Olen pian 21 vuotta täyttävä tyttö, joka jätettiin kohta 5 kuukautta sitten 3,5 vuoden seurustelun jälkeen. Edellisenä iltana vielä kundi sanoi miten paljon rakastaa, eikä koskaan pettäis / jättäis mua ja seuraavana iltana jätti. Se sattui helvetisti... Ois vaan tehny mieli hypätä junan eteen... Ja se varmaan ois pitäny tehdäkkin...
No nyt sitten vuodenvaihteen jälkeen asiat menivät tänne asti paljon paremmin... Siis elin omaa elämääni ja olin tyytyväinen siihen että olen yksin... Menin ja kattelin mitä maailmalla oli tarjottavanaan...
Kunnes viime viikonloppuna iski taas kerran tuska, masennus ja ikävä...
Mä haluisin sen miehen takasin ja voisin varmaan rakastaa häntä yhtä lujaa kuin ennenkin...
Tekisi mieli huutaa, itkeä, raivota, vaikka tappaa...
Tuska ja ikävä on niin kova...
Ahdistaa... Missään ei ole hyvä olla... Mitenkään päin ei ole hyvä olla... Tekisi mieli vaan nukkua niin kauan kunnes olo helpottaa ja jos ei helpota kuolla vaikka pois...
Millon tää tuska helpottaa ?
Miten oloa voisi helpottaa ?
Luottamus ihmisiin on täysin nollassa...
Jos joku kundi sanoo että olisi kiinnostunut, ahdistun välittömästi...
Etsin viikonloppusin yhdeksi illaksi syliä, ihmistä joka halaa ja antaa pusun...
Kuvittelen että voisin ehkä löytää sen oikean, mutta mua varten sitä ei tunnu olevan olemassakaan...
En tiedä kauanko jaksan jatkaa...
No nyt sitten vuodenvaihteen jälkeen asiat menivät tänne asti paljon paremmin... Siis elin omaa elämääni ja olin tyytyväinen siihen että olen yksin... Menin ja kattelin mitä maailmalla oli tarjottavanaan...
Kunnes viime viikonloppuna iski taas kerran tuska, masennus ja ikävä...
Mä haluisin sen miehen takasin ja voisin varmaan rakastaa häntä yhtä lujaa kuin ennenkin...
Tekisi mieli huutaa, itkeä, raivota, vaikka tappaa...
Tuska ja ikävä on niin kova...
Ahdistaa... Missään ei ole hyvä olla... Mitenkään päin ei ole hyvä olla... Tekisi mieli vaan nukkua niin kauan kunnes olo helpottaa ja jos ei helpota kuolla vaikka pois...
Millon tää tuska helpottaa ?
Miten oloa voisi helpottaa ?
Luottamus ihmisiin on täysin nollassa...
Jos joku kundi sanoo että olisi kiinnostunut, ahdistun välittömästi...
Etsin viikonloppusin yhdeksi illaksi syliä, ihmistä joka halaa ja antaa pusun...
Kuvittelen että voisin ehkä löytää sen oikean, mutta mua varten sitä ei tunnu olevan olemassakaan...
En tiedä kauanko jaksan jatkaa...
Vastaukset 5
Vanhimmat
oli pakko kirjoittaa kun tulin itkékin surullisex sun kirjeestä..joo,tota noin,voin vaan kuvitella kuin vaikeeta se on.oon itse välillä miettinyt kuin kauheeta ois jos mul ei ois tätä omaa kultaani,joka mulla kuitenkin on..joskus ihmiset vaan on tarkoitettu kulkemaan eri polkuja.okei,ei ollut varmaan hirveen lohduttavaa..oon pahoillani puolestas,mut älä tee sitä et syyllistäs ittees.itkeminen helpottaa vaik tuntuu ettei siitä tuu loppua..
asiat varmasti tulee helpommix,mut se kestää oman aikansa.ihanaa loppuelämää,siis ihan hyväs mieles..=)
toivottaa hyvää ystävänpäivää..!!=)
Mikään ei auta. Tiedän sen kokemuksesta. Minulle kävi tasan samoin. Vielä edellisenä iltana puhuttiin rakkaudestamme ym paskaa.
Siitä on kulunut kohta vuosi. Apua ahdistukseeni olen hakenut perheeltäni ja psykologilta. Mikään ei auta. Olen edelleen onneton ja etenkin väsynyt. kyllästynyt.
Olen pahoillani. Toivon, että aurinko hymyilee Sinulle ja löydät voimaa unohtaa rakkautesi.
ei tuohon ole vastausta.. olen sitä itsekkin miettinyt ja täältä yrittänyt etsiä vastausta.. erostani on nyt 6kk ja sama tuska vieläkin vainoaa.. rakkaus on paskaa joka satuttaa..minulta meni kans luottamus kaikkiin ja kihloihin.. Ei terapiakaan auta..ainut joka auttaisi on se ex mies.. jota tuskin kiinnostaa enää.. en usko.. Ukot on välillä todella ihmeellisiä.. toivon sulle hyvää jatkoa..ja onnea.. älä yritä tukahduttaa masennustasi viinaan yms.. äläkä etsi apua toisesta miehestä tai miehistä, se ei auta tuottaa vain enemmän tuskaa kun sitten alkaa muistelemaan niitä aikoja jolloin oli onnellinen sen entisen kans..surullista mutta totta..
minulle kävi aivan samoin...!Ja elämä ei tunnu enään elämisen arvoiselta.Mikään ei jaksa kiinnostaa,millään ei ole väliä!Välillä tuntuu jo paremmalta mutta sitten taas yhtä'äkkiä tulee ahdistava olo...tekisi mieli kuolla!!!