Niin se meni tämäkin vuosi, iloineen ja suruineen ja uusi vuosi alkamassa. Mitähän uusi vuosi tuo tullessaan, ensi vuonna näihin aikoihin sen tietää jos Jumala suo ja me elämme.
Tässä nyt nelikymppisenä on ollut aikaa pysähtyä miettimään elettyjä vuosia, ovatko valinnat mitä on tullut tehtyä oikeita vai vääriä, kaduttaako jotkut asiat joilla on ollut kauaskantoisia seurauksia vai ei. Joitakin asioita on, jotka ovat onnistuneet, toisia taas jotka harmittavat, joista voi sanoa tehtyä ei saa tekemättömäksi, mutta voiko enää korjata tehtyjä virheitä, kyllä tai ei?
Vuodet ovat vierineet kuin huomaamatta, niinkuin yleensä kaikilla muillakin, nyt on itselle aikaa, lapset kasvaneet, elämä turvallisissa totutuissa uomissaan, mutta mistä tämä surumielisyys johtuu? Miten tästä eteenpäin, näinkö samalla totutulla kaavalla, hamaan vanhuuteen asti?
Tässä nyt nelikymppisenä on ollut aikaa pysähtyä miettimään elettyjä vuosia, ovatko valinnat mitä on tullut tehtyä oikeita vai vääriä, kaduttaako jotkut asiat joilla on ollut kauaskantoisia seurauksia vai ei. Joitakin asioita on, jotka ovat onnistuneet, toisia taas jotka harmittavat, joista voi sanoa tehtyä ei saa tekemättömäksi, mutta voiko enää korjata tehtyjä virheitä, kyllä tai ei?
Vuodet ovat vierineet kuin huomaamatta, niinkuin yleensä kaikilla muillakin, nyt on itselle aikaa, lapset kasvaneet, elämä turvallisissa totutuissa uomissaan, mutta mistä tämä surumielisyys johtuu? Miten tästä eteenpäin, näinkö samalla totutulla kaavalla, hamaan vanhuuteen asti?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Elämä on ylä- ja alamäkeä jokaisella.
Pitää vain parhaansa mukaan pysyä kyydissä ja
mielellään se pilke silmäkulmassa. ;o)
Ei kannata surra mennyttä vaan katsoa toiveikkaana tulevaisuuteen. Totutut kaavat voi muuttaa, jos sitä todella haluaa, se on vain ja ainoastaan itsestä kiinni.
Toivon sinulle rohkeutta ja ihania asioita tulevalle vuodelle!
Nautitaan elämästä!
~Lämmöllä Kisu~
Omien kokemuksien ja monen läheisen elämää seuraten uskallan väittää että se surumielisyys juontaa juurensa osioon jossa sanoit "elämä turvallisissa totutuissa uomissaan".
Ihmisen luontainen käytös ei tue käsitettä jonka mukaan tuo edellämainittu tekstistäsi saksittu palanen toisi sisältöä. Suru kumpuaa mitä ilmeisimmin halustasi päästää itsesi irti, himosta kokea alati uutta ja nähdä suljettujen ovien taakse. Irrota otteesi, katso ympärillesi nähden muutakin kuin ne asiat joilla takaat lastesi turvallisuuden ja oman harmaan häkkisi kaltereiden puhtauden. Elä, näe ja koe.
Älä koskaan luudu paikoilleen. Jos joskus tunnet liian syvää tyytyväisyyttä vallitsevaan tilaan, on se merkki haasteiden hiipumisesta ja kehityksen tai kokemusten loppumisesta. Jos et itse ole itseesi tyytyväinen, kuinka voit odottaa sitä muiltakaan. Voimaa, vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Tee jokaikinen asia minkä tekemättäjättämistä voisit olettaa katuvasi viimeisillä hetkillä.
Tässä oma näkemykseni asiasta, lyhyesti ja ytimekkäästi =)
~W~