Ajattelinpa kirjoittaa tänne surullisen tapahtuman, joka koiralleni tapahtui joulun aikaan, jottei unohtuisi, mitä kaikkea tuolla ulkona voikaan tapahtua...
Tapaninpäivänä iltapäivällä läksin kahden pienen koirani (sheltti ja cavalier) kanssa ulkoilemaan. Jonkun matkaa käveltyäni huomasin, että eräästä porttikongista oli tulossa iso bullmastiffi isäntänsä kanssa. Koirani huomasivat sen myös, koska alkoivat sille haukkumaan. Komensin koiriani ja jatkoin matkaa. Meni muutama hetki ja näin, että bullmastiffi tulee kovaa vauhtia meitä kohti. Se kaatoi minut ja kävi toisen koirani (sheltti) kimppuun. Siinä hässäkässä toisen koirani (cavalier) hihna irtosi otteestani ja se lähti juoksemaan karkuun. Toinen koira oli edelleen bullmastiffin hampaissa.
Tuntui hullulta, kun makasin maassa selälläni ja bullmastiffi oli päälläni samalla kun piti hampaissaan shelttiäni - enkä pystynyt tekemään mitään auttaakseni koiraani. Tai yritin kyllä isoa "möhköä" repiä päältäni pois, mutta eipä siinä naisihmisenä auttanut taistella voimakasta koiraa vastaan.
Ja mikä hulluinta - koiran omistaja (mies) löntysteli paikalle äärimmäisen hitaasti eikä tehnyt elettäkään ottaakseen koiransa pois päältäni ja koirani kimpusta. Johtui varmaan (ainakin osittain) siitä, että mies oli täysin tolkuttomassa humalassa eikä näyttänyt tajuavan maailman menosta yhtään mitään. En muista koskaan karjuneeni niin kovaa kuin karjuin miehelle, jotta se olisi tajunnut koiralleen jotain tehdä. Luvattoman pitkään mies vaan toljotti tilannetta silmät päässä seisoen samalla kun oma koirani kiljuu kuin syötävä bullmastiffin koittaessa tappaa(?) sitä.
Lopulta mies sai koiransa vedettyä pois oman koirani kimpusta. Pahaksi onneksi koirani oli rimpuillessaan päässyt irti valjaistaan ja saman tien, kun bullmastiffi irrotti otteensa, se lähti pinkomaan pakoon, minkä kerkisi.
Humalainen koirineen oli saman tien kadonnut kuin 'pieru saharaan' eikä siis jäänyt selvittelemään asiaa mitenkään! Huomasinpa olevani vailla kumpaakin koiraani, kädessäni ainoastaan toisen koirani hihna ja valjaat, jotka olivat hässäkässä irronneet.
Toinen koirani (cavalier) olikin onneksi juossut suoraa päätä kotioveni taakse, joten se oli turvassa, mutta tätä bullmastiffin hampaisiin joutunutta shelttiä etsimme ystävieni kanssa koko Tapaninpäivän illan sekä seuraavan aamupäivän tuloksetta. Karmea totuus valkeni seuraavana päivänä iltapäivällä, kun poliisit soittivat minulle ja kertoivat löytäneensä koirani kuolleena parin kilometrin päästä tapahtumapaikasta.
Ikuiseksi arvoitukseksi jää, kuinka tuskissaan koirani oli viime hetket kulkiessaan loukkaantuneena ja järkyttyneenä pitkin katuja.. Mielestäni tapahtunut oli vähän liian kurja kohtalo alle neljävuotiaalle iloiselle, kenellekään pahaa tahtomattomalle koiralle!! Eikä tuollaista kohtaloa itse asiassa soisi kenellekään koiralle... No - tapahtuneellehan ei kuitenkaan mitään mahda, enkä tästä voi bullmastiffia "syyttää", vaan ehdottomasti hihnan toisessa päässä ollutta humalaista miestä!
