tarttisin vähä apuu....

ootahan...laitan tähän yhden omista runoistani...

---
vedessä nään, miten elämä alkaa.
pinta väreilee, luo kuvan. niin täydellisestä
elämästä.
niin onnellisesta, siitä kaikesta, jonka olen
kadottanut.
se luo niin vääristyneen kuvan, että lehti, joka
veden pinnalle putoaa, sekoittaa kaiken.
en olisi halunnut sitä.
joku muu halusi, en olisi selvinnyt siitä. joku
selvisi.
haluan nähdä maailman, sellaisena kuin se on.
juokseminen maailman menoa karkuun on vain ajan
tuhlausta. pelkurointia.
ota vastaan elämä, se mitä se antaa...jopa se,
mitä se ottaa. anna sille kaikkesi, silloin sekin
antaa kaikkensa sinulle.

ja vaikka nään sen vääristyneen maailman vedessä,
vain lehti, niin pienikin asia, kuin vaahteran
syksyinen lehti, korjaa kaiken...ja olen taas
onnellinen.
---

toivottavasti toi jotenkin autto.en nyt tiiä,
miten toi asiaan jotenkin liittyy...mut kyl siin
semmonen pieni sanoma on...:)
koita selvitä.
mut jätettiin...tosin yli vuosi sitten...mutta
ehdin seurustelemaan 2 vuotta.
oli kamalaa...nyt onneksi kaikki on
korjaantunut...jättikö jätkä sut sen toisen takia?
osoita jätkälle, ettei se ansaitse sua.jos jätkä
jättää toisen takia...eikä yhteisestä päätöksestä
(joka on oma periaatteeni), niin olet hänelle
liian hyvä.
laita mailia, jos haluat. [email protected]
ja jos tuo runo ei miellyttänyt, niitä on
huimasti lisää... :)

alota jollain omalla ja sit esim.

sulla on jotain arvokasta
jota monella ei oo,
sulla on asennetta,
joka tärkeintä elämässä on.
sisin on tärkein
se kertoo ihmisestä,
sulla se kultaa on
ainakin sydämestä.