Kaverin heterokaveri

Saako ihan uteliaisuudesta kysyä että olitko lähellä sen takia että olit kiinnostunut siitä naisesta, vai sen takia, että hän nyt sattui sopivasti olemaan siinä (eli joku muukin lesbo/bi olisi kelvannut)?

hmm kirjoitti:

Saako ihan uteliaisuudesta kysyä että olitko lähellä sen takia että olit kiinnostunut siitä naisesta, vai sen takia, että hän nyt sattui sopivasti olemaan siinä (eli joku muukin lesbo/bi olisi kelvannut)?

Kysymys on vaikea, jos aion vastata rehellisesti ja sitähän varmaan odotat.

Hän sattui olemaan sopivasti siinä, ja muutaman kerran aiemminkin olin hänet tavannut, ja olin ihastunut häneen. Ympärillä oli muitakin naisia, lesboja ja bi-tyttöjä, mutta en minä ollut heistä kiinnostunut. Tuskin edes huomasin heitä. En olisi huolinut ketään toista naista hänen tilalleen. Hän taas ei sitten myöhemmin huolinutkaan enää minua.

Tapasimme muutaman kerran ja melkein joka kerralla olimme humalassa. Join itseni niin humalaan, etten tuntenut oikein mitään, enimmäkseen vaan väsytti. Tämä nainen sanoi, että minä pehmenen humalassa niin mukavasti mutta että muuten minun kanssani on tosi vaikeaa, kun olen kuulemma niin arka. Minua taas ei oma arkuuteni häirinnyt ollenkaan, mutta hänestä se oli kiusallista.

Minusta oli hauskempaa olla hänen kanssaan selvin päin, jolloin puheltiin ihan tavanomaisia asioita sen muutaman kerran kun tapasimme. Olin varmaan jonkin verran pidättyväinen, kun ei niin hyvin ennätetty edes tutustumaan. Ihastuneena käyttäydyin ehkä vähän kömpelösti, mutta se ei tuntunut minusta itsestäni pahalta. Minusta oli jännittävää olla hänen seurassaan ja sehän on ihan luonnollista, jos on ihastunut.

Minulle se oli aika kova järkytys, kun hän ei pitänytkään minkään arvoisena sitä mitä meillä oli. Humalassa toilailuja ei kai voi ottaa vakavissaan. Itsekin kieltämättä häpesin jälkeen päin omaa käytöstäni. Se nyt oli vaan jotakin sellaista, mitä en olisi kuvitellut tekeväni. En kuitenkaan kadu mitään.

Se voi olla joskus niin yksipuolista. Mitään selityksiä ja syitä en halunnut kuulla sille, miksei hän enää halunnut jatkaa lähempää tuttavuutta minun kanssani. Ajattelin, etten siinä tilanteessa kestä enää sen enempää. Siinä oli järkytystä ihan tarpeeksi, kun hän jätti minut heti sen jälkeen, kun kerroin ihastuneeni häneen. Tunteistani kerroin hänelle ihan selvin päin.

Nyt voisin ehkä jo kestää kuullakin perusteluita, että mitä vikaa minussa on, vaikka eihän sitä välttämättä niin tarvitse vikaakaan olla, jos ei vaan muuten satu miellyttämään. Onhan se niin, että kaikki eivät yksinkertaisesti vain sovi toisilleen.

Myönnän, että viina oli osasyynä tapahtumiin, mutten sano, että syyllinen.

Entisen kaveri kirjoitti:

Kysymys on vaikea, jos aion vastata rehellisesti ja sitähän varmaan odotat.

Hän sattui olemaan sopivasti siinä, ja muutaman kerran aiemminkin olin hänet tavannut, ja olin ihastunut häneen. Ympärillä oli muitakin naisia, lesboja ja bi-tyttöjä, mutta en minä ollut heistä kiinnostunut. Tuskin edes huomasin heitä. En olisi huolinut ketään toista naista hänen tilalleen. Hän taas ei sitten myöhemmin huolinutkaan enää minua.

Tapasimme muutaman kerran ja melkein joka kerralla olimme humalassa. Join itseni niin humalaan, etten tuntenut oikein mitään, enimmäkseen vaan väsytti. Tämä nainen sanoi, että minä pehmenen humalassa niin mukavasti mutta että muuten minun kanssani on tosi vaikeaa, kun olen kuulemma niin arka. Minua taas ei oma arkuuteni häirinnyt ollenkaan, mutta hänestä se oli kiusallista.