Mikäänhän ei tuo koiraani takaisin eikä vähennä sitä surua, jonka tapahtuma aiheutti, mutta ihan pikkiriikkisen oloani helpottaa se, että sain selville, kuka tämä mies oli ja tein hänestä rikosilmoituksen. Tulen vaatimaan häneltä vahingonkorvauksia, sillä hänen on oltava vastuussa teoistaan, kun antaa koiransa aiheuttaa toisen koiran kuoleman. Mielestäni etenkin tuon kokoisen ja luonteisen koiran omistajan on ulkoilutettava koiraansa sellaisessa kunnossa, että sitä pystyy hallitsemaan! Ja kyllähän tuo oikeastaan pätee jokaiseen koiran omistajaan.
Toivon että tämä kyseinen mies joutuu maksamaan 'rankimman kautta' - lähinnä siksi, että josko hän ottaisi asiasta opikseen eikä vastaavaa pääsisi tapahtumaan uudestaan. Tosin en tiedä, auttaako se tässä tapauksessa asiaa, vai pitäisikö häneltä ottaa koira pois kokonaan, sillä kuulin miehen naapurilta, että miehellä on tapana usein olla humalassa ja ulkoiluttaa koiraansa vapaana....
Kuulen mielelläni mielipiteitä tästä tapahtumasta sekä kokemuksia vastaavista tilanteista..
Tapaninpäivänä iltapäivällä läksin kahden pienen koirani (sheltti ja cavalier) kanssa ulkoilemaan. Jonkun matkaa käveltyäni huomasin, että eräästä porttikongista oli tulossa iso bullmastiffi isäntänsä kanssa. Koirani huomasivat sen myös, koska alkoivat sille haukkumaan. Komensin koiriani ja jatkoin matkaa. Meni muutama hetki ja näin, että bullmastiffi tulee kovaa vauhtia meitä kohti. Se kaatoi minut ja kävi toisen koirani (sheltti) kimppuun. Siinä hässäkässä toisen koirani (cavalier) hihna irtosi otteestani ja se lähti juoksemaan karkuun. Toinen koira oli edelleen bullmastiffin hampaissa.
Tuntui hullulta, kun makasin maassa selälläni ja bullmastiffi oli päälläni samalla kun piti hampaissaan shelttiäni - enkä pystynyt tekemään mitään auttaakseni koiraani. Tai yritin kyllä isoa "möhköä" repiä päältäni pois, mutta eipä siinä naisihmisenä auttanut taistella voimakasta koiraa vastaan.
Ja mikä hulluinta - koiran omistaja (mies) löntysteli paikalle äärimmäisen hitaasti eikä tehnyt elettäkään ottaakseen koiransa pois päältäni ja koirani kimpusta. Johtui varmaan (ainakin osittain) siitä, että mies oli täysin tolkuttomassa humalassa eikä näyttänyt tajuavan maailman menosta yhtään mitään. En muista koskaan karjuneeni niin kovaa kuin karjuin miehelle, jotta se olisi tajunnut koiralleen jotain tehdä. Luvattoman pitkään mies vaan toljotti tilannetta silmät päässä seisoen samalla kun oma koirani kiljuu kuin syötävä bullmastiffin koittaessa tappaa(?) sitä.
Lopulta mies sai koiransa vedettyä pois oman koirani kimpusta. Pahaksi onneksi koirani oli rimpuillessaan päässyt irti valjaistaan ja saman tien, kun bullmastiffi irrotti otteensa, se lähti pinkomaan pakoon, minkä kerkisi.
Humalainen koirineen oli saman tien kadonnut kuin 'pieru saharaan' eikä siis jäänyt selvittelemään asiaa mitenkään! Huomasinpa olevani vailla kumpaakin koiraani, kädessäni ainoastaan toisen koirani hihna ja valjaat, jotka olivat hässäkässä irronneet.
Toinen koirani (cavalier) olikin onneksi juossut suoraa päätä kotioveni taakse, joten se oli turvassa, mutta tätä bullmastiffin hampaisiin joutunutta shelttiä etsimme ystävieni kanssa koko Tapaninpäivän illan sekä seuraavan aamupäivän tuloksetta. Karmea totuus valkeni seuraavana päivänä iltapäivällä, kun poliisit soittivat minulle ja kertoivat löytäneensä koirani kuolleena parin kilometrin päästä tapahtumapaikasta.
