Olen nainen, reippaasti ylipainoinen 165cm/89kg (lapsesta asti ylipainoinen)
Olen erittäin karvainen. (sääret mustan karvan peitossa, viikset ajella jokapäivä ja leuan alle kasvanut partaa jota nypin pois)
Minulla on erittäin huono näkö (-8 ja -7 linssit laseissa elikkä "pullon pohja lasit")
Olen myös erittäin ujo ihminen (vaikea tutustua ihmisiin ja varsinkin tällä ulkonäöllä)
Pienet rinnat (A/B 80/85)
Monesti olen miettinyt, että miksi minulle on kaikki paska kaadettu päälle. Minussa ei ole yhtään mitään hyvää.
En tule koskaan varmaan löytämään itselleni miestä, joka hyväksyisi minut sellaisena kuin olen. Koskaan en ole seurustellut. Ikää on jo kertynyt 25 vuotta.
Elämä on niin raskasta elää.
Olen erittäin karvainen. (sääret mustan karvan peitossa, viikset ajella jokapäivä ja leuan alle kasvanut partaa jota nypin pois)
Minulla on erittäin huono näkö (-8 ja -7 linssit laseissa elikkä "pullon pohja lasit")
Olen myös erittäin ujo ihminen (vaikea tutustua ihmisiin ja varsinkin tällä ulkonäöllä)
Pienet rinnat (A/B 80/85)
Monesti olen miettinyt, että miksi minulle on kaikki paska kaadettu päälle. Minussa ei ole yhtään mitään hyvää.
En tule koskaan varmaan löytämään itselleni miestä, joka hyväksyisi minut sellaisena kuin olen. Koskaan en ole seurustellut. Ikää on jo kertynyt 25 vuotta.
Elämä on niin raskasta elää.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Olen 166cm/120kg 23.v nainen.
Olen myöskin hyvin karvainen :( se on kamalempaa kuin ylipaino!!!
Olen myöskin erittäin ujo enkä uskalla puhua vieraille enkä paljon tutuillekaan.
Mulla taas on valtavat rinnat, että selkä on kipeenä jatkuvasti.
Lisäksi mulla on joka puolella kehoa raskausarpia joten kesällä ei kehtaa pitää T-paitaakaan saatika sortseja (tosin niitä en kehtaa karvoituksenkaan vuoksi pitää).
Sit mulla on ihme kärsän muotoinen pysty nenä ja ainakin kymmenen kaksoisleukaa.
Lisäksi en ole tasaisesti lihava vaan peppu on pienempi kuin monilla normaalipainoisilla, mutta reidet taas ovat kolme kertaa paksummat kuin jonkun normaalipainoisen vyötärö.
Käsivarret myöskin ovat suhteellisen ohuet, mut rinnat ovat oikeat läski meijerit.
Niin ja mulla on ässävika, lättäjalat, finninaama, ohuet kaksihaaraiset hiukset ym...
Enkä mäkään ole miestä löytänyt :(
Ei tää sua varmaan lohduttanut, mutta ainakin tiät ettet ole ainoa josta tuntuu samalta kuin susta.
kyllä se on se itsesääli joka saa voivottelemaan se kaiken pahan ja kurjuuden ja huonommuudentunteen alku ja juuri.
come oon, karvat nyt ei ole mikään ongelma, ne saa ajeltua pois nips naps! kenellä tahansa voi myös olla karvoja! lihavuus nyt on pidemmän ajan tähtäimen eroonpääsyn saavutus, mutta jos haluaa asialle jotain tehdä niin it's up to you. mieti, että monet kauniit julkkikset laihduttavat jatkuvasti, ei ne muuten pysy niin hoikkina.
hiukset huonot? no eikös meillä kaikilla suomalaisilla...?
pienet tissit? niin ajattelee varmasti puolet naisista. mulla ei tissit riitä edes ensimmäiseen kuppikokoon.
ujo? taas suomalaisten ongelma. sen kanssa pitää painiskella. voittaa ujous. älä pelkää virheitä. yleensä ihmiset pitää sellasistä jotka tekee virheitä, jotka ei ole täydellisiä sanoiltaan tai ulkonäöltään.
huono näkökin on parempi kuin sokeus tai kuurous. naapurissa asuu yksi kuuro poika eikä se osaa edes puhua kun on ollut koko ikänsä kuuro. ja jos silmälasit haittasa niin ostä piilarit.
sulla on varmasti miljoona kertaa enemmän hyviä puolia kuin noita omasta mielestäsi huonoja puolia. keskity välillä niihin hyviin puoliisi!
samoilla linjoilla "mimin" kanssa;ei meistä kukaan ole täydellinen(olisikin pelottavaa olla).
Sinulla on varmasti paljon HYVÄÄ itsessäsi;etsi sitä! Ei näkö ja kuppikoko onnellisuutta tuo.Ja karvatonta ihmistä en ole vielä tavannut.Ja olet vielä nuori!!
Ylipainosi varmastikaan ole se "pahin" ongelmasi. Se on itsevarmuuden puutos.
Jos minä olisin sinä, ihan ensimmäisenä hankkisin uudet silmälasit. Niitä kun saa vaikka kuinka isoilla vahvuuksilla olevia ja kuitenkin ohuilla linsseillä. Tiedän, koska itselläni on sellaiset.
Rillien hankinnan jälkeen menisin kampaajalle ja siellä kävisin säännöllisesti. Hyvin hoidetut hiukset piristää!
Pienillä rinnoilla ei ole mitään väliä, kaikki miehet eivät ole hulluina D-kuppeihin.
Karvaisuudelle ei noin vain mitään voikaan. Joudut vain ajelemaan karvojasi jatkuvasti ja siihen on totuttava, otettava erilainen asenne niihin. Helpommin varmaan sanottu kuin tehty, mutta kuitenkin...
