Tuskin kukaan TAHALLAAN tekee lapsen.Kyllä tässä on kyse inhimillisestä erehdyksestä! Tuskin monikaan 17 vuotias nuori on niin valveutunut että tietää kaiken maailman verotuksista jne. Olisihan hyvä että asia otettaisiin selkeämmin kodeissa ja kouluissa puheeksi.
Yksin he tämän asian kanssa kuitenkin loppupeleistä ovat ja joutuvat sen klaaraamaan. Todellisuus tulee sitten arjessa äkkiä vastaan ja silloin he tarvitsevat rohkaisua, myötäelämistä ja tukea ettei nuoren perheen kävisi niinkuin niin monien käy..
Olen myös tiukka täti siinä mielessä että vaadin heiltä täysipainoista paneutumista asiaansa. Lapsen takia heidän on opittava tekemään asiat loppuun saakka, lapsen kanssa ei voi jättää kouluja, töitä, koko vanhempana oloa kesken.Viinalla läträilyä tai muuta lapsen elämää häiritsevää en myöskään ymmärrä minkään ikäisten vanhempien taholta.
Taukoja voi silti pitää lapsen hoidon ajaksi niinkuin muutkin. Koulu jatkuu sitten sen jälkeen. Tähän näillä vanhemmilla on mahdollisuus ja jos järkeviä ovat, niinkuin lapsen takia haluan uskoa, näin he toimivat.
Onhan tässä kuitenkin kyse uuden elämän alkamisesta eikä suinkaan kenenkään kuolemasta. Eniten asia mullistaa tämän nuoren perheen elämää, pienemmät arvet meille veronmaksajille siitä jää.
Vahinko lapsi tai ei, LAPSELLA on täysi oikeus tulla tasavertaiseksi kansalaiseksi meidän jo elävien keskelle.
Eli peukut pystyyn että nämä nuoret jaksavat kaikkien paineidensa keskellä selvittää tilanteensa ja pysyvät yhdessä, ottavat pienestä lapsestaan vastuun ja saavat lähelleen ymmärtäviä ystäviä.
Yksin he tämän asian kanssa kuitenkin loppupeleistä ovat ja joutuvat sen klaaraamaan. Todellisuus tulee sitten arjessa äkkiä vastaan ja silloin he tarvitsevat rohkaisua, myötäelämistä ja tukea ettei nuoren perheen kävisi niinkuin niin monien käy..
Olen myös tiukka täti siinä mielessä että vaadin heiltä täysipainoista paneutumista asiaansa. Lapsen takia heidän on opittava tekemään asiat loppuun saakka, lapsen kanssa ei voi jättää kouluja, töitä, koko vanhempana oloa kesken.Viinalla läträilyä tai muuta lapsen elämää häiritsevää en myöskään ymmärrä minkään ikäisten vanhempien taholta.
Taukoja voi silti pitää lapsen hoidon ajaksi niinkuin muutkin. Koulu jatkuu sitten sen jälkeen. Tähän näillä vanhemmilla on mahdollisuus ja jos järkeviä ovat, niinkuin lapsen takia haluan uskoa, näin he toimivat.
Onhan tässä kuitenkin kyse uuden elämän alkamisesta eikä suinkaan kenenkään kuolemasta. Eniten asia mullistaa tämän nuoren perheen elämää, pienemmät arvet meille veronmaksajille siitä jää.
Vahinko lapsi tai ei, LAPSELLA on täysi oikeus tulla tasavertaiseksi kansalaiseksi meidän jo elävien keskelle.
Eli peukut pystyyn että nämä nuoret jaksavat kaikkien paineidensa keskellä selvittää tilanteensa ja pysyvät yhdessä, ottavat pienestä lapsestaan vastuun ja saavat lähelleen ymmärtäviä ystäviä.
Vastaukset 30
Vanhimmat
17,5 vuotiaan isän kirjeestä syntyneeseen keskusteluun.
Sattui inhimillinen erehdys kun yritin jatkaa siellä keskustelua meten kanssa ja alkoikin uusi keskustelu. No, ottakaa muutkin kantaa jos kiinnostaa...
Kyllä minulla on ainakin "tahallaan" tehty lapsi...;) Vitsi, vitsi. Olin silloin 34 v.
Olet osin taas oikeassa, tai sanotaanko, että olen osin samaa mieltä kanssasi. Sillä selvästi katsomme asiaa eri kulmasta. Minä katson ennaltaehkäisystä ja sinä siitä kun vahinko on jo sattunut. Mutta sekään ei ole peruuttamaton. Ennaltaehkäisy lähtee aina myös siitä, että tässäkin kohdin on vielä mahdollisuus perua.
Sinä et katso enää sitä oikeutta olevan. Mutta se on, eikä sitä saa yhdeltäkään "riskiryhmään" kuuluvalta peittää ja salata. Sillä se on väärin ja joissain olosuhteissa jopa rikos.
