"UUDET LAPSET" OVAT TÄÄLLÄ
Oletko viimevuosina tavannut lapsia, jotka tietävät, keitä he ovat henkiseltä alkuperältään ja mitä he tekevät täällä maailmassa; lapsia, jotka jo varhain tuntevat itsensä tasaveroisiksi aikuisten kanssa eivätkä sopeudu vanhoihin kasvatusmenetelmiin. Tai lapsia, joilla on vaikeuksia keskittyä rutiininomaisiin asioihin ja joilla voi olla sosiaalisia vaikeuksia vaikkapa koulussa niin, että heitä ehkä pidetään yliaktiivisina tai tarkkaavaisuushäiriöisinä. Jos näin on, niin olet ehkä tavannut jonkun monista nk. "uusista lapsista" tai indigolapsista tai valon lapsista, millä nimellä heitä sitten kutsutaankaan.
Amerikkalaiset terapeutit ja luennoitsijat Lee Carrol ja Jan Tober kirjoittavat kirjassaan Indigolapset, uudet lapset ovat täällä, näistä uusista lapsista muun muassa, että heillä on uudenlaisia psyykkisiä kykyjä, joita ei yleensä ole dokumentoitu aikaisemmin. He voivat olla hyvin älykkäitä ja aikuiset heidän ympärillään saattavat pitää heitä ongelmallisina, koska heidän ajattelunsa ei rajoitu nykyään vallalla oleviin ajatusmalleihin ja ajatustapoihin. Carrolin ja Toberin sanoin: nämä lapset edustavat tietoisuuden evoluution uutta askelta, jota ihmiskunta parhaillaan on astumassa. Kirjassaan Carrol ja Tober ovat muun muassa luetteloineet joukon ominaisuuksia, joita he tutkimustensa ja kokemustensa nojalla pitävät yleisinä indigolasten käyttäytymispiirteinä:
1 Nämä lapset tulevat maailmaan ikään kuin kuninkaallisina (ja käyttäytyvät usein sen mukaisesti).
2 Heistä tuntuu, että he "ovat täällä ansiosta" ja ovat hämmästyneitä, kun muut eivät tunne samoin.
3 He kertovat usein vanhemmilleen "keitä he ovat".
4 Heillä on vaikeuksia ehdottomina annettujen käskyjen suhteen (määrääminen ilman selitystä tai vaihtoehtoa).
5 He eivät yksinkertaisesti halua tehdä joitakin asioita, esimerkiksi jonottaminen on heille vaikeaa.
6 He turhaantuvat rituaalinomaisiin systeemeihin, jotka eivät vaadi luovaa ajattelua.
7 He keksivät usein parempia toimintatapoja niin kotona kuin koulussa, mikä saa heidät vaikuttamaan "järjestelmän murtajilta" (järjestelmään sopeutumattomilta).
8 He vaikuttavat epäsosiaalisilta, elleivät he ole relevantissa seurassa. Ellei heidän ympärillään ole muita vastaavaa tietoisuutta omaavia, he kääntyvät usein sisäänpäin ja heistä tuntuu, että muut eivät ymmärrä heitä. Koulu on heille usein tavattoman vaikeaa sosiaalisesti.
9 He eivät suostu "syyllisyys-kuriin" ("Odota, kunnes isäsi tulee kotiin ja näkee, mitä olet tehnyt".)
10 He eivät ujostele ilmoittaa, mitä tarvitsevat.
Miksi nimitys "indigo"?
Indigolapsi nimitys juontaa juurensa selvänäköisen terapeutin Nancy Ann Tappen 1982 julkaisemaan kirjaan nimeltä Understanding Your Life Through Colour. Siinä Nancy Ann on luokitellut tietynlaiset ihmisten käyttäytymismuodot väriryhmiin ja luonut intuitiivisesti järjestelmän, joka valaisee asiaa. Yksi hänen käyttämistään väriryhmistä on indigo. Nancy Ann alkoi havaita näitä indigon värisiä auroja lapsilla 1980-luvun alussa. Hän kuvaa tätä indigoa väriä elämänväriksi, joka kuvaa, mikä näiden ihmisten tehtävä on maapallolla. Hänen käsityksensä mukaan 90% alle 10-vuotiaista lapsista on indigoja. Nancy Ann tyypittelee erilaiset "indigotyypit" humanisteihin, käsitteellisiin eli konseptualisteihin, taiteilijoihin ja nk. välimuoto indigoihin. Indigohumanistit ovat tottuneita työskentelemään ihmisjoukkojen kanssa. Indigokonseptualistit suuntautuvat enemmän projekteihin kuin ihmisiin. Indigotaiteilijat ovat herkkiä ja usein pienempiä kooltaan ja suuntautuvat siis taiteeseen. Välimuoto indigot tuovat uusia filosofioita ja uusia uskontoja maailmaan.
Uusia lapsia ja uusia laatuja
Veronica Witikka työskentelee Helsingin Rudolf Steiner-koulun esiluokan opettajana. Hän on tehnyt tätä työtä vuodesta 1979. Veronicalla on ollut "eturivin paikka" kohdata ja seurata läheltä näitä 1980- ja 1990-luvulla syntyneitä lapsia sekä esikoululaisten että omien lastensa kautta. Mitä sinä, Veronica, haluaisit sanoa tästä "indigolapsiasiasta"? Mitä kokemuksia ja näkemyksiä sinulla on indigolapsista? Ensinnäkin sen, että aihe on laaja. Käyttäisin itse näistä lapsista puhuessani mieluummin nimitystä "uudet lapset" kuin "indigo-lapset". Minusta tämä "indigo-laatu" on yksi nykyajan "uusien lasten" laaduista. Omien havaintojeni perusteella sanoisin, että maailmaan on viimevuosina syntynyt - ja vaikuttaa nykyisinkin syntyvän - useammanlaisilla uusilla kyvyillä varustettuja lapsia. He tuovat uudella kokonaisvaltaisella tavalla ja vahvuudella ilmi näitä ominaislaatujaan, joita voivat olla esimerkiksi älyllis-ajattelullinen laatu tai tahtolaatu tai universaalin rakkauden "enkelilaatu". Yksi "uusien lasten" laatu on myös hyvin tavallisen oloiset lapset, jotka usein kertovat yhteydestään omaan henkiseen johdatukseensa. He ovat myös selvänäköisiä niin, että he näkevät mitä ajattelen tai tunnen ja usein puhuvat julki sen, mitä olin aikeissa sanoa. Ja tämähän ei sinällään ole lasten kanssa mikään uusi juttu, mutta tämä uusi selkeys, varmuus ja itsestäänselvyys näissä asioissa, se on uutta.
