K-PKS

Vähän huono maku jäi? Ensinnäkin oli kätilöharjoittelija auttamassa lastani maailmaan. En tiedä mitä tapahtui mutta ponnistusvaiheessa ei kerennyt leikkaamaan välilihaa ajoissa,repesin kuin jokisen eväät. Ommeltiin pari tuntia kasaan ja en oikein tiedä oliko harjoittelija vai kuka siellä puikoissa,3 naista siellä haarojen välissä pyöri? Ompelu kesti niin kauan että ei voitu laittaa enää enempää puudutuspiikkiä(3 sain).Tikattiin ns. raakana.
Sitten kun synnytys alkoi niin minulta kysyttiin saako terveysoppilaitoksen luokka tulla katsomaan kun synnytän,sanoin ei. Kuinkas ollakkaan sinne saapui koko luokka katsomaan minun haaroväliä. Käskin ne pois mutta kätilöt oli ettei mitään,sitten kun karjaisin että ulos kaikki ylimääräiset niin lähtivät.
Lapsi saatiin sitten maailmaan niin huomasin että lapseni saa sellaisia pitkiä tärinäkohtauksia kun sylissä pidin ja muutenkin. Omahoitajani oli ruotsinkielinen ja minä suomenkielinen,yritin selittää hänelle ettei kaikki ole kunnossa. Hän ei ymmärtänyt,haki tulkin. Sitten lapseni vietiin mitään sanomatta pois luotani ja yritin kysyä mikä on. Kukaan ei vastannut vasta kun menin ihan hysteeriseksi,lääkäri tuli selittämään tilanteen. Poikani oli viety teholle hoitoon kun ei ole verensokeria ollenkaan eli nollaa näytti lukemat(vieläkin vähän pihalla mitä tarkoittaa),pidettiin neljä päivää siellä ja en saanut tavata häntä kuin kun syöttö oli. Eihän minulla mitään maitoa tullut kun olin niin shokissa yms.
Viikko meitä siellä pidettiin ja ei olisi päästy pois mutta käytin ihan voimasanoja ja lähdettiin. Ikinä en sinne enää mene synnyttämään. Vaikka synnytän kotona ennemmin kuin siellä.

Minulla on aivan erilainen kokemus keski-pohjanmaan keskussairaalasta kuin edellisellä kirjoittajalla. Synnytin ensimmäisen lapseni siellä heinäkuussa. Olin siis ensisynnyttäjä ja synnytykseni oli kyllä nopea ja erittäin kivulias, mutta hoitohenkilökunta oli erittäin ystävällinen ja ammattitaitoinen!!
Ainut asia mikä jäi näin jälkeenpäin mietityttämään oli se, että minä en saanut mitään kipulääkettä kun paikat oli jo niin auki (8cm auki) synnytyslaitokselle mennessä ja se on ymmärrettävää, että silloin ei voi mitään puudutuksia enää laittaa. Kuitenki olisin tarvinnut esim. edes kipupiikin pakaraan, josta ei varmasti syntyvälle vauvalle olisi ollut haittaa ja minun olotila olisi ehkä ollut parempi. Synnytin siis ihan ilman mitään kipulääkitystä ensimmäisen lapsen ja painoa oli reilusti yli 4kg ja pituuttakin reilusti yli 50cm.
Minulla ei ollut mitään harjoittelijoita synnytyksessä mukana, vaan ammattitaitoista hoitohenkiökuntaa. Minulla oli ponnistusvaiheessa 2 hoitajaa mukana ja toinen hoitaja "hoiti" meitä koko sairaalassaolojaksoajan eli hänestä tuli omahoitaja. Saimme perhehuoneen ja se on erittäin hyvä ensisynnyttäjille, suosittelen! Saimme olla omassa rauhassa ja tutustua uuteen perheenjäseneen ja aina kun oli kysyttävää hoitajalta, saimme heti apua! Minusta synnyttäjänä pidettiin myös hyvää huolta. Synnytyksen aikana kysyttiin vähän väliä miten voin ja asiat selitettiin erittäin hyvin minulle ja miehelleni. Itsekin repesin, vaikka väliliha leikattiin, kuten monille käy (ponnistusvaihe oli nopea) Tikkejä laitettiin ja sain puudutusta riittävästi. Menetin runsaasti verta, parisen litraa ja en kokenut missään vaiheessa oloani turvattomaksi, vaikkakin olo oli heikko hetken aikaa!! Vielä ennen kotiutumista hoitaja sanoi, että tutkitaanpas vielä ne ompeleet, että kaikki on kunnossa ja käydään koko synnytystapahtuma läpi äidin ja isän kanssa, ja viimeistään siinä vaiheessa sain kysyä kaikki epäselvät asiat ja oli hyvä mieli kotiutua. Meidän perheellä oli vain positiivisia kokemuksia KPKS:stä!

