...Oon 16 vuotias tyttö, ihan kivan näköinen,
ulkomuodolta normaali, mitä nyt joku ulkopuolinen
voisi sanoa...
Mä tulin äsken koulun joulujuhlista (mä olen siis
lukiossa), ja mä pelkään... Mulle tuli niistä
niin hyvä tunne, siellä oli mahtava tunnelma ja
vasta tänään mä oikeesti tajusin, ett oh fuck, mä
oon helvetti lukiossa jo. -ihan ku mä en ois
tajunnu, miten se elämä menee... Eikä toi eka
vuosi tai mitä siitä nyt jo on kulunut niin ole
tuntunut miltään. Se on mennyt vaan, aina yhtä ja
samaa eikä mikään ole tuntunut miltään...!
Mulle tulee jo nyt ikävä niitä kolmannella
luokalla olevia ystäviäni joilla alkaa
kirjotukset ja "loma" parin kuukauden päästä.
Mulle kirjoitusten jälkeinen elämä on ihan musta,
mulla ei ole hajuakaan mitä mä meinaan tehdä tai
mitä silloin yleensä tapahtuu, eikä mulla ole
edes kuvaa siitä, millaista elämä silloin on! Mä
en ole vielä edes ajatellut että kahden vuoden
päästä mä oon jo täysi ikäinen, sillä mieleltäni
mä olen vielä ihan kakara, vaikka suutunkin JOS
joku mua siksi haukkuu ;) Mä pelkään ajatella
tulevaa, mitä jos musta ei tulekaan mitään? Mä
pelkään, että koko 3 vuotta, mitä mä taas yhdessä
koulussa vietän,- ei tunnu miltään. Mä olen
turta, nauran päivät ja itken yöt. Mut sitähän
´se on, elämä´- jota mä pelkään elää täysillä.
ulkomuodolta normaali, mitä nyt joku ulkopuolinen
voisi sanoa...
Mä tulin äsken koulun joulujuhlista (mä olen siis
lukiossa), ja mä pelkään... Mulle tuli niistä
niin hyvä tunne, siellä oli mahtava tunnelma ja
vasta tänään mä oikeesti tajusin, ett oh fuck, mä
oon helvetti lukiossa jo. -ihan ku mä en ois
tajunnu, miten se elämä menee... Eikä toi eka
vuosi tai mitä siitä nyt jo on kulunut niin ole
tuntunut miltään. Se on mennyt vaan, aina yhtä ja
samaa eikä mikään ole tuntunut miltään...!
Mulle tulee jo nyt ikävä niitä kolmannella
luokalla olevia ystäviäni joilla alkaa
kirjotukset ja "loma" parin kuukauden päästä.
Mulle kirjoitusten jälkeinen elämä on ihan musta,
mulla ei ole hajuakaan mitä mä meinaan tehdä tai
mitä silloin yleensä tapahtuu, eikä mulla ole
edes kuvaa siitä, millaista elämä silloin on! Mä
en ole vielä edes ajatellut että kahden vuoden
päästä mä oon jo täysi ikäinen, sillä mieleltäni
mä olen vielä ihan kakara, vaikka suutunkin JOS
joku mua siksi haukkuu ;) Mä pelkään ajatella
tulevaa, mitä jos musta ei tulekaan mitään? Mä
pelkään, että koko 3 vuotta, mitä mä taas yhdessä
koulussa vietän,- ei tunnu miltään. Mä olen
turta, nauran päivät ja itken yöt. Mut sitähän
´se on, elämä´- jota mä pelkään elää täysillä.
Vastaukset 16
Vanhimmat
hei.. kaikki voi ajatella tolleen mut jos kaikki
rupeis pelkää nii mailma tulis hulluks ei sun
kannata pelätä tollasta ota ilo irti ja nauti
"kuka meistä murehtimalla voi lisätä elämänsä
pituutta" (uskonto kirjasta")
älä turhia murehdi koskaan ei voi tietää tulevaa
eikä ite päättä mitä tekee ja miten etenee jumala
sen pättää USKO!!!!!!
mulla on jo pitkään ollu samat fiilikset ku
keskustelun aloittajallakin (oon muuten
samanikäinenkin), eikä toi todellakaan ainakaan
paranna olotilaa ku joku tulee selittään ettei
itse edes voi tehdä asioille mitään! siltähän
tässä kieltämättä tuntuu, mutta usko pois, en
todellakaan tartte ketään enää sanomaan mulle
että asia tosiaan on niin.. niin muuten, entäs
jos ei ole uskoa..?