Elämää uusien lapsien kanssa
Käytännön esimerkin näistä uusista laaduista saa vaikkapa kokemuksistani 90-luvun alkupuolella, jolloin olin juuri palannut töihin hoitovapaalta. Aloittaessani työt oli parina ensimmäisenä vuonna uusissa luokissani muutamia lapsia, jotka olivat tuoneet maailmaan valtavaa tahdon energiaa. Se oli ikään kuin mahtavaa hallitsematonta sisäistä voimaa, jonka suhteen nämä lapset olivat aivan neuvottomia. Tämä voima purkautui heistä täysin hallitsemattomasti. Nämä lapset vaikuttivat itsekin olevan ymmällään asiasta ja kärsivän siitä. Nämä pari vuotta olivat minulle kuin pieni johdanto tulevaan. Niiden jälkeisenä vuonna minulla nimittäin sitten oli koko luokka, aivan muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta, täynnä näitä tahtolapsia. Ja se vuosi oli enemmän kuin mieleenpainuva. Se oli yhtä lasten tahtojen välistä taistelua ja myllerrystä. Ja tuon voimain koetusten keskellä istui täysin rauhassa muutama täysin toisenlaatuinen lapsi: he säteilivät omasta olemuksestaan harmoniaa ja rauhaa kaiken tapahtuvan ylle. He olivat tuossa rauhan tilassaan ja rakkaudessaan niin vahvoja, etteivät muiden lasten tahdon purkaukset juurikaan vaikuttaneet heihin. Nykyisin kutsunkin tällaisia lapsia "enkelilapsiksi". He ilmentävät olemuksessaan kokonaisvaltaisesti rakkautta ja harmoniaa. Sellaista rakkautta, joka tuntuu kattavan kaiken maan päällä, eikä se rajoitu edes maan piiriin; jotain, mitä voisi kuvata vaikkapa universaaliksi rakkaudeksi. Tiedän myös, että tuolloin ainakin yksi noista enkelilapsista oli jo ennen esiasteelle tuloa ilmoittanut vanhemmilleen hyvin selvästi: Minä haluan mennä steiner-esikouluun (juuri tälle esiluokalle, missä nämä lapsiparat taistelivat valtavan energiansa kanssa). Minulle itselleni tuo vuosi näiden tahtolasten kanssa oli niin raskas, että olin jo jättämässä työni. Tuntui, etten jaksa enkä osaa näiden lasten kanssa. Minulle tuli kuitenkin tarve muuttaa tuota suunnitelmaani ja niinpä kuitenkin aloitin uuden luokan kanssa syksyllä. Ja sitten sain koko luokan näitä enkelilapsia: lapsia, jotka näkivät enkeleitä, piirsivät enkeleitä, leikkivät olevansa enkeleitä ja olivat itsekin kuin enkeleitä! Sekin oli aivan unohtumaton vuosi! Nämä enkelilapset ovat puhdasta rakkautta, jota he säteilevät ympäristöönsä. Heidän tehtävänsä selvästi on opettaa, mitä puhdas universaali rakkaus on.
Tasapainoisen kasvun haaste
Yksi seikka, minkä haluaisin erityisesti ottaa esille nimenomaan näihin indigolapsiin liittyen - hehän ovat usein näitä teknologiaan suuntautuneita lapsia - on heidän tunne-elämänsä vaalimisen tärkeys. Omassa työssäni olen huomannut, että näillä lapsilla juuri tunne-elämä kaipaa ravintoa. Nämä lapset ovat usein hyperaktiivisia ja heidän on jatkuvasti saatava tehdä jotakin, saatava purkaa energiansa johonkin. Vanhemmat turvaavat helposti teknisiin "apuvälineisiin", kuten televisioon, videoihin, tietokone- ja konsolipeleihin, koska nämä saavat lapsen hetkeksi asettumaan aloilleen. Vaikka nämä lapset vaikuttavat rauhoittuvan tietokoneiden ja uuden teknologian parissa puuhatessaan - hehän usein rakastavat tätä - niin saavuttaakseen sisäisen tasapainon he tarvitsevat jotain vallan muuta. Tietokonepelit eivät ravitse heidän tunne-elämäänsä. Nämä lapset (kuten kaikki muutkin) tarvitsevat tunteen, mielen ja tahdon tasapainoa ja tämä on haastavampaa. Tietokoneen käytön lapset omaksuvat isompina kuin itsestään, koska ovat syntyneet tekniikan aikakauteen. Sekään ei siis mielestäni riitä perusteluksi, että lapset näin jo varhain oppisivat käyttämään konetta, jota kuitenkin aikuisena tarvitsevat. Näiden uusien lasten kanssa syntyneet tragediat ovat minusta yleensä seurausta siitä, ettei olla vaalittu heidän tunne-elämänsä kehittymistä.. On mieli ja on toiminta ja näiden "välissä", missä pitäisi olla elävä tasapainoinen tunnemaailma, on tyhjiö. Onkin ikään kuin liian helppo ratkaisu istuttaa tällaiset lapset tietokonepelin tai videoiden ääreen, ja unohtaa heidät siihen. Kokemukseni ja ymmärtämykseni mukaan myös näiden lapsien sisäinen tasapaino ja hyvinvointi löytyy vasta kun heidän ajattelullinen ja älyllinen olemuksensa on tasapainossa heidän tuntevan ja tahtoon liittyvien olemuspuolten kanssa. Minusta todellinen kasvatuksellinen haaste onkin näiden hyvin älyllisten lasten kanssa oikeastaan se, kuinka erityisesti ennen kouluikää tukea heidän tahtonsa kehitystä antamalla heille oikeaa, konkreettista tekemistä (joka myös muovaa heidän ajattelukykyään). Esimerkiksi sana ’käsittäminen’ kuvaa, kuinka käsin tekemällä opimme todella käsittämään ympäröivää todellisuuttamme. Lisäksi tähdentäisin sitä, että käsillä tekeminen muovaa lapsen persoonallisuutta. Muovautuminen on kovin yksipuolista, jos tekeminen on vain tietokonepäätteen nappuloiden painelu ja hiiren liikuttaminen. Nämä lapset ovat usein onnellisia, jos saavat osallistua aikuisten arkiaskareisiin sekä tehdä käsillään jotakin luovaa.
Mistä tasapainoa tunteisiin?
