Muutama kuukausi on eletty kuin pahimmassa painajaisessa. Pelossa, että tämä ihana ihminen jättää meidät. Toivoa olen pitänyt yllä. Nyt hänelle ei ole annettu toivoa paranemisesta. Mitään ei kuulemma voida tehdä. Hän on nyt sairaalassa, eikä varmaan enää palaa kotiin. Voiko hän siitä huolimatta elää vielä ehkä kauankin? Vaikka hän ei jaksa oikein edes syödä, nukkuminen on pätkittäistä, samoin se, milloin hän jaksaa jutella. Kuinka paljon pahempaa on meillä läheisillä on vielä tiedossa, kun nyt jo on aivan kauhea olo. Minustakin, pienestä hymyilevästä tytöstä on tullut surusilmäinen olento...
Ei toivoa?
Molli
1594
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
ei pidä koskaan menettää, mutta tosiasioihinkin on valmistauduttava hiljalleen...elän itse juuri kuvailemassasi tilanteessa ja tunteet ovat vaihdelleet laidasta toiseen,toivosta epätoivoon ja pikku hiljaa jo surutyöhönkin.Kukaan ei varmaankaan voi antaa tarkkaa elämisennustetta;eläkää päivä kerrallaan,niin kuin itsekin olen yrittänyt tehdä.Jutelkaa hiljalleen rakkaalleenne,kyllä hän kuulee vaikkei jaksa vastata.Silittely,kosketus ja ihan lähellä olokin tuovat hänelle hyvää oloa.Tärkeää on,että rakkaanne saa hyvää perushoitoa(mahd. kivun lievitystä jne.),ja tukeanne.Muistakaa pitää kuitenkin huoli myös omasta jaksamisestanne.Itse olen jo äiti ja minulla on pieniä lapsia,ja välillä tuntuu ettei jaksa vaikka mies antaa minulle tukea.Mennään päivä kerrallaan eteenpäin.