Suuri Opettaja sanoi aikanaan:
"Ellette käänny ja tule lapsen kaltaiseksi, ette pääse taivasten valtakuntaa."
Katselin juuri tv;stä ohjelmaa: "Lapse laulavat lapsille" ja se on aina yhtä mieluisaa kuultavaa vuodesta toiseen.
Se välittömyys, aitous ja esittämisen, laulamisen ilo välittyi katsojalle Bolognasta koti-Suomeen. Katsomossa olevat lapsetkin elivät selvästi mukana.
Saisimmepa tähän keskusteluun samaa aitoutta kertoa, kuunnella ja välittää toistemme puheenvuoroista.
Tätä lapsen lapsellista iloa kaipaan.
"Ellette käänny ja tule lapsen kaltaiseksi, ette pääse taivasten valtakuntaa."
Katselin juuri tv;stä ohjelmaa: "Lapse laulavat lapsille" ja se on aina yhtä mieluisaa kuultavaa vuodesta toiseen.
Se välittömyys, aitous ja esittämisen, laulamisen ilo välittyi katsojalle Bolognasta koti-Suomeen. Katsomossa olevat lapsetkin elivät selvästi mukana.
Saisimmepa tähän keskusteluun samaa aitoutta kertoa, kuunnella ja välittää toistemme puheenvuoroista.
Tätä lapsen lapsellista iloa kaipaan.
Vastaukset 9
Vanhimmat
kyllä nyt taas hajupoika aloitti mitä mahtavimman otsikoin,kunhan jatkuis tästä aiheesta,ettei joku taas vie tätä jonnekkin rönsyilemään.
Tämä on hyvä aihe ja pysyköön nyt häiriköt omassa lestissään.
Luin tuossa tuota Uskon kirjoitusta ja kyllä oli siihen asiallisestikkin vastattu,mutta onko siinäkin lapsellisuudesta kysymys jos joku epäilee niin häiriköt heti innostuu,aivan kuin lapsi keksii uuden sanan,niin aikuiset ihastelevat sitä.Mikä sinänsä on hyvä asia,jos se ei ole tuhma sana.Lapsen mielisyys on sellainen että aikuistenkin pitäisi osata vielä leikkiä.
Olisi paljon terveellisempää antaa lapsille oikea kasvatus,eikä vaatia heiltä aikuisuutta.
Usein mietin,miten lyhyeksi nykyään lapsiemme lapsuus jääkään!Surullista,että sekin on riistetty pois.Meilläkin koulut alkaa 5vuotiaana,vanhin lapsemme oli vielä 4v kun piti lähteä koulutielle.Palakurkussa saattelin hänet joka-aamu.
Yksi asia lämmitti,ettei minun koskaan tarvinut raahata puoliunisia lapsiani päivähoitoihin,olin aina kotona lasteni ulottuvilla!
Yhteiskunta ottaa lapsistamme ison haukkauksen jo kätkyestä lähtien.Muistaa omat ihanat lapsuuspäivänsä..koulut alko 7vanhana vasta.sai huoletta nauttia ja ilakoida oikean lapsuusaikansa!Äiti oli aina lähellä myös pullantuoksuisena(sentakia kait halusin itsekki kotona olla:-)
Nykylapset on tressattuja jo kapalosta lähtien-surullista mutta totta!
lapsuuskin muuttuu.
Olen itse kahden pojan ja yhden tytön äiti. Tytär on nuorin, ja hänen kohdallaan olen sydän kippurassa kärsinyt lapsuuden lyhyyttä, niin varhain tuli napapaidat ja seksikäs pukeutuminen kuvaan mukaan. Äiti muuttui ymmärtämättömäksi kalkkikseksi.
Onneksi on veljet olleet äidin kasvatuksen tukena ja pahimmat karikot on selvitetty.
Mistä sais takaisin ihanan pitkän huolettoman lapsuuden?
Älä, Maija hyvä, huolehdi siitä. Me tulemme lapseksi jälleen kuten kerroin tuossa enkeleistä, kun sattui silmään eräs luettelo. Siitäkin hyvä joskus keskustella mikäli on kiinnostusta.
