Avioero ja sen seuraukset nuoreen....

Oon 17-vuotias tyttö, jonka perheeseen kuuluu
isä, äiti ja pikkuveli sekä isosisko, jolla on jo
oma mies. Sitten, yhtäkkiä... Se tapahtuu.

Ite en ollu kotona sinä iltana. Vanhemmat oli
riidelly ja isä nostanu kytkintä pikkuveli
mukanaan. Seuraavana päivänä menin kotiin eikä
siellä ollutkaan muita kuin äiti.

Äidin kanssa me ei aluksi edes tiedetty, missä
isä ja pikkuveli on. Sitten, viime viikonloppuna,
täsmällisesti sanottuna sunnuntaina, mun piti
päättää, kumman luona haluan asua ensi kesään
asti (ensi kesänä mä muutan omaan asuntooni
vaihtaessani koulua). Mä sain kuulla, että isä ja
pikkuveli muuttavat Lappeenrantaan asumaan.

Mä päätin jäädä äidin luokse. Nyt äiti ettii
meille pienempää asuntoo.

Jouluu ei tuu. Tajuuko muut miettii (tarkotan
lähinnä kamuja), miltä musta tuntuu kuunnella, ku
ne puhuu joulusta ja lahjoista ja oottaa jouluu
innoissaan. Mä en tänä jouluna saa lahjoja,
kuusta ei mun ja äidin kämppään tuu, eikä
joulukinkkuu. Ei oo joulutunnelmaa ei. Ei oo eikä
tuu.
3191
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 3

Vanhimmat

moi

mä oon nyt 15 ja sillon ku mä olin 11 ni meille
tuli avioero. No faija oli löytäny uuden muijan
ja se ero tuli mulle ja mun kaks ja puol vuotta
nuoremmalle broidille ihan yllärinä. mä muistan
vieläkin miten mä kuulin sen, mutsi ja faija oli
eteisessä ja me oltii broidin kaa keittiös ja mä
kuulin ku mutsi sano faijalle et "oke nyt mä sit
kerron niille". No se oli iha hirvee shokki
meille ja mä olin sillo kolmannel enkä mä päässy
siit kunnol yli ku joskus viidennel. No se
tapahtu just enne jouluu toi ero ja faija sit
lähti menee seuraaval viikol, eikä meilläkää ollu
mitään jouluu. Ei ollu rahaa hankkii paljo mitää
ku mutsi joutu yht äkkii yksinhuoltajaks. No me
sit sinniteltii ne seuraavat vuodet ja sit jossai
vaihees päästii yli ja nykyään mulla on ihan jees
isäpuoli joka asuu meillä. Avioero muokkas mua
silleen et mä oon nykyään henkisesti paljon
vahvempi, mä en ihan helposta horju, sen verran
mä oon saanu kestää. Mut kyl siit viel yli pääsee.

Äänestä

hyvä ettei alkanu itkettää ku luin sun juttus...
mailaa mulle [email protected]

Äänestä

Mulla on vähän vastaava juttu...tai siis mun ei
tarvi päättää missä asun, koska asun jo yksin,
mut oon miettiny kovastikin millaset vaikutukset
asialla on mun pienempiin sisaruksiin.

Meillä vaan on tilanne niin omituinen (tai uus
juttu) ettei kukaan oikeen tiedä kuka muuttaa ja
minne ja kenen kans. Voin kuvitella, että jos
vielä asuisin kotona ja olisin sen kahdentoista
ikäinen, olis tuhot mun mielelle huomattavat.

Eikä lapselle voi asioita kertoa niin, että "jos
et oo jo kuullu niin me pannaan sun entinen kotis
myyntiin ja muutetaan eri
asuntoihin...hahhahhaa". Ja vielä kuin salama
kirkkaalta taivaalta. Ei oo ollu mitään riitoja,
eikä toisia ihmisiä kuvioissa.

Miettikää millasen mallin se lapselle antaa -
eikö siitä tule tilastoihin myös entistä
mahdollisempi eroaja...? Itse en ainakaan aio
mennä naimisiin hetken mielijohteesta, koska ei
sillä ole mitään kiirettä! Mulla on monen vuoden
kestänyt suhde, eikä kihloista ole puhuttukaan,
vaikka yhdessä loppuun asti eläminen on
päivänselvä asia.

Onneksi asun etäämpänä kaikesta, ja yritänkin
pysytellä erossa koko hommasta! Mutta joulusta
tulee tosi ankea, jos joulu ollenkaan.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


//Mariko kirjoitti:

Oon 17-vuotias tyttö, jonka perheeseen kuuluu
isä, äiti ja pikkuveli sekä isosisko, jolla on jo
oma mies. Sitten, yhtäkkiä... Se tapahtuu.

Ite en ollu kotona sinä iltana. Vanhemmat oli
riidelly ja isä nostanu kytkintä pikkuveli
mukanaan. Seuraavana päivänä menin kotiin eikä
siellä ollutkaan muita kuin äiti.

Äidin kanssa me ei aluksi edes tiedetty, missä
isä ja pikkuveli on. Sitten, viime viikonloppuna,
täsmällisesti sanottuna sunnuntaina, mun piti
päättää, kumman luona haluan asua ensi kesään
asti (ensi kesänä mä muutan omaan asuntooni
vaihtaessani koulua). Mä sain kuulla, että isä ja
pikkuveli muuttavat Lappeenrantaan asumaan.

Mä päätin jäädä äidin luokse. Nyt äiti ettii
meille pienempää asuntoo.

Jouluu ei tuu. Tajuuko muut miettii (tarkotan
lähinnä kamuja), miltä musta tuntuu kuunnella, ku
ne puhuu joulusta ja lahjoista ja oottaa jouluu
innoissaan. Mä en tänä jouluna saa lahjoja,
kuusta ei mun ja äidin kämppään tuu, eikä
joulukinkkuu. Ei oo joulutunnelmaa ei. Ei oo eikä
tuu.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu