En tiedä onko tää nyt oikea paikka puhua tästä aiheesta, mut en oo pystyny avautuun kellekkään pienen elämäni aikana. Elikkä oon 25v ukkeli ja vois luulla että mulla menee hyvin on tyttöystävä ja harrastuksia, no kavereita ei kylläkään oo, eikä vakituista työpaikkaa.
Oon aina ollu oma itteni elikkä tauoitu& lävistetty pörröpää, ja jos joskus oon yrittäny olla jotain muuta, niin on tuntunu vitun pahalta.
Varsinainen ongelma on nyt tää, että oon kuitenkin aika yksin ja sillon mielessä pyörii vaan kuolema. Sillon kun tyttökaveri on jossain kaukan poissa, mä istun himassa juon viinaa ja viiltelen itteäni, saattaa kuulostaa sairaalta, mutta se on helvetin helpotta vaa kun tuska valuu veren mukana pois. On jotenkin turhaa yrittää tehdä mitään pidempi aikasia suunnitelmia, kun tietää että joku päivä viiltää liian syvään, toisaalta helpottavaa, koska sillon ainakin helpottaa tuska.
Oon aina ollu oma itteni elikkä tauoitu& lävistetty pörröpää, ja jos joskus oon yrittäny olla jotain muuta, niin on tuntunu vitun pahalta.
Varsinainen ongelma on nyt tää, että oon kuitenkin aika yksin ja sillon mielessä pyörii vaan kuolema. Sillon kun tyttökaveri on jossain kaukan poissa, mä istun himassa juon viinaa ja viiltelen itteäni, saattaa kuulostaa sairaalta, mutta se on helvetin helpotta vaa kun tuska valuu veren mukana pois. On jotenkin turhaa yrittää tehdä mitään pidempi aikasia suunnitelmia, kun tietää että joku päivä viiltää liian syvään, toisaalta helpottavaa, koska sillon ainakin helpottaa tuska.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Kamala lukea tämmöisiä juttuja. Miksi ihmiset ottaa elämän niin vakavasti? Miksi joku haluaa kuolla vaikka elämä on vielä edessä ja sillä on paljon annettavaa? Itse ajattelen niin, että eihän sitä koskaan tiedä mitä huomenna tapahtuu! Elämä on suuri seikkailu.
Ennen oli helpompaa, silloin sanottiin vaan "Anna hevosen surra, sillä on isompi pää." Nyt ihmiset jonottavat mielenterveyshoitoon.
Toivon sinulle elämässäsi kaikkea hyvää. Yksinään kotona istuminen ei johda kuin ikäviin asioihin. Kukaan ei sinua tule sieltä sohvalta hakemaan jos et itse lähde liikkeelle. Mene vaikka jonnekin kurssille, missä tapaat uusia ihmisiä. Elä, rakas ihminen! Ajattele, sinulla on tyttöystäväsi. Mitä hän ajattelee jos viillät itseäsi liian syvältä?
koita puhuu sun muija kaverille.kuulostaa
fraasille mutta se voi toimii. tai sitten kerro
jollekkulle ammattilaiselle. ei siinä mitään
pahaa ole jos niin aattelet.puhumalla vaan voi
saada pois sen saman tuskan pois kun viiltämällä.
mä tiedän ton vaan siitä syystä ,että mä itse
olin joskus sitä mieltä ,että jos mä kuolisin
menis kaikki tuskakin pois, mutta sitten mä vaan
tajusin jotenkin että en mä voi tehdä sitä mun
lähimmille ihmisille.ja kerroin mun ajatuksista
yhelle ammatti ihmiselle.ja ainaskin mulla
puhuminen auttoi.
eli jatka vaan olemalla oma itsesi ja sitten sun
ehkä kannattais just tehdä jotain tulevaisuuden
suunnitelmii , että sulla ois sellanen unelma
mitä tavoitella.
mä vain ajattelin sanoa sulle,et vaik tuntuis
kuinka kipeeltä,niin ei saa ikinä luovuttaa..mä
oon joutunut moneen kertaan katsomaan kun oma
kulta uhkaa tappaa itsensä ja pelastin kerran sen
hengen,et oli lähellä ettei se kuollut..ruumis
täynnä arpia,eikä se kipu lähde ikinä musta pois
mitä olen joutunut kokemaan..mä tuun surullisex
jos kuulen jotain just tällästä,koska tiedän
omasta kokemuksesta,et kuin hirveetä on olla se
katsoja..tunnen syyllisyyttä mun kullan
tekoihin..mut mennyttä ei voi muuttaa,traumojahan
on jäänyt,mut niit ei saa korjatux,ei mitenkään..
jos sä hankit hoitoa,niin ei se tarkoita sitä
että olisit heikko,vaan oot vahva..oon sitä
mieltä et ihminen ollessaan syvässä
masennuksessa,tarvitsee hoitoa,se ei oo
sairautta,usko pois,kokemuksen kautta..=)
kirjoita jotain takasin,muutan jää häiritsemään
et mitenköhän sulla menee..toi OIKEESTI kosketti
mua!