Ikuiseksi arvoitukseksi jää, kuinka tuskissaan koirani oli viime hetket kulkiessaan loukkaantuneena ja järkyttyneenä pitkin katuja.. Mielestäni tapahtunut oli vähän liian kurja kohtalo alle neljävuotiaalle iloiselle, kenellekään pahaa tahtomattomalle koiralle!! Eikä tuollaista kohtaloa itse asiassa soisi kenellekään koiralle... No - tapahtuneellehan ei kuitenkaan mitään mahda, enkä tästä voi bullmastiffia "syyttää", vaan ehdottomasti hihnan toisessa päässä ollutta humalaista miestä!
Mikäänhän ei tuo koiraani takaisin eikä vähennä sitä surua, jonka tapahtuma aiheutti, mutta ihan pikkiriikkisen oloani helpottaa se, että sain selville, kuka tämä mies oli ja tein hänestä rikosilmoituksen. Tulen vaatimaan häneltä vahingonkorvauksia, sillä hänen on oltava vastuussa teoistaan, kun antaa koiransa aiheuttaa toisen koiran kuoleman. Mielestäni etenkin tuon kokoisen ja luonteisen koiran omistajan on ulkoilutettava koiraansa sellaisessa kunnossa, että sitä pystyy hallitsemaan! Ja kyllähän tuo oikeastaan pätee jokaiseen koiran omistajaan.
Toivon että tämä kyseinen mies joutuu maksamaan 'rankimman kautta' - lähinnä siksi, että josko hän ottaisi asiasta opikseen eikä vastaavaa pääsisi tapahtumaan uudestaan. Tosin en tiedä, auttaako se tässä tapauksessa asiaa, vai pitäisikö häneltä ottaa koira pois kokonaan, sillä kuulin miehen naapurilta, että miehellä on tapana usein olla humalassa ja ulkoiluttaa koiraansa vapaana....
Kuulen mielelläni mielipiteitä tästä tapahtumasta sekä kokemuksia vastaavista tilanteista..
Vastaukset 16
Vanhimmat
:(
Olen todella pahoillani tapahtuneen johdosta! Tee ihmeessä rikosilmoitus ja ilmoita myös eläinsuojeluviranomaisille. Et varmaan halua, että sama tapaus toistuu.
En osaa oikein sanoa mitään, mikä helpottaisi suruasi. Toivon kuitenkin kaikkea hyvää sinulle ja toiselle koirallesi.
Aivan hirveän kokemuksen sinä ja koirasi olette saaneet kokea. Vaadi niin suuret korvaukset kuin suinkin on mahdollista saada ja älä missään nimessä jätä asiaa sikseen, vaan etene asiassa vointisi mukaan. Olen ehdottomasti puolellasi.
Koirallesi: Oli kivut sinulla suuret, suuremmat kuin aiheuttaja. Jouduit pois emäntäsi luonta ja jätit ikävän, vaan emäntäsi voi itseään lohduttaa, nyt sinun on hyvä olla, etkä kipuja kärsi enää ollenkaan.
Erittäin murheellista. Toivon sinulle voimia selvitä surusta. Toivon sinun saavan oikeutta, koirahyökkäyksen vastuusta on liian helppo Suomessa välttyä.
voi ei, mullekkin on tapahtunut noin, että olen itse täyden koirakahakan keskellä ja paljain käsin repinyt koiria irti toisistaan ja toinen omistaja ei tee yhtään mitään... Mutta, tässä sinun tapauksessasi saa mies maksaa ja kunnolla, eikä mikään raha sitä koiraa enää takaisin tuo.
otan osaa!!!!
tuollaisia asioita ei kenellekkään saisi sattua
tuohan on aivan kamalaa!!