Pienistä askeleist...
Rupea miettiä mikä paikkakunta olis hyvä asuttavax. Omia esimerkkejä: kaukojunapysäkki (mä tuen kaukojunia matkaamala niil näkemää tuttavia), halpa kunnallisveroäyri (www.vero.fi/vero-ohjeet/ayrit01.html) vesi- tai ydinvoimatuotteine sähkö lähel. Toi vika ei oo tärkee, mut sen sijaa se että tukis paikkakuntia joissa on paljo yxinäisiä ihmisiä, esim. melko pieniä paikkak. Ole helposti yxinäisten kaveri, siit saat itekki iloa! Tai vaikka iha vaa jostain syystä todel sopiva paikka!
Mä yritän olla fixu.
Viimein, mut tärkein, joka ei enää oo höpötyst, on: hanki kirjekavereit, varsinki sellasilt paikkakunnilt jossa tuut käymää. Se on nii hienoa & liikuttavaa! Takaan! Ainaski jos välität ihmisist! Linkit siihe:
www.treffimesta.net/kirjekaveri
www.hut.fi/~kakoskin/penpal/search.html
www8.leonia.fi/cgi-bin/kirjeenvaihto.pl?vaihe=lista
communities.msn.fi/FriendshipsDay/etsinystv.msnw
classifieds2000.com/cgi-cls/SearchNew.exe?Q556960588 c2k Personal Friend talkemail resultsn
www.nordicfolks.com/friends/friends.asp
chat.sinkut.net/cgi-bin/chatmain2.pl
tyhjäpäisiä, miltei kaikki
www.yle.fi/gogo/traff/traff.html
Illusia, haluaisin nii mielellää et kysyisit/sanoisit jotai sähköpostiosoitteesenit, oon menos saman lävitte jo pitkäst aikaa, mut mul on kokemust!
Iha Jumalan johdatust että kirjoituxes, Illusia, osui just kun olin todell miettinyt asiat viel kertaalleen & itkeny etten hankkinu kirjekavereit varhaisesti.
korj.: sopiva paikka --> eli paikkakunta. Ratkaisevaa, se on tapa jolla etsiä, hauskois paikois käymine & villie ihmiste kans seurustelu ei sovi sulle, neitonen, & täs mix:
Kuuntele ny, tätä Euroopas et kuule juuri keneltäkää selvänä textinä: On nimittäi toden totta että kaikil ihmisil ei oo samat tarpeet & et on iha sattumanvaraisia huikeita eroja jopa samanikäisten Suomalaiste välil. Kuullostaa et sul ei oo _viel_ syntyny tarvet villitellä!
No nii, ootko valmis tekemää muutokse, nii täs se harvinaine neuvo on: jopa vähennä tarpeit! Se on helppoa, harvat kokeilee sitä, melko monet tekevät sitä tietämättä. Ei se nii kovin vieraxuttua oo länsimais! Mä oon tullu täl erittäin suositux, iha normaaleis piireis! Kysy hyviä esimerkkejä mitä vois vähentää!!
Viel unohtu, et mäki haluan iloa & hauskuutta, mutta ketäs muita on, nykyaikana, jotka kuten mä ovat ylpeitä korkeasta moraalistaan.
Tunnustan et oon äärimmäine, & et mul on vaikeet löytää jotain hauskaa, sixi neuvoni on: ole yxinkertaine ihmine & nauttia _pienist_ asioist. (& sil mä en todellakaa tarkota masturbaatiota).
Todella surullista että on ollu tylsää pitkään, mut vanhempana on iha mahoto enää luoda moraalillist elämää. Haluatko olla satanisti tai jotain? Ei?-->ole sitte loitolla nautinnon palvomisest epäjumalana.
