hei!
Hei kaikki vesimiehet (naiset); olisi ongelmia.
Olen nuori. (14-vuotias).
Monet ikäiseni ovat seurustelleet monien ihastuksiensa kanssa. Minä en.
Ihastun harvoin, ja kun niin käy mieleni valtaa kaikki negatiiviset asiat seurustelusta, ja kyseisesta henkilöstä.
Pyyhin ihastuksen mielestäni.
En ole ikinä edes suudellut.
En voi sietää ajatusta sitoutumisesta! Pelkään miehen kosketusta.
Minulle ei ole koskaan sattunut mitään epämielyttävää miesten kanssa.
Olen vain niin ahdistunut!
Tämä ei ole murrosikää! Minulla on ollut monia mahdollisuuksia seurusteluun. Pikku tyttönä minua ei edes kiinostanut "pusuhipat" eikä mitkään muutkaan poika- tyttö leikit.
Pelkään ilmeisesti sitoutumista.
En ole Lesbo!
Onko muilla veskari- naisilla ollut nuoruudessaan samanlaisia kokemuksia, ja miten siitä on päässyt yli?
KIITOS erittäin paljon mikään ei ole auttanut minua!
Hei kaikki vesimiehet (naiset); olisi ongelmia.
Olen nuori. (14-vuotias).
Monet ikäiseni ovat seurustelleet monien ihastuksiensa kanssa. Minä en.
Ihastun harvoin, ja kun niin käy mieleni valtaa kaikki negatiiviset asiat seurustelusta, ja kyseisesta henkilöstä.
Pyyhin ihastuksen mielestäni.
En ole ikinä edes suudellut.
En voi sietää ajatusta sitoutumisesta! Pelkään miehen kosketusta.
Minulle ei ole koskaan sattunut mitään epämielyttävää miesten kanssa.
Olen vain niin ahdistunut!
Tämä ei ole murrosikää! Minulla on ollut monia mahdollisuuksia seurusteluun. Pikku tyttönä minua ei edes kiinostanut "pusuhipat" eikä mitkään muutkaan poika- tyttö leikit.
Pelkään ilmeisesti sitoutumista.
En ole Lesbo!
Onko muilla veskari- naisilla ollut nuoruudessaan samanlaisia kokemuksia, ja miten siitä on päässyt yli?
KIITOS erittäin paljon mikään ei ole auttanut minua!
Vastaukset 6
Vanhimmat
Ei mitään kiirettä - kyllä tähän riemuun? ennättää! Kyllä Sinuna odottelisin...ja nauttisin yksinolosta ja reilusta kaveriudesta! Kyllä se aikanaan sitten löytyy - tosi ystävä, jonka kanssa haluat jakaa em. kokemuksia. Ja jos ei - niin yksinkin voi elää onnellista aikuisuutta.
Olet melkein samanlainen kuin minä!Tosin vaan nuorempi kun mä!Minua kyllä kiinnostaisi seurustelu mutta yleensä ne pojat johon törmään ovat liian lapsellisia viihdyn mieluummin itseäni vanhempien seurassa!
Sinun tarinasi kuulostaa kyllä aika paljon samalta kuin omani..
Teininä (olen nyt 26 v.) pojat eikä seurustelu voineet vähempää kiinnostaa. Mieluiten olin yksikseni tai kavereiden kanssa. Liki kaikki muut ikäiseni seurustelivat mutta minua ajatus lähinnä ällötti.Minun harvat ihastukseni olivat ns. kaukorakkauksia. Eli ei pelkoa sitoutumisesta! Mullaki olis ollut mahdollisuuksia seurustella mutta joka kerta karkotin heidät inhottavalla käytöksellä.Ajatus läheisyydestä sai minut tosi ahdistuneeksi.Sinä kirjoitit sen hyvin, pelkään miehen kosketusta. Sitä minäkin tein.Eikä mullakaan ollu siihen mitään järjellistä syytä.Minä suutelin ensimmäisen kerran 16-vuotiana miehen kanssa jota en edes tuntenut. Kun ajattelin millaista olisi seurustella, mieleni valtasi kauhukuva siitä, että vapauteni loppuisi siihen paikkaan. Joutuisin olemaan sen yhden ihmisen kanssa 24 tuntia vuorokaudessa, 7 päivää viikossa..KAMALAA.Se oli valtavan ahdistava ajatus.
Minun mielestäni sulla ei ole mitään hätää. Jos sinä joskus haluat seurustella ja se oikea tulee kohdalle, luulen että pystyt rentoutumaan ja oikeasti nauttimaan olostasi. Kannattaa tehdä selväksi heti alussa ettei sinun vapauttasi kannata rajoittaa millään tavalla.
Puhun nimittäin kokemuksesta. =)
Nykyäänkin ihastun tosi harvoin ja minun on saatava varmuus ettei minua rajoiteta millään tavalla (ilman rajoja ei tarkoita pettämistä tai valehtelua.Kaksi asiaa mitä inhoan syvästi).
Olen serustellut kahdesti, eka kerran 17-vuotiaana ja seuraavan kerran 25-vuotiaana. Molemmat suhteet ovet olleet vakavia koska en harrasta irtosuhteita tai puolivakavia..
Tällä hetkellä olen sinkku(ärsyttävä sana..) mutta seuraava varteenotettava mies kun tulee vastaan, en epäröi yrittää.
Niin kliseeltä kuin tämä nyt kuulostaakin, aika on se asia joka nämä asiat ratkaisee. Ja positiiviset kokemukset.Ainakin mulle kävi niin. Kolme vuotta sitten en olis voinu kuvitellakaan seurustelevani.Viimeisin kokemus, vaikka päättyikin, oli kuitenkin niin hyvä kokemus että enää en tunne kammoa asiaa kohtaan.
Se muutos joka ei tunnu koskaan tulevan, tuleekin ihan yllättäen. Ehkä sinäkin joskus huomaat nauttivasi mukavasta parisuhteesta. (Nyt voin kuvitella sinun kauhistuneet kasvosi.. =) )
Tosi asia on se että ihminen kasvaa ja kehittyy.Sen ajatukset ja mielipiteet muuttuu iän ja ajan myötä varmasti.
Kulje vaan omaa tietäsi!
Toivotan sulle kaikkea hyvää ja ymmärrystä elää vesimiehen hieman erilaisessa maailmassa..
Pärjäile!
Moikka!
Sinä vanhana ja viisana vesimehenä, voisit neuvoa minulle useamminkin. MAilini on [email protected]
Voisit edes lähettää sähköpostisi minulle =)
Joo no mä olen 24 ja mulla samanlaisia ongelmia en halua sitoutua koska en jaksa samaa ihmistä kattella kovinkaan pitkää olen siis helposti kyllästyvä... Rakastuin tulisesti 2001 ja sitä kesti 2 vuotta kun asuimme puolet vuodesta eri maissa niin se oli hyvä ratkasu mutta nytten tuntuu että en uskalla rakastua ja sitten satuttaa toista kun ei kiinnosta kauan... Mutta sinä oot viel nuori joten toivottavasti se menee ohi...
Niin...aivan täydellisesti sama juttu. Ei seurustelua, ei suudelmia. Ulkonäössä ei mitään vikaa ja luonnekin ihan kiva...ehkä vähän ujo.
Mutta oon jo 18...huolestuttaahan tämä juu. Mutta en mä ainakaan oo vielä menettäny toivoani -joten älä sinäkään:)