Kun käyn nukkumaan,mieliini tulee hirviöitä,jotka odottavat minua huoneeni oven takana,kaapin päällä jne.Hirviöt eivät ole todellisia,sen tiedän(Mörkö,Klonkku,Baskervillen koira,ties mitä hirviöitä).
Tämä vaihe on hyvin stressaava,siis se hetki ennen nukahtamista.Jos valot ovat päällä,ei mitään.Mutta kun sammutan valot...
Usein käy niin että menen kokonaan peiton alle.Ei muuten,mutta siellä tulee pirun kuuma myös talvella.Mutta peiton alta en uskalla jäseniäni pistää,korkeintaan pään ja silloinkin peitän peitolla silmäni.
Asia on alkanut vaivata minua nyt viime aikoina entistä enemmän,sillä haluaisin nukahtaa normaalisti...Olen jo 15 joten ei minun enää pitäisi uskoa tuollaisiin mutta kun ne vain tulevat.
Onko kellään samanlaista kokemusta?Oletteko päässeet siitä?Miten?Millä hakusanalla netistä löytyisi tietoa?
Kiitos ja hyvää uutta vuotta!
Tämä vaihe on hyvin stressaava,siis se hetki ennen nukahtamista.Jos valot ovat päällä,ei mitään.Mutta kun sammutan valot...
Usein käy niin että menen kokonaan peiton alle.Ei muuten,mutta siellä tulee pirun kuuma myös talvella.Mutta peiton alta en uskalla jäseniäni pistää,korkeintaan pään ja silloinkin peitän peitolla silmäni.
Asia on alkanut vaivata minua nyt viime aikoina entistä enemmän,sillä haluaisin nukahtaa normaalisti...Olen jo 15 joten ei minun enää pitäisi uskoa tuollaisiin mutta kun ne vain tulevat.
Onko kellään samanlaista kokemusta?Oletteko päässeet siitä?Miten?Millä hakusanalla netistä löytyisi tietoa?
Kiitos ja hyvää uutta vuotta!
Vastaukset 7
Vanhimmat
kun näkee unia juuri unen ja valveen rajalla, usein tietää näkevänsä unta. Jos sinä tiedät niitä mörköjä nähdessäsi, että ne ovat unta, voit kokeilla seuraavaa: sano niille möröille hiljaa mielessäsi: häipykää, olette minun ajatteluni tuotteita.
Tämä ei koske sinua, mutta tuon sanonna opettavat nuoret potilaat psykiatrisen sairaalan suljetulla osastolla, kun tapaavat uuden tulokkaan, jolla on ns. "harhoja". Kun he saavat tämän toimimaan, kyllä sinäkin.
nimimerkki omaa kokemusta on unien ohjauksesta. Olen saanut erilaiset tuho- ja onnettomuusunet loppumaan.
...täytyypi kokeilla.
Nyt täytyy korjailla paria juttua:
-olen täysin hereillä silloin kun kuvittelen näitä hirviöitä
-en näe niitä,mutta "aistin" että ne ovat oven/kaapin/nurkan takana vaanimassa...tai sitten ovat ihan sänkyni vieressä enkä uskalla avata silmiäni koska pelkään näkeväni ne...
Mutta paljon kiitoksia!!
sanosin, että sama pätee varmaan noihin "aistimisiinkin", ne ovat oman ajattelusi ja tuntemustesi "tuotteita" eikö:)
niin, ja vielä....taitaa jokaisella pikkulapsella olla oma mörkö pimeällä sängyn alla, heille tämä neuvo vaan ei pure. Sen takia tarvitaan yölamppuja ym....ja voisihan niitä iäkkäämpikin käyttää.
Joskus pitaa ottaa "voimatoimet" kayttoon. Sen verran tiedan omista "harhaluuloista" ja visioista, etta kun ne oikein hurjistuvat, ne pitaa vain kaskea helvettiin. Olen pari kertaa karjaissut mielessani etta "Painukaa helvettiin"! No nehan painuivat...:)
Kärsin aikoinani samantyyppisistä ongelmista. Ne alkoivat ollessani noin 14-v. Lopulta ahdistuin aina heti sänkyyn mentyäni, valojen sammuttaminen oli yhtä tuskaa. Olin taatusti hereillä.
Välillä mielikuvat eivät olleet kauheita siinä mielessä, että en nähnyt mitään, mikä olisi päivän valossa pelottanut, välillä näin jonkun puukottavan minua, jos käänsin selkäni "tyhjyydelle". Yleisin mielikuvani oli, että joku on samassa huoneessa piilossa ja valmiina säntäämään pakoon. Mielikuva ahdisti minut jäykäksi sänkyyn.
Vuosia myöhemmin pelkäsin sängyssä kuolemaa illasta toiseen. Tilanne helpottui joskus ollessani noin 23-vuotias, kun uudessa kouluympäristössä aloin saada itseluottamusta ja uskoa itseeni. Silti edelleenkään noin 10 vuotta myöhemmin viivytän herkästi nukkumaan menemistä ja pienikin stressi estää minua nukahtamasta, vaikka mikään ei enää pelota. Käytän jatkuvasti unilääkkeitä.
Sinulle neuvoisin keskustelua asiasta jonkun luotettavan henkilön kanssa. Puhumalla saa selville, mikä sinua oikeasti ahdistaa ja pelottaa ja sitä kautta pääset käsiksi pelkoihisi. Älä odota ja kärsi yhtä kauan kuin minä, mitä kauemmin odottaa sitä hitaammin toipuu.
Mikset jätä valoa päälle? Itse olen 18 ja nukun joskus valot päällä. En kyllä tiedä mitä siellä pimeässä pelkään. Pienempänä se johtui varmaan traumaattisista lapsuuden kokemuksista mutta vanhemmat ei antanu pitää valoi päällä. Ne pelkotilat meni jo pois kokonaan mutta ku mun kaveri kuoli ni ne tuli takasin. Mutta onneks asun nyt yksin ni saan rauhassa nukkua valot päällä sillo ku siltä tuntuu, enkä ees häpeä sitä.
Itselläki aika huima mielikuvitus eli tulee helposti kuviteltua. Mieli ajautuu johonkin mielikuvaan, yhtäkkiä vaan tavallaan "näen" mielessäni miten joku kammotus ilmestyy ilmasta. Mutta kysehän siinä on vaan itsestä, eli jos kuvittelet että sängyn alla on joku niin katso sinne. Sittenpähän näet ettei siellä mitään ole. Tämä on toiminut itsellä ja tyhmältä monesti tuntuu mutta siinä joutuu sitten itseään kohtaamaan vähän ankarammalla kädellä. Toinen on se että tosiaan toistat itsellesi että ne ovat kuvitelmaa (ei pidä sanoa että "ne eivät ole totta" koska aivot eivät käsitä ei-sanaa ja tulkitsevat lauseen niin että ne OVAT totta).