Pitää vielä lisätä hiukan muutamia asioita. Itse olen kuullut pelkästään hyvää kpks:stä muilta synnyttäjiltä, joten hiukan oudolta tuntuu, että jollakin olisi niin huonot kokemukset sattunut kuin ensimmäisellä kirjoittajalla. Me olisimme saanut kotiutua jo kolmantena päivänä synnytyksestä, mutta halusimme olla siellä viidenteen päivään asti, koska siellä on kaikki valmiina, ruoat ja hoitajat lähellä jos omassa tai vauvan tilanteessa tulee muutoksia. Meille syntyi hyvä suhde ainakin omiin hoitajiin ja tutustuimme myös muihin synnyttäjiin. Tämä terveydenhuolto-oppilaitoksen opiskelijoiden mukana oleminen synnytyksessä saattaa olla mahdollista siellä, mutta aina synnyttäjältä ja tulevalta isältä kysytään LUPA siihen, ja olen kuullut, että yksi tai kaksi opiskelijaa voi tulla mukaan, mutta KOKO LUOKKAA EI KOSKAAN!! Ei kannata jännittää synnytystä ja paikkaa missä synnyttää - kaikki menee varmasti hyvin:)

Itse olin harjoittelussa synnärillä ja en minä synnytyksiin mukaan mennyt ellei perhe niin tahtonut. Miten voi esim. kätilöksi valmistua ellei saa harjoitella kaikkea sitä mitä siinä työssä tulee eteen?? Parhain tapa on oppia asioita tekemällä niitä, eikä vain kirjasta lukemalla tai vierestä katsomalla... Mutta sen myönnän että jotkut vanhemmat kätilöt yrittävät väkisin tuputtaa synnytystä ilman mitään kipulääkityksiä ja se on aika tyhmää.

Itse synnytin vauvani viime elokuussa Kokkolassa ja mulle jäi ihan hyvä mieli siitä. Ensinnäkin kokeilin useamman vuoron eli synnytys kesti yli kakskyt tuntia. Ensin tuli yövuoro jonka aikana menimme sairaalaan. Yövuorossa oleva hoitaja oli todella ihana. Hän kyseli minkälaista kivunlievitystä olin ajatellut. Pyysin häntä kertomaan kaikki mahdolliset kivunlievitykset, niiden hyvät ja huonot puolet. Ja hän kertoi. Kokeilin suihkua, lämpötyynyjä, ilokaasua ja lopuksi sitten tuli epiduraali. Kun epiduraali oli laitettu oli aamuvuoro tullut töihin. Siinä olevasta hoitajasta tuli sitten omahoitajamme. Koska synnytys kesti ja kesti niin kerkesihän siinä vielä iltavuorokin tulla puikkoihin. Iltapäivällä vauva sitten vedettiin ulos imukupilla kun ponnistusvaihetta oli kestänyt reilut puoltoista tuntia. Sitten tikattiin emäntää kasaan tunnin verta.

Kun oli käynyt suihkussa, toi hoitaja meille ruokaa ja onnittelutkahvit saliin. ILman niitä en olisikaan selvinnyt salista pois. Edellisestä ruokailusta oli mennyt yli vuorokausi ja kovien supistusten aikana aina oksensin. Sitten vielä meni verta 1,2 litraa. Silti selvisin siitäkin heikotuksesta hyvän henkilökunnan ja mieheni avustuksella.

Siitä me sitten siirryimme omaan perhehuoneeseen uuden perheemme kanssa.

Sairaalassa olimme viisi päivää ja joka päivä kohtelu oli yhtä hyvää.

Jännitin hieman sitä että minkälaisia kätilöt olisivat kun olin kuullut kaikenlaista negatiivista kuten esim. että siellä ei ole minkäänlaista yhteishenkeä ja siksi synnytyksissä voi tapahtua mitä vain, mutta kaikki sellainen huoli oli meidän kohdalla aivan tarpeetonta. Vannotin miehelleni ennen synnytystä myös että hän pitäisi huolen että hoitohenkilökunta toimisi minun toiveitteni mukaisesti jos minusta ei olisi itseäni puolustamaan. Mutta siihenkään hänen ei tarvinut puuttua.

Eli ei muuta kuin positiivisella ja ennakkoluulottamalla mielellä synnyttämään. Kaikki menee varmasti hyvin!