Heräsi mielenkiinto "Ilmestyskirja-Elokuvan " jälkeen.
Tämä tuli myös tuossa uudenvuodentervehdyskirjoituksessakin kun olemme syksyssä ekämänkierrossa, mutta saamme suunnata katseemme uuteen kevääseen, jonka voi symboolisesti olla kevättä kasvun ja lapsuuden aikaa.
kyllä kaikenikäisenä "lapsi" sisällämme.
On vaan tilanteita joissa tietoisesti pyrimme tukahduttamaan tämän lapsen ja annamme ison egomme vallata mielemme.
Koen usein lapsenkaltaista riemua, kun työssäni opin uusia asioita.
Kesällä järjestimme sukelluskilpailun ksäpaikassamme, kun perämoottoria korjatessa putosi pihdit veteen.
Mikä riemu pojanpojalla oli kun mummu sukelsi pihdit merestä, kisa jatkui, pihdit lensi uudestaan ja uudestaan mereen, olimme kaikki samoja lapsia.
Omat vanhempani ovat erittäin iäkkäitä, sairaudet on runnelleet ja heikentäneet heidät fyysisesti, mutta mieleltään he ovat niin kuin aina, seuraavat aikaa ja välillä silmiin syttyy veikeä välke ja lapsenmieli saa vallan.
Olen itsekin kokenut tuon leikkimielisyyden olevan innostava ja lapsi oppii parhaiten uusia asioita ja omaksuu ne leikkien.
Suuren osan elämästäni toimin eri ikäisten lasten ja nuorten parissa, mutta myös kultaisen iän kerholaisten kanssa.
Monesti hämmästelen, että vireimmät vanhukset viihtyvät usein lasten kanssa leikkimässä ja lapset haluava heitä mukaan omiin leikkeihinsä mukaan. Vanhan voimat vain tahtovat olla rajalliset, mutta -
lapset ymmärtävät tämän.
Ilo ja nautinto on suuri onni.
että laposet pitää meitä vanhoja vertaisinaan, ainakin minä sen huomannut , minun pikkuisista lapsenlapsistani varsinkin tää vanhempi joka on kaksi vuotta ja kohta 4 kk vanha.
Hänen kanssaan konttaan pitkin lattioita, ja piilosilla ollaan ja välillä istutaan ja luetaan , sekä muumeja katsotaan minä 66 v, vanha isoäiti, eikä lapsi edes huomaa että olen vanha.
Tosin nuorempikin vaatii osansa, konttaa mukana ja perässä, häntä pitää nyt taluttaa mahottomasti , kun on innoissaan, että kohta lähtee kävelemään, hän täyttää pian 10 kk, on siinä isoäidin selkä pikkuisen luijilla, mutta "aikansa kutakin sanoi pässi kun päätä leikattiin". Lapset niin pienen aikaa pikkuisia.
Kirjoitat olevasi vanha, eheiiii.
66 vuotias on vasta parhaillaan aloittanut uuden jakson elämässään. Konttaile Sinä siellä lattialla vain, jäsenesi pysyvät virkeinä. Toista se on minun, joka olen elänyt jo monta elämän jaksoa niin että ei enää uusia taida olla olemassakaan.
Onneksi lastenlapseni ovat jo sen verran suuria ettei tarvitse alkaa konttailemaan.
Lasten ja nuorten kanssa olen hyörinyt pienen ikäni.
Lapset ovat merkillisiä vanhempia ihmisiä kohtaankin. He vaistoavat milloin aikuinen on aidosti mukana ja milloin taas teeskentelee.
He eivät useinkaan sorru "namusetien"houkutteluihin eivätkä pidä "ilkeistä noita-akoista".
On todella lysti olla lasten kanssa. En kokenut koskaan olevani "työssä" vaikka ympärillä saattoi hyöriä satakunta nuorta yhtaikaa - en väsynyt, en uupunut.
Taisi syy olla, että minä vain nautin -
kenties hekin nauttivat.
Tämä keskustelukin varsinkin loppiaisen myräkän jälkeen oli todella nautittavaa - kiitos siitä Sinulle ja toisille !