Älkää nyt ketää laittako kauhian ilkeitä kommentteja, särkisitte sydämmeni, mä tässä itken koko ajan, ko menee varmaa vuosia ennenko saan sanottua nää asiat jollekki toiselle yhtä otolliselle.
Varsinki toi tarpeista tietoine olemine vois auttaa nii monia & miltei kaikki halvexivat sitä!
Eli tuttu tunne! Mikään ei kertakaikkiaan tunnu yhtään miltään, vaik koulus onki frendei, jne, mut koulun jälkeen, ei mitään...onneks on ees netti olemas...onhan mulla jätkäfrendi, mut se asustaa aika kaukana...eli ei nähä niin usein...
Viime keväänä oli sitäpaitsi masis jne, täällä asuminen ei kiinnosta, oon asunu n. 2,5 v tääl, mut onneks muutan pois ku koulut loppuu...
Plaah..
Mut hyvää joulua vaan kaikille!
Kiitos sinulle ohjeistasi!
Yritä nauttia joulusta,-minäkin yritän, vaikka sitä kuuluisaa "joulumieltä" ei mulla olekaan :I
Eipä taida tää keskustelu jatkua täs.
Mä meen ihan ympäri ko kiitit, antoi hiukan tarkoitust sille et oon miettiny & tutkinu asioit hirveen paljo.
Tosiaan ihanaa, "melkein en uskonut todexi että sanoit", sä taidat olla ihan hyvä ihminen, täytyi vaan sanoa.
[email protected]
...Se oli hyvä, että sua piristin :), mut mä en usko, ettei mua auta mikään muu kuin joku psykiatrille meno tjn. Mulla on perheessä niin paljon kaikkea paskaa ja surua, että mulla menisi varmaan koko päivä kertoessa, jos siihen edes pystyisin...!
taisiis mun piti sanoa tai mä oikeastaan tarkoitin, että luulen kaikkien mun ongelmien tulevan mun perheestä, -pelosta perhettä kohtaan! Tai ei nyt suoranaisesti pelosta KOKO perhettä kohtaan sillä eivät he minulle mitään pahaa ole tehneet, vaan pelosta, että mä menettäisin mun perheen tai oikeastaan isän, se on MAAILMAN tärkein ihminen mulle ja HYVIN hyvin sairas :(...*
ja mä aiheutan ittelleni huolta ajattelemalla, että mitä jos? mitä jos mä menettäisin mun isän?
-mun tärkeimmän ja läheisimmän ihmisen...
Mä en osaa selittää kaikkea tai pukea tuntemuksiani sanoiksi, mutta tällainen mä olen,-kerään kaikki patoutumat itseeni, enkä uskalla aiheuttaa huolta, sillä mä pelkään että se huoli aiheuttaisi jtn. kamalaa
...hyvyyttä on varattuna sulle! On olemas yliluonnollistakin hyvyyttä. Usko että on enemmä hyvyyttä olemas ko viel oot nähny & kokenu, vielä on elämää tarjolla, ikusestikkin!
Jotain sun saattaa kuiteski olla hyvä kuulla, sellaiseen mä täs yritän rajoittua. On sellaisia tavallisia ihmisiä, kuten mä, jotka eivät kerro eteenpäin asioitasi kellekkää koskaa, mistää syystä, ei edes anonyymisti, jollet halua.
Täs on paljon luettavaa, varsinki melko "raskasta" & sä varmaankin haluat keskustella kevyel tasol jos mahollist & sitä mä yritänkin tän viestin jälkeen, tuli vaan hinku kertoa uskonasioista. Täl viestil oon siinä suhtees saanu sanottua, ei mikään ihminen pysty pakottamaan ottaa pelastusta vastaan, pystyy vaan kertomaan. Jokaisel ihmisel on vapaa tahto valita mitä tahansa, vaikka kylläkin saattaa olla ohjattua & vaikeata, mut se tarkoittaakin oikeastaa vaa et jossain vaihees elämää voi valita, aina ei voi valita kaikkea, voi olla joillakin niinkin huonosti että harvoin voivat valita mitään!
