...kun intin portille yksin jäin....

Olimme juuri aloittaneet seurustelun kun poikaystäväni lähti armeijaan. Minulle se oli kova paikka. Aina hän lähti ja jätti minut yksin. Ne viikonloput kun hän oli luonani oltiin sängyssä koko ajan :) Ja sitten piti taas mennä. Minulle kehittyi eroahdistus ja vielä senkin jälkeen kun hän armeijasta palasi minulle tuli eroamisesta paniikki. Meidän tapauksessamme olisi ollut paras alkaa seurustelemaan vasta armeija-ajan jälkeen.

Niin ja se mitä viimeiseksi sanoit, meillä meni 5,5 vuoden jälkeen kuitenkin poikki... tulevaisuudesta ei tietoa.

Mutta onnea kaikille muille, muistakaa että kyllä sekin vuosi joskus loppuu! Pikku sotilaille siellä jossain on tärkeää että joku heitä odottaa ja rakastaa.

Minulle se on ollut aika helppoa. Poikakaveri kun oli vuoden ulkomailla töissä ennen kuin nyt meni inttiin tammikuussa. Siihen on jo niin tottunut.Välillä ei edes kaipaa. Mutta silloin vuosi sitten oli kovaa kun hän lähti. Masennuin ja takerruin ym.Luulenpa kyllä kuitenkin ettei suhteemme kestä. Kun jäin häneen niin kiinni ja kun nyt olen löytänyt omankin elämän ja ystäviä saattaa olla että tiemme eroavat. Jotenkin en vain tiedä kuinka se tehdä.
ajatus jättää hänet nyt kun häntä muutenkin hajottaa olla yksin intissä, ja kun hänetä päivä päivältä on tullut taas ehkä minuun takertuvaisempi. ehkä hän aavistaa tulevan tai osamme ovat vain vaihtuneet..
Mutta intipojan jättö kun on rikos..

tottahan toki se koskee, mutta moni muukin on siitä selvinnyt. en usko väitteeseen että 9 10:stä päättyy eroon.
huom!!
kun rakkaasi tulee intistä, älä omi häntä koko ajaksi itsellesi, vaan anna tavata myös omia kavereitaan.
itse olen ollut intissä 6v sitten, vapaa ja melko raitis silloin.
nähty ja koettu paljon.

kasvattaa kummasti luonnetta.. kun ei pysty yhteyksissä koko ajan olee. ja se on hyvä vaan, siinä oppii oleen toisesta erossa ja saa omaakin aikaa. Viikonloppusin on sitten ihanaa kun näkee pitkän viikon (..tai jopa kahden) jälkeen.

suhdetta. niin mulla ainakin kävi. Mieheni oli kylläkin vain puolivuotta intissä. Asuin yksin koko ajan vieraalla paikkakunnalla, joten alkuun oli tosi vaikeeta, mutta kyllä se siitä lähtee käyntiin!!!

Olen seurustellut poikaystäväni kanssa 1.5 vuotta ja siitä 3kk.hän on ollut aremeijassa!Kyllähän se alussa otti tosi koville kun oli tottunu näkeen joka päivä,mutta nyt alkaa jo helpottaa ja musta tuntuu että meidän suhde onvaan parantunu intin myötä!Kumpikin jaksaa panostaa täysillä ja kun yhteistä aikaa on niin vähän niin jokainen minuutti on elintärkeä!!Jaksamista kaikille "sotaleskille" ja pitäkää miehistänne tiukasti kiinni ja pitäkää yhdessä hauskaa,jos joku haluu jutella enemmän tästä tai jostain muusta ni MAILATAKAA:[email protected]

Kaikille armeijaan menijöille:
-Jos seurustelet, etkä halua menettää rakastasi, ole armeijassa vain puoli vuotta
Tässä meitsin tarina:
Kun menin armeijaan reilu vuosi sitten, olin seurustellut tyttöystäväni kanssa reilut kaksi vuotta. Suhde toimi erittäin hyvin ja yhteisestä elämästä oli jo vahvat suunnitelmat. Kaikki meni hyvin ensimmäiset puoli vuotta. Ja uskon että menisi vieläkin, jos armeija olisi jäänyt siihen. Sitten alkoi rakoilemaan, tai siis minähän en siitä tiennyt mitään, luulin vain että meillä meni hyvin. Hänelle alkoi tulla tunne että välimatkaa on liikaa, eikä hän kestä. Varsinkin kun armeijan jälkeen jatkan opiskelujani erillä paikkakunnalla. No sitten 2 kuukautta ennen armeijan loppua se tapahtui. Hän otti ja lähti. Se tuli kuin salama kirkkaalta taivaalta. En osannut odottaa ollenkaan. Samalla viikolla lähti tyttöystävät 3 muultakin johtajalta. Ja vastaavia tapauksia tiedän ainakin tusinan verran. Eli jos on vuoden armeijassa, ero tulee luultavammin kahden viimeisen kuukauden aikana. Tiedän monta jotka ovat todenneet saman. Siihen siis päättyi minun seurusteluni 3 vuoden ja 10 päivän yhdessäolon jälkeen. Ero tuli pahaan paikkaan, intti oli juuri raskaimmillaan. En ole toipunut vieläkään siitä, neljän kuukauden jälkeen. Ehkä joku saattaa olla eri mieltä asiasta, mutta tämä on minun kantani/kokemukseni. Toivottavasti teillä onnistaa paremmin! :)

...olin down ja katselin ymmälläin...

Mä olen 16wee ja perhetuttu meni inttiin. Se on 19 ja se on ollut vuoden kihloissa. Jotenkin se kai sekos koska se lähettelee vähintään 3 viestiä päivässä mulle sanoo et on aina rakastanu mua ja tulee aina rakastamaan. Huippu oli et se oli valmis jättämään kihlattunsa jos olisin luvannu olla sen kanssa aina,loppuelämäni.Oon koittanu selittää et se on kihloissa ja mä haluan sellasen jätkän joka on vain mun.No se haluaa nähdä mut kun tulee lomille ja haluaa näyttää miten rakastaa mua...


Intti sekottaa pään!



Mä vaan toivon ettei tällä parilla mene poikki,ainakaan mun takia

mä tapasin itse poikaystäväni muutamaa kuukautta ennen kun hänen piti lähteä inttiin. rakastuttiin jo silloin alussa tulisesti ja armeija-aikana puhuttiin arki-illat pitkiä puheluita ja opittiin tuntemaan toisiamme paljon paljon syvemmin kuin aikaisemmin.viikonloppuisin vietettiin kaikki hetket yhdessä ja nautittiin niistä. poikaystäväni joutui tosin olemaan intissä vain 6kk, mutta suhteemme kesti sen hyvin ja vahvistui entisestään. nykyäänkin olemme täysin hullaantuneita toisiimme... vielä reilun 2vuoden jälkeenkin=) toivotan onnea teidän taipaleellenne!

Onhan siellä vapaita vaikka millä mitalla.. mekään ei olla nykyään enää kiinni kuin kerran 3 viikossa, poislukien jotkut speciaaliviikonloput. Viikon odottaa niin viikonloppu on sitäkin ihanampi.. :)

mun jätkäkamu lähtee kohta inttiin..ei meinata
kestää paria päivää näkemättä, ni miten sit
kestetään se intti..pelottaa, ku monilla kamuilla
on menny poikki ku jätkät on ollu intissä..voi se
kyl kestääkki..mut ei niin usein..PELOTTAA!!