Jätkät... mä tarvisin teijän mielipidettä.
Yllätys,yllätys! : ) Se joka vastaa saattaa
piristää mun päivää ja ehkä tulen hyvin
iloiseksi? no sen näkee sitten... Niin itse
asiaan.. Mä haluisn tietää pystyy jätkä
unohtamaan,tosta noin vaan? No okei,kai mä tiedän
ei voi,ainakaan jos oikeasti on välittäny. Ei se
ollu rakkautta,ei ehkä ystävyyttäkään se oli...
välittämistä ja se oli tärkeää. Mä puhun siis mun
elämästä. Tai vois kai sanoo "entisestä"
elämästä. Ja kaiken tän jälkeen mä voin sanoa
että MÄ VÄLITIN. Ja tiedätkö mitä: välitän
vieläkin. Haluisin vaan katsoa taas tähtiä
talvisena iltana, haluisn nauraa ja mikä
tärkeintä, välittää.
Kysymys siis on,te rakkaat jätkät. voiko kaiken
tollasen unohtaa. ja jos voi,miten?? haluisn vaan
tietää onko mitään mahdollisuutta saada takas mun
ihanaa kultasta ystävää?? Onko?
Yllätys,yllätys! : ) Se joka vastaa saattaa
piristää mun päivää ja ehkä tulen hyvin
iloiseksi? no sen näkee sitten... Niin itse
asiaan.. Mä haluisn tietää pystyy jätkä
unohtamaan,tosta noin vaan? No okei,kai mä tiedän
ei voi,ainakaan jos oikeasti on välittäny. Ei se
ollu rakkautta,ei ehkä ystävyyttäkään se oli...
välittämistä ja se oli tärkeää. Mä puhun siis mun
elämästä. Tai vois kai sanoo "entisestä"
elämästä. Ja kaiken tän jälkeen mä voin sanoa
että MÄ VÄLITIN. Ja tiedätkö mitä: välitän
vieläkin. Haluisin vaan katsoa taas tähtiä
talvisena iltana, haluisn nauraa ja mikä
tärkeintä, välittää.
Kysymys siis on,te rakkaat jätkät. voiko kaiken
tollasen unohtaa. ja jos voi,miten?? haluisn vaan
tietää onko mitään mahdollisuutta saada takas mun
ihanaa kultasta ystävää?? Onko?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Unohtamisesta en tiedä. Varsinkaan jos todella on
välittänyt (tai peräti rakastanut?). Mulla meni
tyttöni kanssa poikki kolme kuukautta sitten enkä
todellakaan ole häntä unohtanut. Pystyn kyllä
olemaan pitkiäkin aikoja ajattelematta asiaa,
mutta joskus illalla kaikki muistot vain
työntyvät takaisin mieleen. Ehkä tällainenkin on
vähän tapauskohtaista. Tuskin se tyttö mua
ajattelee enää ollenkaan...hyvä jos edes vielä
nimen muistaa. Sillä on nyt uus ja ovat varmaan
onnellisia...mä en ole...hällä väliä. No menipäs
taas selittämiseks. Emmä nyt tän paremmin osaa
tohon vastata. Ehkä joku osaa...
...niin helvetin hyvin miltä susta tuntuu... en
tiedä... ehkä on hyvä et se ei enää kuulu mun
elämään...? Tai sitten ei... Niin tuskin sekään
enää muistaa mua...minkä voin? Voi meitä
raukkoja... :( Mitäs keksittäis että pystyttäis
vielä joskus olemaan onnellisia? :)
En tiedä onko se sen parempi että tämä henkilö ei
enää kuulu elämään. Ainakin se satutti aika
pahasti. Satutti kyllä jo niiden 7½kk aikana kun
seurusteltiin, mutta oli helppo antaa aina
anteeksi kun rakasti. Ei kai sille mitään enää
voi....muuta kun unohtaa....tai ainakin
työntämään etäämmälle mielen sokkeloihin... Ehkä
se onnellisuuskin löytyy vielä joskus uuden
rakkauden myötä, mutta nyt mä oon ainakin vaan
tyytyny "unohtamaan" katselemalla muitakin
tyttöjä elämääni. Ei se oo auttanu muuten kun
ensiapuna, mutta parempi kun ei mitään.