Kun se todellisuus tulee vastaan emme voi (me=yhteiskunta) olla valmiina tukemaan, sillä niitä tuen tarvitsijoita alkaa olla liian kanssa. Tätä ei ota kukaan huomioon vaan kuvitellaan useimmiten, että selvitään itse. Jonka seurauksena taas avunpyyntö tulee aivan liian myöhään.
Oma huoleni koskee sitä, että yhteiskuntamme ei enää tue riittävästi. Ei opeta riittävästi eikä kansalaiset osallistu riittävästi.
Kukaan ei sano näille alaikäisille "hulluttelijoille", että hei, tuon aika ei ole vielä! Vanhemmat vaan antavat lasten tehdä mitä sattuu, etteivät he vain saa "kalkkiksen" leimaa otsaansa tai aiheuta suurta pettymystä...
Eräs äiti otti minuun puhelimitse yhteyttä ja kertoi (vuosia sitten), että hänen 12-vuotias tyttärensä oli tullut kotiin jostain kaveriltaan ja sanonut, että hän tekee lapsen.
Äiti kysyi minulta, mitä minä nyt teen!!?
Asenteet tähän tulevat juuri omalta äidiltä. Tai jäävät tulematta. Pojat/miehet vedetään tähän mukaan.
Lapsella on oikeus, mutta ei velvollisuutta.
mieltä minäkin olen tuosta ennaltaehkäisystä.
Siinä on meille aikuisille sarkaa niin kotona kuin muualla. Itse olen ainakin yrittänyt olla rohkea aikuinen ja puhua nuorille asioista niinkuin ne ovat.
Abortti on yksi mahdollisuus, henkilökohtaisella tasolla en tekisi, mutta yleisesti toivoisin että joskus joissain tapauksissa se olisi ollut järkevämpi ratkaisu.
Niin että terveisiä MIINAllekin tässä: en suinkaan ole mielipiteelläni tarkoittanut sitä, että luodaan mielikuvaa nuorille että siitä vaan lapsia tekemään. Tottakai pitää ihan yleisellä tasolla tehdä työtä sen eteen ettei ongelmat periydy sukupolvelta toiselle.
Mutta silloin kun lapsi on jo tulossa eikä abortti ole enää mahdollinen, ei jossittelu ja nuorten syyttely enää johda mihinkään.
Ennalta ehkäistään ettei enää satu vahinkoja, tietenkin. Kyllähän se on tiedossa että yhteiskunnassamme monet arvot ovat retuperällä. En tosiaan määrätietoisesti kasvata omia lapsianikaan tekemään moisia virheitä.Minä välitän teineistäni ja niin pitäisi koko yhteiskunnan välittää, niin että ohjattaisiin oikeita arvoja kohti ja varoitettaisiin vaarasta. Enkä usko että yksikään nuori tahallaan ajaa itsensä tähän ahtaaseen tilanteeseen jossa ei enää ihmisarvoa anneta.
Mutta uskokaa että kaikki nuoret eivät automaattisesti ole ongelmatapauksia vaikka lapsen saavatkin nuorena. Heillä on oltava mahdollisuus rakentaa tulevaisuus itselleen yhteiskunnan sisällä vaikka ns. etikettivirheen ovat tehneetkin. Minä ainakin "annan anteeksi" niille teinivanhemmille jotka hakeutuvat työhön ja hoitavat lapsensa itse ilman ongelmia. Toinen lukunsa ovat ne jotka eivät välitä mistään mitään.
"Mutta silloin kun lapsi on jo tulossa eikä abortti ole enää mahdollinen, ei jossittelu ja nuorten syyttely enää johda mihinkään"
Miten herätetään moraali? Käsitän, että olet sitä mieltä jotenkin, että heillä itsellään on kyky hoitaa asia. Sitten kuitenkin olet sitä mieltä, että heitä pitäisi tukea.
Jos nyt aloitettaisiin näyttävä kampanja sen puolesta, että nuorilla perheille paljon rahallista tukea ja vastuullista tukea, arvaapas montako teiniperhettä syntyisi hetkessä!
Se on joukko, jossa muiden malli vaikuttaa, tai kuviteltu malli. Mutta valitettavasti se ei ole pysyvää.
Joten sosiaalitoimessa ei koskaan lähdetä siitä, että sinne tuleva teini osaa hoitaa hommmat itse.
Ikänsäkään puolesta hänellä ei voi olla sellaista tietoa, jota me vanhemmet omaamme.
En halua edelleenkään sanoa yleistävästi, että kyllä he pärjäävät. Sillä en tiedä sitä. Ja epäilen sitä vahvasti, että tulisivat toimeen yhdessä, ja eläisivät elämänsä onnellisina elämänsä loppuun asti.