Mäkin itkin äske samankaltaist asiaa, mut mä oon menettäny jo näin: Oon rakastunu yhtee henkilöön joka on mullistanut koko mun elämän, mut mä en voi tavata sitä juuri koskaan & saan odottaa vaikkapa kymmeniä vuosia ennenko hänel on aikaa, hän on nimittäin sellaine joka opiskelee ja/tai tekee työtä miltei yliinhimilliseen tahtiin. Lisäx asun eri maas, et liian usein ei tuu käytyä.
Alla olevaa kappaletta, älä ota helposti, tää ei oo vaa se et mä oon löytäny tien itselleni, vaa että Jeesus rakastaa äärettömästi sinua, iskääsi, & kaikkia ihmisiä, siksi Hän on antanut mahtavan mahdollisuuden ihanteelliseen iankaikkiseen elämään! Kuten missä tahansa rakkaussuhteessa, teidän täytyy vastaanottaa sanomalla että otatte vastaan, muuten ei heru. Ihan mahtava armo siis, koska Jumala on nii hyvä ettei pysty vaatimaan muuta vastatekoa.
Jos tosiaan haluat tehdä mitä tahansa et saisit olla enemmä iskäsi kans, nii mixet kokeilisi "huvin vuoxi" et onnistuisko et sekä sä et iskäsi tulisitte pelastetuixi, rupeisitte uskomaa Jeesuxeen vapahtajana, nii saisitte tavata koko ikuisuuden taivaassa sitte joskus. Jos se toimiikin? Mixei kannattaisi vaan laittaa uskoa siihen? Ette menetä mitää, ettekä sekoa! Eihän sitä niin nopeasti voiskaa seota! On iha hyvä vaa ottaa pelastus vastaa eikä sitten tehdä mitää muuta kristillistä. Jos ei tosiaan tee sitten mitää parannust, nii elämä saattaa jatkua samanlaisena, mutta ainaski tuli varmistettua ikuisuusasiat! Pelastus kummiski antaa tahtoa tulla autetuxi Jumalalta. Siis, jos et oikein välitä näistä hengellisistä seikoista, nii ainaski voit nähdä sen hyödyn että teet jotain & että siitä saat tahtoa tehdä muutakin! Tahtoa ainaski tulee, jos uskallat avata sydämmesi niin henkilökohtaisel taval ko pelastusrukous on.
Muutkin uskonnot varmaa kiehtoo, mut yxkää niistä, ei edes lähel olevat, eivät oo yhtä elämänmyönteisiä ko kristinusko. Valitse elämä! Etkö usko että elämäs on liian vähän mahdollisuuxia tarttua johonkin mahtavaan? Et sä otolline tule olemaa enää pitkään! Jos iskäsi kuole, taidat murehtua nii pahasti et näet vain kuolemaa etkä jaxa valita elämää, vaikka pohjimmiltaa haluaisitki! Näin se on, pahuutta on olemas & se saattaa tulla todella epäsopivaan aikaan, todella epäoikeudenmukaisesti. Tää on ihan taatusti todellakin sun & iskäsi suuri mahollisuus joka ei turhaan toistu.
Sun on toimittava nyt, sekä kertoa ilosanoman iskällesi, että itse mentävä psykologin/psykiatrin puheille, näil asioil on kiire! Vähemmän kiire sun tulla pelastetux, mut sekin on, "valitettavasti", tärkätä, koska monet kokevat pelastumishetkellä saavan suurta voimaa elää. No, kaikki saavat sitä voimaa pelastuessaan, mutta se on erittäin henkilökohtaista miten sen kokee, ei sille oikeastaa voi laittaa mitää sääntöjä.
Nii, sä varmaa haluat keskustella jonkun uskonnollisesti neutraalin kans, psykologin tai psykiatrin. (Psykiatri on sellane joka saa kirjoittaa lääkkeitä sulle.) Tee se myös!
Mä voin tosiaan kannustaa menemää psykologin juttusille. Et sä viel välttämättä taida psykiatria tarvita, vaikka varmaa on hankalaa, mut sul on näköjää pääsyynä rakkaan ihmisen menettämisen pelko, eli sul on sydän oikeel paikal. Ei oo mitää väärää rakastaa sellaista henkilöä joka merkitse paljo. Älä ala syyttää itseäsi! Tänään huomasin yhä syvemmi kuinka vääjäämätöntä oli että rakastuin yhteen henkilöön joka merkitsee mulle paljo. Vaikka oisin mitä suunnitellut tehä sinä lukukautena, nii oisin tavannut hänet & vaikka miten olisin aikasemmi ehtiny kehittyä, nii kuiteski hän olisi nähny et mä olin seuran puutteessa.