Toinen tärkeä asia on se, kuinka ravita heidän tunnemaailmaansa ja auttaa sitä kehittymään terveeksi ja tasapainoiseksi. Kun lapsen mielikuvituksen elävää, rikasta käyttöä ja mielikuvitusleikkejä on tuettu, kun hänelle on kerrottu paljon satuja ja kertomuksia, hänellä on aikuisiällä elävä, luova ja ja joustava ajattelukyky. Näiden lasten voi olla hankala päästä satujen maailmaan ja mielikuvitusleikkeihin. Tämän olen huomannut hyvin haasteelliseksi ja vastaavasti tässä onnistuessani olen saanut kokea näissä lapsissa mitä suurinta iloa ja kiitollisuutta. Sadut, erityisesti kansansadut, sisältävät syvää viisautta. Niihin eläytymällä lapsi oppii mm. myötätuntoa ja ymmärtää, miten hyvä ja paha käyvät alituista taistelua. Hän tuntee suurta helpotusta, kun paha saa palkkansa. Se vastaa ja vahvistaa hänen synnynnäistä oikeudentajuaan. Tietokone- ja muiden pelien ja ohjelmien väkivaltaisuus ohjaa lapsen tunne-elämää ja sen ulkoista ilmentymistä agressiiviseen suuntaan.
Steinerpedagogiikkaa uusille lapsille?
Näitä (tunne-elämän ravitsemisen ja käsillä tekemisen) asioita ei Indigolapset-kirjassa ole oikeastaan juurikaan käsitelty. Kirjassa kyllä mainitaan vaihtoehtoisina kouluina indigolapsille esimerkiksi steinerkoulut, mutta ei sitä, miksi. Minusta yksi steinerpedagogiikan tärkeimmistä anneista tässä yhteydessä ovat juuri sadut ja tarinat, joilla lapsi voidaan kohdata hänen tunne-elämässään ja jotka antavat ravintoa tälle olemuspuolelle ja näin tasapainottavat lapsen koko olemusta. Sekä se, että steinerkoulussa oppiminen on kokonaisvaltaista; käsillä tekeminen on koko ajan vahvasti mukana. Mutta toisaalta steinerkoulujen luokat ovat paljon isommat kuin peruskouluissa, joka tekee tilanteen vaikeaksi sekä näille eritystä huomiota vaativille lapsille että opettajalle. Indigolapsi voi paremmin pienessä luokassa, jossa hän voi saada enemmän huomiota opettajaltaan, ja jossa ei ole niin paljon ulkoisia ärsykkeitä kuin isossa luokassa.
Rakastavaa rajojen asettamista
Nämä "uudet lapset" ovat herkkiä, erittäin herkkiä. Heidän minuuteensa puuttuminen jotenkin aliarvioivalla tai vähättelevällä tavalla on suurin virhe, mitä heille voi tehdä. Minusta tuntuu, että pahimmat haavat näille lapsille aiheutetaan, kun heihin suhtaudutaan: ethän sinä voi tietää tätä koska olet vielä lapsi. He kun kohtaavat usein aikuisenkin ihan samanvertaisena omalta puoleltaan. Ja kuitenkin, vaikka he tuntevat itsensä tasavertaisiksi aikuisten kanssa ja vaikka heidän tietoisuuden tasonsa on huomattava, niin he kuitenkin ovat lapsia, ennen kaikkea lapsia ja he tarvitsevat myös esimerkiksi rajojen asettamista. Rajat ovat heille tärkeät, esimerkiksi se ehdoton raja, että toista ei saa vahingoittaa. Omat törmäilyt sen sijaan minusta on syytä sallia niin, ettei tule liikaa varjelua, nämä kuitenkin opettavat lasta. Rajojen asettamisen tapa on erittäin tärkeä, niin ettei lasta loukata tai vähätellä tässäkään. Ei jyräämällä eikä alistamalla. Tällainen lapsi on myös kiitollinen rajojen asettamisesta kunhan se tapahtuu oikealla, kunnioittavalla tavalla.
Maailmalla tapahtuu
Veronica, olit viime kesänä Saksassa mukana Drunvalo Melchizedekin work-shopissa, "Kuinka tietoisuus muuttuu", jossa hän käsitteli myös tätä indigo-lapsi asiaa. Drunvalo Melchizedekhän on maailmalla tunnettu henkisen elämänalueen tuntija ja "monialavaikuttaja". Mitä Drunvalon kertoi asiasta? Drunvalo puhui yhden päivän ajan näistä uusista lapsista. Hän kertoi asioista, joita maailmalla on havaittu tältä alueelta ja joita on havahduttu tutkimaan laajemminkin. Hän kertoi esimerkiksi Kiinassa löytyneistä lapsista, joilla on nykyajalle täysin poikkeuksellisia kykyjä. Drunvalo kutsuu heitä "The Super Physics at China". He eivät ole varsinaisesti näitä indigolapsia, mutta kuulunevat laajemmassa kuvassa samaan yhteyteen. Osa näistä lapsista on täysin selvänäköisiä siten, että he kykenevät lukemaan yhtälailla toisten ihmisten ajatukset kuin esimerkiksi heille tuntemattomista kirjoista kokeeksi poimitut tekstisivut ilman, että he niitä silmillään fyysisesti näkevät. He pystyvät myös "lukemaan" eri kehon-osillaan, esimerkiksi sormillaan tai jaloillaan, siis ei vain silmillään. Joillakin näistä lapsista on myös voimakkaita kykyjä vaikuttaa elävään luontoon, esimerkiksi kasveihin.Kiinassa tämä ilmiö nostatti ensin ison huolen: mitä tämä on, lapsia, joilla on mielettömät psyykkiset kyvyt. Ensin ilmestyi muutama tällainen lapsi ja pian alkoi esille tulla yhä useampia ja useampia. Asia koetettiin painaa villasella pitkään. Lopulta sitä ei enää voitu pitää pinnan alla vaan se tuli julkiseksi. Ja näin "löydettiin" nämä lapset, jotka tutkimusolosuhteissakin pystyivät näkemään, kuulemaan, tietämään kaiken sekä ympärillään että myös kaukana fyysisestä kehostaan. Näitä lapsia vaikuttaa inkarnoituneen juuri Kiinaan.
