Ns.itsepuolustus lajit ovat lähinnä harrastus-
muotoja jos niiden pääpainotus ei ole spar-
rauksessa ja käytännönsovellutuksissa.
Vanha viisaushan kuuluu:tekemällä oppii.Tä-
mä pätee myös ip-lajeihin:tekniikoita voi
kyllä muistaa pilvin pimein,mutta mitään
apua niistä ei ole,jos niitä ei ole juur-
rutettu sparrauksen muodossa.
Tammikuussa mainostetaan taas erilaisia
ip-lajeja,joten totuus on hyvä pitää
mielessä,eikä lähetä liikkeelle epärealis-
sin odotuksin.
Miettikää mitä haluatte ja kysykää sitä.
Ps.harrastus voi olla hyvä mutta ei välttä-
mättä ip-tä ajatellen!
muotoja jos niiden pääpainotus ei ole spar-
rauksessa ja käytännönsovellutuksissa.
Vanha viisaushan kuuluu:tekemällä oppii.Tä-
mä pätee myös ip-lajeihin:tekniikoita voi
kyllä muistaa pilvin pimein,mutta mitään
apua niistä ei ole,jos niitä ei ole juur-
rutettu sparrauksen muodossa.
Tammikuussa mainostetaan taas erilaisia
ip-lajeja,joten totuus on hyvä pitää
mielessä,eikä lähetä liikkeelle epärealis-
sin odotuksin.
Miettikää mitä haluatte ja kysykää sitä.
Ps.harrastus voi olla hyvä mutta ei välttä-
mättä ip-tä ajatellen!
Vastaukset 13
Vanhimmat
Itsepuolustus on monimutkainen juttu, ei kaikki opi sitä samalla tavalla. Jos ajattelet, että Krav maga tekee jokaisen harrastajan autuaaksi niin erehdyt. Itsepuolustusta ei suoranaiseasti voi opettaa, se kyky joko on harrastajalla tai sitten ei. Vaikka opettaisit kuinka tehokkaita tekniikoita oppilaalle, mutta oppilaalla on lampaan sydän, ei tekniikkasi tee hänestä leijonaa. Siis lampaalle ei kannata opettaa leijonan tapaa taistella. Ketteryyttä, nopeutta ja fyysistä kuntoa kehittävä laji voi olla lampaalle parempi vaihtoehto hengissä säilymiseen.
Millainen on hyvä ip-opettaja? Sellainen joka ylpeänä kertoo ettei ole koskaan joutunut taistelemaan käytännössä? Voi olla hyvä opettamaan tilanteiden välttämistä ja niistä pois pääsyjä. Toinen vaihtoehto voisi olla opettaja joka osallistuu käsirysyyn pienemmästäkin syystä ja antaa oppilaidensa ymmärtää sen olevan opettavaista. Mielestäni hyvä ip-opettaja opettaa ajattelemaan ja näkemään selviytymismahdollisuudet omien voimavarojen puitteissa. Opettajalla pitää olla näkemys siitä mitä kannattaa tehdä ja mitä yleensä voi tehdä.
Huonoimpia ovat opettajat jotka opettavat ns. itsemurhatekniikoita. Sellaisia ovat esim. veitsitorjunnat ranteet edellä tai tekniikat joihin on helppo vastata voimakkaasti.
Kyllä ip-opettajalla pitää olla näkemys väkivallasta ja tuntemus siitä miten kadulla kamppaillaan. Jos tuntee vastustajan, se on jo puoli voittoa. Tarkoittaa, että tietää mitä on tulossa ja osaa varautua. Varautuminen voi olla myös pakenemista, ei välttämättä vastustajan pudottamista. On tilanteita joista ei pääse pakenemaan, silloin on osattava tehdä muita ratkaisuja ja siihen tarvitaan aivoja, ei ole yhtä ainoaa tekniikkaa joka toimii esim. kuristuksesta vapautumiseen. Kuristaa voi monella tavalla ja monenlaisessa ympäristössä.
Hyvän ip taidon oppimiseen pitää olla monipuolinen, mutta pitää muistaa omat kykynsä ja oppia soveltamaan niitä ip-tilanteessa.