Jatketaa keskustelua täs, jos et usko etten lähetä roskasähköpostia & että oon vaiti pyynnöstä. Onhan tääkin hyvä tapa, muistaa miten olla. Mut mul on vaa hirveä halu auttaa sua. Jos asuisit oikeel paikkakunnal, saattaisin haluta ystäväx, jos se auttaa? Mul on mahtava laupeus "heikompia" kohtaan. Mä en leimaa sua lainkaa, sen sijaan mun kaltaisil voi olla liian helppo tykätä susta, ei se mitää kummallista ole, vaa lähimmäisen rakkautta. Toivon että jollain käteväl taval osuisi sun kohdalle todellisuudes joku sellane johon luotat niin täysin että se luo sulle toivoa tulla autetuxi. Mä olisin luotettava, mut ihan sun valinta, aattelin vaa et jos sä et juuri koskaa viitsi avautua kenellekkää, nii mun täytyisi olla olemas.
Jos sä pelästyit hirveesti uskonasioita, nii sä ehkä et uskalla "edes kattoa tästä keskustelupaikast taasen", six mä laitoin tähän pelastusrukouxen & pyydän että säästät sen, saattaahan olla että joskus tulee mieli. Voit lukea läpi tunnustamatta, jos kiinnostaa onko se vaikeata & että mihin siinä lupautuu:
Vaikka ei olisikaan näitä asioita joita täs rukouxes sanon, nii haluan laittaa uskoa, nii etten menetä mahollisuutta jos sellaista kuiteski on. Haluan uskoa että on Jumala! Mistä voisin saada apua uskomaan että on Jumala & taivas?, tulkoot sellainen usko! Haluan tulla taivaaseen! Mitä mun täytyy tehdä? Olen kuullut että pitäisi uskoa seuraavat asiat, & haluan nyt kokeilla saako niistä pelastuxen, sanomalla ne & samal uskoa että se ei oo hölynpölyä, & tulkoot jostain uskooni jotain vahvistusta. Vaikkakaan se ei viel kuullosta kovin järkevält, mut hirveän yliluonnollisesti, mut tärkeintä varmaan on että vaan tunnustan ne suullani & kai siitä sitten asiat alkavat tapahtumaan, ainaski kuoltuani. Saapa nähdä. Mitä muutakaan nyt kexisin, toivottavasti asiat eivät mene päällekkäin, vaikkakin kyllä sanotaan että pysyy pelastettuna vaikka tekisi mitä tahansa ko vaan ei jätä uskoa, mut se ei tarkoita että kristittyjen kans pitäis olla samaa mieltä. Jeesus, Jumala & Pyhä Henki ovat yhtä. Pyhä Henki on auttaja. Olen varmaankin tehnyt syntiä elämäni aikana. Kadun kaikken mitä olen tehnyt mitä sinun, Jumala, mielestä on syntiä, ehkä myöhemmin saan tarkemmin tietää mitä lasketaan synnixi, mut nyt vaan kadun varmuuden vuoxi todella monet asiat! Parempi varman päälle. Tunnustan että olen tehnyt syntiä. Jeesus on Jumalan ainokaissyntyinen Poika joka tuli elämään maan päälle ihmisen kehossa, voidaxeen kärsiä & kuolla ristillä kaikkien ihmisten syntien puolesta, mutta nousi ylös kuolleista kolmantena päivänä & istuu nyt Jumalan oikealla puolella, niin että kakki jotka uskovat Häneen & ottavat vastaan Hänen pelastuxensa, pääsevät taivaaseen, tästä kai sun rakkautesi, Jumala, pitäis nähdä. Vetoan tähän & pyydän sua Jeesus ottamaan nyt kaiken synnin pois mikä lähtee irti. Laitan uskoa siihen että kaikki synti jota tähän asti oon tehny, lähtee nyt pois koska oon katunu _kaiken_ mikä sun mielestä voi olla syntiä & tunnustanut sen syntinä & sä oot luvannu niin tehneiltä ottaa synti pois & pestä verelläsi joka on vuodatettu ikiajoixi & joka riittää armona myös mulle. Muuta tekoa mun sitten ei tarvi välttämättä tehdä, pääsen kuiteski tulevaisuudessa taivaaseen. Jihuu!!