Kunnioitusta ja kotiaskareita
Veronica, olisiko vielä jotakin, mitä näin lopuksi tahtoisit sanoa tästä "uudet lapset" -asiasta? Vaikkapa, että haasteena on näiden uusien lasten ohjaaminen ja heidän energiansa kanavointi siten, että se voi suuntautua rakentavasti ympäristöön. Avuksi tarvittavat asiat ovat lopulta hyvin yksinkertaisia. Lapsille ei yleensä tarvitse keksiä erityisiä ihmeellisiä asioita tehtäväksi. Heidät kannattaa ottaa mukaan ihan tavallisiin kotiaskareisiin esimerkiksi siivoamiseen, ruuanlaittoon tai leipomiseen ja arvostaa sitä, minkä lapsi jo osaa, tai mitä hän opettelee. Ja että lasta kunnioitetaan tasavertaisena ja yhtä arvokkaana olentona kuin ketä tahansa meistä, kuitenkaan antamatta hänelle vanhemman vastuuta, se kuuluu aina vanhemmalle
R.K
Oletko viimevuosina tavannut lapsia, jotka tietävät, keitä he ovat henkiseltä alkuperältään ja mitä he tekevät täällä maailmassa; lapsia, jotka jo varhain tuntevat itsensä tasaveroisiksi aikuisten kanssa eivätkä sopeudu vanhoihin kasvatusmenetelmiin. Tai lapsia, joilla on vaikeuksia keskittyä rutiininomaisiin asioihin ja joilla voi olla sosiaalisia vaikeuksia vaikkapa koulussa niin, että heitä ehkä pidetään yliaktiivisina tai tarkkaavaisuushäiriöisinä. Jos näin on, niin olet ehkä tavannut jonkun monista nk. "uusista lapsista" tai indigolapsista tai valon lapsista, millä nimellä heitä sitten kutsutaankaan.
Amerikkalaiset terapeutit ja luennoitsijat Lee Carrol ja Jan Tober kirjoittavat kirjassaan Indigolapset, uudet lapset ovat täällä, näistä uusista lapsista muun muassa, että heillä on uudenlaisia psyykkisiä kykyjä, joita ei yleensä ole dokumentoitu aikaisemmin. He voivat olla hyvin älykkäitä ja aikuiset heidän ympärillään saattavat pitää heitä ongelmallisina, koska heidän ajattelunsa ei rajoitu nykyään vallalla oleviin ajatusmalleihin ja ajatustapoihin. Carrolin ja Toberin sanoin: nämä lapset edustavat tietoisuuden evoluution uutta askelta, jota ihmiskunta parhaillaan on astumassa. Kirjassaan Carrol ja Tober ovat muun muassa luetteloineet joukon ominaisuuksia, joita he tutkimustensa ja kokemustensa nojalla pitävät yleisinä indigolasten käyttäytymispiirteinä:
1 Nämä lapset tulevat maailmaan ikään kuin kuninkaallisina (ja käyttäytyvät usein sen mukaisesti).
2 Heistä tuntuu, että he "ovat täällä ansiosta" ja ovat hämmästyneitä, kun muut eivät tunne samoin.
3 He kertovat usein vanhemmilleen "keitä he ovat".
4 Heillä on vaikeuksia ehdottomina annettujen käskyjen suhteen (määrääminen ilman selitystä tai vaihtoehtoa).
5 He eivät yksinkertaisesti halua tehdä joitakin asioita, esimerkiksi jonottaminen on heille vaikeaa.
6 He turhaantuvat rituaalinomaisiin systeemeihin, jotka eivät vaadi luovaa ajattelua.
7 He keksivät usein parempia toimintatapoja niin kotona kuin koulussa, mikä saa heidät vaikuttamaan "järjestelmän murtajilta" (järjestelmään sopeutumattomilta).
8 He vaikuttavat epäsosiaalisilta, elleivät he ole relevantissa seurassa. Ellei heidän ympärillään ole muita vastaavaa tietoisuutta omaavia, he kääntyvät usein sisäänpäin ja heistä tuntuu, että muut eivät ymmärrä heitä. Koulu on heille usein tavattoman vaikeaa sosiaalisesti.
9 He eivät suostu "syyllisyys-kuriin" ("Odota, kunnes isäsi tulee kotiin ja näkee, mitä olet tehnyt".)
10 He eivät ujostele ilmoittaa, mitä tarvitsevat.
Miksi nimitys "indigo"?
Indigolapsi nimitys juontaa juurensa selvänäköisen terapeutin Nancy Ann Tappen 1982 julkaisemaan kirjaan nimeltä Understanding Your Life Through Colour. Siinä Nancy Ann on luokitellut tietynlaiset ihmisten käyttäytymismuodot väriryhmiin ja luonut intuitiivisesti järjestelmän, joka valaisee asiaa. Yksi hänen käyttämistään väriryhmistä on indigo. Nancy Ann alkoi havaita näitä indigon värisiä auroja lapsilla 1980-luvun alussa. Hän kuvaa tätä indigoa väriä elämänväriksi, joka kuvaa, mikä näiden ihmisten tehtävä on maapallolla. Hänen käsityksensä mukaan 90% alle 10-vuotiaista lapsista on indigoja. Nancy Ann tyypittelee erilaiset "indigotyypit" humanisteihin, käsitteellisiin eli konseptualisteihin, taiteilijoihin ja nk. välimuoto indigoihin. Indigohumanistit ovat tottuneita työskentelemään ihmisjoukkojen kanssa. Indigokonseptualistit suuntautuvat enemmän projekteihin kuin ihmisiin. Indigotaiteilijat ovat herkkiä ja usein pienempiä kooltaan ja suuntautuvat siis taiteeseen. Välimuoto indigot tuovat uusia filosofioita ja uusia uskontoja maailmaan.
