Viiniköynnös?

HEI! Löysin tällaisen ohjeen.

Viiniköynnösten kasvatus onnistuu avomaallakin!

Kasvihuoneissa viiniköynnöksiä on viljelty Suomessa jo kaksi-/kolmesataa vuotta, mutta vasta uusien lajikkeiden myötä on kasvatus myös avomaalla tullut suositummaksi. Avomaaviljelyyn soveltuvia lajikkeita on jo useita. Eniten kasvatettu ja kestävin niistä on Beta - pohjoisamerikkalainen törmäviinilajike, joka on menestynyt hyvin 1-3 vyöhykkeillä. Sen marja on pienikokoinen, mutta satoa tulee silti runsaasti. Marjojen maku on aromikas ja ne soveltuvat hyvin mehujen ja viinien valmistukseen. Uudet latvialaiset lajikkeet, Zilga ja Supaga, ovat koeviljelyksissä menestyneet hyvin 4-vyöhykkeellä saakka. Lajikkeet on jalostettu risteyttämällä Venäjän, Euroopan ja Amerikan kestävimpiä viiniköynnöslajikkeita. Marjat ovat suurikokoisia, makeita ja aromikkaita. Muista lajikkeista poiketen Zilga ja Supaga viihtyvät parhaiten happamahkossa, pH 5,5-6,5 maassa. Tämän vuoden uutuudet; Spulga-, Sukribe- ja Ivan-lajikkeet ovat myös latvialaisia jalosteita. Niidenkin pakkasenkestävyys on hyvä (Spulga- ja Ivan-lajikkeet -25°C, Sukribe jopa -30 °C) ja viljelyä avomaalla kannattaa kokeilla. Kaikkia avomaan viiniköynnöslajikkeita voidaan kasvattaa myös ns. kausihuoneissa eli lämmittämättömissä muovihuoneissa.

Kasvupaikka ja -alusta

Viiniköynnös tarvitsee pitkän kasvukauden, jotta sen rypäleet ehtivät kypsyä. Se istuttetaan mahdollisimman lämpimään ja aurinkoiseen paikkaan. Tuulelta suojainen talon eteläseinusta on luonnollisesti hyvä kasvupaikka. Talon kivijalka tai puutarhassa oleva kivimuuri keräävät hyvin tarvittavaa lämpöä. Kasvualusta kannattaa valmistaa huolella, jotta siinä riittäisi ravinteita usean kasvukauden ajaksi. Voimakas juuristo kasvaa syvälle, joten paksu multakerros, väh. 60 cm, on eduksi. Viiniköynnös viihtyy ravinteikkaassa ja humuspitoisessa maassa. Kasvualustaan lisätty kompostimulta tai maatunut luonnonlanta ovat mainioita maanparannusaineita. Vaikka viiniköynnös tarvitsee kasvukaudella paljon kosteutta, syksyllä ja talvella kasvin tyvelle ja pintamaahan ei saa kerääntyä vettä. Etenkin savimailla maan kunnollinen salaojitus on tärkeää.

Istutusaika

Paras istutusaika on keväällä ja alkukesällä, mutta astiataimia voi tietenkin istuttaa koko kasvukauden ajan. Istuta syksyllä kuitenkin ajoissa, jotta taimet ehtivät juurtumaan ennen talven tuloa.

Istutus

Kastele taimet hyvin ja istuta ne samaan syvyyteen kuin kasvatusastiassa.

