Mä rakastin. Niin ettei sitä oikein usko itekkään. Ja niinhän sitä sanotaan ettei rakkaus kuole. Ei se kuole. Se elää tuolla sydämesä, syvällä siellä mutta se ei vain muistuta itsestään koko ajan. Jokainen ajatus HÄNESTÄ ei nosta kyyneleitä silmiin. Mua sattu kun mun ns. jätkäkamu katos tossa viime syksynä toisen syliin. Mä olen viettänyt sen kanssa senkin jälkeen monia iltoja. Ja huomaamatta mä tuhosin itseeni ja vedin itseni täysin pohjalle. Älkää hyvät ihmiset jääkö roikkumaan menneeseen!!!Repikää itsenne irti, vaikka kuin sattuisi. Sillä kauemmin se käy kipeää jos katselee vierestä kun elämä menee ohi..
Lukekaa, ehkä opitte jotain...
Minä tiedän
2256
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Mulla on vähän samanlainen tilanne. Mutta mun jätkä ei jättäny toisen takia. Ollaan kavereita ja vähän enemmänkin. Me tapellaan aika usein tosi pahasti, mutta kuitenkin palataan toistemme seuraan yhä uudestaan ja uudestaan... Pyytäisinkin nyt sinulta neuvoa siihen miten onnistuu irrottautumaan toisesta irti? Rakastan sitä äijää todella paljon! Ja mua pelottaa etten ikinä pääse siitä irti. Musta tuntuu etten ees voi rakastua keneenkään muuhun. Auta...pyydän...auttakaa joku!
Olet oikeassa....
Se ei kuole!!!
Jaksa...