Minusta oli hauskempaa olla hänen kanssaan selvin päin, jolloin puheltiin ihan tavanomaisia asioita sen muutaman kerran kun tapasimme. Olin varmaan jonkin verran pidättyväinen, kun ei niin hyvin ennätetty edes tutustumaan. Ihastuneena käyttäydyin ehkä vähän kömpelösti, mutta se ei tuntunut minusta itsestäni pahalta. Minusta oli jännittävää olla hänen seurassaan ja sehän on ihan luonnollista, jos on ihastunut.

Minulle se oli aika kova järkytys, kun hän ei pitänytkään minkään arvoisena sitä mitä meillä oli. Humalassa toilailuja ei kai voi ottaa vakavissaan. Itsekin kieltämättä häpesin jälkeen päin omaa käytöstäni. Se nyt oli vaan jotakin sellaista, mitä en olisi kuvitellut tekeväni. En kuitenkaan kadu mitään.

Se voi olla joskus niin yksipuolista. Mitään selityksiä ja syitä en halunnut kuulla sille, miksei hän enää halunnut jatkaa lähempää tuttavuutta minun kanssani. Ajattelin, etten siinä tilanteessa kestä enää sen enempää. Siinä oli järkytystä ihan tarpeeksi, kun hän jätti minut heti sen jälkeen, kun kerroin ihastuneeni häneen. Tunteistani kerroin hänelle ihan selvin päin.

Nyt voisin ehkä jo kestää kuullakin perusteluita, että mitä vikaa minussa on, vaikka eihän sitä välttämättä niin tarvitse vikaakaan olla, jos ei vaan muuten satu miellyttämään. Onhan se niin, että kaikki eivät yksinkertaisesti vain sovi toisilleen.

Myönnän, että viina oli osasyynä tapahtumiin, mutten sano, että syyllinen.

Ei sinussa mitään vikaa ole. Sitä vain ensimmäiseksi ajattelee aina niin; kuulemma tyypillistä naisille (?). Hän ei vain ollut oikeesti sinusta kiinnostunut, ei sen kummempaa. Salisbury oli oikeessa kun sanoi et viina saa ihmiset villintymään ja olen sen itekin nähnyt. Tehdään asioita, joita ei tosissaan tarkoiteta tai edes haluta. Jotkut vain tarttuvat hetkeen ja sopivaan tilaisuuteen vähän maistella mut eivät alunperinkään ole tahtoneet sen enempää. Jos tuo nainen tykkää sinusta vain kun olet tolkuttomasti humalassa niin unohda koko juttu. Ihan itsesi vuoksi. Tulee joku päivä taatusti joku toinen yhtä ihana, joka tykkää susta semmoisena kuin olet, sillä ei se arkuus ole mikään virhe. En tiiä minkä ikäinen oot mut sanoisin silti, et näitä ihastumisia "väärään" kohteeseen tulee mut niihin oppii ajan myötä suhtautumaan - ja hymyilemään itelleenkin lempeesti.

Laika kirjoitti:

Ei sinussa mitään vikaa ole. Sitä vain ensimmäiseksi ajattelee aina niin; kuulemma tyypillistä naisille (?). Hän ei vain ollut oikeesti sinusta kiinnostunut, ei sen kummempaa. Salisbury oli oikeessa kun sanoi et viina saa ihmiset villintymään ja olen sen itekin nähnyt. Tehdään asioita, joita ei tosissaan tarkoiteta tai edes haluta. Jotkut vain tarttuvat hetkeen ja sopivaan tilaisuuteen vähän maistella mut eivät alunperinkään ole tahtoneet sen enempää. Jos tuo nainen tykkää sinusta vain kun olet tolkuttomasti humalassa niin unohda koko juttu. Ihan itsesi vuoksi. Tulee joku päivä taatusti joku toinen yhtä ihana, joka tykkää susta semmoisena kuin olet, sillä ei se arkuus ole mikään virhe. En tiiä minkä ikäinen oot mut sanoisin silti, et näitä ihastumisia "väärään" kohteeseen tulee mut niihin oppii ajan myötä suhtautumaan - ja hymyilemään itelleenkin lempeesti.

On minullakin ollut naispuolisia ihailijoita, mutta jos minua ei kiinnosta, niin sitten ei kiinnosta edes humalassa. Mutta ilmeisesti meitä on niin joka lähtöön. Siksipä onkin vaikeata tietää, mitä toinen tosissaan ajattelee ja meinaa.

