Niinhän se on.
Vasta nyt, täysi-ikäisenä, ja lähelle
kaksikymppisenä pystyn myöntämään sen. Joulu
tulee, ja ihmiset viettävät aikaa läheistensä
kanssa. Ystäväni halailevat ja toivottavat hyvää
joulua.
Mutta mitä on HYVÄ Joulu? Millainen on hyvä
perhe?
Onko se minulle, ja perheelleni Isän vettä
väkevämmän juomattomuus, vai ikuinen raittius?
Olisimpa voinut saada jumalalta Isän, joka olisi
rakastanut perhettään, ja muistanut
syntymäpäivinä. Enpä olisi saanut hävetä Isääni
kavereiden läsnäollessa. Olisipa kaverini
pystyneet astumaan kotiini sen kynyksen yli,
jonka takana täytyi odottaa, ettei Isä suuttuisi.
Olisimpa rukoillut enemmän apua, siltä
korkeimmalta voimalta. Mutta minua ei kuultu.
Kukaaan ei auttanut. Jouduin nämä kymmenet vuodet
rukoilemaan Isän edessä. "Älä lyö Äitiä, Isä!"
Niin monet kerrat se puristava, ja kuristava
tunne tuli kurkkuuni, kun näin kaljapullon Isän
pöydällä. Toivoin, että Isä jättäisi
riidanhaastamisen, ja lähtisi pois taas täksi
yöksi.
Koulunkäyntini kärsi. Itsevarmuuteni oli poissa.
Suru värjäsi kasvoni kalpeaksi, mutta silti kävin
kouluni tottelevaisesti. Olin opettajien
suosikki.
Pidin juttelemisesta, olin, ja olen edelleen
sosiaalinen, toisin kuin isäni, jolla on
paniikkihäiriö.Rakastin ihmisiä. Kaikenlaisia.
Olen aina tullut toimeen ihmisten kanssa.
Nykyinen tuleva ammattini vaatii sosiaalista
kanssakäymistä ihmisten kanssa.
Juteltuani Kuraattorini kanssa olen ymmärtänyt
kaiken sen, mitä olen käynyt läpi.
Rukoilin niin monta kertaa lapsena. Ensimmäisen
kerran silloin, kun isä humalassa kohotti aseensa
minua ja äitiä kohti. Silloin kun nukuin sängyssä
nukkumassa. Sitten kuului laukaus, mutta se meni
tarkoituksella ohi. Silloin pääsi itku. Muistan
sen päivän kuin eilisen. Ja olin silloin Kuusi
vuotias.
Niin monta kertaa toivoin, ja olin onnellinen
perheestäni. Rakastinhan molempia vanhempiani.
Tajusin myös erään asian. Olin niin pitkään
miettinyt onnellisena, etää onneksi en asu
perheessä, jossa on väkivaltaa, tai alkoholia.
Mutta miksi Isäni on niin outo? Hetkonen...
minähän olen asunut siinä koko elämäni!
Se tieto sai minut paniikkiin. En tajunnut kertoa
siitä kellekkään. Olimme köyhiä, molemmat
vanhemmat työttömiä, Äiti teki mitä tahansa työtä
saadakseen rahaa. Hän alentui todella alas,
pitääkseen meidät ruoassa. En tarkoita tällä
minkäänlaista prostituutiota tai itseään
myymistä.
Kumpa olisimme olleet rikkaita. Isäni joi omat
rahansa. Joskus käsi ojossa tuli jopa minunkin
luokseni. Mutta sitten hän ymmärsi ettei voi
ottaa minulta rahaa.
Isäni juominen pahenee vuosi vuodelta. Kuinka
monta kertaa hän onkaan sanonut, että juo itsensä
hengiltä. Minä en enää jaksa välittää. Olen
pitänyt huolen uskollisesti perheestäni, mutta
nyt minun on aika elää omaa elämääni.
Olen hakenut asuntoa kaupungilta, ja toivon
saavani sen pian, jotta pääsen elämään omaa
elämääni, ja keskittymään itseeni, ja opintoihin.
