Oli lauantai-ilta 29.1 2000, eli n.vuosi sitten ku Tulit mun huoneeni ovelle. En tuntenu sua, etkä sä mua. Kysyin mix tulit meille, sä sanoit että sua paleli. Mä lämmitin sua, tuhansilla suudelmilla, koskettavilla katseilla... Mä ihastuin suhun, ja sä muhun! Maanantaina 1.2. 2000 alettiin seurustelemaan. Karkasin sun kans kotoa, lintsasin koulusta ja menetin kaverit! Mä en välittäny vaikka porukat huus, koulussa meni huonosti koska mulla oli sut! Ei meillä kai ikinä mitään taivaallista ollut, petin sua, senki tein vaan sen takia ku et tullu mun luo vaikka lupasit. Säki petit mua, rakastelit toisen tytön kanssa. Näin sun kaulassa sen toisen tytön tekemän fritsun jota ees koittanu peittää, jätin sut karkauspäivänä! Menit sen toisen tytön kans kihloihin. 30.3.2000 yöllä klo. 24.00 soitit mulle, ouhuttiin tunti ja päätettiin lähteä kuutamokävelylle, sinä yönä me molemmat itkimme. Sanoit ettet halua olla kihloissa sen toisen kanssa. Suutelimme, rakastimme ja elimmä täysillä sinä yönä. Sain tietää että muutatte kesällä 100 km päähän musta. Et pitänyt muhun mitään yhteyttä tuon yön jälkeen, kunnes kesän lopussa. Soitit mulle kesän lopussa, puhuoimme 6 tuntia, YÖLLÄ! se puhelu oli täynnä tuskaa ja kyyneleitä. Tajusin rakastavani sua, en sanonu sitä sulle ikinä. Ikäväni on ollut kova. Kuukausi sitten soitit mulle ja sanoit rakastavas mua, en tiedä uskonko... JOTEN KERTOKAA PITÄISKÖ MUN USKOA??
Loppuuko tuska ikinä...??
GiRL FroM HeAvEN
7520
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
tosi surullinen tarina,mut kans niin ihana..=)Kyl mä luulen et uskoisin sitä ex:ää..ainakin vaikuttaa siltä et se sua Rakastais,mut sen pitäis kyl valita ihan lopullisesti et ottaako se sut takaisin..en osaa oikein muuta sanoa..mun tarina on osaltaan samanlainen..joten tiedän kokemuksesta..
menkää kihloihin.
Kundi vedättää sua ihan kybällä. Ei se toisen kanssa olis, jos sua rakastais, herää jo. Muutenkin koko juttu haiskahtaa teiniromanssilta: seurustelitte kuukauden, jonka aikana kumpikin ehti jo pettää. Ja kundi vielä kihlasi uuden tyttönsä kuukauden seurustelun jälkeen. Hohhoijaa... Kasvakaa lapset isoiksi tai ainakin aikuisiksi!
Tosi surullinen tarina...ja oon samaa mieltä et se jätkä vaa leikkii sun tunteillas.Ku oman muijan kaa menee huonosti, se soittaa exälleen ja sanoo rakastavansa. Unohda se jätkä ja eti uusi. Älä ota sen juttui kybällä,vähitellen se huomaa ettet "välitä" siitä ja jättää sut rauhaan. Ei se jätkä välttämättä rakasta sitä omaa muijaansakaa koko sydämellä.
mä tiedän miltä tuntuu olla epätietoinen kun haluaisi uskoa mutta ei pysty päättämään! mulla on ihan sama ongelma! mut anna itsellesi aikaa miettiä! jos alat heti uskoo hänen rakkautensa voi lopahtaa aikaisemmin kun on tarkoitus! puhun kokemuksesta... mun entinen tuli valistamaan mua kuinka paljon se mua rakastaa...rakastinhan mäkin sitä rakastan vieläkin! olin hullu kun menin heti uskomaan! sen hetken "rakkaus" kesti vain pari kuukautta.. mutta vaikka hänen rakkautensa lopahti huomaan että hän kuitenkin vielä välittää!
voi..että.. tosi surullist..miksi sun pitäs ottaa se takas,jos te vaan petätte toisianne??eix teiä kannattais puhua tää juttu kahestaan..ja jos te päätätte jonku jutun,ni pitääkää se lupaus!!
Ja jos se sun entinen kundis..ei haluu olla sen kans kihlois..ni eix se vois sanoo sil siit..ja ettis uuden..tai jotain..
meinaa mä en ainakaa haluis olla olla kihlois sellasen kans josta en tykkää..jos sä otat sen uusis takas sit se taas pettää sua..jne..suhun taas sattuu.. eix uus kundi ois parempi..
se tuottaa tuskaa..vaihtaa,..mut onx sellases suhtees järkee jossa petetään koko ajan toinen toista..??
mua on petetty ja mä tiedän kuinka se sattuu..ja mä kun sain tietää siit..ni mä löin poikki..mä sanoin,et tää ei voi jatkua näin..sit mä päätin,et mä en voi elää siin toivos,ettet sä pettäs.ni mä seurustelen yhen toisen kaa ja meil menee tsi hyvi,mut aina jos kuule tutun biisi jota kuunneltii yhes tulee muistoi,mut ne vaa pitää unohtaa...etsä voi takas alkaa kelaa se ei auta ketää..meistä jokainen itse on oman onnensa herra..ja elä täysillä koska meistä jokainen elää vaan kerran!!!
Onhan tuo romanttinen tarina, mutta heraa...se ei voi koskaan muuttua onneksi teidan osalta. Ensimmaisena kuukautena jo petitte, sinakin vaan sen takia kun se ei tullut luoksesi.
Eikohan olisi aika etsia uusia kuvioita elamaan...