...
- Espeon ihanaa olet kunnossa, Mew ilostui ja kiirehti suojattinsa luokse.
- Missä köh köh... muut ovat? Espeon kysyi silmiä siristäen.
- Celebi!? Umbreon huusi ja otti viehreän keijun syliinsä. Celebi oli ollut syvimmällä, eikä hengittänyt.
- Celebi!! CELEBI! Kuuletko sinä! Umbreonin kosteisiin silmiin alkoi tulla kiukunkyyneleitä.
- Onko Celebi... Espeon aloitti, mutta Umbreon keskeytti.
- Ei Celebi ei ole kuollut! EI OLE KUOLLUT!!!! Mitä minä teen ilman sinua?! Umbreon nyyhkytti ja Espeon painoi päänsä alas.
- Odottakaa voin ehkä tehdä asialle jotain, Mew leijaili Umbreonin yläpuolella.
- Espeon suojaa sinä Celebiä tuulelta, Mew määräsi.
- Ja Umbreon pyyhi kyyneleesi ja usko kanssani, vain uskosi voi hänet pelastaa, Mew selitti ja alkoi keskittyä johonkin. Pian vaaleanpunainen olento alkoi hohtaa kultaista valoa ja Umbreon pisti tassunsa silmiensä eteen. Mew sanoi jotain oudolla kielellä ja hänestä alkoi sinkoilla kullankeltaisia säteitä Celebiin.
- Umbreon usko kanssani ja sinä myös Espeon, mutta ennenkaikkea sinä Umbreon usko, että voimme palauttaa Celebin! Mew huusi ja Umbreon sulki silmänsä. Minä uskon sinuun Celebi, SINÄ PARANET! Pian keiju nosti päätään ja Umbreon avasi silmänsä.
- Mitä te odotatte, meidän on jatkettava matkaa, Celebi sanoi hölmistyneenä, samalla kun Umbreon halasi suojeliaansa.
- Kyllä hän on ihan kunnossa, Mew hymyili ja kiiruhti halaamaan ystäväänsä.
- Odottakaa! Unohditte VULPIXIN! Espeon huusi pelästyksissään ja alkoi raivata hiekkaa löytämättä mitään.
- Missä se kettu on?! Espeon kysyi pelästyneellä äänellä ja äkkiä heidän takaansa kuului jotain pelottavaa naurua. Nelikko kääntyi katsomaan ja näki takanaan Aerodactylin ja joukon tyhjäsilmäisiä Heracrosseja. Yksi heistä piti tajutonta Vulpixia sarvessaan.
- Vulpix! Nelikko tajusi tilanteen.
- Tämä oli helpompaa, kuin luulin, Aerodactyl naurahti. Jos haluatte pelastaa ystävänne, yrittäkää löytää hänet ennen seuraavaa kuuta. Harmaa lohikäärme nousi ylemmäs. Silläaikaa voitte nauttiä näistä! Se nauroi ja komensi muutaman Heracrossin nelikon kimppuun. Aerodactyl katosi, kuin tyhjästä ja Heracrossit syöksyivät suoraan nelikon kimppuun. Onneksi hiekkamyrsky oli jo selvinnyt vähän.
- Vulpix ei... Espeon ja Umbreon huusivat paniikissa ja Celebi ja Mew ponnahtivat Heracrosseja vastaan.
- Celebi nyt! Mew ehdotti ja Celebi nyökkäsi. Molemmat alkoivat kerätä jotain voimapalloa ympärilleen. Heracrossit lähestyivät ja legendakaksikko vapautti säteen, joka osui kahtena pallon, kullanvaaleana ja vihreänvaaleana Heracrosseihin. Neljä Heracrossia tippui maahan.
- Missä Vulpix on!? Espeon hyökkäsi erään vielä elossa olevan Heracrossin päälle ja umbreon tuli toiselle puolen Espeonia.
- Kerro meille! Umbreon komensi. Heracross alkoi nauraa ja Umbreon ja Espeon läimäyttivät molemmat samaanaikaan tassuillaan Heracrossia.
- Hyvä on... Läheisen keitaan palmun alla on salakäytävä, mutta varokaa, sillä... Aagh, Heracrossin sanat jäivät kesken ja hengitys lamautui. Nyt viimeinenkin oli hengiltä.

Celebi ja Mew laskeutuivat Espeonin ja Umbreonin eteen.
- Lähdetään heti, Celebi ehdotti ja Mew nyökkäsi.
- Se kedas on tuolla! Umbreon osoitti tassullaan kauas, missä näkyi vain vihreitä palmuja ja joku sortunut muuri. Nelikko lähti oitis matkaan.
