Kiinnostaa tietää miten teidän odottavien äitien siipat, eli tulevat isät suhtautuvat odottavaan äitiin?
Vieläkö jossain maailman kolkassa on sellaisia herrasmiehiä jotka ottavat huomioon raskauden naiselle tuomat "vaivat", väsymyksen ja muut perinteiset. Onko jossain tosiaan olemassa tuleva isä joka pitää huolta odottavasta äidistä, auttaa kotitöissä ja vanhempien lasten hoidossa, yrittää antaa äidin levätä välillä.. Kantaa painavat kauppakassit ym.
Onko sellaisia ihmemiehiä tosiaan olemassa??
Vieläkö jossain maailman kolkassa on sellaisia herrasmiehiä jotka ottavat huomioon raskauden naiselle tuomat "vaivat", väsymyksen ja muut perinteiset. Onko jossain tosiaan olemassa tuleva isä joka pitää huolta odottavasta äidistä, auttaa kotitöissä ja vanhempien lasten hoidossa, yrittää antaa äidin levätä välillä.. Kantaa painavat kauppakassit ym.
Onko sellaisia ihmemiehiä tosiaan olemassa??
Vastaukset 7
Vanhimmat
Mulla on tainnut sitten käydä aika hyvä tsäkä (tosin mun poikakaveri ei ole suomalainen) nimittäin mun kauppakassit kannetaan jos edes kauppaan yksin päästetään, ja kehotetaan nukkumaan heti kun tuun töistä kun oon niin väsynyt että hyvä kun jalat kantaa... ja hän tekee nykyisin suurimman osan kotitöistä, tosin ekaks vähän nurisi mutta kun kerroin vähän faktaa raskauden tuomista fyysisistä vaikutuksista, hyvä kun ei tuo ruokaa sänkyyn asti. Kylläpäs kuulostaa liian hyvältä ollakseen totta, mutta tosi on. onhan sillä sit omat huonokin puolensa kuten meillä kaikilla, mutta on kyllä tässä suhteessa ollut unelma mies. En muuten asu Suomessa tällä hetkellä ja meillä ei ole ennestään lapsia.
Näitä "ihannemiehiä" on suurin osa miehistä. Sen sijaan suurin osa naisista on (ihan luonnollisesti) niin keskittyneitä raskauteensa että eivät edes huomaa miehensä antamaa huomiota.
Toinen asia on että hormonihyrskyt tahtovat odottavaa naista heitellä niin, että välillä tuntuu että on totaalisen yksin ja kaikki on päin helvettiä...
Kyllä meidän taloudessa minä teen suurimman osan kotitöistä ja hoidan vielä kaksi vuotiaan, käyn kaupassa jne. mieheni on kyllä olevinaan tosi ymmärtäväinen mutta mieluummin makoilee sohvalla töistä tullessaan, joskus sentään laittaa ruokaa. Luulen että laiskajaakkoja ja ihmemiehiä löytyy molempia joka maailman kolkasta. :-)
Mulla eka raskaus menossa joten kaikki on ihan uutta sekä mulle, että miehelleni. Hän on kyllä todella huomaavainen ja ymmärtää mua ja mun mielenvaihdoksia. Yleensä me ollaan aina yhdessä tehty kaikki kotityöt ja kauppareissut ym, mutta nyt kun mua väsyttää aika lailla koko ajan, mieheni siivoo, tekee ruokaa ja yrittää siinä sivussa aina piristää muakin. Hän on ollut ihana koko raskauteni ajan ja varmaa odottaa innolla uutta tulokasta =))
Mieheni ei voi hyväksyä, että olen raskaana. Hän on ilmoittanut selvän mielipiteensä ja odottaa minun kykenemään tekemän ratkaisun hänen ja tulevan vauvan välissä.Joka on siis minulle todella vaikeaa, koska minulla on jo 2 enkelilasta.Hän sanoo rakastavansa, haluaa auttaa, tukea ja itse teen lopullisen päätöksen, eikä halua pistää minua tilanteeseen, jossa joudun valitsemaan jomman kumman.Ai ei vai?Muuten vaan painostaa aborttiin ja kuvittelee sen ratkaisevan kaiken?Ehkä hänen osalta, mutta entäs minä...?!Olisi kiva voida edes puhua tästä jonkun kanssa, koska mieheni ei sitä osaa taida haluta..
Tämä on vaikeeta, rakastan häntä yli kaiken, enkä halua minkään tulevan väliimme, mutta päätös on vaikea jos todella joudun tilanteseen jossa pitää valita joko hän tai vauva.
Yst.terv.Minä.
Itsekin enkelilapsen äitinä rohkenen antaa sen neuvon, että valitset lapsesi. Lapseton elämä vain siksi että mies sanoo voi ennen pitkää katkeroittaa tunteesi miestä kohtaan.
En tunne tilannettanne tarkemmin, mutta miehesi harjoittama painostus tuntuu kyllä tosi pahalta. Toivon, että pidät lapsesi ja ehkäpä miehesikin lopulta innostuu lapsesta sen nähdessään! Abortti on ääriratkaisu, jonka suon raiskatuille teineille mutta en soisi itselleni... en edes, vaikka menettäisin silloin rakkaan puolisoni.
Oma tarinani on sellainen, ettei mieheni ollut ollenkaan innostunut lapsesta, jota meille odotin. Yrmyili vain, vaikka ehkäisyn pois jättäminen oli ollut yhteinen päätös. Olin itkuinen ja surkea, kun en voinut keskustella hänen kanssaan, tunsin että lapsi on vain minun eikä meidän. Kun tuli keskenmeno, mies kuitenkin tajusi, että itse asiassa kyllä hän olisi lapsen tervetulleeksi sittenkin mieluummin toivottanut. Nyt olemme yrittäneet uutta raskautta.
Olisi todella ihanaa keskustella kanssasi tämän ulkopuolella, esim sähköpostitse?Kävimme tänään melkoisen keskustelun mieheni kanssa tästä asiasta ja..
Olen nyt siinä tilanteessa, missä olitte miehenne kanssa ennen enkelin poismenoa.
Jaksamisia ja tsemppiä uuteen yritykseen!
Janika
[email protected]