Tuosta arastelusta vielä, että joidenkin seurassa sitä arastelee, toisten ei. En ymmärrä itseäni tämän oman arasteluni suhteen, mutten minä siitä henkilökohtaisesti niin kärsi. Pitääkö ihmisen hallita itsensä aina niin täydellisesti? Eihän toistakaan voi hallita.

Millään viinalla tai muulla sotkulla en haluaisi omia tunteitani ja tuntemuksiani poistaa tai tärvellä. En tiedä, haluaisinko tähän muutosta iänkään myötä, mutta ehkäpä sitä ei voi välttää. En halua myöskään unohtaa häntä, vaan haluan muistaa.

Tuo nainen, josta kerroin, tykkää minusta kai vieläkin, muttei hän ole minusta kiinnostunut kuin korkeintaan ystävänä. En usko, että hän pitää minusta sen enempää humalaisena kuin muutenkaan. En tiedä miksi olen niin varma siitä, ettei elämääni tule enää toista naista, mutta ehkäpä kaikelle on aikansa.

Entisen kaveri kirjoitti:

On minullakin ollut naispuolisia ihailijoita, mutta jos minua ei kiinnosta, niin sitten ei kiinnosta edes humalassa. Mutta ilmeisesti meitä on niin joka lähtöön. Siksipä onkin vaikeata tietää, mitä toinen tosissaan ajattelee ja meinaa.

Tuosta arastelusta vielä, että joidenkin seurassa sitä arastelee, toisten ei. En ymmärrä itseäni tämän oman arasteluni suhteen, mutten minä siitä henkilökohtaisesti niin kärsi. Pitääkö ihmisen hallita itsensä aina niin täydellisesti? Eihän toistakaan voi hallita.

Millään viinalla tai muulla sotkulla en haluaisi omia tunteitani ja tuntemuksiani poistaa tai tärvellä. En tiedä, haluaisinko tähän muutosta iänkään myötä, mutta ehkäpä sitä ei voi välttää. En halua myöskään unohtaa häntä, vaan haluan muistaa.

Tuo nainen, josta kerroin, tykkää minusta kai vieläkin, muttei hän ole minusta kiinnostunut kuin korkeintaan ystävänä. En usko, että hän pitää minusta sen enempää humalaisena kuin muutenkaan. En tiedä miksi olen niin varma siitä, ettei elämääni tule enää toista naista, mutta ehkäpä kaikelle on aikansa.

sinun sitä naista tarvitsekaan unohtaa vaan tarkoitin tilannetta yleensä. Ja tuskin sellaista ihmistä edes voisikaan kokonaan unohtaa, joka on nappassut syvälle. Sydänsurua useemmankin kerran poteneena tunnistan tuon "ei koskaan ketään toista"-fiiliksen mutta kuten sanoit, kaikelle on aikansa. Itselle terveellisintä on pikkuhiljaa opetella ajattelemaan, et jospa sittenkin joskus joku muu. Miksi jättäisit kaikki lämpimät tunteesi jonnekin piiloon vain siksi, että yksi ihminen ei vastannut niihin. Joku toinen vastaa ja antaa saman verran takaisin, sit joskus.

Voi kai niitä estoja olla lesboillakin, samoin bi-seksuaalisilla ja heteroilla. Eikö lesbot muka töppäile koskaan humalassa? Eivätkö he selittele tekemisiään humalan piikkiin? Entä lesbo, joka "käyttää hyväkseen" humalaista naista, joka ei välttämättä ole lesbo tai edes bi?

Mistä voi tietää, kuka on oikeasti kiinnostunut naisista ja sinut itsensä kanssa? Selviääkö asia kysymällä? Tuskinpa ongelmat ovat vielä poissa, vaikka tällaisenkin ihmisen tapaisi. Jotkut ovat nimittäin väittäneet, että lesbot ovat itse niitä kaikkein vaikeimpia ihmisiä.

Onko muuten helpoin tapaus se kaikkein houkuttelevin? Mikä se helppo tapaus edes on? Kaikki ovat niin vaikeita! Kuka haluaisi ymmärtää niitä, jotka eivät ole vielä niin valmiita ja sinuja itsensä kanssa? Vai itsekö sitä pitäisi ymmärtää itseään, sekö riittää? Entä jos ei ymmärrä itse eikä saa ketään toistakaan ymmärtämään?

Itsestäni vaan tuntuu, että sitä odotetaan että kaikki tulee tarjottimella valmiina eteen. Jos kaikki ei ole valmiina, niin ei kelpaa ollenkaan. Eräillä on varaa olla ronkeli. Minullakin. Onneksi ei niin huonosti ole sentään asiat, että olisi pakko tyytyä mihinkään, kun ilmankin voi olla.