Uusia lapsia ja uusia laatuja
Veronica Witikka työskentelee Helsingin Rudolf Steiner-koulun esiluokan opettajana. Hän on tehnyt tätä työtä vuodesta 1979. Veronicalla on ollut "eturivin paikka" kohdata ja seurata läheltä näitä 1980- ja 1990-luvulla syntyneitä lapsia sekä esikoululaisten että omien lastensa kautta. Mitä sinä, Veronica, haluaisit sanoa tästä "indigolapsiasiasta"? Mitä kokemuksia ja näkemyksiä sinulla on indigolapsista? Ensinnäkin sen, että aihe on laaja. Käyttäisin itse näistä lapsista puhuessani mieluummin nimitystä "uudet lapset" kuin "indigo-lapset". Minusta tämä "indigo-laatu" on yksi nykyajan "uusien lasten" laaduista. Omien havaintojeni perusteella sanoisin, että maailmaan on viimevuosina syntynyt - ja vaikuttaa nykyisinkin syntyvän - useammanlaisilla uusilla kyvyillä varustettuja lapsia. He tuovat uudella kokonaisvaltaisella tavalla ja vahvuudella ilmi näitä ominaislaatujaan, joita voivat olla esimerkiksi älyllis-ajattelullinen laatu tai tahtolaatu tai universaalin rakkauden "enkelilaatu". Yksi "uusien lasten" laatu on myös hyvin tavallisen oloiset lapset, jotka usein kertovat yhteydestään omaan henkiseen johdatukseensa. He ovat myös selvänäköisiä niin, että he näkevät mitä ajattelen tai tunnen ja usein puhuvat julki sen, mitä olin aikeissa sanoa. Ja tämähän ei sinällään ole lasten kanssa mikään uusi juttu, mutta tämä uusi selkeys, varmuus ja itsestäänselvyys näissä asioissa, se on uutta.
Elämää uusien lapsien kanssa
Käytännön esimerkin näistä uusista laaduista saa vaikkapa kokemuksistani 90-luvun alkupuolella, jolloin olin juuri palannut töihin hoitovapaalta. Aloittaessani työt oli parina ensimmäisenä vuonna uusissa luokissani muutamia lapsia, jotka olivat tuoneet maailmaan valtavaa tahdon energiaa. Se oli ikään kuin mahtavaa hallitsematonta sisäistä voimaa, jonka suhteen nämä lapset olivat aivan neuvottomia. Tämä voima purkautui heistä täysin hallitsemattomasti. Nämä lapset vaikuttivat itsekin olevan ymmällään asiasta ja kärsivän siitä. Nämä pari vuotta olivat minulle kuin pieni johdanto tulevaan. Niiden jälkeisenä vuonna minulla nimittäin sitten oli koko luokka, aivan muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta, täynnä näitä tahtolapsia. Ja se vuosi oli enemmän kuin mieleenpainuva. Se oli yhtä lasten tahtojen välistä taistelua ja myllerrystä. Ja tuon voimain koetusten keskellä istui täysin rauhassa muutama täysin toisenlaatuinen lapsi: he säteilivät omasta olemuksestaan harmoniaa ja rauhaa kaiken tapahtuvan ylle. He olivat tuossa rauhan tilassaan ja rakkaudessaan niin vahvoja, etteivät muiden lasten tahdon purkaukset juurikaan vaikuttaneet heihin. Nykyisin kutsunkin tällaisia lapsia "enkelilapsiksi". He ilmentävät olemuksessaan kokonaisvaltaisesti rakkautta ja harmoniaa. Sellaista rakkautta, joka tuntuu kattavan kaiken maan päällä, eikä se rajoitu edes maan piiriin; jotain, mitä voisi kuvata vaikkapa universaaliksi rakkaudeksi. Tiedän myös, että tuolloin ainakin yksi noista enkelilapsista oli jo ennen esiasteelle tuloa ilmoittanut vanhemmilleen hyvin selvästi: Minä haluan mennä steiner-esikouluun (juuri tälle esiluokalle, missä nämä lapsiparat taistelivat valtavan energiansa kanssa). Minulle itselleni tuo vuosi näiden tahtolasten kanssa oli niin raskas, että olin jo jättämässä työni. Tuntui, etten jaksa enkä osaa näiden lasten kanssa. Minulle tuli kuitenkin tarve muuttaa tuota suunnitelmaani ja niinpä kuitenkin aloitin uuden luokan kanssa syksyllä. Ja sitten sain koko luokan näitä enkelilapsia: lapsia, jotka näkivät enkeleitä, piirsivät enkeleitä, leikkivät olevansa enkeleitä ja olivat itsekin kuin enkeleitä! Sekin oli aivan unohtumaton vuosi! Nämä enkelilapset ovat puhdasta rakkautta, jota he säteilevät ympäristöönsä. Heidän tehtävänsä selvästi on opettaa, mitä puhdas universaali rakkaus on.
Tasapainoisen kasvun haaste
Yksi seikka, minkä haluaisin erityisesti ottaa esille nimenomaan näihin indigolapsiin liittyen - hehän ovat usein näitä teknologiaan suuntautuneita lapsia - on heidän tunne-elämänsä vaalimisen tärkeys. Omassa työssäni olen huomannut, että näillä lapsilla juuri tunne-elämä kaipaa ravintoa. Nämä lapset ovat usein hyperaktiivisia ja heidän on jatkuvasti saatava tehdä jotakin, saatava purkaa energiansa johonkin. Vanhemmat turvaavat helposti teknisiin "apuvälineisiin", kuten televisioon, videoihin, tietokone- ja konsolipeleihin, koska nämä saavat lapsen hetkeksi asettumaan aloilleen. Vaikka nämä lapset vaikuttavat rauhoittuvan tietokoneiden ja uuden teknologian parissa puuhatessaan - hehän usein rakastavat tätä - niin saavuttaakseen sisäisen tasapainon he tarvitsevat jotain vallan muuta. Tietokonepelit eivät ravitse heidän tunne-elämäänsä. Nämä lapset (kuten kaikki muutkin) tarvitsevat tunteen, mielen ja tahdon tasapainoa ja tämä on haastavampaa. Tietokoneen käytön lapset omaksuvat isompina kuin itsestään, koska ovat syntyneet tekniikan aikakauteen. Sekään ei siis mielestäni riitä perusteluksi, että lapset näin jo varhain oppisivat käyttämään konetta, jota kuitenkin aikuisena tarvitsevat. Näiden uusien lasten kanssa syntyneet tragediat ovat minusta yleensä seurausta siitä, ettei olla vaalittu heidän tunne-elämänsä kehittymistä.. On mieli ja on toiminta ja näiden "välissä", missä pitäisi olla elävä tasapainoinen tunnemaailma, on tyhjiö. Onkin ikään kuin liian helppo ratkaisu istuttaa tällaiset lapset tietokonepelin tai videoiden ääreen, ja unohtaa heidät siihen. Kokemukseni ja ymmärtämykseni mukaan myös näiden lapsien sisäinen tasapaino ja hyvinvointi löytyy vasta kun heidän ajattelullinen ja älyllinen olemuksensa on tasapainossa heidän tuntevan ja tahtoon liittyvien olemuspuolten kanssa. Minusta todellinen kasvatuksellinen haaste onkin näiden hyvin älyllisten lasten kanssa oikeastaan se, kuinka erityisesti ennen kouluikää tukea heidän tahtonsa kehitystä antamalla heille oikeaa, konkreettista tekemistä (joka myös muovaa heidän ajattelukykyään). Esimerkiksi sana ’käsittäminen’ kuvaa, kuinka käsin tekemällä opimme todella käsittämään ympäröivää todellisuuttamme. Lisäksi tähdentäisin sitä, että käsillä tekeminen muovaa lapsen persoonallisuutta. Muovautuminen on kovin yksipuolista, jos tekeminen on vain tietokonepäätteen nappuloiden painelu ja hiiren liikuttaminen. Nämä lapset ovat usein onnellisia, jos saavat osallistua aikuisten arkiaskareisiin sekä tehdä käsillään jotakin luovaa.
