Toivoisin rakentavaa palautetta novellistani, jatkan sitä jos pyydetään jatkamaan. En halua mitään "tosi sucks nove syvältä!!!" palautetta, vaan ihan kunnollista. Kerro myös mikä novellissa oli niin paskaa, jos oli.
*****************************
- Mitä?!
- Hevostalli? Tännekö?
- Kuulitte aivan oikein. Sivukylälle ollaan parasta aikaa rakentamassa tallia, ja mikä parasta, meille on tulossa maan parasta ratsastusopetusta siskoltani, joka on palkattu tulevalle tallille ratsastuksen opettajaksi!
Kaverukset Arla, Sanna ja Paula ovat juuri kuulleet ihanan uutisen, eivätkä vieläkään malta uskoa sitä. Vihdoinkin heillä olisi jotain tekemistä tässä tuppukylässä! Tytöt ovat olleet koko ikänsä hevoshulluja, ja käyneet ratsastamassakin Paulan siskon, Piritan hevosella Ilonalla. Piritta on uuden tallin tuleva ratsastuksen omistaja, ja talliin muuttaa myös Ilona.
- Siis aivan mahtavaa! Arla henkäisi. - Vihdoinkin voidaan käydä tallilla vaikka joka päivä, ja saamme omat hoitohepat!
- Me olemme tietenkin tallin vakioasiakkaita sitten, kun se aloittaa toimintansa, Sanna sanoi. - Milloin talli on valmis? Onko sitä jo alettu tekemään?
- En tiedä, Piritta kertoi vain saaneensa työtä tallista, joka tehdään tänne.
- Eli sitä ei ole vielä edes aloitettu tekemään, Arla sanoi hieman pettyneenä.
- Kyllä tallia rakennetaan jo, Piritta sanoi että varmaan ihan kuukauden sisällä on valmis, Paula sanoi. - Hei! Mehän voisimme mennä katsomaan sitä paikkaa minne talli tehdään!
- Tosi hyvä idis, Sanna sanoi. - Mennäänkö heti koulun jälkeen? Minä en voi tänään lähteä, täytyy lähteä vielä ostamaan vaatteita äidin kanssa, hän jatkoi.
- No okei, eli huomenna mennään! Tytöt päättivät.
Sanna oli lähtenyt äitinsä kanssa shoppailemaan illalla. Toivottavasti nyt löytyisi jotkut hienot ja muodikkaat farkut, Sanna toivoi. Viimeksi hän oli löytänyt vain surkeita farkkuja, jotka olivat ihan tavisten housuja. Sanna pitää päällään vain uusinta muotia olevia housuja, tottakai.
Sanna oli juuri menossa kokeilemaan housuja, kun hän sattumalta kuuli jonkun tyttöporukan keskustelun. Hän jäi kuuntelemaan vaatehyllyn taakse, sillä hän kuuli sanoja "uusi", "talli, "hevonen".
- Joo ootteko te kuulleet siiät uudesta tallista joka tehdään tänne?
- No totta kai ollaan, ei me nyt olla mitään taviksii jotka kuulee kaiken viimeisenä!
- Siitä onkin pitkä aika kun käytiin viimeksi ratsastamassa. Pitäiskö mennä ratsiin sinne?
- Älä puhu potaskaa! Mitä jos Hene ja Niksu näkee meidät joidenkin kaakkien selässä? Nehän naurais meille pitkään! Kaakit on nössöjen harrastus, ei meidän, tiedoks vaan.
- No en mä tarkoittanutkaan et vakituisesti harrastas! Käytäisiin pari kertaa ja rääkättäis ne luukasat aivan henkihieveriin! Mä oon kuullu että sinne tulee joku surkee opettaja kans, joku nuori! Kuitenkin sellainen, jolle sanoo pari voimasanaa niin se rääkyy!
- Haha ha!
Sanna puhisi kiukusta. Vai että tuommoisia suunnitelmia tytöillä oli? Eivätpä he pääsisi suunnitelmaansa toteuttamaan, siitä Sanna pitää huolen.
*****************************
- Mitä?!
- Hevostalli? Tännekö?
- Kuulitte aivan oikein. Sivukylälle ollaan parasta aikaa rakentamassa tallia, ja mikä parasta, meille on tulossa maan parasta ratsastusopetusta siskoltani, joka on palkattu tulevalle tallille ratsastuksen opettajaksi!