- Mitä se tarkoitti, ennen seuraavaa kuuta? Umbreon mietti.
- Se tarkoittaa, että jos emme silloin löydä Vulpixia, hänelle käy kuten Steelixille! Espeon hermostui.
- Kyllä minä ääliö sen tiedän! Umbreon kohotti ääntään, mutta mikä ihmeen seuraava kuu?
- Nyt olkaa kunnolla! Celebi komensi.
- Se tarkoittaa samaa, kuin meidän maailmamme yö. Eli meillä on yksi päivä aikaa löytää Vulpix, Mew selitti vaisusti.
***
Samaan aikaan keitaan alapuolella eräässä synkässä huoneessa. Vulpix alkoi heräillä sellissään.
- Päästäkää minut ulos! Se huusi ja hänen eteensä ilmestyi Swampert.
- Ai heräsit jo? No valitettavasti meidän pitää odotella muiden ystäviesi saapumista, Swampert selitti varsin itserakkaalla äänellä.
- Mitä meinaat? Vulpix kysyi. Swampert naurahti kuuluvasti.
- Katsos meillä on syötti Umbreon! Sinä! Swampert aloitti.
- Mitä te tarkoitatte Umbreon?, minä olen Vulpix! Vulpix vastasi hölmistyneenä.
- MITÄ!? Aerodactylin piti nimenomaan siepata Umbreon ja viedä häneltä kuukivi ja sitten vasta johdattaa muut ansaan, Swampert manasi ja potkaisi muurin seinämää.
- Huono tuuri, eikä meillä sitäpaitsi ole vielä edes kuukiveä, eikä siihen pysty kukaanmuu, kuin Umbreon koskemaan! Vulpix sanoi huvittuneenä äskeisestä.
- No siinä tapauksessa minä odottelen Umbreonia ja muita ja pakotan hänet johdattamaan minut kuukiven sijainnille, Swampert nauroi ja Vulpix hönkäisi palavan valopallon Swamperia päin.
- Lopeta tuo! Swampert raivosi ja teki valtavan surfaus iskun. Siitä seurauksena Vulpix lensi sellin seinään veden voimasta ja jäi makaamaan paikalleen. Se ei kestäyt vaan menetti jälleen tajuntansa.
***
Samaan aikaan nelikko lähestyi vihreää palmua.
- Mitä se Heracros tarkoitti, että varokaa tai jotain? Umbreon ihmetteli.
- Älä aina viitsi syvetyä moiseen, ehkä se halusi vaan pelotella meitä, Espeon sanoi ja astui palmun eteen.
Maa alkoi täristä Espeonin alla ja hän putosi suoraan alas. Kolmikko syöksyi syvän kuopan reunalle.
- Espeon!! Kuuletko sinä!? Mew ja muut huutelivat, mutta kuulivat vain loiskauksen. Hän oli siis kunnossa, pudonnut veteen vain. Samaan aikaan joku avautui muurin rakoon. Salaovi.
- Tuon täytyy olla oikea tie! Celebi osoitti aukeavaa porttia.
- Menkää te etsimään Vulpix, minä autan Espeoia, Mew ehdotti ja Celebi yökkäsi.
- Minä tulen nyt alas! Mew huusi ja lähti lipumaan alas tunnelia Espeonin luo.
- Tule Celebi, Umbreon hoputti ja kaksikko astui pimeään käytävään. Onneksi sinne ei sentään tuullut hiekkaa. Celebin hohtavat siivet toivat hieman valoa ja Umbreonilla oli onneksi hyvä pimeän näkö, niin he saattoivat kulkea oikeaan suuntaan.
- Missähän Vulpix mahtaa olla? Umbreon ihmetteli
- Kuljetaan suoraan eteenpäin vaan, niin eiköhän jotain ilmesty, Celebi vastasi ja vilkuili pimeille seinille.
***
Samaan aikaan Mew oli saapunut alas pitkä matkan ja oli nyt jossain viemärissä. Mew leijaili ilmassa ja vilkuili veteen. Espeonia ei näkynyt mailla halmeilla ja Mew alkoi jo huolestua.
- Espeon! Missä sinä olet? Mew huuteli, mutta vastausta ei kuulunut, ainoastaan sama kaiku vastasi hänelle viemärin perältä.
- Mew! Espeon huusi jostain läheltä ja Mew käätyi ja näki Espeonin kumpareen päällä seisomassa.
- Siellähän sinä olet, tule meidän täytyy jatkaa! Mew huusi vastauksen ja Espeon nyökkäsi. Pieni liilanpunainen kissa loikkasi veteen ja ui Mewin luo.