Mutta se ei tarkoita, ettenkö toivoisi sitä. En vain kannata tätä paapomista enkä ilman huomista elämistä.
jonkinlainen alle 25 vuotiaiden pakollinen opinto-ohjaajakäynti työvoimatoimistossa ?
Siellä käytäisiin läpi puolen vuoden välein joka ikisen nuoren, oli äiti eli ei, tulevaisuuden suunnitelmat.Ja jos ei niitä olisi suorittanut, menisi kaikki tuet.Esimerkiksi viimeistään puolta vuotta ennen kotihoidontuen loppumista olisi hankittava koulutus- tai työharjoittelupaikka tai muuten joutuisi karenssiin kaiken maailman sosiaalituista.
Jos henkilö ehtisi ennen 25 vuoden ikää saamaan vakipaikan, hän luonnollisestoi vapautuisi tästä
Monelta muorelta puuttuu vastuuntuntoiset vanhemmat, jotka kävisivät nämä asiat läpi lastensa kanssa kotona.No, yhteiskunnan kustannuksella, mutta ennaltaehkäisymielessä.
Tämä on nyt tämmöinen raakaversioajatus, kenties täyttä fantasiaa, mutta saa kommentoida kuiteskin.
Tarkoitan tukemisella lähinnä sitä, kuinka heihin pitää suhtautua.
Ei ihmistä voi leimata loppuiäkseen nuorena tehdystä mokasta.Vai mitä mieltä olet?
Eli jos nämä vanhemmat osoittavat kiinnostuksensa työhön jne. menoon, siinä heitä pitää tukea. Jo pelkästään ympäristön asenteet vaikuttavat suuresti identiteettiään etsiviin nuoriin. Tukemista on esimerkiksi sellainen työ, jossa nuoret kohtaavat muita ihmisiä ja saavat elämisen mallia muilta. Sosiaalinen paine pistää kyllä itse yrittämään ja ajattelemaan jos on pistääkseen.
Kyllä he pian tietävät minkä vääryyden ovat yhteiskuntaa kohtaan tehneet ja jos hyvin käy, he haluavat velkansa sitten työllä maksaa kun suinkin voivat.
Tien täytyy olla avoin sille joka sitä tahtoo kulkea.Se, että tie on mutkainen, on heidän oma moka.
En ole rahallisten tukien nostamisen kannalla, vaan enemmän tekojen lisäämisen...
Kuitenkaan heille suunnatut pienet rahalliset tuet eivät mene hukkaan jos niiden turvin pääsee edes jonkinlaiseen alkuun. Hullua on jättää kannustamatta omaan vastuunottoon, silloin he tosiaan syrjäytyvät ja jäävät kotiin norkoilemaan vuosiksi eteenpäin.
Sanot, että olisi hullua jättää kannustamatta omaan vastuunottoon, silloin he todella syrjäytyvät ja jäävät kotiin norkoilemaan vuosiksi eteenpäin!
Se on juuri näin. Kun he ottavat aikuismaisesti vastuuta, he tosiaan jäävät kotiin ja syrjäytyvät. Tätä haluan estää.
17-vuotiaan ei ole tarkoitus olla vanhempi. Tuon ikäisen ei nykyään ole edes tarkoitus elättää itseään!
Muuta sanottavaa minulla ei tästä ole. Kun menee ja tekee lapsen alaikäisenä syrjäytymisen estämiseksi pitäisi tehdä niin paljon, ettei tällä yhteiskunnalla ikinä ole varaa eikä henkilökuntaa siihen.
Huomattavasti vastuullisempaa ja reilumpaa nuoria kohtaa on aikuisten antama valistus, joka kertoo näistä epäkohdista yhtään asiaa kaunistelematta. Ei pidä myöskään antaa signaaleja siitä, että jos nyt kaikesta huolimatta haluatte, niin tehkää vaan...siinä tulee tehneeksi karhun palveluksen.
Nämä asiat on pidettävä erossa toisistaan. Ei saa puhua samasta asiasta yhtäaikaa sekä positiivisesti että negatiivisesti!
että sekä yhteiskunta että sen alaikäisenä tuomittu jäsen kääntävät toisilleen selät...
kuilu kasvaa siinä välissä...eikö olisi parempi että tultaisiin puolitiehen vastaan?
Alaikäisten ei ole minunkaan mielestäni tarkoitus tulla vanhemmiksi...mutta kun on jo tullut. Ongelmat eivät poistu kun laittaa silmät kiinni ja kieltää ne.Päinvastoin, ne kasvavat. Niille täytyy tehdä jotakin.. taitaa vaan olla kyse siitä ettei kukaan aikuinen ihminen halua ottaa vastuuta oikeasti nuoristamme.Tai jos otetaan vastuu niin siitä pitää saada sitten Rahaa, sitä tehdään työksi.Mitä hyötyä on siitä että vain ammattilaiset virka-aikana rahaa vastaan miettivät näitä asioita? Ihmiset, joilla ei ole edes oikeasti kosketusta koko asiaan, jotka ovat kuilun paremmalla puolella...