Elämä on sitä mitä kuvaat, mutta hae siitä ne
hyvät puolet ja ota iisisti, se mo kuitenkin
elämän arvoista. Aiukuiustuminen on joskus rankaa,
sen olen huomannut.
Itse ajattelin ihan samoin vuosi sitten, mutta kun
vanhenee tulee halua enemmän ja kaikki muuttuu
ihanaksi elämäksi jota ei kyllä millään haluis
pois luvuttaa.
oikeasti, asenne on mielestäni tässä asiassa
tärkein pointti. itse kärsin samankaltaisista
tuntemuksista jokin aika sitten, mutta sain
tolkutettua itselleni että näin ei ole kiva
jatkaa. aloin ajatella asiat positiiviselta
puolelta, tein sellaisia asioita, joissa pystyin
kokemaan itseni hyväksi. hankin uusia ystäviä. ja
katsoin aurinkoon. tulin iloiseksi ja
ennakkoluulottomaksi ja nyt tosiaan ensimmäistä
kertaa ELÄN.
jaksa yrittää, niin vielä se elämä hymyilee :)
tsemppiä!
En minäkään lukion ensimmäisellä tiennyt, mitä
tekisin lukion jälkeen. Vasta lukion kolmannella
viime talvena, kun yhteishakuihin oli enää vähän
aikaa, päätin, minne pyrkisin. Pyrin amikseen
datanomiksi, kahteen ammattikorkeakouluun
tietojenkäsittelylinjalle ja yhteen liiketalouden
linjalle. Minut hyväksyttiin amikseen ja toiseen
ammattikorkeakouluun tietojenkäsittelyn
tradenomiksi opiskelemaan. Menin tietysti
jälkimmäiseen.
Minusta ei sinänsä tuntunut lukion ensimmäisellä
tuollaiselta kuin sinusta nyt, mutta nyt
oikeastaan tuntuu. Yllättäen olen käynyt jo
lukionkin, ja olen ammattikorkeakoulussa, ja jo
parin viikon päästä on armeijakin edessä.
Opiskelu ei ole nyt tuntunut todellakaan oikein
miltään, se on vain mennyt tässä, kuten
oikeastaan kaikki muukin. Ei minullakaan kyllä
silloin 16-vuotiaana ollut kuvaa siitä, millaista
elämäni lukion jälkeen on. Olin myös vielä
aikamoinen kakara tuolloin. Pelkäsin myös ja
pelkään ehkä vähän vieläkin tulevaisuuttani.
Ei kannata välittää siitä, että mikään ei tunnu miltään. Kaiken ei tarvitse sillä hetkellä tuntua miltään. Neljän vuoden päästä muistelet varmasti ihan hyvillä mielin lukioaikoja ja ne herättävät tunteita silloin. Lukio on kuitenkin tosi mahtavaa aikaa. Ainakin minulle oli.
Siitä mustasta jutusta lukion jälkeen. Ei kaikkea tarvitse tietää etukäteen. Minulle huominenkin on vielä mustaa, mutta kas, kun huomenaamulla herään niin kyllä vain uusi päivä koittaa. Minä tiedän vain sen, mitä teen nyt ja pidän sitä tärkeänä.
Elämä hoitakoon loput. Aika kuluu koko ajan, ei sitä tarvitse kuluttaa suunnittelemalla tulevaisuuttaan äärimmilleen. Kyllä ne sitten hoituu ajan kanssa. Näin mä ajattelen, koska muuten näkisin pelkkää mustaa, enkä pidä siitä. En edes värinä.
olen itse ylä-asteen viimeisellä eikä itsellänikään ole harmainta hajuakaan minne haluaisin mennä ajattelen vain sitä että pääsenkö mihinkään vai en?pitäisi ottaa rennommin..ei ajatella tulevaa..