Kastelu ja lannoitus

Viiniköynnöksen versokasvu on voimakasta ja se tarvitsee runsasta kastelua ja lannoitusta. Etenkin nuoria taimia on kasteltava, jotta ne kehittyisivät kunnolla. Vanhemmiten viini pärjää vähemmälläkin kastelulla, koska syvän juuristonsa avulla se pystyy ottamaan pohjamaasta kosteutta. Keväällä viiniköynnöstä lannoitetaan puutarhan yleislannoitteilla, esim. Viherbiolla. Pintamaahan voidaan lisätä myös kompostimultaa, ruohosilppua tai maatunutta luonnonlantaa, jotta kasvualusta pysyy humuspitoisena. Myöhemmin kasteluveteen lisätty lannoite pitää köynnöksen elinvoimaisena ja rypäletuoton runsaana. Heikko kasvu tai vaaleat lehdet voivat olla merkkejä ravinteiden puuttumisesta ja lisälannoitus ainakin silloin on paikallaan. Typettömään lannoitukseen kannattaa siirtyä kuitenkin jo elokuussa, jotta kasvu pysähtyy ajoissa ennen talven tuloa. Rakeisilla syyslannoitteilla tai kasteluveteen lisättävällä Suojaravinteella varmistetaan sadon kypsyminen ja kasvuston tuleentuminen talveksi mahdollisimman hyvin. Kastelu lopetetaan vähitellen syksyllä, jotta kasvualusta kuivahtaa ennen talvea.

Leikkaus

Viiniköynnös on koristeellinen kasvaessaan vapaasti ja se peittää nopeasti laajankin seinäpinnan. Kotipuutarhassa koristekäytössä olevaa viiniköynnöstä ei tarvitse välttämättä lainkaan leikata. Mikäli kuitenkin halutaan saada satoa, köynnöksen leikkaus on suositeltavaa. Vapaasti kasvaessaan viiniköynnös kasvattaa runsaasti versoja sekä rypäleterttuja, mutta kaikki rypäleet eivät ehdi kypsyä ja marjat jäävät pieniksi ja heikkolaatuisiksi. Viiniköynnöksen leikkaustapoja on monia, päätarkoituksena niillä on aina ohjata köynnöksen kasvua ja parantaa sadon määrää sekä laatua. Voimakkaat hoitoleikkaukset tehdään aina myöhään syksyllä, vasta kun köynnös on kunnolla tuleentunut ja sen lehdet ovat pudonneet. Kevätleikkaus ei ole suositeltavaa, koska silloin versot vuotavat voimakkaasti.

Hyvämuotoisessa viiniköynnöksessä on 2-3 voimakasta päärankaa, jotka ohjataan kasvamaan eri suuntiin. Päärangoista kasvatetaan sivuversot, joihin muodostuvat rypäletertut. Joka syksy näitä satoa tuottavia sivuversoja typistetään voimakkaasti. Viiniköynnös versoo seuraava keväänä runsaasti ja uudet satoa tuottavat versot lähtevät nopeasti kasvuun. Kesällä kehittyvien rypäleterttujen määrää rajoitetaan, kuhunkin sivuversoon annetaan kasvaa vain 1-2 rypäleterttua. Rypäletertun jälkeen jätetään kaksi täysikasvuista lehteä, jonka jälkeen sivuverso leikataan poikki. Kesällä poistetaan myös terttuja varjostavia lehtiä, jotta rypäleet kypsyisivät paremmin. Kasvukaudella sivuversojen lehtihangoista kasvaa myös uusia versoja, tämä ns. kesäkasvusto leikataan heti ensimmäisen lehden takaa pois, jotta kasvusto ei rehevöidy liikaa. Sadonkorjuulla ei ole kiirettä, sillä rypäleet kypsyvät pitkään ja hitaasti. Kypsissä marjoissa sokeripitoisuus on korkea ja niiden maku on aromikas ja makea. Kypsät rypäleet kestävät jopa muutamia pakkasasteita. Rypäleterttuja korjatessa pieni pätkä versoa leikataan aina mukaan.

Talvihoito

Nuoret, rentovartiset köynnökset lasketaan talveksi maahan ja peitetään pakkaspeitteellä tai kevyellä pakkaslumella. Vanhemmiten versojen puutuessa taivutus käy vaikeammaksi, jolloin versot voidaan suojata suoraan seinäpinnalle pakkaspeitteen tai havunoksien kanssa. Pakkaspeite on hyvä erityisesti kevätaurinkoa sekä kuivattavia kevättuulia vastaan. Poista talvisuojat vasta kun kovat yöpakkaset ovat ohi ja maa sulanut. Ankarina pakkastalvina versot saattavat osittain paleltua ja kärsiä. Viiniköynnöksen syvä ja vahva juuristo säilyy kuitenkin elinvoimaisena maassa ja seuraavan kesän aikana se kasvattaa nopeasti uudet terveet versot.