Kaverukset Arla, Sanna ja Paula ovat juuri kuulleet ihanan uutisen, eivätkä vieläkään malta uskoa sitä. Vihdoinkin heillä olisi jotain tekemistä tässä tuppukylässä! Tytöt ovat olleet koko ikänsä hevoshulluja, ja käyneet ratsastamassakin Paulan siskon, Piritan hevosella Ilonalla. Piritta on uuden tallin tuleva ratsastuksen omistaja, ja talliin muuttaa myös Ilona.
- Siis aivan mahtavaa! Arla henkäisi. - Vihdoinkin voidaan käydä tallilla vaikka joka päivä, ja saamme omat hoitohepat!
- Me olemme tietenkin tallin vakioasiakkaita sitten, kun se aloittaa toimintansa, Sanna sanoi. - Milloin talli on valmis? Onko sitä jo alettu tekemään?
- En tiedä, Piritta kertoi vain saaneensa työtä tallista, joka tehdään tänne.
- Eli sitä ei ole vielä edes aloitettu tekemään, Arla sanoi hieman pettyneenä.
- Kyllä tallia rakennetaan jo, Piritta sanoi että varmaan ihan kuukauden sisällä on valmis, Paula sanoi. - Hei! Mehän voisimme mennä katsomaan sitä paikkaa minne talli tehdään!
- Tosi hyvä idis, Sanna sanoi. - Mennäänkö heti koulun jälkeen? Minä en voi tänään lähteä, täytyy lähteä vielä ostamaan vaatteita äidin kanssa, hän jatkoi.
- No okei, eli huomenna mennään! Tytöt päättivät.
Sanna oli lähtenyt äitinsä kanssa shoppailemaan illalla. Toivottavasti nyt löytyisi jotkut hienot ja muodikkaat farkut, Sanna toivoi. Viimeksi hän oli löytänyt vain surkeita farkkuja, jotka olivat ihan tavisten housuja. Sanna pitää päällään vain uusinta muotia olevia housuja, tottakai.
Sanna oli juuri menossa kokeilemaan housuja, kun hän sattumalta kuuli jonkun tyttöporukan keskustelun. Hän jäi kuuntelemaan vaatehyllyn taakse, sillä hän kuuli sanoja "uusi", "talli, "hevonen".
- Joo ootteko te kuulleet siiät uudesta tallista joka tehdään tänne?
- No totta kai ollaan, ei me nyt olla mitään taviksii jotka kuulee kaiken viimeisenä!
- Siitä onkin pitkä aika kun käytiin viimeksi ratsastamassa. Pitäiskö mennä ratsiin sinne?
- Älä puhu potaskaa! Mitä jos Hene ja Niksu näkee meidät joidenkin kaakkien selässä? Nehän naurais meille pitkään! Kaakit on nössöjen harrastus, ei meidän, tiedoks vaan.
- No en mä tarkoittanutkaan et vakituisesti harrastas! Käytäisiin pari kertaa ja rääkättäis ne luukasat aivan henkihieveriin! Mä oon kuullu että sinne tulee joku surkee opettaja kans, joku nuori! Kuitenkin sellainen, jolle sanoo pari voimasanaa niin se rääkyy!
- Haha ha!
Sanna puhisi kiukusta. Vai että tuommoisia suunnitelmia tytöillä oli? Eivätpä he pääsisi suunnitelmaansa toteuttamaan, siitä Sanna pitää huolen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
tyhmää sanoa, että ihan hyvä... Minä en ole mikään alan ammattilainen, enkä lahjakas kirjoittaja, mutta heppa mulla on ollu ja Nummelan ponitalli-kirjat on luettu moneen kertaan. Ne kirjat mulle tuli mieleen tästä alusta, mutta enhän tiedä miten tarina jatkuu... Jatka ihmeessä kirjoittelua!
Ei tämä paha ollut, etenkään, kun oletan, että kirjoittaja on kohtalaisen nuori.[Muistuttaa tyyliltään etäisesti omia tekeleitäni jostakin kahdentoistavuoden takaa] Juonen kehittelyä ja henkilöitä voisi hioa vielä, jos juttu joskus jatkuu.
Minä en voi sietää sanaa "taviksii" [tai mitään muutakaan taivutusmuotoa], mutta mikäs siinä, jos tarinan teinit sitä käyttävät.
Itse en myöskään koskaan lukenut, edes perinteisessä heppatyttöiässä, kuin yhden hevoskirjan - senkin vain siksi, että paras kaveri pakotti [ joskus ensimmäisellä luokalla ], joten en sitten tiedä, mitä näissä tällaisissa kuuluisi ollakaan.
Tämä ei siis ole moite.