Jostainhan se juontaa juurensa ettei aikuiset jaksa tai osaa teinejään valistaa.Voiko silloin alaikäistä edes syyttää vanhemmaksi tulostaan?
aikuismaisella vastuunotolla työelämää kohti kipuamista, en vuosiksi kotiin jäämistä. tottakai lapsen on saatava työtä tekevät vanhemmat mallikseen että ei sitten siirry taas seuraavalle sukupolvelle vastuuttomuus.
Mutta jos asenne näitä ihmisiä kohtaan on että hyi vaipukaa maan rakoon niin paljonko luulet heidän haluavan yrittää.Ajatelepa vaikka äitiä joka saa väsymiseen asti selitellä joka paikassa tekosiaan.Näkeekö tämä yhteiskunta hänet joka paikassa vain virheen tehneenä reppanana joka ei muuhun pysty kuin loiselämään?Vielä parinkymmenen vuoden päästäkin?
Eikö kukaan huomaa esimerkiksi sitä että hän voi olla taitava, jopa lahjakas jossain asiassa? Hänellä saattaisi olla yhteiskunnalle jotain annettavaa tulevan työnsä muodossa...
että ne teinit ei usko...ne täältä sivuilta lukevat toisiltaan miten ylevää ja ihanaa on olla 17 vuotiaana isä tai äiti.
Sitä juuri tarkoitin, jos yhteiskunta hyväksyy sen, että lapset tekevät lapsia, pian niitä on pilvin pimein! Mukana tulee ongelmia. PALJON. Niin paljon, että niistä ei selviä kukaan.
Tyhmyys tiivistyy sakissa.
Minkäännäköistä hyväksyvää signaalia ei saa antaa. Sitten kun vahinko on jo sattunut, pidetään tarkasti huoli, että nuori on sanojensa ja tekojensa mittainen KAUEMMIN kuin kaksi viikkoa lapsen syntymän jälkeen.
Abortti on todella varteenotettava vaihtoehto näissä tapauksissa.
Se vaan, että täältä tuppaa löytymään selitys sillekin, miksei siihen pysty...vaikka oikeasti kyseessä on vain halu päästä kavereitten silmissä ylospäin! Tai saada se ihana poikaystävä omakseen...huonoja syitä vanhemmuudelle.
Minulle kävi vahinko 20 vuotiaana itseäni paljon vanhemman miehen kanssa. No, en tehnyt aborttia vaan päätimme miehen kanssa että tuli mitä tuli, niin kestettävä on. Olin nuori ja tyhmä, voin kertoa etten vielä silloin ymmärtänyt minkä häpeän itselleni hankin.
Hoidin pari vuotta lasta kotona ja lähdin sitten kouluun. Töitä oli tietenkin pakko tehdä ettei tarvinnut opintolainaa. Mies on kyllä töissä mutta palkassa ei paljoa kehumista.
Lapsi kasvoi ja tajusimme että hän tarvitsee sisaren! Luotimme mieheni vakaaseen työpaikkaan ja saimme pienistä vaikeuksista huolimatta toisen lapsen. Kouluni jäi vielä vähän kesken.
Kohta loppuu äitiysloma ja äitini, anoppini, sukuni, mieheni yrittävät takoa päähäni järkeä että lapsen paras paikka on kotona eikä päivähoidossa. Mutta minulla on pakottava tarve rakentaa eläämäämme paremmaksi.Tulen hulluksi kotona syyllisyys niskassani. Rakastan lapsiani yli kaiken ja siksi olen etsiskellyt kamalasti iltatöitä jotta saisimme rahaa. Koulua jatkan ensi syksynä.
Et usko miten hulluksi meinaan tulla kun nyt tajuan mitä olen tehnyt. Tekisi mieli ampua itseäni päähän kun olen niin helvetin TYHMÄ!!
Minulla on iso vuori kiivettävänä että saan opetettua lapsilleni etteivät tee samoja virheitä kuin itse tein. Jos se olisi vain itsestäni kiinni, ampuisin itseäni päähän. En meinaa kestää olla tällainen yhteiskunnan musta lammas.
Olen lasteni myötä ajatellut sukuani ja perhettäni.
Siellä on monessa sukupolvessa juoppoutta, mielenterveysongelmaa, ties mitä järkyttävää. Ei ihme että sama moraalittomuus siirtyi minuun opittuna. Kuinka minä voin katkaista tuon vuosikymmeniä jatkuneen ketjun? Kovaa vauhtia ollaan menossa samaan viemäriin.