Mistä tasapainoa tunteisiin?
Toinen tärkeä asia on se, kuinka ravita heidän tunnemaailmaansa ja auttaa sitä kehittymään terveeksi ja tasapainoiseksi. Kun lapsen mielikuvituksen elävää, rikasta käyttöä ja mielikuvitusleikkejä on tuettu, kun hänelle on kerrottu paljon satuja ja kertomuksia, hänellä on aikuisiällä elävä, luova ja ja joustava ajattelukyky. Näiden lasten voi olla hankala päästä satujen maailmaan ja mielikuvitusleikkeihin. Tämän olen huomannut hyvin haasteelliseksi ja vastaavasti tässä onnistuessani olen saanut kokea näissä lapsissa mitä suurinta iloa ja kiitollisuutta. Sadut, erityisesti kansansadut, sisältävät syvää viisautta. Niihin eläytymällä lapsi oppii mm. myötätuntoa ja ymmärtää, miten hyvä ja paha käyvät alituista taistelua. Hän tuntee suurta helpotusta, kun paha saa palkkansa. Se vastaa ja vahvistaa hänen synnynnäistä oikeudentajuaan. Tietokone- ja muiden pelien ja ohjelmien väkivaltaisuus ohjaa lapsen tunne-elämää ja sen ulkoista ilmentymistä agressiiviseen suuntaan.
Steinerpedagogiikkaa uusille lapsille?
Näitä (tunne-elämän ravitsemisen ja käsillä tekemisen) asioita ei Indigolapset-kirjassa ole oikeastaan juurikaan käsitelty. Kirjassa kyllä mainitaan vaihtoehtoisina kouluina indigolapsille esimerkiksi steinerkoulut, mutta ei sitä, miksi. Minusta yksi steinerpedagogiikan tärkeimmistä anneista tässä yhteydessä ovat juuri sadut ja tarinat, joilla lapsi voidaan kohdata hänen tunne-elämässään ja jotka antavat ravintoa tälle olemuspuolelle ja näin tasapainottavat lapsen koko olemusta. Sekä se, että steinerkoulussa oppiminen on kokonaisvaltaista; käsillä tekeminen on koko ajan vahvasti mukana. Mutta toisaalta steinerkoulujen luokat ovat paljon isommat kuin peruskouluissa, joka tekee tilanteen vaikeaksi sekä näille eritystä huomiota vaativille lapsille että opettajalle. Indigolapsi voi paremmin pienessä luokassa, jossa hän voi saada enemmän huomiota opettajaltaan, ja jossa ei ole niin paljon ulkoisia ärsykkeitä kuin isossa luokassa.
Rakastavaa rajojen asettamista
Nämä "uudet lapset" ovat herkkiä, erittäin herkkiä. Heidän minuuteensa puuttuminen jotenkin aliarvioivalla tai vähättelevällä tavalla on suurin virhe, mitä heille voi tehdä. Minusta tuntuu, että pahimmat haavat näille lapsille aiheutetaan, kun heihin suhtaudutaan: ethän sinä voi tietää tätä koska olet vielä lapsi. He kun kohtaavat usein aikuisenkin ihan samanvertaisena omalta puoleltaan. Ja kuitenkin, vaikka he tuntevat itsensä tasavertaisiksi aikuisten kanssa ja vaikka heidän tietoisuuden tasonsa on huomattava, niin he kuitenkin ovat lapsia, ennen kaikkea lapsia ja he tarvitsevat myös esimerkiksi rajojen asettamista. Rajat ovat heille tärkeät, esimerkiksi se ehdoton raja, että toista ei saa vahingoittaa. Omat törmäilyt sen sijaan minusta on syytä sallia niin, ettei tule liikaa varjelua, nämä kuitenkin opettavat lasta. Rajojen asettamisen tapa on erittäin tärkeä, niin ettei lasta loukata tai vähätellä tässäkään. Ei jyräämällä eikä alistamalla. Tällainen lapsi on myös kiitollinen rajojen asettamisesta kunhan se tapahtuu oikealla, kunnioittavalla tavalla.
Maailmalla tapahtuu
Veronica, olit viime kesänä Saksassa mukana Drunvalo Melchizedekin work-shopissa, "Kuinka tietoisuus muuttuu", jossa hän käsitteli myös tätä indigo-lapsi asiaa. Drunvalo Melchizedekhän on maailmalla tunnettu henkisen elämänalueen tuntija ja "monialavaikuttaja". Mitä Drunvalon kertoi asiasta? Drunvalo puhui yhden päivän ajan näistä uusista lapsista. Hän kertoi asioista, joita maailmalla on havaittu tältä alueelta ja joita on havahduttu tutkimaan laajemminkin. Hän kertoi esimerkiksi Kiinassa löytyneistä lapsista, joilla on nykyajalle täysin poikkeuksellisia kykyjä. Drunvalo kutsuu heitä "The Super Physics at China". He eivät ole varsinaisesti näitä indigolapsia, mutta kuulunevat laajemmassa kuvassa samaan yhteyteen. Osa näistä lapsista on täysin selvänäköisiä siten, että he kykenevät lukemaan yhtälailla toisten ihmisten ajatukset kuin esimerkiksi heille tuntemattomista kirjoista kokeeksi poimitut tekstisivut ilman, että he niitä silmillään fyysisesti näkevät. He pystyvät myös "lukemaan" eri kehon-osillaan, esimerkiksi sormillaan tai jaloillaan, siis ei vain silmillään. Joillakin näistä lapsista on myös voimakkaita kykyjä vaikuttaa elävään luontoon, esimerkiksi kasveihin.Kiinassa tämä ilmiö nostatti ensin ison huolen: mitä tämä on, lapsia, joilla on mielettömät psyykkiset kyvyt. Ensin ilmestyi muutama tällainen lapsi ja pian alkoi esille tulla yhä useampia ja useampia. Asia koetettiin painaa villasella pitkään. Lopulta sitä ei enää voitu pitää pinnan alla vaan se tuli julkiseksi. Ja näin "löydettiin" nämä lapset, jotka tutkimusolosuhteissakin pystyivät näkemään, kuulemaan, tietämään kaiken sekä ympärillään että myös kaukana fyysisestä kehostaan. Näitä lapsia vaikuttaa inkarnoituneen juuri Kiinaan.