Viiinirypäleistä runsaasti satoa kausihuoneissa!

Aitoviiniköynnös on yksi maailman eniten kasvatetuista viljelykasveista. Suomessakin sen kasvatus onnistuu lämmitettävissä kasvihuoneissa ja sadot ovat hämmästyttävän suuria ja runsaita. Eräät lajikkeet ovat osoittautuneet hyvin kylmänkestäviksi ja niitä voidaan kasvattaa myös kausihuoneissa eli lämmittämättömissä muovihuoneissa. Niissä viiniköynnös lähtee jo aikaisin keväällä kasvuun, huone pysyy lämpimänä syksyllä pitkään ja köynnös säästyy pakkasilta usein lokakuulle asti. Kasvukauden aikana lämpöä kertyy usein riittävästi, jotta rypäleet ehtivät kypsyä ja köynnös tuleentua ennen talven tuloa. Hyvin tuleentuneet köynnökset talvehtivat hyvin, vaikka talvi olisikin ankara. Lämmitettävissä kasvihuoneessa viihtyviä lajikkeita ovat mm. Chardonnay, Heimrod, Leon Merlot ja Rondo. Kausi- eli muovihuoneessa menestyvät hyvin esim. Blå Burgunder, Frankenthaler sekä tietenkin myös kaikki avomaalla viljeltävät viiniköynnöslajikkeet.

Kasvupaikka ja -alusta

Sekä kasvi- että muovihuoneessa on tärkeää, että viiniköynnös pääsee juurtumaan suoraan pohjamaahan. Voimakaskasvuinen juuristo kasvaa syvälle, joten paksu multakerros on eduksi. Kasvualusta valmistetaan huolella, jotta siinä riittäisi ravinteita usean kasvukauden ajaksi. Viiniköynnös viihtyy ravinteikkaassa ja humuspitoisessa maassa. Kasvualustaan lisätty kompostimulta tai maatunut luonnonlanta ovat mainioita maanparannusaineita. Muovihuoneessakin ja etenkin savimailla kasvualustan kunnollinen salaojitus on tärkeää. Syksyllä ja talvella kasvin tyvelle tai pintamaahan ei saisi kerääntyä vettä.

Istutusaika

Paras istutusaika on keväällä ja alkukesällä, mutta astiataimia voi tietenkin istuttaa koko kasvukauden ajan. Istuta syksyllä kuitenkin ajoissa, jotta taimet ehtivät juurtumaan ennen talven tuloa.

Istutus

Viiniköynnös kasvaa vanhemmiten hyvinkin isoksi ja vaatii tilaa ympärilleen. Jätä taimiväliksi ainakin yksi metri. Istuta taimet niin, että ne helppo tukea esim. muovihuoneen rakenteisiin.

Kastelu ja lannoitus

Viiniköynnöksen versokasvu on voimakasta ja se tarvitsee runsasta kastelua ja lannoitusta. Etenkin nuoria taimia on kasteltava, jotta ne kehittyisivät kunnolla. Vanhemmiten viini pärjää vähemmälläkin kastelulla, koska syvän juuristonsa avulla se pystyy ottamaan pohjamaasta kosteutta. Keväällä viiniköynnöstä lannoitetaan puutarhan yleislannoitteilla, esim. Viherbiolla. Pintamaahan voidaan lisätä myös kompostimultaa tai ruohosilppua, jotta kasvualusta pysyisi humuspitoisena. Myöhemmin kesällä kasteluveteen lisätty lannoite pitää köynnöksen elinvoimaisena ja rypäletuoton runsaana. Heikko kasvu tai vaaleat lehdet voivat olla merkkejä ravinteiden puuttumisesta ja lisälannoitus ainakin silloin on paikallaan. Typettömään lannoitukseen kannattaa siirtyä kuitenkin jo elokuussa, jotta köynnös lopettaa kasvunsa ajoissa. Rakeisilla syyslannoitteilla tai kasteluveteen lisättävällä Suojaravinteella varmistetaan sadon kypsyminen ja kasvuston tuleentuminen. Kastelu lopetetaan vähitellen syksyllä, jotta kasvualusta kuivahtaa ennen talvea.