Ylivoimaa vastaan ei kannata uhrautua jos tietää ettei pärjää. Ei ole raukkamaista olla heikompi.
Itsepuolustus on pitkälle aivojen käyttöä, ei voiman käyttöä.
Tiedän, että hyviä tekniikoita on paljon, mutta mikään niistä ei ole täydellinen.
Lyönti ja potkusparraus on hyväksi, mutta se ei auta painitilanteessa tai silloin jos vastustaja on aseistautunut. Tärkeimmät itsepuolustusvälineet ovat aivot.
Jos pidät jotakin lajia hyvänä niin katso lajin harrastajia. Onko heistä kaikista tullut hyviä? En usko, ei mikään laji tee kaikista osaajia.
Jokaisen kyky puolustautua lähtee omasta itsestä, ei lajista. Oikea laji oikealle ihmiselle antaa paremmat mahdollisuudet selviytyä uhkatilanteesta.
Aikaisemin jo sanoin, ettei lampaalle kannata opettaa leijonan taistelutaitoa, se on turhaa.
Kettu säilyy usein hengissä viekkautensa ansiosta, ei rohkeuden. Leijona menee suoraan pelkäämättä mitään, mutta joutuu joskus ihmisen kanssa vastakkain ja tulee ammutuksi, koska ei tunne vastustajaansa ja luottaa omaan voimaansa liikaa.
tuli kyllä FAKTAA pähkinänkuoressa. Olet asian ytimessä.
Jido puhuu asiaa. Huomaa, että hänellä on kokemusta sekä taito ajatella.
Itsepuolustustautuminen ei ole vain liuta hyödyllisiä tekniikoita. Se on yksilön selviytymistä tilanteesta parhaalla katsomallaan tavalla.
Kommunikoinnin kannalta on tärkeää osata puhua, mutta vuorovaikutus, tilanteen ymmärtäminen sekä keskustelukumppanin ymmärtäminen ovat paljon yksittäisiä sanoja tärkeämpiä. Tekniikat itsepuolustuksessa ovat kuin sanoja, apuvälineitä.
Aseestakaan ei ole paljoa hyötyä jos ei osaa painaa liipasinta.
Hyvä opettaja opettaa oppilaan ajattelemaan kuinka selviytyä tilanteista mahdollisesti opetettuja tekniikoita apuna käyttäen. Hän ei pyrikään antamaan valmiita toimintatapoja ja vastauksia.
Verratkaa itsepuolustus-tilannetta jalkapallopeliin. Tekniikka ja osaaminen on tärkeässä roolissa, mutta ei voida kuitenkaan tehdä suunnitelmaa "me pelaamme juuri näin" vaan on pelattava tilanteen mukaan - vastustajan ymmärtämisellä ja pelisilmällä on tärkeä merkitys.
Itsepuolutustilanne ei ole sparria, se kannattaa aina muistaa. Niissä lajeissa joissa sparri on pienemmässä osassa harjoitellaan kai siten että toinen hyökkää sovitulla (tai vähän vapaammalla) tavalla ja toinen tekee siihen tekniikan.. Oletko sitä mieltä että tällainen ei ole pätevä harjoitusmuoto jos sparrausta on vähempi / ei ollenkaan..?
Muuten samaa mieltä eli jos ei harjoitella käytännön sovellutuksia niin kyseessä ei ole itsepuolustuslaji. Ei vaan tule ihan yhtäkkiä mieleen sellaista lajia. Ja jos se pääpainotus ei ole käytännön sovellutuksissa niin sitten lajin pääpainotus ei ole itsepuolustuksessa. Itelleni tuo itsepuolustus ei olekaan mikään kovin tärkeä juttu.. Kyllä se ip-osaaminen kuitenkin hiljalleen kehittyy, vaikka se ei olisikaan niin suuressa osassa.
Ja taas siis olen flammeen kanssa samaa mieltä eli kyllä se lampaankin sydän siitä karaistuu.
Totta puhut, ei ne tekniikat vaan se miten niitä harjoitellaan. Vastaan laittavan parin kanssa homma on lähempänä todellisuutta. (Ja jos joku sanoo että sparrauksessa ei ole useampia vihollisia, betonilattiaa, huumeneuloja maassa yms. pitää aina muistaa että harrastushan tämäkin vain on, pitää pitää asiat mielekkäänä. Sparraus on tehokkainta mielekästä harjoittelua.)