Voinko enää ikinä saada sielulleni rauhaa tässä maailmassa ja katsoa ihmisiä silmiin? Onko minulla enää mitään mahdollisuutta korjata virheeni? Itse en ainakaan voi ikinä antaa itselleni anteeksi.
Mitä lapseni sanovat kun saavat tietää mikä paska niiden äiti on? Helvetin yhteiskunnan elätti. Lapset, jotka kuitenkin ovat äitinsä tekoihin syyttömiä.Eivät vielä ymmärrä että ovat syntyneet valmis leima otsassaan. Meidät pitäisi varmaan tappaa...
Pakko minun on yrittää jostain saada työtä, että jaksan lasteni takia elää tätä valmiiksi pilaamaani elämää. Onneksi heillä on sentään isä.
Vastaan silti. Täällä sivulla nimimerkki Iivanahan moneen kertaan korosti, että sama se on missä vaiheessa ne lapset tappaa...aborttiin verrattava tapahtuma. Ota nyt kuitenkin asiasta jonkun muunkin mielipide. Minusta tuo ei vaikuttanut aivan terveeltä mielipiteeltä!
Sanotaan että tyytymättömyys omaan itseensä on paras pohja muutokselle. Olet sen pohjan saavuttanut. Onnea siitä! Se on vain aniharvoilla tänäpäivänä, SILLÄ SE VAATII ITSENSÄ TUNTEMISTA JA VIRHEITTENSÄ TUNNUSTAMISTA.
Näitä nykyihminen ja nuori varsinkaan ei tunnusta missään olosuhteissa.
Muutosprosessisi vastuulliseksi aikuiseksi on käynnissä. Odota ja elä. Kaikki järjestyy, jokainen on oman onnensa seppä!
Sitä vaan että tämä ei ole mikään provo.Täällä on yksi ihminen joka yrittää etsiä jotain ihmisarvoa itselleen. On kamalaa kun joutuu katumaan omia valintojaan kun kyseessä on omat lapset.Rakastan heitä niin paljon ja he ovat niin tärkeitä minulle. He ovat ansainneet niin paljon enemmän kuin voin heille antaa. Olen tavallaan mahdollisuuteni käyttänyt.Haluaisin vain "sielulleni rauhan", että jaksaisin uskoa omiin kykyihini olla parempi äiti.
Olen käynyt kovan koulun näinä vuosina, siksi koen velvollisuudekseni sanoa tämän kaikille nuorille kaikkien äitien puolesta:
Pitäkää huoli ehkäisystä!!
Jutelkaa porukassa näistä asioista!
Oma lapsi on äidille ehdottomasti tärkein asia
niin tärkeä, että jokainen äiti toivoo lapsilleen parasta mahdollista elämää.
Siksi kehotan että annatte itsellenne aikaa kasvaa ihmisinä ottamaan vastuu itsestänne ja maamme yhteisistä asioista, suunnittelette elämäänne ja toteutatte suunnitelmanne ja sitten vasta on aika lapsille.
Lapsen saaminen tarkoittaa elämän mittaista matkaa. Se on aikuiselle kasvun paikka ja siihen kasvuun pitää olla valmis, lapsen takia.
Minulla on nyt moninkertainen työ antaa lapsilleni hyvä elämä kun en aikanani asioista tiennyt.
minua ihan oikeasti hävettää.Arvatkaa miltä tuntuu olla töissä tms. jossa pitää asiat rehellisesti kertoa.
Ja vaikken ole juoppo, vaikken ole ollut kuin tämän yhden miehen kanssa, vaikka olen ollut aina koulussa kiitettävien arvosanojen oppilas, vaikka hoidan lapsiani hyvin, tein kuitenkin yhteiskuntaa kohti väärin.mokan, jota ei anneta koskaan missään anteeksi ja jota en voi antaa itselleni anteeksi koska lapseni siitä kärsivät.
Täyttä potaskaa. Jos ei provo, niin itsesäälissä rypemistä. Ryhdistäydy. On ennenkin lasten ollessa pieniä opiskeltu ammatti. Opiskelin yksinhuoltajana 3 vuotta ammattiin, valmistuin lapseni ollessa 5- vuotias. Teitä on sentään kaksi.
Älä usko noita ruikuttajia tällä palstalla, paasaavat vain lämpimikseen, kun ei näytä muutakaan tekemistä olevan, kuin luuhata netissä abortti-palstalla kaiket päivät luttaamassa nuoria ja vähän vanhempiakin ihmisiä oman yksipuolisen erinomaisuutensa alle.Älä yhdy vanhojen katkerien ämmien happamaan kuoroon! Arvosta sitä mitä sinulla on, ja kehitä sitä puolta itsessäsi, johon sinulla on lahjoja! Tsemppiä!
saapui palstallemme.