Entisen kaveri kirjoitti:

Voi kai niitä estoja olla lesboillakin, samoin bi-seksuaalisilla ja heteroilla. Eikö lesbot muka töppäile koskaan humalassa? Eivätkö he selittele tekemisiään humalan piikkiin? Entä lesbo, joka "käyttää hyväkseen" humalaista naista, joka ei välttämättä ole lesbo tai edes bi?

Mistä voi tietää, kuka on oikeasti kiinnostunut naisista ja sinut itsensä kanssa? Selviääkö asia kysymällä? Tuskinpa ongelmat ovat vielä poissa, vaikka tällaisenkin ihmisen tapaisi. Jotkut ovat nimittäin väittäneet, että lesbot ovat itse niitä kaikkein vaikeimpia ihmisiä.

Onko muuten helpoin tapaus se kaikkein houkuttelevin? Mikä se helppo tapaus edes on? Kaikki ovat niin vaikeita! Kuka haluaisi ymmärtää niitä, jotka eivät ole vielä niin valmiita ja sinuja itsensä kanssa? Vai itsekö sitä pitäisi ymmärtää itseään, sekö riittää? Entä jos ei ymmärrä itse eikä saa ketään toistakaan ymmärtämään?

Itsestäni vaan tuntuu, että sitä odotetaan että kaikki tulee tarjottimella valmiina eteen. Jos kaikki ei ole valmiina, niin ei kelpaa ollenkaan. Eräillä on varaa olla ronkeli. Minullakin. Onneksi ei niin huonosti ole sentään asiat, että olisi pakko tyytyä mihinkään, kun ilmankin voi olla.

Yhdellä lauseella: kommentoin vain tätä yhtä tapausta. Toki lesbotkin töppäilevät humalassa, käyttäytyvät typerästi, ovat jopa joskus vaikeitakin. Aivan niinkuin kaikki muutkin ihmiset. En sen enempää määritellyt yleisesti, että ainoastaan heterot heittäytyisivät villeiksi kaatokännissä mutta minusta vain näytti, että kyseisessä tapauksessa on niin käynyt. Kuten ystävällenikin käy suurin piirtein joka kerta.

Ei se, että ihminen on sinut itsensä kanssa, tee hänestä helppoa, ystävä hyvä. Jos haluaa rakentaa toimivan suhteen, ymmärtää varsin nopeasti, ettei KUKAAN ole helppo. Itsestä puhumattakaan. Ja siihen kannattaa varautua. Sen verran on kokemusta tästä kasvamis- ja ymmärtämisasiasta, että todellakin kaikista tärkeintä on itse ymmärtää itseään. Eikä sitä voi antaa kukaan toinen, itse on etsittävä ja löydettävä, vaikka saisi apuakin. Kun ymmärrät itse itseäsi, on huomattavasti helpompaa saada joku toinenkin ymmärtämään. Usko pois. Enkä tarkoita tällä mitään kaikenkattavaa valaistumista. Riittää kun näkee itsensä peilistä ja pitää näkemästään. Riittävä urakka siinäkin.

Samaa mieltä olen siinä, että ihmiset odottavat liikaa katettua pöytää. Toisen ihmisen kanssa eläminen on jatkuvaa rakentamista. Alusta asti. Se toinen ei ole pala muovailuvahaa, jota muokata vaan se elämä on ja sitä muokataan yhdessä. Ronkeli ei pidä olla mutta tietää mitä tahtoo ja vielä tärkeämpää - mitä ei tahdo. Yksin elämisessä ei ole mitään valittamista, kunhan osaa arvostaa omaa seuraansa. :)!

Minulla on jonkilaisia kokemuksia samantapaisista asioista. Eräs tytsy lähenteli kauan ja joka kerta kännissä, tuli ihan syliin asti ja pussaili aktiivisesti. En tosin tiedä, tiesikö hän suuntautumisestani, enkä minä tiennyt hänenkään, mitä nyt käyttäytyminen pisti miettimään...

Selvinpäin ollessaan hän oli hyvin coolia ja niin heteroa että.. Otin asian kerran vähän puheeksi, ja sen jälkeen hän kai säikähti, eipä ole näkynyt enää ihmistä samoissa kuvioissa. Minä olisin kyllä ollut valmis jatkamaan, ja petyinkin aika pahasti, mutten halunnut kuulla selitystä, en tietää tarkemmin syitä. Mitä ne olisivat auttaneet??