- Hyvähän sinulla on siellä ilmassa köllötellä, kun minä joudun uimaan täällä viemärivedessä, Espeon tuikkasi ja Mew naurahti.
- En syntynyt legendaksi tahallani, Mew sanoi huvittuneena.

Mew ja Espeon eivät huomanneet, että heidän takaansa lähestyi jokin suuri tumma hahmo.
- Espeon varo takanasi! Mew huusi ja Espeon kääntyi ja ehti väistää valaannäköisen pokemonin törmäyksen häneen.
- Anteeksi en huomannut, valas sanoi rauhallisesti ja pinkkikaksikko vilkaisi toisiaan hämmästyneenä. Valaan silmät eivät näyttäneet epäilyttäviltä, eikä sinisessä otuksessa muutenkaan näyttäyt olevan mitään vaarallista.
- Olen Wailmer ja asun täällä viemärissä, en olekkaan saaut vieraita vuosiin, Wailmer tuhahti.
- Tuota niin tiedätkö miten täältä pääsee ulos? Mew kysyi ja Wailmer nyökkäsi. Kavutkaa selkään niin näytän teille. Sinä taisit äsken käydäkkin selässäni, Wailmer sanoi ja vilkaisi Espeoniin.
- Ööh anteeksi en tiennyt, Espeon punasteli ja nousi valaan selkään.

Wailmer alkoi liikkua lujaa eteenpäin kohti jotain tuntematonta, mistä Mewillä tai Espeonilla ei ollut hajuakaan.
***
- Tämä käytävä on jatkunut jo ihan tarpeeksi, Umbreon huokaili ja Celebikin näytti väsyneeltä.
- Niin no ehkä me mennään oikeaan suuntaan, Celebi vastasi.
- Tämä on ainoa suunta, Umbreon sanoi hieman huumorilla. Pian he saapuivat jonnekkin saliin tapaiseen paikkaan, vaikka Umbreonin pimeä näkö aisiti olikin hyvä, niin hän ei silti erottanut salissa paljon mitään.
- Tämä oli vikatikki! Celebi huusi ja samalla kirkas valojuova valahti heidän edestään, pysähtyen Umbreonin eteen. Celebi suojasi Umbreonia ja lensi tämän eteen.
- Pysy takana! Celebi varoitti ja Umbreon katsoi puolisokeana näkevää Celebiään.
- Ethän sinä edes näe sitä! Umbreon huusi.
- Kuulen kyllä sen, Celebi vastasi.

Olennosta lähti taas kirkkaat valojuovat ja tälläkertaa se valaisi koko pienikokoisen luolaston.
- Ooh! Umbreon ja Celebi huudahtivat yhteen ääneen ja pian huone oli lähes kokonaan valaistu.
- Se on... legendaarinen lintu Articuno, Celebi ihasteli ja vilkaisi Umbreoniin, jota lähinnä kylmäsi.
- En tiedä, mutta tuntuuko siustakin yhtäkkiä, että täällä on jotekin jäätävämpää, kuin ennen, Umbreon tuhahti ja hengitti tassuunsa ja huomasi pakkaspilven lipuvan suustaan.
Articuno laskeutui kaksikon eteen ja päästi kimakan rääkäisyn ilmaan. Samassa valo taittui huoneen poikki ja Celebi ja Umbreon näkivät Articunon koko komeudessaan.
- Keitä te olette? Articuno kysyi jäisellä äänensävyllä.
- Tuota minä olen Umbreon ja tämä on Celebi, Umbreon esitteli ja yskäisi.
- Oletko sinä Umbreon!? Articuno jähmettyi ja tuijotti mustan pokemonin silmiin.
- O...olen, miten niin? Umbreon kysyi vähän pelokkaammalla äänensävyllä.
- Sinä olet yksi valituista ja etsit kuukiveä, Articuno sepitti ja Umbreon vilkaisi Celebiin mietteliäänä. Enhän tuota minä edes kertonut olevani valittu, Umbreon vastasi.
- Se on kerrottu jo kauan aikaa sitten, että tarunomainen Umbreon tulisi ja etsisi kuukiven ja pelastaisi maan mustilta pokemoneilta, Articuno hymyili jäätävillä silmillään Umbreonille.
- Mutta kuka sinä olet? Celebi kysyi.
