Tämä oli tuolla nuorten palstalla aijemmin:
"Tänään Iltalehdessä:
Juuri kun anoreksia ja bulimia on ryhdytty ottamaan vakavasti, etenkin nuorten naisten terveyttä uhkaa uusi peikko: Body Dysmorphic Disorder eli BDD.
Se saa sairastuneen uskomaan, että hänen ulkoisessa olemuksessaan on sellainen poikkeavuus tai vika, joka estää astumasta ihmisten ilmoille.
Eristäytymisen ohella dysmorfofobiaan kuuluvat ulkonäköön liittyvät rituaalit, joita sairaudesta kärsivä ei oikeastaan välittäisi suorittaa, mutta suorittaa silti.
Pahimmassa tapauksessa niin uutterasti, ettei muuta ehdi.
Viisi tuntia meikkausta
– Meikkasin viisi tuntia, jotta kehtaisin mennä kouluun. Ja sitten en kuitenkaan mennyt, kertoo 26-vuotias Malin Sundqvist Expressen-lehdelle antamassaan haastattelussa.
Malinista tuli – ironista kyllä – BDD:n kasvot, kun hän uskaltautui äskettäin Ruotsin televisioon puhumaan elämästään sairauden kanssa.
Ulkopuolisen silmin katsottuna Malin näyttää kuvankauniilta. Hänen sairautensa puhkesi 13-vuotiaana, kun luokkatoverit heittivät muutaman halventavan kommentin hänen ulkonäöstään.
Myöhemmin ympäristön oli turha yrittää vakuutella, ettei Malinissa ole mitään ulkoista vikaa.
”Suojelen muita ulkonäöltäni”
– Kun lähden ulos, minusta tuntuu, että kaikki tuijottavat. Haluan suojella heitä karmealta ulkonäöltäni, Malin tunnustaa.
– Joskus onnistuin pääsemään kouluun asti, mutta siellä sulkeuduin heti vessaan. Tunsin itseni niin rumaksi.
Lukion ensimmäisellä luokalla poissaoloja kertyi niin paljon, että Malin sai potkut koulusta. Seuraavat neljä vuotta hän vietti kotiinsa sulkeutuneena.
Synkkä sairasloma-aika koitui kuitenkin Malinin pelastukseksi, sillä hän luki kirjoja ja selasi internetiä kunnes löysi luettelon dysmorfofobian oireista. Kyseessä on sairaus, jota voidaan lievittää terapialla ja masennuslääkkeillä.
Vaikeasti tunnistettavissa
Pakkoneuroosiksi luokiteltu BDD löydettiin ja nimettiin joyli sata vuotta sitten, mutta psykologian oppikirjat ovat viime aikoihin asti tarjonneet tilasta vain kuvauksen vailla hoito-ohjeita.
Dysmorfofobia on siten nähty enemmän poikkeavuuden etikettilappuna kuin hoidettavana käyttäytymishäiriöiden sarjana. Kuten Malinin tapaus osoittaa, BDD on yhä vaikeasti tunnistettava vaiva, jonka diagnosoinnissa lääkärit usein epäonnistuvat.
Brittiläinen BDD Central kuitenkin arvioi, että epämuotoisuuskammoa sairastaa noin kaksi prosenttia maailman miehistä ja naisista.
Tavoitteena täydellisyys
– BDD on luonnollinen reaktio luonnottomiin olosuhteisiin, määrittelee itsekin sairauden kokenut asiantuntija BDD Centralin nettisivuilla.
Dysmorfofobiasta kärsivät asettavat elämälleen normaalia ankarammat normit. Vääristyneeseen minäkuvaan kuuluu täydellisyyden tavoittelu, joka saa pienimmänkin kauneusvirheen tuntumaan jättiläismäiseltä.
BDD:tä pidetään myös eräänlaisena selviämiskeinona, jolla sairastunut suojaa itseään vielä vaikeammilta asioilta. Stressi ja sosiaaliset tilanteet lietsovat oireita, joihin saattaa liittyä jopa itsetuhoisia ajatuksia."
Minä tunnistin itseni täysin tosta kuvauksesta.. Ensin säikähdin, mutta sitten olin onnellinen ettei minun tarvitse enää miettiä, mikä mua oikein vaivaa. Mutta kaipaisin tietoa siitä millaista apua BDD voi saada? Se hankaloittaa elämääni ja vihaan sitä, kun mietin koko ajan olenko liian ruma menemään sinne tai tänne.
Jos täältä löytyy samasta vaivasta kärsiviä, laitatteko vaikka mailiosoitteenne tänne niin voitaisiin vaihtaa ajatuksia.
"Tänään Iltalehdessä:
Juuri kun anoreksia ja bulimia on ryhdytty ottamaan vakavasti, etenkin nuorten naisten terveyttä uhkaa uusi peikko: Body Dysmorphic Disorder eli BDD.
Se saa sairastuneen uskomaan, että hänen ulkoisessa olemuksessaan on sellainen poikkeavuus tai vika, joka estää astumasta ihmisten ilmoille.
Eristäytymisen ohella dysmorfofobiaan kuuluvat ulkonäköön liittyvät rituaalit, joita sairaudesta kärsivä ei oikeastaan välittäisi suorittaa, mutta suorittaa silti.
Pahimmassa tapauksessa niin uutterasti, ettei muuta ehdi.
Viisi tuntia meikkausta
– Meikkasin viisi tuntia, jotta kehtaisin mennä kouluun. Ja sitten en kuitenkaan mennyt, kertoo 26-vuotias Malin Sundqvist Expressen-lehdelle antamassaan haastattelussa.
Malinista tuli – ironista kyllä – BDD:n kasvot, kun hän uskaltautui äskettäin Ruotsin televisioon puhumaan elämästään sairauden kanssa.
Ulkopuolisen silmin katsottuna Malin näyttää kuvankauniilta. Hänen sairautensa puhkesi 13-vuotiaana, kun luokkatoverit heittivät muutaman halventavan kommentin hänen ulkonäöstään.
Myöhemmin ympäristön oli turha yrittää vakuutella, ettei Malinissa ole mitään ulkoista vikaa.
”Suojelen muita ulkonäöltäni”
– Kun lähden ulos, minusta tuntuu, että kaikki tuijottavat. Haluan suojella heitä karmealta ulkonäöltäni, Malin tunnustaa.
– Joskus onnistuin pääsemään kouluun asti, mutta siellä sulkeuduin heti vessaan. Tunsin itseni niin rumaksi.
Lukion ensimmäisellä luokalla poissaoloja kertyi niin paljon, että Malin sai potkut koulusta. Seuraavat neljä vuotta hän vietti kotiinsa sulkeutuneena.
Synkkä sairasloma-aika koitui kuitenkin Malinin pelastukseksi, sillä hän luki kirjoja ja selasi internetiä kunnes löysi luettelon dysmorfofobian oireista. Kyseessä on sairaus, jota voidaan lievittää terapialla ja masennuslääkkeillä.
Vaikeasti tunnistettavissa
Pakkoneuroosiksi luokiteltu BDD löydettiin ja nimettiin joyli sata vuotta sitten, mutta psykologian oppikirjat ovat viime aikoihin asti tarjonneet tilasta vain kuvauksen vailla hoito-ohjeita.
Dysmorfofobia on siten nähty enemmän poikkeavuuden etikettilappuna kuin hoidettavana käyttäytymishäiriöiden sarjana. Kuten Malinin tapaus osoittaa, BDD on yhä vaikeasti tunnistettava vaiva, jonka diagnosoinnissa lääkärit usein epäonnistuvat.
Brittiläinen BDD Central kuitenkin arvioi, että epämuotoisuuskammoa sairastaa noin kaksi prosenttia maailman miehistä ja naisista.
Tavoitteena täydellisyys
– BDD on luonnollinen reaktio luonnottomiin olosuhteisiin, määrittelee itsekin sairauden kokenut asiantuntija BDD Centralin nettisivuilla.
Dysmorfofobiasta kärsivät asettavat elämälleen normaalia ankarammat normit. Vääristyneeseen minäkuvaan kuuluu täydellisyyden tavoittelu, joka saa pienimmänkin kauneusvirheen tuntumaan jättiläismäiseltä.
BDD:tä pidetään myös eräänlaisena selviämiskeinona, jolla sairastunut suojaa itseään vielä vaikeammilta asioilta. Stressi ja sosiaaliset tilanteet lietsovat oireita, joihin saattaa liittyä jopa itsetuhoisia ajatuksia."
Minä tunnistin itseni täysin tosta kuvauksesta.. Ensin säikähdin, mutta sitten olin onnellinen ettei minun tarvitse enää miettiä, mikä mua oikein vaivaa. Mutta kaipaisin tietoa siitä millaista apua BDD voi saada? Se hankaloittaa elämääni ja vihaan sitä, kun mietin koko ajan olenko liian ruma menemään sinne tai tänne.
Jos täältä löytyy samasta vaivasta kärsiviä, laitatteko vaikka mailiosoitteenne tänne niin voitaisiin vaihtaa ajatuksia.
Vastaukset 2
Vanhimmat
mua on häirinnyt mun ulkonäössä pienet virheet niin paljon että kavereiden kanssa oleminen on vaikeaa kun on miettiny vaan omaa ulkonäköä.
joskus kaupungilla on tullu kauhea pakokauhuinen olo kun oon katsonu itseäni jostain ikkunan heijastamasta kuvasta ja huomaan että mun jalat on lyhyemmät mitä mä kuvittelin! sillo ilta on jo piloilla ja usein lähenkin saman tien kotiin..
"Mutta kaipaisin tietoa siitä millaista apua BDD voi saada? Se hankaloittaa elämääni ja vihaan sitä, kun mietin koko ajan olenko liian ruma menemään sinne tai tänne."
Melko perusteellinen suomenkielinen esitys BDD:stä ja sen hoidosta löytyy osoitteesta:
http://bddinfo.blogspot.com/