Kääpiöpinsereiden omistajia..?!

Vissiin sekarotuinen kylläkin. Ostin ulkomailla ollessani sen häkistä. Ja on ihan seinähullu, nyt 5-vuotias.
Nykyään asustelee äidilläni, kun en jaksanut sitä enää elävänä katsella enkä raaskinut lopetettavaksi viedä. Ei siedä ihmisiä, eläimiä, ääniä eikä liikettä. Tutut hyväksyy ja kissosita pitää hurjasti.
Ei ole oikeastaan koulutettavissa, mutta ruuan eteen järsii vaikka jalkansa poikki.
Se myös ilmeisesti kuulee kuinka "ne" huutelevat sille, saa välillä outoja kohtauksia ja tuijottelee kattoon paniikissa. Saattaa myös hyökätä seinän kimppuun..
Eli ei mikään loistava elämän alku ollut silläkään. Luultavasti se on vieroitettu aivan liian aikaisin emostaan, eikä sitten tiedä olevansa koira.

Mulla oli whippet, joka oli arka toisia koiria kohtaan. No minä seurustelin sitten (ollaan edelleenkin yhdessä) sellaisen miehen kanssa, jonka veljen perhe oli riitautunut veljen alkuperäperheen kanssa. He eivät olleet missään yhteydessä mieheni kotiin moneen vuoteen. Tiesin vain joitain pieniä asioita mieheni veljen perheestä mm. sen, että siellä on harrastettu aika paljon kääpiöpinssereitä.

Noin neljä vuotta olivat "veljen perhe" pimennossa ja sitten he olivat luultavasti kuullut, että mieheni oli ruvennut seurustelemaan minun kanssani. Sitten he tulivat joko uteliaiksi tai perintöasiat peljätti heidät. En tiedä kumpi, mutta yks kaks he rupesivat käymään mieheni kotona. Ensin mieheni veli yksinään ja sitten rupesi käymään myös hänen vaimonsa mieheni kotona.

Mieheni veljellä ja tämän vaimolla oli myös mukanaan semmonen rotan näköinen kääpiöpinsserin rotuinen koiransa. Heti ensimmäisellä kerralla kun se "rotan perkele" näki minun muutenkin toiskoira-aran whippettini niin se tuli täydellä raivolla koirani päälle. Mulla tuli silloin loppuiäkseni kääpiöpinsseriyrjötys, kun mä olin muutenkin yrittänyt kasvattaa aralle koiralleni parempaa itsetuntoa kuin mitä hänellä oli tullessaan mulle vasta 13 kk:n ikäisenä eläkeläispariskunnalta, jotka eivät sitten halunneetkaan pitää koiraani pidempään itsellään. Ja sitten vielä kun yksi pahuksen venakko kävi koirani päälle aiemmin siis ennen kuin se "kääpän" perkele.

Että teki häijyä katsoa, kun se "käppänä" tuli kovistelemaan minun rakasta koiraani. Sitten vielä, kun minun koirani alkoi itkemään. Ihan totta, rakas koirani näytti tunteensa ja pahan mielensä itkemällä.

Muutenki kääpiöpinsserit on täyskahjoa rotua, kun se saattaa mennä kuin yleinen syyttäjä jopa isonkin koiran kimppuun. Kerran oli juttua yhdestä sellaisesta "kääpästä", joka oli mennyt aidan ali schäferin kimppuun ja schäfer oli räyskäissyt kerran ja toisenkin kerran ja vielä kolmannenkin kerran ja joka kerta pinsseri oli tullut kierien sen aidan ali takaisin ulkopuolelle ja oli ruvennut jo pikku hiljaa tajuamaan, että on schäferiä pienempi.

Moikka!
meiltäkin löytyy tälläinen rotan poikanen.
tai ei enään poikanen 4 vuotias narttu.
mitens on pennun kanssa sujunut,oletko ajatellut näyttelyihin mennä?
olisi kiva vaihtaa enemmänkin kuulumisia kun uusia kääpiöpinseri ihmisiä harvoin tapaa.

Sattupas kivasti kun mullakin on humplepup sukuinen käppäri 1.3v neiti.Kiinnostaisikin kovasti tietää,mikä sun käppärin säkä on ku tää meidän neiti on 20cm ja painaa 1.9kg eli tosi pieni,mut sitäki tulisempi

Kääpiöpinseri nimeltä Sakke! Täyttää Toukokuussa 2w. Sillä on värivirhe rinnassa ja se on vähän liian isokin, mutta ERRITTÄIN älykäs ja oppivainen!

moikka.. minulla olisi kääpiöpinseri ja myös humblepup sukua... :)