miten kiinnostua uudelleen aviomiehestä?

pahenpi tuli vastaan.-----mieti mitä teet...

mieti, puntaroi, ajattele hyviä asioita, mutta myös niitä huonoja asioita; mitkä teitä pitävät yhdessä jne...
Jokainen meistä tekee elämästään sellaisen kuin haluaa; jotkut eivät uskalla lähteä muuttamaan asioita, vaan antavat asioiden olla; toiset tekevät isojakin ratkaisuja; ja huomaavat, että päätös oli oikea.
Jos ei asiat puhumalla selviä; eivätkä millään muulla tavalla; silloin on toimittava. Toimittava niin, että tuntuu itsestä oikealta ja hyvältä.

Minä aikoinani tein sellaisen ison päätöksen; enkä ole katunut.
Voimia sinulle; mitä sitten aiotkin.

Aivan samaa olen miettinyt itsekin jo vuosikausia, mutta mitään ei tapahdu, kun ei saa itse mitään ratkaisuja tehdyksi. Tulee välillä aivan hirveän levoton ja vihainen olo, kun tuntuu, että ELÄMÄ MENEE HUKKAAN tässä jahkailussa, kun tämä on tätä samaa päivästä toiseen, viikosta viikkoon, kuukaudesta kuukauteen....ei muuta kuin kotona olemista ja työtä vaan. Tuntuu, ettei ole enää mitään jäljellä ei tunteita, ei hellyyttä, ei puhumista, ei yhteistä tekemistä, ei mitään ja tässä vaan kärvistellään, älytöntä, mutta......yhteinen koti, lapset (vaikkakin isoja jo), tuttu ja turvallinen on kuitenkin parempin kuin uusi ja tuntematon, ilmeisesti.....no niin, menköön tämä vaihe sitten 40:n kriisin piikkiin, onhan näitä jo ollutkin 50:n kriisi tulossa, jos sitten saisi jotain aikaiseksi. Nimim. 26 vuotta naimisissa.

..olen minä miehenäkin.
eli jotain vaihtelua pitäis olla yksitoikkoiseen elämään,mutta olen nähnyt läheltä miten huonosti voi vaihtaneelle käydä.
ja olen nähnyt myös vierestä miten hyvin saattaa mennä,kun 40/50 kriisi käydään yhdessä läpi.
ihminen on monesti onnellisimmaan eläkeläisenä.
se on muuten monesti vähästä kiinni:
esim.uusi harrastus,vaikka ilman puolisoa jo voi piristää kunnolla.
minulla ainakin on aina mielessä lause:::
"paras päivä on aina edessä päin"
se auttaa jaksamaan päivästä toiseen,vaikka helppoa se ei ole.

itse olin se tässä suhteessa rohkeampi ja rehellisempi ja erosimme vaikka se oli vaikeata päätöksen tekoa --- luopua tutusta mutta kummallakin oli niin paha olo jo että se hirvitytti
nyt kummallakin oma loppuelämä ja uudet kumppanit ja sovussa kavereina ..
sittenkin kannattaa miettiä kumpaakin osapuolta ettei vaan itseään katsoen mikä päätös ja systeemi sopii kullekin suhteelle ..

tsemppiä teille

No mitenkäs on itsesi laita? Ettet vaan itse ole ollut vuosia samanoloinen, samat kampaukset,tavat yms, eikä siis mitään muutoksia vuosiin.
Niinhän se on. Miehet kyllästyy siinä missä naisetkin ellei muutoksia ala tapahtua sieltäkään puolelta..Mies kun huomaa ettei nainen vaivaudu muuttumaan edes pikkusen niin ei sitä kyllä mieskään sitten tee..mietipä sitä..

Läpikäyneenä avioeron ja kolmen lapsen äitinä,kannatan miettimistä ennenkuin ryhdyt toimenpiteisiin.MUTTA YMMÄRRÄN sinua täysin!!!!Toivotan jaksamista ja ajan kanssa vastaus tulee miten sinun pitää toimia!!!
Terv.*Cecilia*

Keskustele välitä perheestäsi ja mieti mitä voit tehdä että elämä tuntuu mukavammalta moittimatta miestäsi . Jos hän on prikulleen samanlainen kun silloin kun yhteen menitte tiedät varmaan miksi olet hänet valinnut ja rakastunut häneen ja tuntuu ettei oikeasti ole ongelmaa haluat vain tehdä ongelman .
Hoida lapset ja elä elämää perheen kanssa välitä ja kaikkihan on todella hyvin kirjoituksestasi tuli vain esille se että olet tyytymätön kun on tavallista perhe elämää. Eli mikä mättää mitä haluat oikein sehän on pointi jos arkeen jotain lisää harrasta jotain ja liiku tee käsitöitä tai opiskele uutta etsi sisältöä ja jos lapset jo isoja ei pitäs olla niin suuria murheita jos on pieniä niistä on paljon vielä tekemistä ja huolta ja huolehtimista .
Ei niin ihmeellisiä ja mullistavia asioita tarvitse kokoajan tapahtua tavallinen arki on ihan mukavaa ja vaihtelua siihen saa kyllä jos haluaa jotain tehdä .
Elämä ei parane sillä että on tyytymätön jos on jotain huonosti sitä voi muuttaa ja mieti ihmeessä mikä on oikesti hyvää mihin olet tyytyväinen avaa silmät vain .
Jokaisella tulee arkipäivää ja sitähän se on enimmäkseen elämä ja muuta on vähemmän silloin myös huomaa että on olemassa ja on hyvä olla.
Haastteita elämä tuo ole huoleti kaikille tulee jossain vaiheessa eikä ole yksitoikkoista varmasti.
Elä ja nauti siitä että on asiat kunnossa ja perhe terve ja ei puutu mitään .
Paljon voit tehdä ihan itse elämällesi että viihdyt toista ei juurikaan voi muutta itseään kyllä .
On vain niin tyypillistä nykyaikaan että vain valitetaan kaikesta mikään ei ole hyvä vaikka näin helppoa ja rikasta elämää ei suomessa ole ikinä enen ollut ja eletty .

antanut periksi.Tämä seuraava vuodatus tuntuu ja onkin perin kypsymättömän miehen vuodatusta.Kun kerrankin luin samasta itseänikin vaivanneesta aiheesta,päätin rohkaistua ja kerronkin:Minä aikanani solmin avioliittoni en rakkaudesta vaan koska kumppani tuntui silloin parhaalta mahdolliselta siihentilanteeseen-oli vaivattomin ratkaisu.Rakastin nuorenpana montakin tyttöä Ja varmaan sain vastarakkautta,mutta ongelma oli siinä ,että en uskaltanut tunnustaa rakkauttani.Pelkäsin hylätyksitlemista niin paljon,että ne suhteet kuivuivat toinen toisensa jälkeen.Koko aviolittoni ajan olen etsinyt sitä rakkautta ja olen rakastunutkin,mutta se on jäänyt vain siihen,en ole sitä kertonut edes sille rakkauteni kohteelle.Olen kuitenkin tuntenut miten hienotunne se rakkaus on.Nyt olen 52.ja tunne on se,että minulle sitä rakastamisen herkkua ei ole tähän elämääni suotu Tiedän,että minua rakastetaan ja minulla on kaksi aikuista lasta ja muutoin ulospäin niin kuin pitääkin.Eroaminen tuntuu aivan liian itsekkäältä ratkaisulta.Jos jonkun on kärsittävä tässä tapauksessa olkoon se minä sen siaan,että toiset kolme tulisivat onnettomiksi.Olen jo antamassa asialle periksi,vaikka,olisihan se valtavan hieno tunne antaa rakkautta,enkä tarkoita tässätapauksessa pelkkää seksiä.Mutta kyllähän se olisi varmaan ei mahtavaa seksi silloin kun todella kumppaniansa RAKASTAA.Seksisuhteet ilman rakkautta ei houkuttele.Vieraissa käyn jos osuu khdalle rakkaus.