Jouluna toivon, niinkuin ennenkin, että meillä on
rauhallsta, ja mukavaa Vanhempieni kanssa.
Minulle Joulu merkitsee Toivoa, Rauhaa, sekä
hymyä. Lähipäivinä olen ajatellut, että olisiko
minun hyvä juhlia Joulua, muistojeni tähden.
Vastaus on kyllä. Tahdon käydä kaiken muiston
vielä läpi, tosin vain mietteissäni. Kun olen
asian käsittänyt, voin antaa anteeksi Isälleni.
Rakkautta ja voimia teille kaikille, ja Hyvää
Joulua, sekä Parhaimpaa Uutta Vuotta 2002 :)
Vasta nyt, täysi-ikäisenä, ja lähelle
kaksikymppisenä pystyn myöntämään sen. Joulu
tulee, ja ihmiset viettävät aikaa läheistensä
kanssa. Ystäväni halailevat ja toivottavat hyvää
joulua.
Mutta mitä on HYVÄ Joulu? Millainen on hyvä
perhe?
Onko se minulle, ja perheelleni Isän vettä
väkevämmän juomattomuus, vai ikuinen raittius?
Olisimpa voinut saada jumalalta Isän, joka olisi
rakastanut perhettään, ja muistanut
syntymäpäivinä. Enpä olisi saanut hävetä Isääni
kavereiden läsnäollessa. Olisipa kaverini
pystyneet astumaan kotiini sen kynyksen yli,
jonka takana täytyi odottaa, ettei Isä suuttuisi.
Olisimpa rukoillut enemmän apua, siltä
korkeimmalta voimalta. Mutta minua ei kuultu.
Kukaaan ei auttanut. Jouduin nämä kymmenet vuodet
rukoilemaan Isän edessä. "Älä lyö Äitiä, Isä!"
Niin monet kerrat se puristava, ja kuristava
tunne tuli kurkkuuni, kun näin kaljapullon Isän
pöydällä. Toivoin, että Isä jättäisi
riidanhaastamisen, ja lähtisi pois taas täksi
yöksi.
Koulunkäyntini kärsi. Itsevarmuuteni oli poissa.
Suru värjäsi kasvoni kalpeaksi, mutta silti kävin
kouluni tottelevaisesti. Olin opettajien
suosikki.
Pidin juttelemisesta, olin, ja olen edelleen
sosiaalinen, toisin kuin isäni, jolla on
paniikkihäiriö.Rakastin ihmisiä. Kaikenlaisia.
Olen aina tullut toimeen ihmisten kanssa.
Nykyinen tuleva ammattini vaatii sosiaalista
kanssakäymistä ihmisten kanssa.
Juteltuani Kuraattorini kanssa olen ymmärtänyt
kaiken sen, mitä olen käynyt läpi.
Rukoilin niin monta kertaa lapsena. Ensimmäisen
kerran silloin, kun isä humalassa kohotti aseensa
minua ja äitiä kohti. Silloin kun nukuin sängyssä
nukkumassa. Sitten kuului laukaus, mutta se meni
tarkoituksella ohi. Silloin pääsi itku. Muistan
sen päivän kuin eilisen. Ja olin silloin Kuusi
vuotias.
Niin monta kertaa toivoin, ja olin onnellinen
perheestäni. Rakastinhan molempia vanhempiani.
Tajusin myös erään asian. Olin niin pitkään
miettinyt onnellisena, etää onneksi en asu
perheessä, jossa on väkivaltaa, tai alkoholia.
Mutta miksi Isäni on niin outo? Hetkonen...
minähän olen asunut siinä koko elämäni!
Se tieto sai minut paniikkiin. En tajunnut kertoa
siitä kellekkään. Olimme köyhiä, molemmat
vanhemmat työttömiä, Äiti teki mitä tahansa työtä
saadakseen rahaa. Hän alentui todella alas,
pitääkseen meidät ruoassa. En tarkoita tällä
minkäänlaista prostituutiota tai itseään
myymistä.
