Uudenvuodenjuhlinta ei ensimmäistä kertaa elämässäni tuntunut miltään ja on sellainen olo, ettei tulevaisuudeltakaan ole mitään hyvää odotettavissa. Mikään minussa ei elä, kaikki vaan on. Miten itsensä voi päästää näin tunnekylmään tilaan? (taisi olla vain retorinen kysymys, koska kukaan tuskin noin vähällä tiedolla voi toista auttaa...)
Jäätävä
ihminen
7625
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
kun masennus on "riittävän" syvä, sen pahin seuraus on, että ihmisen tunne-elämä tavallaan jäätyy, pahimmillaan voi tuntua, että on ikään kuin vieraana omassa ruumiissaan, se on hyvin ikävä kokemus, mutta siitäkin voi toipua. millainen uni, väsyttääkö aamulla, päätöksenteko vaikeaa?, aloitekyky, jääkö asioita tekemättä, unohteletko? oletko tavallista äreämpi? nämä ovat masennuksen tulosta.
Jaa, että masennustako tämä on??
Heh kummallisen "tutuilta" tuntuu nuo nimim.masennus, esittämät asiat.
Tosin ei tässä mitään fiilistä sellaisesta ole, että olisin jotenkin vieraana omassa ruumiissani mutta muut kohdat kyllä.
Viimeiset kymmenen vuotta ovat tosiaan olleet epäonnistumisesta sekä ongelmasta seuraavaan siirtymistä lähes tauotta.
Sen olen itsekin tiedostanut, että tunne-elämäni on kylmennyt lähes täysin. Eli en oikein keksi asiaa mikä hetkauttaisi mitenkään.
Toisaalta taas minkäänlaisesta periksiantamisesta ei ole tietoakaan.
No mikäli tämä nyt on jonkinlaista masennusta niin mitäs ihmettä sille voisi tehdä?
Minkään lääkkeiden popsiminen ei ainakaan tunnu kiinnostavalta.
Hyvin ja ytimekkaasti analysoitu masentuneen ihmisen tyypillisimmat oireet....juuri tuo itsestaan vieraantuminen, aivan kuin olisi joku robotti tms..."roikkuu mukana" elamassa, mutta ei oikein saa mitaan aikaiseksi...Juu. Tunnistan piirteet. Sielta on vain KAMMETTAVA itsensa ylos. (ainakin yritettava) Muuten lopputulos on TAYDELLINEN lamaantuminen...
(eika se mitaan helppoa ole, mutta kukas "kissan hannan nostaisi jos ei kissa itse"...)
Unirytmini on aivan sekaisin, ollut jo pari kuukautta. Päätöksenteko on helpompaa kuin ennen, koska olen turhautunut enkä jaksa välittää samalla tavalla kuin aiemmin. Olen aina ollut erittäin hanakka miellyttämään muita ja tekemään asiat muiden tahtomalla tavalla - tai niinkuin luulen muiden haluavan. Nyt en ehkä jaksa panostaa siihen yhtä paljon, joten teen monet päätökset hetken mielijohteesta edes miettimättä niitä kovin tarkasti. Monet päätökset ovat hetken kuluttua tuntuneet vääriltä, mutta en tee mitään senkään eteen, koska en näe sillä mitään merkitystä. Asiat eivät jää tekemättä, mutta unohdan lähes kaiken, menneen ja tulevan, ellen kirjoita sitä kalenteriini. Olen ollut ahdistunut ja paniikkihäiriöinen yli kymmenen vuotta. Masennus tästä vielä puuttuikin. Paniikkihäiriööni minulla on jatkuva lääkitys, mutta sillä ei, suurena annoksenakaan, tunnu olevan apua. Tai ehkä sillä sitten on. Ehkä ilman sitä olisin TÄYSIN lamaantunut. Ei tämä nykyinenkään kyllä elämää voi olla.
paniikkihäiriö ja masennus ovat usein kuin paita ja peppu, onneksi molempiin auttaa sama mielialalääkitys. Joo - ellei sinulla olisi tuota apua, voisit hyvinkin olla petin pohjalla-asuja. Kokemus juuri ennen joulua: psykiatrini ehdotti cipramilin vaihtamita cipralexiin, edellinen oli jo maksimiannoksessa, eikä estänyt uupumistani. Mutta kahden viikon kokemus on ollut hyvä. Tämä kuulemma on uudempi täsmälääke nimenomaan paniikkihäiriöön, se masennus hoituu myös.
...mitamita sina sanoa? Onko aivoissani jotain muka vikana? Ne paskana kai on - melkein kaikilla...
Mulla oli kans tänä jouluna tunne että mikään ei tunnu miltään ees uusi vuosi!