Leikkaus

Viiniköynnöksen leikkaustapoja on monia. Niiden päätarkoituksena on ohjata köynnöksen kasvua ja parantaa sadon määrää ja laatua. Vapaasti kasvaessaan viiniköynnös kasvattaa runsaasti versoja sekä rypäleterttuja. Kaikki rypäleet eivät kuitenkaan ehdi kypsyä ja marjat jäävät pieniksi ja heikkolaatuisiksi. Kasvuston harvennus sekä versojen typistys on siis hyväksi. Voimakkaat hoitoleikkaukset tehdään aina myöhään syksyllä, vasta kun köynnös on kunnolla tuleentunut ja sen lehdet ovat pudonneet. Kevätleikkaus ei ole suositeltavaa, koska silloin versot vuotavat voimakkaasti.

Hyvämuotoisessa viiniköynnöksessä on 2-3 voimakasta päärankaa, jotka ohjataan kasvamaan eri suuntiin. Päärangoista kasvatetaan sivuversot, joihin muodostuvat rypäletertut. Joka syksy näitä satoa tuottavia sivuversoja typistetään voimakkaasti. Viiniköynnös versoo seuraava keväänä runsaasti ja uudet satoa tuottavat versot lähtevät nopeasti kasvuun. Kesällä kehittyvien rypäleterttujen määrää rajoitetaan, kuhunkin sivuversoon annetaan kasvaa vain 1-2 rypäleterttua. Rypäletertun jälkeen jätetään kaksi täysikasvuista lehteä, jonka jälkeen sivuverso leikataan poikki. Kesällä poistetaan myös terttuja varjostavia lehtiä, jotta rypäleet kypsyisivät paremmin. Kasvukaudella sivuversojen lehtihangoista kasvaa myös uusia versoja, tämä ns. kesäkasvusto leikataan heti ensimmäisen lehden takaa pois, jotta kasvusto ei rehevöidy liikaa. Sadonkorjuulla ei ole kiirettä, sillä rypäleet kypsyvät pitkään ja hitaasti. Kypsissä marjoissa sokeripitoisuus on korkea ja niiden maku on aromikas ja makea. Kypsät rypäleet kestävät jopa muutamia pakkasasteita. Rypäleterttuja korjatessa pieni pätkä versoa leikataan aina mukaan.

Talvihoito

Viiniköynnös talvehtii kausihuoneessa yleensä hyvin. Versot kestävät koviakin pakkasia, kunhan ne ovat tuleentuneet syksyllä hyvin. Juuriston suojaksi levitetään reilu kerros kuivaa lehtikariketta tai turvetta. Maalis-huhtikuussa huoneeseen voi lapioida lunta. Sulaessaan se estää kausihuoneen liiallista lämpenemistä ja tasaa yön ja päivän lämpöeroa.

Kasvinsuojelu

Syksyllä kasvusto puhdistetaan lehdistä ja leikkausjätteistä harmaahomeen välttämiseksi.

Katso osoitteesta:

www.ceja.educagri.fr/fin/enseignant/ livret 3/fruitfi_5.pdf

kiitos kaikille jotka vastasitte,tuo vain minua eniten huolettaa toi,että rungosta on kehittymässä niin vahva,et kuinka sen voi laskea maahan, ja ETTÄ voisiko viiniköynnöksestä juurruttaa uusia taimia (maksaa myymälöissä niin paljon)