Kumpa olisimme olleet rikkaita. Isäni joi omat
rahansa. Joskus käsi ojossa tuli jopa minunkin
luokseni. Mutta sitten hän ymmärsi ettei voi
ottaa minulta rahaa.
Isäni juominen pahenee vuosi vuodelta. Kuinka
monta kertaa hän onkaan sanonut, että juo itsensä
hengiltä. Minä en enää jaksa välittää. Olen
pitänyt huolen uskollisesti perheestäni, mutta
nyt minun on aika elää omaa elämääni.
Olen hakenut asuntoa kaupungilta, ja toivon
saavani sen pian, jotta pääsen elämään omaa
elämääni, ja keskittymään itseeni, ja opintoihin.
Jouluna toivon, niinkuin ennenkin, että meillä on
rauhallsta, ja mukavaa Vanhempieni kanssa.
Minulle Joulu merkitsee Toivoa, Rauhaa, sekä
hymyä. Lähipäivinä olen ajatellut, että olisiko
minun hyvä juhlia Joulua, muistojeni tähden.
Vastaus on kyllä. Tahdon käydä kaiken muiston
vielä läpi, tosin vain mietteissäni. Kun olen
asian käsittänyt, voin antaa anteeksi Isälleni.
Rakkautta ja voimia teille kaikille, ja Hyvää
Joulua, sekä Parhaimpaa Uutta Vuotta 2002 :)
Vastaukset 5
Vanhimmat
Hyi vittu!!!!!!!!!!!!
Kenen tahansa ihmisen pitäisi nostaa sinulle
hattua, kun olet käynyt tuollaisen helvetin
järkeä menettämättä tai ilman itsensämurhaamista.
Minä en voi edes kuvitella millaista sinulla on
ollut.Tuon kertomuksesi perusteella sain vähän
vihiä. Olen todellakin pahoillani sinun
puolestasi, mutta toivottavasti elämäsi alkaa
kirkastua, kun pääset omaan asuntoosi.
Hyvää Joulua ja Parempaa Uutta Vuotta sinulle ja
perheellesi!
Pisteitä sinulle kun pystyt sen jo nyt
tunnustamaan itse asun nykyään erinlaisissa
turvakodeissa ja toivon ettei minua löydettäisi.
Itse olen kuusitoista ja olen tottunut että
vanhempani ottaa alkoholia. Äitini kylläkin kuoli
kun olin kaksi vuotias ja isälläni oli jo äidin
aikaan monia naisia. Nykyään en ole isääni ja
uutta äitinä nähnyt olen vain vaidellut
kaupungista kaupunkiin...välillä jopa kavereiden
luona kuten nyt! Koko elämäni on pilalla ja siitä
en tiedä ketä syyttää. Perheessäni oli väkivaltaa
ja seksuaalista ahdistelua joka tietenkin
kohdistuu minuun!Kauempana on hyvä olla itse en
tiedä missä vietän jouluni en ainakaan perheen
parissa!
...kuinka kurjaa.Munkin isällä on alkoholi
ongelma...vaik ei se sitä voi ite myöntää.Ikinä
en oo siltä synttärilahjaa saanu...Ei kun
sainhan.Viime synttärinä...mut still.Eikä sitä oo
joulu-tai muissa juhlissakaan ikinä näkyny.Vaikka
eihän mulla pitäis olla mitään valittamista kun
vertaa sun tilanteeseen...Toivottasti sun tilanne
selviää johonkin suuntaan.Sä oot kyllä todella
sitkeä ihminen.*Nostaa hattua*JAKSAMISIA!
Toi on niin surullista, eikä sitä tuu itse
ajatelleeksi kun itsellä on kaikki hyvin.
Toivottavasti asiat on jo paremmin ja pääset pian
muuttamaan omaan kotiin!
Mutta koitahan nyt pärjäillä. Oikein hauskaa
joulua ja onnellista uutta vuotta sinulle=)!!