Kiitos kaikille jotka ovat vaivautuneet vastaamaan!Itse olen menossa synnyttämään sinne kesäkuussa ja siksi ihan mielenkiinnosta kyselin.Jos jollain on vielä kokemuksia, niin vastatkaa ihmeessä!

Tämä on vanha ketju jo, mutta kerronpa kuitenkin oman kokemukseni tähän jatkoksi.

Synnytin esikoiseni keväällä 2011. Jännittyneenä tosiaan tuolloin odottelin, mitä tuleman pitää ja miten kaikki menee. Oma synnytykseni käynnistettiin (lapsivesi alkoi vuotaa kokona, mutta koska kalvot eivät olleet puhki, ei synnytys käynnistynyt itsestään) ja vauhditettiin vielä oksitosiinitipalla. Kivunlievitykseksi sain epiduraalin, joka vei avautumisvaiheen kivut täysin pois - mistä olen erittäin kiitollinen, sillä juuri tuota osaa synnytyksestä olin jostain syystä pelännyt aivan hirvittävästi.

Omasta aloitteestani synnytyksessä oli kätilöiden (2) lisäksi mukana myös naispuolinen sairaanhoitajaopiskelija, jonka tarkoitus oli enimmäkseen toimia henkisenä tukenani. Siinä hän onnistuikin todella hienosti, edelleen olen todella iloinen siitä ettei tarvinnut ihan "yksin" olla tuolla ensikertalaisena.

Synnytys oli ohi alle viidessä tunnissa, ja tikkaamisen jälkeen kykenin ihan hyvin kävelemään ja istumaankin. Vauva oli yli nelikiloinen, mutta terve. Synnärillä ei ollut tuolloin ruuhkaa, joten sain olla vauvan kanssa huoneessa kaksin...

Pääasiallisesti henkilökunta oli mukavaa. Yksi ikävämpi tapauskin mahtui mukaan, ja hänestä jäi vähän paha maku suuhun. Onneksi sinne sairaalaan ei kuitenkaan asumaan tarvinnut jäädä, itse lähdin kolmantena vuorokautena synnytyksestä pois - kauemmin olisivat halunneet pitää, mutta koska vauvalla ja minulla kummallakin kaikki ok ja koska en enää "kyennyt" sairaalassa olemaan vaan halusin kotiin, niin tämä sitten toteutettiin.

Tuolloin sairaalassa tarjoiltiin ruoka useita kertoja päivässä, nykyään kuulemma ovat supistaneet menoissa siten että vain imettävät äidit saavat yhden ilmaisen aterian per päivä, ja muut sitten hakevat kanttiinista. En sitten tiedä omakohtaisesti, onko asia todellakin noin, mutta tässä toista odotellessa saan kai piakkoin itsekin mennä asian toteamaan...

Synnytysosastolla on nyt muuten tehty remonttia; synnytyssalit ovat entisellään mutta ilmeisesti huoneissa ja oleskelutiloissa uusittu asioita.

ite synnytin marraskuussa 2011.... synnytys meni tosi hyvin ja mukana oli kätilön lisäksi harjoittelija joka oli myös todella mukava... siitä jäi tosi hyvä kokemus... mutta kun osastolle päästiin nii sattu kyllä nii monta ilkeää hoitajaa..en voi ymmärtää miten joku voi käyttäytyä sillälailla asiakkaalle. onneks päästiin 3 päivänä kotia... vaikka olisivat pitäneet kauemmin mut en ois kestäny henkisesti kauempaa...kun vauvalla kaikki oli ok...sillon oli just se remontti menossa ja se osasto oli toisessa päässä sairaalaa

synnytin Kokkolassa helmikuussa -10 ja tammikuussa -12. Ainoastaan hyviä kokemuksia olen tuolta saanut. Varsinkin kuopusta synnyttäessä osui kohdalle aivan ihana kätilö. Tietysti kaikki kätilöt on erilaisia niin kuin me kaikki muutkin ihmiset eikä kaikkien kanssa natsaa niin täydellisesti kuin joidenkin. Ja ihan kaikki ruoat on kyllä tullut talon puolesta, aamupala, ruoka, päiväkahvit pulla, ruoka ja iltapala.

Hyviä ja huonoja, mut pääsääntöisesti hyviä kokemuksia. Tuskin siellä muuten olisin kaikki lapseni synnyttänyt. Synnärillä synnyttänyt saa kyl kaikki ruuat, imetti tai ei, talon puolesta, mutta lastenosastolla vain imettävät äidit saavat lounaan, ei muut vanhemmat.