Olin vikko sit etelässä Sri Lankassa kuukauden jonne on 12 tunnin lentomatka.. Eli tosi kaukana.. Löysin sieltä tosi ihanan poikaystävän ja rakastuin häneen. Nyt todella mieletön ikävä häntä ja itkusta ei meinaa tulla loppua. Mitä tehdä? Onko kellään kokemuksia?
poikaystävä ulkomailta..
ipana
5655
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
mä tiedän hyvin sun tunteen..mä oon yhen pojankaa kaukosuhteessa ja poika oli meillä viikonloppuna ja lähti eilen...:/ itkusta ei todellakaan meinaa tulla loppua...:/ aina vaan ajattelen mei yhteisii asioita...ym,heti rupee itkettää...:/ mut tää on vaan elämää..!!kyllä sä selviit..!!
Mä ihastuin yhteen poikaan viikko sit eteläs.. se tosin on suomalainen, mutta tuskin mä sitä enää koskaa nään..
olin kesällä kalajoella, tutustuin yhteen aivan ihanaan poikaan, alettiin kirjotella sit tiiviimmin, no ainut pikku pulma oli et herra asuu norjassa eikä puhu ees suomea... minä ja kielinerouteni pistettiin kaikki peliin, koska siitä alkoi tulla vakavaa. tajusin etten voinut elää ilman häntä, vaikka kuinka yritin taistella vastaan, välitin hänestä silti. pian jouduin myöntämään että rakastin häntä. hänki rakasti minua, olin onnellisenpi kuin koskaan, se vain jatkui ja jatkui se oli kuin satua... minä aloin luottaa häneen kerrankin pytyin luottamaan johonkin ihmiseen. jutut meni yhä syvemmälle minuun, sitten aloin elää kuin hän olisi kanssani, ajattelin joka asian englanniski ja kuinka me tekisimme sit tätä tuota jne. siinä oli paljon hyvää. se oli osa minun elämääni erittäin iso osa. siitä alkoi tulla minun maailmani. soiteltiin ja textailtiin usein ja sähköpostiakin tuli lähetettyä joka päivä. puhuttiin siitä kuinka halusi viettää koko loppu elämänsä toisen kanssa, minä olin hänen enkelinsä.nyt jouluna sydän särkyi. minä rakastan häntä vieläkin, ehkä joku ei usko että tälläisellä tavalle voi rakastua, voi itse kokeilla, se oliyhtä sattuman kauppaa koko juttu.se oli todellista niin kauan kuin se kesti, se oli sanoin kuvaamatonta, taianomaista, ei kumpikaan halunnut pettää. se vaan loppui eri syistä, mutta rakkautta oli ja niin oli myös luottamusta. minä en koskaan pääse yli siitä kaikki muistattaa hänestä, minulla ei ole enää merkitystä, pistin kaikkeni, ja kaikki meni.olin hänen enkelinsä, ja minulla ei ole enää merkitystä , minun paikkani on taivaassa, sinne minä kuulun, koska elämälläni ei ole merkitystä ei enää kun kaikki romahti.
En ole varma, mutta sanon silti; tiedän miltä sinusta tuntuu. Minulle kävi lähes samalla tavalla, ja otin kaiken hyvin raskaasti... kun ns. juttumme oli ohi. En ollut koskaan tuntenut samoin, kaikki oli unelmaa... Olin rakastunut.
Nyt vuotta myöhemmin...En tiedä olenko vieläkään täysin päässyt yli, ja ainakin yksi laulu, jonka hän lauloi minulle aamuna, jolloin satoi ensilumi, muistuttaa minua hänestä. Saatan joskus itkeä vieläkin hänen peräänsä.
Äläkä missään tapauksessa sano, ettei sinulla ole mitään merkitystä. Sinulla on. Loppujen lopuksi hän on vain poika Norjasta...joka varmasti tulee muistamaan sinut ikuisesti...
Selviät kyllä.
niin kaipa se on pakko uskoa.. se vain oli jotain niin suurta joka oli mun maailmani, joka tuhoutui.. =( en tiedä haluanko sen pojan takaisin, koska niin paljon jäi vielä tekemättä kokematta ja sanomatta. vai siksi että saisin leikkiä hänellä, tai toisaalta haluan uuden rakkauden jota rakastaa jotta unohdan vai siksi että minä pääsisin leikkimään. vai haluanko todella nyt rakastaa, jotain muuta?! en tiedä enää mistään mitää tai mikä oikea mielipitteni on tai oli... =/