onko mulla kohtalon tovereita? eli asia on et mä
oon rakastunu jätkään joka on "ku mulle luotu".
mutta..tämä kyseinen ihanuus asuu sit 500 kilsan
päässä. me pidetään yhteyttä joka päivä ja seki
on sanonu et se rakastaa mua...ja ikävä on ihan
valtava. mietityttää vaan et miks kaks
rakastunutta ei saa olla yhdessä?joskus kaikki
tuntuu vaan nii toivottomalta että ei jaksais
enää..mut sit mun kulta sanoo tai tekee jotain
sellasta et mä rakastan sitä vielä enemmän. tää
on ihan hullua. en olis koskaan uskonu omalle
kohdalle...mutta rakasta en vaihtais koska se on
ainutlaatuinen. :)
kommentoikaa. onko tää ihan sairasta?!
oon rakastunu jätkään joka on "ku mulle luotu".
mutta..tämä kyseinen ihanuus asuu sit 500 kilsan
päässä. me pidetään yhteyttä joka päivä ja seki
on sanonu et se rakastaa mua...ja ikävä on ihan
valtava. mietityttää vaan et miks kaks
rakastunutta ei saa olla yhdessä?joskus kaikki
tuntuu vaan nii toivottomalta että ei jaksais
enää..mut sit mun kulta sanoo tai tekee jotain
sellasta et mä rakastan sitä vielä enemmän. tää
on ihan hullua. en olis koskaan uskonu omalle
kohdalle...mutta rakasta en vaihtais koska se on
ainutlaatuinen. :)
kommentoikaa. onko tää ihan sairasta?!
Vastaukset 6
Vanhimmat
Ethän sä mikään hullu ole. Jos sitä ihanaa kultaa
ei läheltä löydy niin miksi ei ottaisi kauempaa?
Olen mäkin seurustellut kundin kans joka asu
muutaman sadan kilometrin päässä minusta ja se
oli ihanaa vaikka toista tietenkin olikin hirveä
ikävä ja näimmekin niin harvoin. Mutta rakkaushan
ei katso matkaa, vai mitä? Jos haluat
mailikaverin ns. kohtalotoverista niin mailaa
ihmmeessä os. [email protected] niin voidaan
tutustua ja jutella kaikesta kun kavereitakaan ei
ole koskaan liikaa..=)
Mulla on pari kertaa ollu sama tilanne, mut
valitettavasti se on aina loppujen päättyny
tavalla tai toisella vaik rakastais toista
kamalasti ja yli kaiken. Sen takii mä oon
päättäny et on paljo parempi olla ilman rakasta
ku harrastaa kaukosuhteita...
Mä olen kuule ihan samssa jamassa.Mun kulta asuu
150 kilsan päässä ja oon itekkin paljon miettiny
sitä,minkätakia tällasta tapahtuu.En koskaan
uskonu käyvän näin mun kohdalle.
Me molemmat rakastetaan toisiamme ja lujaa.Ja
uskomatonta että niinkin kaukaa vasta voi löytää
sen tärkeimmän ihmisen,mutta ehdottomasti se on
sen arvosta.Me ollaan oltu jo 8 kk yhdessä,enkä
vaihtais päivääkään pois, vaikeuksista
huolimatta.Me ollaan pystytty keskusteleen
vakavistakin asioista ja meidän suhde on vaan
pelkästään lujittunut.
Luottamus toiseen on kaikkein tärkein
kaukorakkaudessa.
Eli jos sä todella uskot rakastavasi sitä,luotat
siihen, niin ei muuta kun anna mennä!Se kaikki
ikävä ja huoli toisesta palkitaan vielä monta
kertaa!
Mul oli semmonen juttu et seurustelin pitkään
ihan sairaan ihanan ja mahtavan pojan kans ja sit
jouduin muuttamaan monen sadan kilometrin
päähän.. päätettiin lopettaa suhde.. se oli
hirveetä ja musta tuntu oikeesti silt et voisin
kuolla... nyt melkein kaks vuotta myöhemmin me
nähtiin ja sekoiltiin jotai... sain tietää et se
rakastaa mua vieläkin ja niin mäkin sitä mut en
mä silti pysty aloittaan mitää kaukosuhdetta
koska meillä on molemmilla oma elämä ja
kaukosuhde tois vaan lisää tuskaa..
siin oli mun tarina, laittakaa lisää kaukorakkaus
juttuja.. =)
onnea kaikille niille jotka on kuitenki valinnu
sen vaikean tien eli päättänyt "tyytyä"
kaukosuhteeseen...
Mun rakas asuu viel lähellä sun rakkaasee
verrattuna!Meiän välil on n.40 kilsaa,mut ikävä
on tosi sairas!!Sydäntä raastaa aina erota
sunnuntaisin(ollaa viikonloput yhessä)!!
Tsemppiä koita jaxaa!!!!!
On kokemuksia, mutta mun kaukoihastus asuu n.5000
km päässä, että olen pyrkinyt unohtamaan hänet.