Mies oli komea näky ratsun selässä; päät satulannupin ympärille kiedottuine hiuksineen hölskyivät villisti puolelta toiselle, hevosen kupeista nousi höyryä. Halki laidunmaiden, pensastojen, kauppakaravaanien: siinä oli palkkalainen itse. Oman itsensä herrana narri aina jollekulle oikealle herralle.
Nainen oli tuon paimenen pelastusenkeli. Hän oli lähtenyt mukaan suojelemaan miestä tältä itseltään; riettaudelta ja pahuudelta ja hieltä. Nyt molempien kädet olivat veressä. Pensastoista avoimelle maalle päästyään heillä oli ollut yhdessä paremmat mahdollisuudet välttää seivästäminen, ja sille tielle oli jääty ikuisuudeksi.
Mies oli kertonut vääräselkäisistä, runsasherkkuisista tytöistä, timanttisilmäisistä koirista ja mustista jousimiehistä, jotka kuolivat niin kuin paperi. Aurinko nousi niitylle ja usva kuivui pois. Hedelmät olivat kuivuneet, kaikki olivat repaleisia, karavaani oli juuttunut pensastoon ja hakattu kappaleiksi. Hyrrä tornin huipussa kieppui valtaapitävien pöydällä, kun mies, hevonen ja nainen nyppivät toisistaan ohdakkeenpiikkejä ja imeskelivät juuria.
Tulipalot olivat levinneet, ne olivat seuranneet verijälkiä ja lakaisseet tieltään kaupungin tai pari. Mies oli löytänyt kurun tai laaksonhalkeaman pohjalta lautatalon, jossa kaikki tytöt olivat myyneet hänelle itsensä; ne olivat kiivenneet hevosen päälle ja yrittäneet tartuttaa siihen kupan. Saastasta, limasta, yltäpäältä sen peitossa. Vesi oli virrannut taloon ja ulos ikkunoista. Pian linnut tulivat ja nokkivat paisuneita silmiä ulos kuopistaan.
Nainen oli tuon paimenen pelastusenkeli. Hän oli lähtenyt mukaan suojelemaan miestä tältä itseltään; riettaudelta ja pahuudelta ja hieltä. Nyt molempien kädet olivat veressä. Pensastoista avoimelle maalle päästyään heillä oli ollut yhdessä paremmat mahdollisuudet välttää seivästäminen, ja sille tielle oli jääty ikuisuudeksi.
Mies oli kertonut vääräselkäisistä, runsasherkkuisista tytöistä, timanttisilmäisistä koirista ja mustista jousimiehistä, jotka kuolivat niin kuin paperi. Aurinko nousi niitylle ja usva kuivui pois. Hedelmät olivat kuivuneet, kaikki olivat repaleisia, karavaani oli juuttunut pensastoon ja hakattu kappaleiksi. Hyrrä tornin huipussa kieppui valtaapitävien pöydällä, kun mies, hevonen ja nainen nyppivät toisistaan ohdakkeenpiikkejä ja imeskelivät juuria.
Tulipalot olivat levinneet, ne olivat seuranneet verijälkiä ja lakaisseet tieltään kaupungin tai pari. Mies oli löytänyt kurun tai laaksonhalkeaman pohjalta lautatalon, jossa kaikki tytöt olivat myyneet hänelle itsensä; ne olivat kiivenneet hevosen päälle ja yrittäneet tartuttaa siihen kupan. Saastasta, limasta, yltäpäältä sen peitossa. Vesi oli virrannut taloon ja ulos ikkunoista. Pian linnut tulivat ja nokkivat paisuneita silmiä ulos kuopistaan.
Vastaukset 1
Vanhimmat
tämä mies osovaa kirjottaa...se oli ihan loestavaa se miten tarkasti sinä kuvasit eikä siitä silti tullu silti mitään...joaritusta ka no joo van jatka hyvä ihminen tuota kirjottamista ;) noita on kiva lukkea....