Loppupeleissä sitä pitkin poikin opiskeluja miettii, että kun valmistuu niin se on hienoo ja sitten juhlitaan ja hurlumhei yms.
Kuitenkin valmistumisen sitten koittaessa, sitä ei enää pidä niin minään. Itse olin jo viimeisen vuoden töissä ja kovasti työn pauloissa. Pidin paljon tärkeämpänä työni jatkuvuutta ja tämän epävarman tilanteen johdosta en juhlistanut millään tavoin valmistumista. Näin jälkeenpäin sitten siitä jäi vähän lattea maku, olisin halunnut kunnon ryyppäjäiset ja nauttia todella valmistumisestani enkä vain täällä työssä aherra.
Olisi hienoa, jos jollain on edelleen samanlaista valmistumisjuhlaa kuin aikoinaan ylioppilasjuhlat. Onhan tämä yliopisto/AMK -urakka kuitenkin myös juhlan arvoinen, eikä vain sivuutettava asia työn ohessa. On se aika kuivaa kun 5 -vuoden urakan jälkeen haet kansliasta vain paperin tylysti. Kyllä asioista pitää iloita ja juhlia. Se tuo elämään tunnettta.
Kuitenkin valmistumisen sitten koittaessa, sitä ei enää pidä niin minään. Itse olin jo viimeisen vuoden töissä ja kovasti työn pauloissa. Pidin paljon tärkeämpänä työni jatkuvuutta ja tämän epävarman tilanteen johdosta en juhlistanut millään tavoin valmistumista. Näin jälkeenpäin sitten siitä jäi vähän lattea maku, olisin halunnut kunnon ryyppäjäiset ja nauttia todella valmistumisestani enkä vain täällä työssä aherra.
Olisi hienoa, jos jollain on edelleen samanlaista valmistumisjuhlaa kuin aikoinaan ylioppilasjuhlat. Onhan tämä yliopisto/AMK -urakka kuitenkin myös juhlan arvoinen, eikä vain sivuutettava asia työn ohessa. On se aika kuivaa kun 5 -vuoden urakan jälkeen haet kansliasta vain paperin tylysti. Kyllä asioista pitää iloita ja juhlia. Se tuo elämään tunnettta.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Jep, samaa mieltä. Kahdeksan vuoden raatamisen jälkeen kävin hakemassa paperit yliopistolta ja menin takaisin töihin jatkamaan hommia.
10 vuoden opintojen jälkeen sain diplomi-insinöörin paperit.
Join yksikseni pullon tshekkiläistä olutta.
Seuraavana päivänä kävin ilmoittautumassa työttömäksi työvoimatoimistoon.
Sellaista se oli silloin aikoinaan, 90-luvulla.
Voitte olla varmoja, että jos meikäläinen joskus valmistuu (ihme jo sinänsä), niin vietän aivan hirveät ryyppykekkerit, juhlin teidänkin puolesta. Kerran täällä vaan eletään.
Multa jäi juhlat pitämättä. Olin jotenkin niin poikki kaiken jälkeen: Ensin gradua koko vuosi, sitten viimeiset tentit päälle, työnhaku..En päässyt sellaiseen työhön, johon olisin halunnut, ja tästä syystä jotenkin ainakin alitajuntaisesti ajattelen, ettei tässä valmistumisessa mitään juhlittavaa ollut. Voisikohan bileet pitää vielä puolen vuoden jälkeen? Suosittelen valmistujaisbileiden lukkoonlyömistä heti sinä päivänä kun tietää valmistumispäivänsä. Kutsut heti lähtemään, niin ei tule peruttua koko juttua. Jaa niin, äitini kyllä järkkäsi "puoliväkisin" valmistujaisillallisen lähisuvulle, mistä olen kyllä kiitollinen.
Itse asiassa mun yks kaveri piti juhlat vuosi sen jälkeen, kun oli valmistunut. Sillä oli rahat niin finaalissa opiskelujen jälkeen, että piti vuosi tienata, että pystyi pitämään juhlat.
Piti tässä taannoin ryhtyä tosissaan muistelemaan tutkintojensa suorituspäivämääriä, kun viimeisimmästäkin on jo melkoinen tovi. Eikä auttanut muu kuin katsoa todistuksista tarkka päivämäärä - vuosi ja kuukausi sentään muistui, joten eivät ne sentään niin maata kaatavan valtavia tapahtumia ihmiselämässä sittenkään ole - tai sitten dementia on todellakin iskenyt kimppuun.
Mä en juhlinut valkolakkia mitenkään, koska se ei ollut mitenkään erikoisen tuntuista. Opiskelupaikan saaminen ja töihin pääseminen sitävastoin ovat olleet tosi mahtavia tapauksia itselle. Ne on oikeita elämänmuutoksia.
Olet oikeassa, pitää itse kyllä juhlia kun valmistuu tässä pikapuoleen.