Ja sitten ollaan vähän väliä joku paikka kipsissä. Sparrille on paikkansa, mutta mikään TOTUUS se ei ole, drillaus etc. ovat vähintään yhtä tärkeitä.
Vapaaottelut antavat tietynlaista pohjaa itsepuolustukseen, mutta mikään itsepuolustustaidon tae se ei todellakaan ole.
Itsepuolustus on paljon laajempi kokonaisuus kuin vain kahden miehen mättö maassa.
Kuinka hyvin Brassi jujutsu toimii maassa jos vastustajalla on veitsi tai vastustajia on kaksi.
Vapaaottelija on hyvä kehässä, mutta ei välttämättä kadulla, se on eri asia.
Kadulla käytetään veitsiä, keppejä, kaasua, joukkoylivoimaa ja jopa aseita.
Kadulla lyödään myös puskista ja rikotaan sääntöjä. Kadulla paras ase on aivot.
aina on etulyöntiasemassa sellaiseen katsottuna joka ei ole mitään harrastanut
Jido näytä minulle laji, jossa oikeasti keskitytään kahden tai useamman vastustajan voittamiseen. Otan heti pari kaveria mukaan kokeilemaan miten hyvin harrastaja pärjää KAHTAKIN muuta ihmistä vastaan. Jospa nyt ensin harjoiteltaisiin kunnolla se yhden vastustajan voittaminen. Ja veitsi vastaan veitsetön: heikkoa tekee veitsettömällä, vaikka olisi minkä lajin mestari. Veitsi antaa aika huikean ylivoiman.
Enkä suositellut BJJ:tä yksin ip-lajiksi, mistä sellaisen käsityksen sait? Vapaaotteluthan nimenomaan ovat todistaneet, että pelkällä mattotekniikalla ei vielä pärjää. Ja sparrausajattelu toteutuu loistavasti pystylajeissakin, mm. nyrkkeily, muay thai ja pystyjudo.
Carenza: Jos tarkoitat drillillä ennaltamäärättyä tekniikan toistoa, jonka opittua voi heittää aivot narikkaan ja jatkaa toistamista, niin sellaiselle on suomenkielinen nimikin: tanssi.
Kamppailua kahta vastustajaa vastaan ei varmasti opeteta minkään lajin alkeiskurssilla, mutta sellaisia harjoituksia kyllä myöhemmässä vaiheessa on useimmissakin lajeissa tyylisuunnista riippuen esim. Ju Jutsu, Hapkido, Karate jne.. Harjoitteet perustuvat liikkumiseen, toisen vastustajan käyttämiseen kilpenä, sekä erilaisten aseiden käyttöön. Oikean liikkumisen avulla pidetään vastustajat jonossa ja moukaroidaan yhtä kerrallaan.
Tärkeitä taitoja on myös ympäristön hyväksikäyttö, kyky arvioida vastustajaa, nopeat päätökset ja ennen kaikkea nopeus tekemisessä.
Varmasti on paljon muutakin tärkeää.
Kaksi yhtä vastaan on vaikea tilanne, mutta joskus yksi voi viedä kahta. Jos se onnistuu salilla, miksi ei onnistuisi kadulla.
Jos vastassa on kaksi kokenutta kamppailijaa niin tilanne on vaikea. Monipuolinen harjoittelu antaa mahdollisuuksia selvitä kahdesta vastustajata jos vastustajat eivät ole vanhoja tekijöitä.
Koskaan ei voi olla varma, mutta harjoittelu yksi kahta vastaan antaa paremmat mahdollisudet selviytyä tilanteesta jos sellaiseen joskus joutuu.
Olen täysin samaa mieltä, että veitsi antaa valtavan ylivoiman hyökkääjälle.
Otzi: nääh...se mitä itse tarkoitan drillillä pitää sisällään paljon muutakin, mutta olkoon, ei jaksa taittaa peistä, enään.
paras ip-laji 100metrin aidat, ei tarvi lyödä ketään. Jos puolustat itseäsi nyrkein puolustatko tulevaisuuttasi?