Tämän kommentin ymmärtää, kun katsoo taustaa. Annetaan se hänelle anteeksi...
Ei ketään suosta nosteta sanomalla että sulla on lahjoja ja kykyjä! Asiahan on juuri niin, että hän ei usko niihin! Jos uskoisi ei moinen tila ikinä olisi tullutkaan!
Mutta lapsena aikuisen nahassa sitä tekeepi kaikenlaista...tyhmää!
Mutta onko tyhmää myöntää se? Ei tosiaankaan!
Höh. No kiitos kaunis YMMÄRRYKSESTÄ. Miten jaloa! Erehdyinhän ihan sanomaan prkl. KAMALA! onneksi on näitä ymmärtäväisiä ihmisiä, antavat anteeksi, kun katsovat "taustaani"(pidättelee naurua):)))
Niin, ei ketään suosta nostetakaan pelkästään sanomalla, että sulla on lahjoja ja kykyjä, mutta ei ainakaan siten, että mollataan kaikki nuoret äidit jorpakkoon.Kannustava sana on aina paikallaan. Miksiköhän.. "asia on juuri niin, ettei hän usko niihin (kykyihinsä)" -Tämä ihminen vaikuttaa siltä, että on saanut täältä liikaa vaikutteita ehkä jossakin kytevään negaatioonsa ja alkanut syyllistämään itseään AIVAN LIIKAA. Siis..???!!! Ei huvita yhtyä mollauskuoroon.
On tyhmää syyllistyä sellaisesta, joka on ollut ja mennyt. Ja jonka tulos on kuitenkin jotain kallisarvoista ja hyvää, ja todellista. Miksi sellaisesta pitäisi muka syyllistyä. Parempi keskittyä tähän päivään ja siihen, että tekee parhaansa tulevaisuuden eteen, eikä "olen tyhmä..haluaisin ampua kuulan kallooni..shittiä.
provon kirjoittaja saapui pelipaikalle! Tervetuloa!
Kysyisin sinulta mielipidettä siihen, miksi katsot, että on parempi opetella kantapään kautta, päätään seinään takoen?
Ei kannata opetella kantapään kautta. Nuoret, uskokaa vanhempianne! Ja vanhemmat pitäkää nuoristanne huoli.
Minulle kävi niin että joudun kantapään kautta kaiken kokemaan. En suosittele kenellekään.
Olen ihan oikeasti nuori äiti ja tarkoitan mitä olen kirjoittanut.
No terve, sossutantta ja muut enemmin ja vähemmin tantat.
Jos provoa etsit, etsi ylempää. Ja hanki vaikka suurennuslasi ja harjoittele sisälukutaitoa, sillä tietääkseni en ole kirjoittanut, että on PAREMPI OPETELLA KANTAPÄÄN KAUTTA.Voihan sitä tietysti lukea tekstejä kuin piru raamattua, jos saa siitä fiboja. Hrr..( By the way,omat epäilykseni niiden mahdollisten provojen lähteestä pidän omana epäilyksenäni, turha heittää bensaa liekkeihin.)
Joskus vaan käy niin, syystä tai toisesta, elämä nyt vain joskus on sellaista, ettei mennäkään alkupisteestä A siististi pisteeseen B. Ja kaikki siltäväliltä olisi tuomittavaa ja pitäisi saada kamalia tunnonvaivoja jostakin, mitä on joskus tehnyt. Tietysti olisi hemmetin siistiä ja hienoa elää elämä silkkihansikkaat kädessä pilkulleen viilatun suunnitelman mukaan, mikään ei koskaan menisi toisin kuin on laskelmoinut, mutta ei sekään ole realistista. Jos on "vahinko" käynyt, vauvaa ei tarvitse VÄLTTÄMÄTTÄ alkaa eliminoimaan siistin suunnitelmansa tieltä sentakia, että ei satu juuri silloin olemaan ammattia tai vakitöitä, rahaa,- what ever. Mutta tiedän, ettei kaikista ole taistelemaan itselleen esim ammattia kakkavaippojen keskellä, eikä tarvitse ollakaan.En siis suosittele sitä tietä kenelle tahansa. Jokaisella meillä on täällä kuitenkin läksymme opittavina, tavalla tai toisella. Elämä ei ole helppoa. Vaikkapa suuresti laskelmoitunakaan.
Valitettavasti joku heikolla itsetunnolla varustettu saattaa ottaa liikaa kyseenalaisia vaikutteita täältä.Ja vaikka ampua sen kuulan kalloon. Suvaitsevaisuutta. Mutta tämän kirjoittaminen oli tietysti suuri rikos ihmisyyttä vastaan tällä palstalla, ja todellakin sitä pään takomista seinään. Korppilauma hyökkää, kraak, kraak! Suojautukoon ken voi! Joten, heippa ja hyvää uutta vuotta kaikille mielipiteeseen katsomatta. Ja edelleen sille kahden lapsen äidille: Voimia! Pidä pää pystyssä(prkle)!
ei suosittele sitä tietä kenellekään. Ei ole mikään saavutus tuollainen, jolla vaikeuttaa pelkästään omaa asiaansa! Mutta mistäpä sinä sen tietäisit...