- Minä olen Articuno, yksi neljän tarukiven vartijoista ja minä olen suojellut kuukiveä siitä asti, kun se tuotiin kuolleiden maahan. Tai oikeastaan ei tämä paikka ennen ollut kuolleiden maa, vaan kaunis kuutamolaakso, ennenkuin paha voima tuli ja toi mukanaan pahat voimat ja mustat pokemonit. Kuukivi varastettiin ja paha käytti sitä väärin, koska siihen ei saanut koskea kukaan muu, kuin sinä Umbreon. Kuutamonmaa muuttui synkäksi paikaksi. Paha velho Alagár, mistä lienet jo kuullut etsii yhä neljää kiveä ja on tälläkin hetkellä perässäsi Umbreon ja luulee, että sinulla on kuukivi jo hallussasi.
- Tuota onko tuo paha Alagár? Celebi mietti ja Articuno kohautti sulkiaan.
- Yksi pahoista velhojohtajista, muista en tiedä, Articuno vastasi.
- Sinä tiedät missä kuukivi on, joten voit kai auttaa? Umbreon uskalsi ehdottaa.
- Kumpa voisinkin, mutta paha Alagárin orja otti minut kiinni ja vaati minua paljastamaan kuukiven sijainnin ja kun kieltäydyin hän poisti minut valosta ja siitä lähtien olen harhaillut täällä pimeässä huoneessa, löytämättä ulospääsyä. Onhan minulla valoa täällä, mutten silti ole löytänyt ulos, koska huone on lumottu.
- Kuulostaa oudolta, mehän äsken tulimme tuolta... Umbreon aprikoi ja lähti takaisinpäin, mutta törmäsi johonkin. Mitä peili? Umbreon hieroi kipeää päätään.
- Mitä nyt? Celebi huolestui ja lensi Umbreonin vierelle.
- Sanoinhan, kun tulet sisään, et ulos enää löydä, Articuno sanoi ja lähestyi kaksikkoa.
- Nyt me olemme jumissa täällä, emmekä voi auttaa Vulpixia tai tiedä missä Mew ja Espeon viipyvät? Umbreon raivostui ja teki voimakkaan kehopuskun lasipeiliä vasten. Auuh.. Ja kaiken lisäksi täällä on kylmä, Umbreon valitti ja lyyhistyi maahan.
- Olen pahoillani, kylmyys johtuu minusta, Articuno pahoitteli ja Celebi lohdutti Umbreonia.
- Tiedättehän, että te neljä ette saa jättää toisianne tai jäädä jälkeen, Articuno sanoi vakavana.
- Sen virheen me teimme, Celebi sanoi harmistuneena ja hieroi kahta tuntosarveaan, jotka pian olivat kylmyydestä nihkeät.
- En voi uskoa! Me menimme ansaan! Umbreon raivosi ja Celebi ja Articuno vilkaisivat toisiaan neuvottomina.
***
- Vouu hidasta HIDASTA! Espeon kiljui Wailmerille joka paahti täysillä eteenpäin.
- Koska ollaan perillä? Mew kysyi ja Wailmer levitti leveän hymynsä ja hymähti.
- Nyt! Wailmer julisti ja pysähtyi, kuin seinään niin, että Espeon lensi vastakkaista seinää päin.
- O... oletko kunnossa? Mew lensi kysymään ja vilkaisi ympäristöä. Mew erotti hämärästi ääriviivat ja vilkaisi sitten Wailmeriin.
- Kiitos Wailmer, mutta missä olemme? Mew kysyi hölmistyneenä ja auttoi Espeonin pystyyn.
- Näin teidänlaisenne matkailijan täällä n. parituntia sitten ja häet vietiin tuonepäin, Wailmer osoitti pientä aukkoa viemärikujan juuressa.
- Kiitos kyydistä, Mew hehkutti ja repäisi Espeonin mukaansa.
- Onnea! Wailmer huikkasi ja katosi syvyyksiin.
- Kiitos todella paljon ”pehmeästä” kyydistä, Espeon murahti.
Pian kaksikko saapui soihtujen petiiämään käytävään ja he liikkuivat varovasti eteenpäin. Seiissä oli mutaa ja tunneli oli varsin lemuava kokemus. Pian he näkivät jonkin häkintapaisen edessä olevassa huoneessaan.
- Onko tuo? Espeon virkosi ja ryntäsi sellin viereen.
- Vulpix herää! Espeon tuuppi kettuystäväänsä ja Mew vahti ovea.
- Vauhtia nyt! Mew hermoili ja vilkuili kärsimättömästi Espeoniin ja välillä ulos.
- Nyt olisi aika HERÄTÄ! Espeon korotti ääntään ja Vulpix nosti hieman päätään.
- Esp.. oletko se sinä? Vulpix saoi heikosti ja nousi pystyyn.
