minulla on ollut lievää masennusta ja olen käyny muutaman kerran psykologillakin.. nyt olen menossa ja aremijaan ja hiukan jännittää miten pärjään siellä, onko kellään kokemuksia. kenelle siellä voi mennä sanomaan jos olo tuntuu huonolta. lääkkeitä en ole käyttänytn paitsi että olen nyt muutaman päivän syönyt mäkikuismaa...
inttiin
Akokas
6517
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
mulla oli sama juttu. kuraattorille voi mennä juttelemaan ja jos tuntuu oikein pahalta niin antavat lääkkeitä siellä on kaikki mahd. lääkkeet...hyvä puoli siinä on ettei ehdi ajattelemaan asioita kun joku on koko ajan kimpussa käskyttämässä. hyvin se menee tsemppiä sulle!!
onpa helpottavaa kuulla että asia on noin. Hiukan jännitän asepalvelukseen menoa tämän homman takai ja välillä jopa mielessäni ajattelen että olisin vaihtanut saapumiserää heinäkuulle, mutta jotenkin tuntuu että haluan mennä nyt kun lähtee monia kavereitakin samaan aikaan. en tiennytkään että masennukseen voi saada armeijassa lääkkeitä, luulin että armeija suunnilleen leimaa masentuneet hulluiksi ja antaa vapautuksen. onko täällä ´muita kyseisen asian kanssa pohdiskelevia, kiitokset vielä Jep: lle näistä kannnustavista sanoista
Mulla sama homma. Oon koko syksyn ollu jotenkin liiallisen väsynyt ja ahdistunut. Unihäiriöitä on myös ollut. Nyt sitten pitäis lähtee inttiin. Toivottavasti jaksaa. Voimia muille alokkaille.
Onko tulevaisuutta ajatellen esim. työpaikan haun suhteen merkitystä sillä, että on joutunut lähtemään armeijasta kesken pois vaikkapa masennuksen takia eikä jonkun fyysisemmän oireen vuoksi? Jos on merkitystä, niin millä ammattialoilla?
Itse olin kolme vuotta sitten samassa tilanteessa kuin sinä nyt. Minulla oli silloin jo siviilissä saatu masennuslääkeresepti. Sain lääkkeet ilmaiseksi armeijalta ja kävin Tilkassakin välillä psykiatrin luona. Olin tuolloin aika pahasti masentunut ja olisin saanut vapautuksen, jos olisin halunnut. Mutta minulle tarjottiin apua, ja päätin jäädä. Nyt kun olen parantunut, olen myös onnellinen, että selvisin siitä aikoinaan.
Yritä sinäkin kestää! Sinua kuunnellaan, jos haluat puhua masennuksestasi. Myöhemmin tulet olemaan ylpeä, että jaksoit loppuun asti.
Tsemppiä!
että armeijasta 'selviää'parhaiten kun antaa 'aivojen paskantaa'. Eli ei kannata ottaa sitä vouhotusta ja paskantärkeyttä vakvasti. Tekee vain kun käsketään niin siitä oppii kuulema ajoittain jopa nauttimaan ja saa ikään kuin pitää vuoden vapaata tavanomaisesta ressaamisesta kun muut hoitavat hommat ja sinä teet vaan kun käsketään.
Tsemppiä
Mäkikuismasta ei ole mihinkään, se on huuhaata. Jos koet tarvitsevasi apua, mene terveyskeskukseen! :)