Vastuulliset aikuiset ihmiset kasvattavat lapsiaan, ettei tarvitse takoa päätä seinään. Kaikki eivät tietenkään lapsistaan niin paljoa välitä. Mitä varten heillä sitten lapset on...kenpä tietäis sen.
Ne muuten, joilla on etukäteissuunnitelma aniharvoin sekaantuvat niihin kakkavaippoihin kesken opintojensa...ja ne jotka sekaantuvat, ei koulutus niin tärkeetä ollutkaan...eikä mikään muukaan. Koitetaan kaikkea, eikä mikään onnistu.
Syy on vissiin siinä, että näitten puolesta pitäs kaikki tehdä.
Laskelmoitu elämä ei missään nimessä ole helppo. Se vaatii toteuttajaltaan paljon enemmän kuin tuuliviirielämä!
että onnistuminen on siitä kiinni paljonko ULKOPUOLISET ovat valmiita asiaan satsaamaan?
Eihän peli tosiaan pelaa niin.
Kyllä sen nuoren porukan on tiedettävä, mihin ovat näppinsä lykänneet!
Miksi heidän elämästään pitäisi tehdä helpompaa kuin muitten pienten lasten vanhempien?
Siksikö, kun he ovat liian nuorena tehneet virhevalinnan? Sinä pidät sitä virheenä ja kuitenkin olet valmis palkitsemaan heitä siitä!
Olen kyllä sitä mieltä, että se joka ristin lapsesta ottaa VAPAAEHTOISESTI niskaansa, saa ottaa myös kaiken sen vastuun yksin, minkä muutkin samassa tilanteessa olevat joutuvat ottamaan.
Jag har talat!
Heidän elämänsä ei ole helpompaa enkä ole sanonut että kenenkään tehtävä olisi heidän PUOLESTAAN mennä tekemään yhtään mitään äitiysrahan tai kotihoidontuen lisäksi.
Mutta siihen maailmaan haluan uskoa, joka ANTAA ANTEEKSI ja antaa MAHDOLLISUUDEN ja pitää heitä IHMISINÄ TÄYSIN TASAVERTAISINA muiden kanssa.
En usko toiselle selän kääntämiseen.
Vaikken ole mikään uskovainen, uskon silti sellaiseen että me kansalaiset yhdessä muodostamme suomen.Jos joillakin on vaikeaa, eikä heitä auteta, he syrjäytyvät ja heidän lapsistaan tulee kenties rikollisia.Aivan kuin esim. romaniheimosta, kun ei heitä heidän tullessaan ymmärretty.Heidän niskoilleen on laitettu kaikki syytökset vain siksi että he ovat romaneja. Kun ei olla annettu edes mahdollisutta osallistua, ei heille sitten muuta tietä jää kuin se mieron tie.
Turha sitten itkeä jos jonain päivänä sinutkin tai lapsesi ryöstää, raiskaa tai tappaa joku syrjäytynyt jolla vielä tänään on kaikki mahdollisuudet hyvään elämään jos hänen annetaan syyttelemättä se mahdollisuus käyttää.
Moni nuori vanhempi osaa kyllä olla kiitollinen siitä että pääsee kouluttautumaan ja töihin kykynsä näyttämään. Nimim. eräs äiti on mielestäni hyvä esimerkki tästä. Hän on kohdannut yhteiskunnan sosiaalisen paineen ja on hakeutumassa työelämään. Lapset ovat herättäneet hänet vastuuseen.Fiksulta nuorelta naiselta vaikuttaa ja uskon että hän kasvattaa lapsistaan hyviä veronmaksajia koska on läksynsä oppinut. Minä ainakin annan henkisen tukeni hänelle ja virheet anteeksi!!!
Kiva että huomasit, että "eräs äiti" oli kohdannut yhteiskunnan sosiaalisen paineen ja alkanut hankkiutua eteenpäin...
Jos tuota painetta ei olisi ollut, mikä olisikaan ollut edessä?
Läksyt opitaan vain opettelemalla, ei kaihtamalla vastuuta ja hyysäämällä ruodusta poikkeavia.
Tilaisuus normaaliin käytöntöön annetaan jokaiselle. Tasavertaisesti. Alaikäisena lapsia hankkivat eivät ole erityisasemassa, kuten jo aiemmin sanoin, se aiheuttaisi epätasa-arvoa ja lisää alaikäisiä vanhempia tahtiin, johon meillä ei ole varaa. Sillä näissä ikäluokissa myös huostaanotot yms. ovat suurimmillaan.