rupesi jo itseäkin itkettämään kun luin tekstiäsi ja huomasin jotain tuttua siinä sillä minunkin koirani päälle hyökättiin ku olin menossa koira puistoon ja minulla oli mukanani noin 2kuukautinen koira vauva ja sinne oli tulossa muitakin silä oli jo ilta ja ihmiset tuovat koiriaan koira puistoon silloinkin siellä oli joku nuori paris kunta joilla oli 2koiraa ja toinen niistä oli bulmastiffi ja toinen bokseri
ne juoksevat suoraa koirani kimppuun ja omistajat senku löntystävät paikalle ja kun sanoin että koiranne tappaa koirani jos ette tee mitään ja ne nauroivat ja sanoivat että : tuo on varmaan ensimmäinen koirasi kun et erota tappelua leikistä ja minä muka en erota paskat!!1
minä koitan kiskoa koiria irtin omastani mutta ei kun saan oman koirani kiskottua irti ja laitettua autoon niin menen ja sanon pariskunnalle jotain mitä kukaan ei halua kuulla no oma korani ei sentään kuollut ja siitä minä olen onnellinen mutta koiraltani meni jalka poikki ja sen leikkauksen onnistumista epäilivät lääkäritkin
mutta pidin kiinni koirani hengestä ja niin se leikattiin huh vietin 6 elämäni tuskallisinta tuntia ja sain kuulla että koiran jalasta tuli parempi kuin uusi=) joten annan sinulle neuvvon josta kannattaa pitää kiinni:elä eläämääsi eteen päin ja pidä viimeisen koiran elämä niin kuin olisit pitänyt enkeli koirasikin elämän...! ja älä vain päästä sitä paskiaista pälkähästä anna sille todella kova rangaistus kun se humalaisen äijän vika se kuitenkin oli ei varsinaisesti sen koiran(siis bulmastiffin)!!!!! pyydä että eläinsuojelu yhdistys edes miettisi koiran pois ottamista tältä mieheltä!!!!! toivon sinulle ja koirallesi hyvää loppu elämää!!! no jos nämä sanat edes helpottaisivat:koirallasi on hyvä olla maan päällä hän voisi kokea tuon viellä toistekkin mutta jumalan huostassa ei koirallesi voi tapahtua mitään ja enkeli koirasi suojelee sinua ja vielä jäljellä olevaa koiraasi ja taivaan portilla on enkelikoirasi sinua vastassa ja siellä te vietätte onnelisen elämän jota kukaan ei voi lopettaa ei känninen mies ei kukaan!
Eläinsuojeluyhdistys ja eläinsuojeluvalvoja ei voi viedä koiraa pois.
Olet oikeassa, että vapaaehtoista eläinsuojelutyötä tekevillä henkilöillä ei ole viranomaisten valtuuksia. Heillä ei siis esimerkiksi ole oikeutta tehdä kotikäyntiä, eikä ottaa eläintä huostaan ilman sen omistajan suostumusta. Eläinsuojeluviranomaisia ovat kunnan- tai kaupungineläinlääkäri, terveystarkastaja ja poliisi.
Tämän vuoksi SEY:n eläinsuojeluvaltuutettu pyytää kotikäyntiä tms. tarkastusta varten "virka-apua" poliisilta. Poliisilla on lain suoma oikeus jopa huostaanottaa eläin eläinsuojelulain nojalla.
Tehokkain rangaistus mielestäni "Ukolle" olisi ko. tilanteessa tuntuvat taloudelliset korvausvaatimukset, koiran huostaanotto ja uudelleen sijoittaminen sekä oikeuden määräys joka kieltää lemmikkieläimen pidon määräajaksi.
Katsotaan kuinka ukon käy! ;-)
Todellla pahoillaan : (
surkeeta luettavaa ...
Voimia sinulle !
Mätäne helvetissä äijän retale.
Todella ikävä tapaus, otan osaa! Kyllä koiraa havitteleville tulisi olla tarkat psykologiset testit. Hienoa, että olet nostanut syytteen kyseistä omistajaa vastaan, toivottavasti oikeuden päätös saa hänet edes vähän miettimään tekosiaan.
Tähän keskusteluun osallistuneet ovat puhuneet suurista korvausvaateista, itse olen taipuvainen uskomaan, että ko. henkilö selviää pienillä sakoilla -valitettavasti Suomen laki ei pidä henkistä kärsimystä juuri minkään arvoisena, saati koiran henkeä. On silti erittäin tärkeää, että moinen moukka ei pääse tekosiaan karkuun noin vain.
