Mulla ja mun kundikamulla meni poikki jo puol
vuotta sitten. Välillä kuvittelen, että en
muistakaan häntä enää ja sit kun liian usein
häntä näen, on ikävä aivan mieletön.
Puhuin jätkän kanssa ja kuulin sellaista että
ollaan kavereita yms... Mä haluisin jatkaa meijän
juttua tai paremminkin aloittaa alusta.
Mutta koska se nyt ei ilmeisesti ole mahdollista,
niin miten mä voin unohtaa??
Oon jo kaikkeni yrittäny, mutta mä rakastan tätä
jätkää! Mulla ois ollu mahollisuus alkaa uuteen
suhteeseen, mutta en mä pystynyt, kun tuntuu että
se ois väärin, kun en kuitenkaan vois rakastaa
sitä toista tarpeex!
Onko kellään muulla samaa tilannetta tai jotain
ohjeita tms...?
vuotta sitten. Välillä kuvittelen, että en
muistakaan häntä enää ja sit kun liian usein
häntä näen, on ikävä aivan mieletön.
Puhuin jätkän kanssa ja kuulin sellaista että
ollaan kavereita yms... Mä haluisin jatkaa meijän
juttua tai paremminkin aloittaa alusta.
Mutta koska se nyt ei ilmeisesti ole mahdollista,
niin miten mä voin unohtaa??
Oon jo kaikkeni yrittäny, mutta mä rakastan tätä
jätkää! Mulla ois ollu mahollisuus alkaa uuteen
suhteeseen, mutta en mä pystynyt, kun tuntuu että
se ois väärin, kun en kuitenkaan vois rakastaa
sitä toista tarpeex!
Onko kellään muulla samaa tilannetta tai jotain
ohjeita tms...?
Vastaukset 7
Vanhimmat
meillä tosin meni poikki noin vuosi sitten, mutta
en pysty millään unohtamaan mun entistä. en tiedä
olisiko unohtaminen onnistunut jos en näkisi niin
usein sitä. sille mä en voi mitään!
mä en oo ollu kenenkään kanssa sen jälkeen,
vaikka mahdollisuus on ollut. ei olisi oikein
antaa jätkän kuvitella, et se on se, josta eniten
välitän.
ei kai tähän mitään ohjeita voi antaa,
varsinaisesti. kyllähän mä oon kuullu muutamaan
otteeseen, että aika parantaa haavat, luotan
siihen.
pärjäile :)
Multa meni usko tohon aika parantaa haavat
juttuun... Kamu on itkeny exänsä perään jo yli
kax vuotta...
Mulla on sama juttu, että näen tätä kundia
melkein päivittäin, enkä todellakaan omasta
halustani..
vaikeetahan se on uskoo, että aika parantais,..
mä oon vasta viime aikoina alkanu luottaa siihen,
että kyllä tää menee ohi. pakko mennä!!!
oisko tuo sitten joku enne sille, että alan
unohtaa ;) toivottavasti.
joo tuo on tuttuu mulle...oon itte samas jamas!!
mut me ollaan yritettyki jo toisen kerran mut se
jätti mut kahen ja puolen viikon jälkeen!!
suosittelen ettet älä lähe siihen peliin mukaan
koska se sattuu ennemmi tai myöhemmi!! koitappa
unohtaa se tyyppi vaikka se tuntuuki vaikeelta!!!!
ELÄMÄ MENEE ETEEMPÄIN!!! ELÄ!!!!
tietkö, tunnistin itseni tuosta sun kirjotuksesta.
mulla on täysin samanlainen tilanne.
mullakin meni mun jätkäkaverin kanssa yli puol
vuotta sitte poikki ja me ollaan kavereita
nykyään.
rakastan tätä jätkää ja se tietää sen.
haluaisin yrittää uudestaan, alusta kaiken.
sulle mä antaisin neuvon, että älä tosiaankaan
vaivu epätoivoon ja ajattele ettei tein jutusta
tulis enää mitään!
mä juttelin tän entiseni kanssa yks ilta chatissa
ja se sano että luulee että ollaan yhessä jo
kesällä.
älä anna periksi. en tiedä millanen se sun jätkäs
oli ja miks teillä meni poikki, mut jos se sun
arvoinen jätkä on se haluaa sut vielä takasi.
jätkät on siitä pässejä että ne vasta jälkeenpäin
käy kelamaan ett halusko ne sittenkään erota.
sitku ne huomaa et kaipaa niillä menee aikaa
ennenkun ne uskaltaa myöntää sen kyseiselle
likalle. mä uskon ikuiseen rakkauteen.
tunteita ei aina ymmärrä ja niin se kuuluu
ollakin. mut kyl tää tästä.
älä unohda sitä jätkää, älä teeskentele itelles
ettet muka rakasta sitä, älä teeskentele ettei
sulla muka oo ikävä.
ei siinä oo mitään pahaa tai kiellettyä.
ja muista ett rakkaus ei katso ikää!
joku saattaa ehkä sanoo ettet tiedä rakkaudesta
mitään, mut se ei oo totta.
kyl sä tiedät. mä oon kohta 18v. ja voisin mennä
takuuseen siitä että rakkaus opettaa.
tsemppiä sulle! ja aurinkoista kesän odotusta!
Etsi käsiisi Venus ja Mars -kirjoista: Uusi
rakkaus. Takaan, että jos teet kirjan mukaan,
niin olosi on parempi.
Mulla on lähes samanlainen tilanne!!!Mulla ja mun
jätkäkaverilla meni poikki...luultavasti
välimatkan takia..tai ainakin näin hän mulle
kerto! Ei pystyny rakastamaan mua, koska nähtiin
niin harvoin!Mä en siis olis halunnu lopettaa
meidän suhdetta, mutta minkäs sille voi, ei
toiseen voi jäädä roikkumaan!! Se olis jo
häirintää!
Mä oon yrittäny unohtaa..ja kaikki onkin viikolla
ihan hyvin...oon lopettanu jo jokapäiväsen
itkemisen ja muutenkin hieman rauhoittunut ja
alkanu ajattelemaan tätä asiaa jo järjellä!
Kaikki
sunnuntait on silti tuskaa!!!Joka sunnuntai
tuntuu
niin yksinäiseltä, ettei mitään rajaa..tuntuu ku
mun koko maailma olis kaatunu!! Mutta ei se oo...
Mä olen sitä mieltä, että kaikella mitä mulle mun
elämäni aikana tapahtuu on tarkotus, vaikka
tapahtuva tuntuiski sillä hetkellä pelkältä
helvetiltä! Aika parantaa! Sen on pakko.. niin se
on aina ennekin tehny!
kaikesta selviää aina ajan kanssa!!
Ei kannata ryhtyä toiseen suhteeseen jos ei
tosiaan ole siihen valmis!!! Siitä ei tulis
mitään!!!
Hyvää kevään jatkoa!!!