Kunnioitusta ja kotiaskareita
Veronica, olisiko vielä jotakin, mitä näin lopuksi tahtoisit sanoa tästä "uudet lapset" -asiasta? Vaikkapa, että haasteena on näiden uusien lasten ohjaaminen ja heidän energiansa kanavointi siten, että se voi suuntautua rakentavasti ympäristöön. Avuksi tarvittavat asiat ovat lopulta hyvin yksinkertaisia. Lapsille ei yleensä tarvitse keksiä erityisiä ihmeellisiä asioita tehtäväksi. Heidät kannattaa ottaa mukaan ihan tavallisiin kotiaskareisiin esimerkiksi siivoamiseen, ruuanlaittoon tai leipomiseen ja arvostaa sitä, minkä lapsi jo osaa, tai mitä hän opettelee. Ja että lasta kunnioitetaan tasavertaisena ja yhtä arvokkaana olentona kuin ketä tahansa meistä, kuitenkaan antamatta hänelle vanhemman vastuuta, se kuuluu aina vanhemmalle
R.K
Vastaukset 12
Vanhimmat
olen kuullut aiheesta aikaisemmin..nimittäin koska oma lapseni on dysfaatikko ja toiset pitävät adhd-lapsena..niin joku ehdotti jos lapsi olisikin indigo-lapsi.poika on todella herttainen lapsi mutta tuntuu elävän omassa ajatusmaalilmassaan ja mielikuvituksissa..eli en osaa sanoa sinänsä hänen olemuksestaan,että onko siinä indigo-lapsen puolia..olisikohan nämä indigo-lapset aivotoiminnan kehityksen tulosta?koska mehän käytämme vain rajallisen osan aivojemme kapasiteetista..ja nyt olisi aika ihmistenkin kehittyä..minkäköhänlaisia ovat indigo-aikuiset?onko heitä??
Olen yksi aikuis Indigoista. Lapsesta asti tunsin olevani jotenkin erilainen ja nyt aikuisena olen huomannut, että elämäntehtäväni on nykymaailman ulkopuolelta. Olen ollut aina hyvin empaattinen ja sydämellinen, henkimaailma on aina ollut läheistä. Luonnollisinta elämässä minusta ovat juuri henkiset asiat, luonto itsessään, energiat jne. Myös värit ovat aina olleet rakkaita..
anteeksi kun kyselen mutta miten tämä indigojuttu selvisi sinulle?olen itsekkin nimittäin ollut "ihmelapsi" joka on tiennyt asioista ja ollut ja on taiteellinen..outokin olen vaikka yritän olla tavallinen mutta aina tämä maailman murhe ja pahuus iskee päälle..=)silti omaan positiivisuutta..ymmärrän muita ja luenkin muita..tulen toimeen kaikkien kanssa mutta vain todella harvat pääsevät minuun ns.käsiksi..olen kokenut pimeitäkin juttuja kuten nähnyt (siis ajatellut jotain asiaa ja se on samalla tapahtunut)ennalta..onko nämä indigoaikuisen piirteitä?saavatko indigoaikuiset indigolapsia?kuulostan varmaan hölmöltä kysymyksineni,mutta tosiaan kiinnostaa!!=)
Minulle Indigolapsi käsite selvisi vasta muutama vuosi sitten, kun kävin Reiki I kurssin ja Reikimasterini kertoi Indigolapset kirjasta. Luettuani kirjan tunnistin itseni sivuilta. Sisimmässäni kyllä jo tiesin kaiken, mutta helpottavaa on lukea mustaa valkoisella!
Jos haluat jutella lisää, ota minuun yhteyttä: [email protected]
Mainitsemasi piirteet kuulostavat hyvin tutuilta. Onhan meitä tietenkin monella tavalla henkisesti herkkiä ja taitavia. Indigo "ilmiö" eroaa ehkä muista sillätavalla, että ihminen sielussaan tuntee sen, ehdoitta. Iän karttuessa, elämäntehtävä selkenee ja samalla kaikki henkinen käy luonnolliseksi.
Indigoaikuisilla on mahdollisuus saada Indigolapsia, mutta ehkä yleisempää on, että Violettiaikuinen saa Indigolapsia! Violetti on aika lähellä Indigon ominaisuuksia, mutta on enemmän taiteellisempi ja käytännöllisempi. Suosittelen tutustumaan henkiseen väri symboliikkaan. Kirjoja aiheesta löytyy useita, kuten väriterapia yms. Myös Chakra järjestelmä kuuluu tähän kaikkeen isona osana.
Myös minulta voi kysyä, vastaan taitoni mukaan :)
tosi kiva kun vastasit!=)
tää kuulostaa varmaan tosi hassulta mutta jostain syystä olen aina tuntenut että minusta tulee jotain..en tiedä mitä mutta jotain..vaikken vielä mitään ole aikaiseksi saanutkaan,voihan se olla että jokainen ajattelee näin,siis ihmismieli..aika näyttää,mutta tosi jännä tunne..jotenkin ehkä itsekkään kuuloinenkin jonkun korvaan..mietin vain että onko noi niitä piirteitä,hyvä ystävänikin sanoo aina että kyllä siitä vielä jotain suurta tulee..nyt on vain niin kiinni vielä perheessä..yms..hassu juttu konsanaan..kirjoittelen sinulle!=)
... 3 lapsen äitinä (lapset -90, -95 -00 syntyneitä) on pakko sanoa, että nämä ns. indigo-lapset ovat oman aikansa tuotosta. Tavallisia lapsiahan he ovat, mutta syntyneet tiettyyn aikaan. Eivät he ole muuta kun tietyn ajan ja käsitysmallin tuotosta! Minäkin -60 luvulla syntynyt, olen JONKIN AJAN LAPSI, silloin ei näitä asioita vain sen kummemmin ruodittu eikä ilmiöitä nimetty, puhumattakaan nyt tällaisista keskusteluista asian puitteissa. Hieno asia sinänsä, mutta esim. nämä "enkelilapset" ovat täysin lapsen omasta luonteesta ja kasvatuksesta johtuvia seikkoja. Minulle kun on siunaantunut näitä kolme, ja täysin erilaisia muksuja kaikki.