I hate you. You are so fuckin deep in the ass at
I can only say you; go a hell - there you will
been so good be. The devil give you a bower and
then you can feel to be life.
Why you make that for you self. Thats is very
painfult. Stoped that immediately.
luin tota sun tekstiis niin tuli sellanen fiilis
kun ois lyöty päin näköö tosta noin vaan.OK, nyt
sen tajusin et tuolta se kuulostais jos itte sen
uskaltaisin sanoo ääneen. ainoat erot meissä on
ne että olen sua nuorempi ja nainen.
viiltely ei ainakaan osota rohkeutta.ja vit.. mua
ottaa toisinaan päähän se että ihmiset otaksuu
mun oleva jotenki hirveen luja ja rohkee, ihan ku
mut ois teräksestä ja kivistä koottu.ehkä mä
annan sen kuvan,pukeutuminen ja tyyli tekee sen..
( olen metallille vannoutunut sydän!)
viiltelyyn on jääny koukkuun,tapa purkaa paineita
mut mä oon päättäny et nyt loppu.mun hyvä ystävä
harrasti samoja ja lopulta tappo itesä keskellä
kirkasta päivää....mä tiedän et mun ystävii
pelottaa mitä mulle käy ja mä olen päättäny elää
enkä halua tuottaa kenellekään tuskaa tällä
tavoin.mulla on vielä yx haave toteuttamatta ja
mä aion saada sen enne ku lähen.ei saa olla liian
itsekäs ja kiusata toisia ja tehdä itsellesä
hetkeksi hyvän mielen.tätä viiltelyy vois sanoo
sairaudeksi, verrata alkoholismiin.
pakko on kuitenkin jotenkin saada ulos kaikki
paska ja mä olen keksinyt siihen keinon, uuden
sellasen.mulle uuden.siellä ystäväni
hautajaisissa mä YRITIN itkee..ok, se oli
säälittävä näky, pari kyyneltä;that`s it!mä olen
viimex itkeny joskus ala-asteella ja nyt EI ENÄÄ
OSAA!!
kiitti jos viittit lukee,enkä tiedä ymmärsitsä
pointtii:ei kukaa voi auttaa sua enneku sä autat
ittees!!tää on sairaus..ota tarjottu hoito
vastaan..
Teidän kommentit sai mut miettiin joitain asioita
vähän eri tavalla kun aiemmin, tosin tota "
harrastusta" en oo lopettanu.
Mut pistin välit poikki muijan kans, ja oon
yrittäny saada sitä unohtaan mut, jos jotain
tapahtus niin se ei sattuis siihen niin paljoa.
Sulle sweet666 haluun sanoo, että mulla on ollu
aina ihan sama juttu just toi että ihmiset luulee
että muhun ei satu mikään, koska ulospäin näytän
kaikelta muulta kun mitä sisimmäsäni oon, en
tarkota että vedän jotain roolia tms. Mut ei
kovinkaan moni ihminen varmaankaan ajattele
jostain punkkarista/hevarista, että toi on joku
normaali ihminen jolla on tunteet. Enkä ainakaan
usko että kukaan vois kuvitella mua mun ulkonäön
perusteella himassa istumassa ja itkemässä
yksinäisyyttäni. Ainoo asia mikä mua jotenkin
vielä pitää kiinni elämässä on musiikki. Hyvää
kevättä ja kiitos teille jotka ootte tän
jaksaneet lukea!
Ite oon vasta alle kaks kymppinen ja ties monesti
olen yrittänyt itsemurhaa, mutten oo koskaan
onnistunut. Mulla koko ajan pyörii päässä
kuolema. Mä oon tätä ajatusta kantanut jo
kymmenisen vuotta. Se on totta että viiltely
helpottaa jonkiin aikaa.
Mä ite oon jo käynyt melkein neljä vuotta
spykologilla. Tää on jo kolmas. Ooon käynyt
hullujen huoneella (olin 7 kuukauta).
Mä suosittelisin että menisit lääkärin luo ja
keskustelisit näistä asioista. Mä nimittäin noin
kuusi vuotta (10 vuotiaana) sitten aloin hakee
ite apua ongelmiini ja sain lopulta apua. Kuolema
ei oo enään sen jälkeen ollut niin paljon
mielessä, vaikka yhä mietin itsemurhaa mutta olen
päättänyt pysyä elämässä vaikka kuinka elämä
potkii päähän. Kuolema ei auta.
Hae ihmeessä apua vaikket uskalla mutta se
auttaa. Voit ihan hyvin mennä lääkärille sanomaan
ja keskustelemaan tästä asiasta.