~Rêveuse
Arla pyöriskeli sängyssään. Ajatella, hevostalli! Vihdoin löytyisi jokin kunnon harrastus, jota jaksaa harrastaa kauan. Arla on aina unelmoinut ratsastuksesta, ja nyt sitä voisi vihdoin harrastaa. Arla unelmoi upeasta laukasta kukkaniityllä, kauniin kimon arabin selässä, harja hulmuten vauhdissa.. Se vasta olisi jotain!
Aamulla, Arla oli herännyt jo kauan ennen herätyskellon soimista. Hän ei kestänyt enään sitä jännitystä, että aloittaisi tänään yläasteen, mutta mikä parasta, näkisi tulevan tallin paikan, ja mahdollisesti myös tulevan tallin hevosia. Arla oli harjaamassa hiuksiaan, kun äiti koputti ovelle.
- Haluaisitko Arla hieman laittaa ripsiväriä? äiti ehdotti.
- Miksi ihmeessä?
- No jos haluaisit hieman laittautua yläasteelle. Yläasteellahan ei olla enään mitään lapsia, äiti sanoi.
Arla ihmetteli äitinsä käytöstä. Ennen äiti oli inhonnut nuorten tyttöjen meikkaamista, mutta nyt hän tarjosi ripsiväriä. Noh, kertahan se on ensimmäinen kokeilla miltä tuntuu olla meikit päässä.
- Äiti, missä mun housut on? Paula huusi äidilleen.
- No mistä minä tiedän, itsepä olet housusi hukannut, äiti sanoi vetäen samalla tupakasta.
- Sinähän täällä mun huoneessa olet käynyt penkomassa, palauttaisit mun tavarat paikoilleen! Paula huusi, mutta huomasi, että äidillähän ne hänen hakemat housut olivat.
- Mun housut! Anna ne heti takaisin!
- Ai, näitäkö sinä hait? äiti naureskeli. - Päätin hieman lainata. Niin nätit ovat.
- Äiti, sinä olet liian vanha käyttämään mun ikäisten vaatteita! Paula otti housunsa ja haistoi niitä. - No niin, hyvä, nyt mun housut haisee tupakalta. Kiitos!
Paula käveli huoneeseensa. Se oli aina tämmöistä. Milloin hän oli saanut pitää vaatteensa ominaan? Aina äiti hakee hänen vaatteitaan ja sotkii ne tupakkaan ja viinaan.
Paulan vanhemmat olivat eronneet parisen vuotta sitten. Heti eron jälkeen äiti oli alkanut käymään klubeilla ja sekoilemaan. Äiti oli saanut lähtöpassit työpaikastaan myöhästelyiden takia, eikä ollut viitsinyt hakea uutta työpaikkaa. Vuoden ajan hän oli saanut elää äitinsä kanssa köyhinä käyttäen yhteisiä vaatteita. Piritta oli muuttanut lähes heti eron jälkeen omiin oloihinsa keskustaan. Paula oli usein Piritan luona, mutta Piritalla oli opiskelunsa, ja varsinkin nyt, kun talli tulee, Piritta ei jouda katsomaan yhden pikkutytön perään.
- Paula, mä katoin sulle mun vanhoja meikkejä, saat laittaa niitä kouluun jos haluat, äiti huikkasi ovelta ja heitti sängylle meikkipussukan. Paula katsoi sen sisälle. Lähes kulunut tummanpunainen huulipuna, tummanruskea luomiväri, sekin lähes loppu ja musta rajauskynä. Ei kiitos, Paula ajatteli. Hän puki päälleen haisevat housut ja uuden paitansa, jota äiti ei ollut ehtinyt sotkea, ja lähti Sannalle.
Ei persoonallisuutta, aina samoja aiheita ja tarinoita kirjoittavat pienet hevoshullut.
Kielellinen ilmaisu 0, tosin miettien faktaa et kirjoittaja taitaa olla 10-vuotias niin sen tajuaa...
Ei kannata jatkaa.
Sinun harmiksesi en ole 10-vuotias.
10-vuotiaalta moisen tekstin olisi vielä ymmärtänyt.
Minusta tekstisi oli ihan mukavaa luettavaa ja heppaihmisenä lukisin siitä mieluusti jatkoakin, jos sinulla sitä on.
Rakennat kivasti henkilöhahmoja ja kerronta on sujuvaa.
En ole mikään ammattiarvioitsija, mutta näin maallikkona ja heppaihmisen näkövinkkelistä tekstisi vaikuttaa oikein kiinnostavalta.
Jatka ihmeessä kirjoittamista!
En mä taida jatkaa tätä enään, oon saanu sen koneelle valmiiks mut en jaksais käydä täällä jatkamas.. Älkää todellakaan ajatelko että tuo yks olis jotenki jotai tehny, en todellakaan sen takia lopeta!