Kannattaisi mieluummin selvittää lapsen syntymäkartta ja etsiä sieltä tietynlaisia perustotuuksia lapsen käyttäytymisestä ja luonteesta.
kehitystä vastaan ei voi taistella..piti tämä indigojuttu paikkaansa tai ei mutta kehitystä tapahtuu (evoluutio) emmehän mekään enää ole apinoita..miksi siis ihminen ei kehittyisi ja oppisi uutta..ei ole mitenkään mahdollista että kehityksemme tyssäisi juuri tähän hetkeen..jollemme sitten ole kehityksemme loppusuoralla..
uskon että pikkuhiljaa ihmiset alkavat tiedostamaan ympärillämme olevaa ylimaallista energiaa (maailmalla tapahtuvasta pahasta huolimatta), ja indigo lapset sopivat palapeliin. "vanhoja sieluja" lasten kehossa. itse omistan kirjan indigolapsista, jota en tosin ole vielä loppuun saattanut. Jos "tämän tyyppiset" asiat kiinnostavat, todella hieno kirja on 9 oivalluksen tie (James Redfield), ja tämän jatko-osat. joku lukenut? suosittelen.
Et voi kuvitellakaan kuinka tuo teksti kuulosti tutulta, täsmäsi minuun hyvin. Niin kauan kuin muista olen tuntenut olevani täysin erilainen kuin muut, tunnen että minulla on tehtävä täällä. Oma syntymäni itsessään oli myös erikoinen. Mutta suurin osa ihmisistä kokevat minut outona, 90% tapaamistani ihmisistä pitävät minua kummallisena joka on heitä suorastaan pelottanut. Olen hyvin kiinnostunut rajatieteistä ja olen monesti nähnyt enneunia sekä tiennyt asioita ennalta, monta kertaa peräkkäin. Lahjani perustuvat taiteeseen, olen pienestä pitäen pitänyt tarinoista ja kun opin piirtämään, piirsin pienenä usein kuvasarjoja. Muistan esittäneeni usein myös omakeksimiä tarinoita nukeilla ja paperiukoilla. Olen janonnut rakkautta pienestä asti, vanhempani tekivät usein juuri niin että jättivät pelien ja tietokoneen ääreen. Haluaisin vain löytää kaltaisiani ihmisiä ja ohjausta ihmisiltä jotka ymmärtävät tunteitani ja ylipäätään mitä minun kannattaisi elämälläni tehdä. Näköjään minullakin on tässä maailmassa toivoa...
Olen itsekkin tutustunut jonkin verran aiheeseen ja se jäi jotenkin vaivaamaan mieltä. Olen lukenut chakroista, väreistä ja kiviterapiasta ja ymmärtänyt niistä hyvin paljon asioita.
Itseäni en oikein pysty arvioimaan, mutta olen varma että pikkuvejeni on indigolapsi. Huomaan että hänellä on aika vaikeaa. Hän on jotenkin hukassa itsensä suhteen. Päältä kova, mutta sisältä niin kovin pehmeä. Hän on vasta seitsemän vuotias ja haluaisin kovasti auttaa häntä, mutta en tiedä mikä olisi paras keino. Jos tiedät jotain niin olisi kiva saada tietoa. Hän on miulle rakas.
...Love!
Tämä pätee myös Indigolapsiin, tärkeintä on rakastaa heitä. Mutta vilpittömästi, sillä valheen ja teeskentelyn Indigolapsi pystyy hyvin aistimaan. Siksi he eivät voi käsittää ja hyväksyä rakkaudettomaa käytöstä. Heistä maailman tärkein asia on rakkaus, eikä vain kahden ihmisen välillä, vaan universaali rakkaus joka syleilee koko maailmankaikkeutta! Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että koko luomakuntaa tulisi kunnioittaa, luonto on elämän sydän. Ihmisten teot ja sanat tulisi tapahtua rakkaudesta, niin että positiivinen kehitys on mahdollista, henkisesti.
Nykymaailmassa tämä ajattelutapa on hyvin raskasta, sillä ympärillä tapahtuu juuri päinvastaisia asioita. Indigolapsi kokee siksi maailman välillä ahdistavan paikkana, ilman toivoa. Mutta jos hän saa kaipaamaansa rakkautta ja hyväksyntää, juuri sellaisena kuin hän on, saa olla varma, että hän tulee saamaan aikaan jotain todella suurta ja tärkeää koko maailmankaikkeuden kannalta. Ja vaikka ei ajattelisikaan ihan noin laajasti, Indigolapsella on kyky parantaa olosuhteita ja luoda harmoniaa ympärilleen.
Usein vain käy niin, että Indigoa ei ymmärretä ja hän vaipuu omaan maailmaansa. Se voi aiheuttaa niin fyysisiä kuin psyykkisiä ongelmia. Hän voi pudota pohjalle, eikä pääse omin voimin enää ylös. Mutta jos olosuhteet antavat myöten, hän kyllä löytää tiensä takaisin elämäntehtäväänsä.
Indigot eivät välttämättä ole helpoimpia ihmisiä, he ovat erittäin voimakastahtoisia ja tietävät mitä tekevät ja haluavat. Mutta eivät kuitenkaan halua vahingoittaa ketään toiminnallaan. Joskus jokin huomiotaherättävä teko voi olla vain hätähuuto pahasta olosta. He kärsivät kovasti ulkopuolisuuden tunteista ja tuntevat olevansa väärässä paikassa, väärään aikaan, jopa väärällä planeetalla. Yhteiskuntaan sopeutuminen voi olla hankalaa, esim. koulumaailmassa voi tulla vaikeuksia ja myöhemmin työelämässä.
Yleensä noin 26 ikävuoden paikkeilla kuitenkin Indigossa tapahtuu muutos, ja he alkavat ymmärtämään elämäntehtäväänsä. Silloin, jos tukea löytyy ja rakkautta, he rauhoittuvat.
Toivottavasti tästä oli hyötyä Sinulle, kysy lisää jos tulee jotain mieleen!
Valoa, Iloa ja haleja
Pidä veljestäsi hyvää huolta :)
Kiitos vastauksesta. Täytyy yrittää ymmärtää ja rakastaa =)
Halauksia ja hymyjä.rakkautta elämääsi
niitä minä yritän antaa veljelleni