- Väistä! Mew tuli sellinoven eteen ja teki psyykkisen säteen sellinovea päin. Ovi revähti auki ja Vulpix loikkasi ulos.
- Missä muut ovat? Vulpix kysyi vielä pökkyröisenä.
- En tiedä, menimme eri reittejä, mutta oletko kunnossa? Espeon huolehti ja Mew lensi heidän edellään.
- Öö tiedätkö mihin me ollaan menossa? Vulpix kysyi Mewiltä joka näytti nololta.
- Näistä miljoonista reiteistä olen ihan sekaisin, Mew pahoitteli.
- Ei se mitään, ehkä Umbreon ja Celebi tulevat vastaan, Vulpix mietti ja kiihdytti Espeonin rinnalle.
***
Eli nyt me vain odottelemme pahiksia ja odotamme, että kuukivi liikkuu tänne itsestään vai? Umbreon raivosi ja hakkasi päätään läheiseen lasipeiliin. Celebi lennähti Umbreonin luo ja katsoi tätä suoraan silmiin. Läps! Celebi läimäytti Umbreonia.
- Miksi sinä tuon teit? Umbreon piteli kipeää poskeaan tassuillaan ja vilkaisi häpeillen Articunoon, joka ei reakoinut mitenkään.
- Lopeta tuo sääliminen ja ryhdistäydy! Celebi sanoi napakasti ja Umbreon nousi seisomaan.
- Olet ihan oikeassa, en saisi sääliä täällä meitä, kun Espeon ja Vulpix lienevät jossain surman loukussa, Umbreon peitteli päätään ja vilkaisi uudelleen Articunoon.
- Tiedätkö sinä oikeasti kuukiven sijainnin? Umbreon kysyi toiveekkaana.
- En edes muista kuinka kauan olen täällä alhaalla ollut ja suuntavaistoni voi olla hieman sekaisin, mutta olen valittu suojelemaan kuukiveä, vaikka kuoleman ohella. Ja niin ollen suojelen myös sinua Umbreon, kunnes löydät kuukiven.
- No suojelioita minulta ei puutu, Umbreon mietti ja iski Celebille silmää.
- Anteeksi se läimäytys, mutta kuitenkin meidän pitää olla vahvoja, Celebi hymyili suojatilleen vaisusti..
- Minä siirryn vähän kauemmaksi, sillä minun kylmyyteni tuo tänne pakkasta, Articuno ehdotti ja siirtyi sivummalle.
- Mitä me voidaan tehdä? Umbreon mietti.
- Ehkä pystyisin saamaan yhteyden Mewiin, jos hän on tarpeeksi lähellä, Celebi yritti keskittyä ja teki valkoisen valonympyrän ympärilleen ja sulki silmänsä.
- Pidä kiirettä Celebi! Umbreon huolehti.
***
- Odottakaa! Mew pysähtyi äkisti ja Vulpix ja Espeon lensivät Mewin ylitse maahan kuonolleen.
- Jos tuota olisit vähän aikaisemmin ilmoittanut, että pysähtyisit niin... Espeon murisi ja nousi maasta.
- Oiih ensin pääni menee murskaksi Seviperin takia ja sitten saan vesisuihkun päälleni ja sitten tuo nilkki pysähtyy ja pääni saa lisää vammoja! Vulpix raivosi.
- Olkaa hiljaa, joku... joku yrittää ottaa yhteyttä minuun, Mew tuiskaisi ja synnytti oranssinpunaisen pallon ympärilleen. Mew sulki silmänsä niin, että ei kuullut Espeonin ja Vulpixin valituksia.
- Kuka siihen ottaa yhteyttä? Joulupukki vai? Espeon tuhahti ja alkoi hekottaa Vulpixin kanssa.
- Pää kiinni! Mew raivostui ja lämimäisi paksulla hännällään Vulpixin ja Espeonin maahan.
- Tuo sattui, Espeon piteli päätään ja Vulpix jaksoi vieläkin nauraa.

Samaan aikaan kolmikko ei huomannut, että heidän takaansa lähestyi jokin...


Loppu tuli vähän omituiseksi, mutta etkös sinä Umbro jotain jatkoa tohon ke´ksi. N kirjain saattaa puuttua jostain sanasta, kun se on vähän rikki äppäimistössä, mutta kyllä mä sen tarkistin. Ja Umbba miks lähit chatista yhtäkkii? Etkö jaksanu mun selitystä.^_^ No jokatapaukses tässä se nyt on ja mä joudun lähtemään serkuille. Eiiii!!!! ;)

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä