en masentunut... siskoni oli pahsti masentuneena päälle vuoden, jolloin minä heitin elämäni pois ja omistauduin siskoleni. olen erilainen outo ja ilmeisesti masentunut. päälle päin iloinen rempsakka. Kokemuksia?
EI KANDE LUKEE!!!
OmanTiensäKulkija
2346
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Mulla itellä on kokemuksia tosta. Tosin mulla ei oo siskoa, mutta mä oon ollu masentunu ns. sisältä. Eli muut ei voinu huomata, koska mä en antanu niiden huomata. Mulla se menikin pois sitten itsestään. Olin pitkän aikaa ihan yksin, en halunnut muita lähelle. Tai no, halusin, mutta en tavallaan antanut. Sitten mä päätin näyttää niille, et mitä ne menettää, jos ei tutustu muhun kunnolla. (Outoa, tiedän) Mä pakotin itteni hymyilemään ja nauramaan enemmän. Vaikka se kaikki tuntui turhalta, eikä olisi millään jaksanut. Tein kaikkea ns. tyhmää, mitä en muuten olisi tehnyt. Eli saatoin mennä mukaan täysin, enkä ajatellut, että voisin nolata itseni. Vähän ajan kuluttua siitä alkoi tulla tapa. Nauroin ja hymyilin koko ajan. En kuunnellut pistäviä haukkuja ym. Yhtäkkiä huomasin, että kaikki masennus oli hävinnyt. Se oli ihana tunne. :)
Muista hymyillä peilillesi joka päivä ja aina iltaisin kirjoita nimesi paperille, sekä alleviiva se 3 kertaa. Kasvattaa alitajuntaisesti itsetuntoasi!! Mulla on kokemusta. Tsemppiä sulle. :)
tähän vaikutti monien eri tapahtumien summa mutta kyllähän sitä on joutunut masennuksenkin kaameuden kokemaan..
pitkä sisäinen taistelu ja sen päälle reipasta liikuntaa ja ihmisiä joiden kanssa voi yrittää masennuksen syyt löytää, ne kun löytää ja saa käsiteltyä sitten ihan huolellisesti eikä pidä kaikkea omassa niskassaan (maailman taakka omilla harteilla) vaan paiskaa sitä paskaa muidenkin niskaan kun se niille kuuluu (jos ei nyt suoraan naamaa päin niin mielessään) niin helpottaa kummasti!
nyt on loistava olo!