Tähän loppuun kerron oman, seuraamuksiltaan sinun kokemukseesi verrattuna vähäpätöisen tarinani, joka tapahtui nyt joulun välipäivinä. Olimme koirani kanssa ulkona, koirani hihnassa, kun irti ollut novascotiannoutaja varoituksetta hyökkäsi koirani kimppuun. Omistaja ei tehnyt mitään, sain irrotella koirat itse toisistaan siinä enimmäkseen omaa koiraani satuttaen (nostin sitä hihnasta ylös eli lähes kuristin sen), sillä tuo agressiivinen koira pelotti hieman jopa minua (!). Tappelun ohi mentyä ihmettelin omistajalle, miksei hän millään eleellä näyttänyt koiralleen, että koiran käytös oli väärin saatika pyytänyt meiltä anteeksi. Omistaja tokaisi siihen pöyhkeästi minun koirani aloittaneen. Siis: sinä omistaja tätä et varmaankaa koskaan lue, mutta jos niin selitä minulle, miten kahdesta koirasta kiinni ollut aloittaa tappelun? Turha lienee edes kertoa, että koirani ei yhdeksän elinvuotensa aikana ole vielä koskaan aloittanut tappelua, agressiivisuus ei kuulu sen luonteeseen. Ja jos kuuluisi, en todellakaan jättäisi asiaa sikseen, vaan KOULUTTAISIN koiraani vaikka lopun ikää kunnes se oppisi tavoille.
Olinpa tuossa aikoinaan koirapuistossa oman uroskoirani kanssa, kun sinne tuli rouvashenkilö kolmen koiransa kanssa - 2 urosta ja yksi narttu. Ihmettelin kun hän ei päästänyt narttua irti...selitys oli että ei voi päästää kun nartulla on juoksuaika. Tämä selvisi tietenkin siinä vaiheessa kun oma urokseni oli jo haistelemassa narttua ja sen kaverina olleista uroksista toinen kävi sen kimppuun. Omistaja ei puuttunut asiaan mitenkään, mieheni repi koirat irti toisistaan ja lähdimme kotiin. Oma koiramme oli sen jälkeen aina varuillaan koirapuistoon mennessään.
No, tässähän ei fyysisiä vammoja tullut, mutta ärsyttää ettei koirapuistojen ohjeita noudateta, ainakin meillä päin sanotaan selvästi ettei juoksulla olevaa narttua sinne pidä tuoda.
Itsekin olen joskus huomauttanut asiasta, vaikka omaa koiraani tilanne ei häiritsekään (se kun tosiaan ei ole tappelunhaluinen ja vielä narttu). Nyppii koiranomistajat, joilla ei oma järki kulje yhtään. Aika tavallista on, että juoksuinen koira tuodaan puistoon silloin, kun siellä ei ole ketään. Hajut kuitenkin jäävät puistoon ja a vot kun paiklle sattuu kaksi urosta niitä haistelemaan. Miten se onkin niin vaikeaa ymmärtää, että juoksuinen koira vaikuttaa muidenkin koiriin!
No mieti pöljä sitä kuinka ristiin noi kusiviestit menevät jossakin lenkkipolulla jossa on ihan villit säännöt lähinnä koiranomistajien tyhmyyden takia!
Siellä on varsinainen Jurassic Park, mieti ihmisiä joilla ei ole omia koiria, jotka vain esim. sauvakävelevät ja joutuvat keskelle eläintarhaa. Lapsia, astmaattisia, taviksia joitten kimppuun joku peto on käynyt ja pelkäävät koiria.
Ei kiinnosta?
1. Pääsääntö on, että koirapuiston ulkopuolella koirat pidetään kiinni jolloin ne a) eivät voi tapella keskenään b) häiritä sauvakävelijöitä ym. lenkkipolulla vastaantulijoita sikäli mikäli ko. henkilöillä on kaikki kotona (sillehän ei voi mitään, jos jota kuta pelottaa hihnassa kävelevä kiltti fifi)
2. Astmaatikko ei voi saada kohtausta vain siksi, että koira kävelee ohi
Oletko menettänyt järkesi vai olíko tämä vitsi?
Olen erittäin surullinen sinun puolesta. Olen bullmastiffikasvattaja ja painostaan aina kuinka tärkeä se on että koira on hallinassa ja yhteiskuntakelponen. Ei ole sanoja lohduttaa sinulle...
Kaikki tapaukseen osalliset koirat tulisi lopettaa pikimmiten! Paskovat kaikkialle.
Olen järkyttynyt!