Minä en suoraansanoen enää ymmärrä yhtään mistä puhut.
ei ole kukaan puhunut mistään erityisasemasta.
nuoria on valistettava etteivät tee lapsia liian aikaisin, eli ennaltaehkäistään.
mutta niinkuin tiedämme, on jo olemassa nuoria ihmisiä, joilla on jo lapsia.Heitä on tuettava, tai paremminkin Kannustettava menemään kouluun luomalla sellainen henkinen ilmapiiri että he kokevat olevansa tasavertaisia osaajia muiden kanssa eikä sillä periaatteella että kerran pöljä aina pöljä. MYÖS SE ON ENNALTAEHKÄISYÄ, sillä niin he jaksavat uskoa itseensä ja kykyynsä tarjota lapsilleen hyvä elämä eikä niistä lapsista tule lusmuja.
Jummarsitko nyt?
edelleen että haet heille erityisasemaa koulunkäynnin vuoksi. Tiedät varmaan (aikuisena?) ihmisenä, että jo työn ja perheen yhdistäminen on hirmu vaikeeta tänä päivänä, eikä se hanki konfliktitta onnistua vanhemmiltakaan. Niin miten kummassa koulunkäynti lasten kasvatuksen keskeltä saadaan rullaamaan niin, ettei siitä aiheudu asianomaiselle ylimääräistä riesaa?
Miten muuten kuin varottavin esimerkein se saadaan porukan päähän?
En siis tarkoita, että he eivät saisi saada tukea vaan nimenomaan sitä, ettei heitä aseteta erityisasemaan ikänsä vuoksi. Sillä kannattaa muistaa, että he lapsen vastaanottaessaan ovat olleet myös halukkaita ottamaan aikuisen vastuun!
Siitä on pidettävä kiinni! oikeudet tuovat myös vastuuta!
Nämä ovat elämän tosiasioita. Mitä nopeammin niihin tutustuu, sen helpommin selviytyy. Kaikkea ei silti tosiaan tarvitse kokea itse, vaan voi ottaa nauvoja vastaan tahoilta, jotka niitä pystyvät antamaan.
Sain tuossa juuri yhdeltä terveydenhoitajalta postia, jossa hän kertoi nuoresta perheestä(17v vanhemmat ja puolivuotias tytär), jota hän yritti aikoinaan neuvoa lastenhoidossa. Kumpikin oli näyttänyt siltä, ettei mitään ymmärretty. Mutta mitään he eivät kysyneetkään. Joten ei jankutettu. Koska siitä jo silloin oli isän taholta huomautettu.
Nyt hän oli havainnut hoidossa huomattavia puutteita ja oli asiallisesti yrittänyt siitä mainita(velvollisuus puuttua laiminlyönteihin).
Perheen 17v. äiti oli sanonut tähän tapaan:
"pidä sinä saatanan terkkari suus kiinni kun et yhtään mitään tästä jutusta tajuu. onks muka mun vika kun mukula huutaa yökaudet enkä jaksa hoitaa päivisin!"
Että Hyvää Uutta Vuotta Sinulle!
(minä en kyllä tuota kommenttia jummarra enkä puolusta)
sellaista tekstiä jonka minäkin allekirjoitan.
Mutta tässä esimerkkitapauksessa tuskin onkaan kyse sellaisista vanhemmista joilla ensimmäisenä olisi mielessään koulutus tai töihinmeno, vai mitä luulet? Tällaisia varten nimenomaan täytyy sitä tiukkaa asennetta parantaa!!
Olen tässä koko ajan yrittänyt puolustaa niitä "eräs äiti"- tyyppejä jotka edes yrittävät ottaa vastuun ja katsoa elämässä eteenpäin, sillä sellaisiakin joukossa on. Heille soisin mahdollisuuden onnistua!Kyllähän hänkin myönsi virheensä ja osoittaa kypsyytensä kun haluaa ottaa vastuuta myös muista nuorista varoittamalla heitä.
Ei etulyöntiasemaa, mutta samat oikeudet muiden nuorten kanssa jos kerran osoittavat että hoitavat työnsä hyvin.
Työhönotettaessa pitää katsoa kuitenkin ensisijaisesti ihmistä, mitä muuta hän on kuin äiti tai isä..
ettei nuorille saa antaa sellasta käsitystä, että niitten on ihan okey hommata muksuja, jos niillä on koulut kesken sun muuta.
Ei kannata sanoo, että kyllä täältä pesee tukea, sillä ei ne sillon oikeesti itse vastuuta otakaan vaan työntää sen tukiverkolle!
Vastuuta opetellaan käyttämällä ehkäisyä eikä suinkaan alkamalla vanhemmiksi! Ajattele ny itsekin edes vähän!
olen samaa mieltä!