Seurustelu ei ole aina kiinni toisen ulkonäöstä. Minä rakastuin silmittömästi mieheen, jolla ylipainoa on vähintään 40kg. Se ei ole minua haitannut mitenkään, en edes "näe" niitä ylimääräisiä kiloja. Jos sinä haluat laihtua, sitten ei auta muu kuin pysyvien muutosten tekeminen ruokavaliossa. Ihmedietit ei auta pidemmän päälle.
Joten Tiiti, älä heitä elämääsi hukkaan, vaan koita tehdä asioille jotain. Kaikille asioille ei voi tehdä mitään, mutta suurimmalle osalle kyllä. Toivotan sinulle hyvää jatkoa ja valoisampaa tulevaisuutta!
Tukka hyvin, kaikki hyvin! Ainakin mulla itsetunto kohoaa aina monta pykälää kampaajalla käynnin jälkeen.
Muista karvoista sitten: Jos jo kaksvitosena pitää naisen partaa ajaa, niin voisi kyllä piipahtaa ihan lääkärillä, voihan syynä olla hormonihäiriökin ja niitä voidaan hoitaa. Olen kuullut, että myös läski tuottaisi karvoitusta lisäävää hormonia, en tiedä, onko tuo totta, itse olen 169 cm reilut 100 kg, ja ihan karvaton paitsi siellä on karvaa missä kuuluu olla.
Läskejä olennaisempaa tosiaan on itseluottamus ja iloisuus. Ja se, miten ne läskinsä kantaa. Liikunnallinen reipas ja esim. tanssitaitoinen punkero on usein paremman näköinen kuin veltto huonoryhtinen laiheliini. Liikuntaa kehiin siis!
Itse olen ylipainoinen nukkekasvoinen nainen. minulla on paksut pitkät hiukset ja täyteläiset rinnat(ainakin leikisti) miehet rakastavat itsevarmaa olemustani. Hanki piilolinssit ja käy kosmetologilla niin miehet alkavat saalistaa sinua ; )
JA muista: Asenne on tärkeintä. Muista rakastaa itseäsi!
miesten takiako tässä pittää laittauttuu...no,leikki leikkinä.Kukaan meistä ei ole täydellinen.Et sinä vaan ole niin huono kuin mitä yrität väittää...vaan paljon,paljon parempi!!
Mutta työttömän on aika paha mennä ostelemaan ihan mitä vaan. Rahat ei ykseinkertaisesti riitä.
mutta esim. höylät,joilla voi ajella kriittisimmistä kohdasta ihokarvoja,ovat halpoja.
Ja itse olen löytänyt todella kivoja vaatteita kirpputorilta.Silmälasit ovat kalliita,lieneekö piilolinssitkin...
Ja esim. kala on suht edullista,samoin leipäkin(ruis),piristykseksi hieman hedelmiä...ns.ruoka-aineympyräsuositus on ihan hyvä,jos sille rakentaa ruokavalioonsa.Puuro aamulla on edullista.Tässä jotain pikkuvinkkejä.Pää pystyyn,tiiti!
löytyisikö mitään paikkaa,jossa voisit ajatella käyväsi vähän "ihmisten ilmoilla"? Itsekin olen ujo,mutta joskus pakotan itseni vaikka kirjastoon...olen samaa mieltä kuin muutamat muutkin:et sinä ole niin huono kuin väität olevasi.Vaan siis parempi,kuten jo joku mainitsikin.
Tosiaan, ansaitset sinäkin olla onnellinen.
Varaa aika terveyskeskuksen omalääkäriin.
Liiallinen karvankasvu eli hirsutismi saadaan kuriin lääkkeillä, esim. e-pillereillä. Ne eivät ole kalliita (tietyn tyyppinen vakuutus jopa korvaa e-pillerit sairaudenhoitoon käytettynä, ota selvää omasta vakuutuksestasi!).
Ylipainoon en osaa sanoa mitään, sillä olen itsekin ylipainoinen. :) Mukavat vaatteet (minäkin olen niitä kirpparilta hankkinut) auttavat asiaa.
Hiusten värjääminen ei maksa paljoa, jos teet sen itse vaikkapa kestovärillä. Leikkauttamisen voi tehdä esim. parturi-kampaaja -oppilaan asiakkaana halvemmin. Eikä normaali tasoitusleikkaus kyllä maksa kuin kymmenisen euroa. Itse leikkautan hiukseni pari kertaa vuodessa ja hyvässä kunnossa ovat.
Silmälaseja varten voi aina säästää. Piilaritkaan eivät ole nykyisin kauhean kalliita. Tunnen ihmisen, jonka näkö on -17, joten ole huoleti. Hänelläkin on seuraa ja hän on onnellinen (vaikka onkin myös lihava) ;)
Rinnoista ei kannata huolehtia! Joillakin ne ovat esim. syövän takia leikattu pois kokonaan.
Paikka, josta saa helposti ystäviä on seurakunta. Parhaimmat ystäväni olen saanut seurakuntatoiminnan kautta (Citysrk/Vapaakirkko).
Jos kontaktit ujostuttavat, kannattaa kokeilla hankkia ystäviä kirjeenvaihdon/chatin kautta. Ainakin voit kertoa itsestäsi avoimesti ja näyttää luonteestasi muutakin kuin ujouden. Kirjekavereiden häpeä on, jos he eivät halua kanssasi keskustella, koska olet, mitä olet (ulkoisesti).
Elämä on raskasta, jos ei ole ketään, jolle huoliaan ja murheitaan purkaa. Voit kirjoitella mulle mailia, jos tahdot. Ilmoittele tänne niin laitan osoitteen.