Mistä enää löytää apua ja toivoa kun ei enää näe muuta mahdollisuutta kuin itsemurha? Ja ennen kuin kukaan alkaa moralisoida, itsekin pidän itsemurhaa säälittävimpänä tekona maailmassa. Mutta mikään ei auta. Kaverit jättää, mies on kusipäiden kruunaamaton kuningas ja jopa koira sairastui, perhettä ei kiinnosta minun asiat ollenkaan, isä on alkoholisti ja rikollinen, psykologista ei ollut hyötyä, jopa usko Jumalaan horjuu. Mistä löytää toivoa enää paremmasta huomisesta kun joka päivä joku uus juttu kaatuu niskaan...?
Mistä enää löytää apua...
sad
9712
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Kyllä sä selviit. Mullekkin sattu ero pitkäaikaisesta tyttöystävästä, työnsuhteen päättyminen ja vanhan koirani kuolema saman kuukauden sisälle ja pääsin yli tuosta hirvittävän rankasta elämäntilanteesta. Saatuani etäisyyttä voin oikein hyvin ja vielä ihan yksikseni.
Sinuna kääntyisin mielenterveystoimiston puoleen. Ammattiauttajan apu ja mielialalääkitys yhdessä nostaa sinut taas pinnalle.
Sulle ja koirallesi haleja!
Suljetusta osastohoidosta, tiesinpähän siitä ettei enää ole muuta hoitoa tarjottavana kenelläkään. Junaradalle matkaa himasta 50 metriä, mutta pari kertaa lääkkeillä ja viiltämällä yritettyä huomasin, etten uskalla itseäni kuitenkaan tappaa. Kyllä mä sitä pitkään pohdin ja jopa aluksi kokeillen leikittelin kevyillä öväreillä, joissa makasin tajuttomana joitain päiviä kusi ja paskalätäkössä.
En usko jumalaa, en kuulu kirkkoon, ei ole muita auttajia. Pidän itsemurhaa täysin hyväksyttävänä kuolemana, mutta en uskalla sitä tehdä, ei minussa ollut siihen miestä.
Tosiaan osastohoito nollas kaiken, ei avo-osastoa niin vakavasti ottanut. Samaan aikaan sain tuomionkin ja sen kärsittyäni tuli just fiilikset et muuta ei ole ja tappaakaan en uskalla, niin pakko perkele vaan jatkaa.
Mä toivon, että sulle tulee samat fibat jos siihen pisteeseen ajaudut. Muuten toivon, että käyt vielä MTT:ssä ja skriivailet kuulumisiasi tänne! Osastohoito ja kunnon lääkityskin on kova sana ei kannata karsastaa niitä.
Kirjoittele!
Kun omat mahdollisuudet loppuvat, silloin Jumalan mahdollisuudet alkavat.
Tiedätkös kun mulla on menny asiat umpikujaan, olen lähettänyt esirukouspyynnön Pirkko Jalovaaralle. Ja aina ovat asiat järjestyneet ennemmin tai myöhemmin. Rukouksessa on voimaa!
Lopeta alkuunsa tuo Jumalan tuputtaminen. Jos on moni uskosta avun saanut, niin on moni kärsimäänkin joutunut.
Luoja paratkoon, että olen törmännyt moniin huonosti voiviin uskovaisiin! Kaikkia heitä on yhdistänyt käsittämätön syyllisyys (eritoten seksuaalisuudesta) ja pahoinvointi. En kyllä kehottaisi Jumalaa lähestyvän. Menee vain polla vielä enemmän sekaisin murehtimisesta.
ei oo muuta mahdollisuutta kuin kohdata sisäinen tuskasi. itsemurha on viimeinen pakokeino.
masentunut, ei voi myöskään ymmärtää toisen masennuksesta johtuvaa tuskaa.
näin on, sad, mä tiedän millainen olo sulla on.
Kiitoksia teille... helpottaa jostain hassusta syystä kun noin moni edes vastannut...
Ja sen verran Jumalasta, että mä olen kyllä sinut uskoni kanssa enkä todellakaan voi lakata uskomasta... En mä syyllisyyttä tunne mistään tollasesta eikä usko ole syy ahdistukseen, lähinnä ymmärryksen puute, toivoisin vain Jumalaltani apua, jotta ymmärtäisin miksi ansaitsen kaiken tämän..
Iloista kevään jatkoa kaikille..
Tuntuu, että tosi moni uskova kärsii masennuksesta ja ahdistuksesta näinä aikoina, käydään syvissä vesissä ja loputtomalta tuntuvassa ahdistuksessa. Jo tuntuu, ettei apua tule ollenkaan, eikä loppua tuskalle. Uskon, että Jumalalla on jokin suunnitelma, jonka on tarkoitus pian toteutua ja uskovia sekä valmistetaan, että toisaalta kiusaaja kiusaa heitä sitä ahkerammin. Yleinen tunne on, että nyt menee jo yli kestokyvyn. Vaikkei se tuskan hetkellä auta, on hyvä tietää se Raamatun Sana, että kaikki yhdessä vaikuttaa niiden parhaaksi, jotka Jumalaa rakastavat...ja "tietäkää, että samoja ahdistuksia kärsivät teidän kanssasisarenne"...et ole ainoa, joka on tuskan keskellä, vaikka siltä varmaan usein tuntuukin. Sille on myös loppu tulossa. Toivon Sinulle onnellista tulevaisuutta.
Voitko uskoa siihen, että elämällä on Jumalan sunnitelma ? Jos voit niin arvelen, että tullaksesi täydelliseksi ja oppiaksesi pyyteetöntä rakkautta ( eli nyt myötätuntoa masentuneita kohtaan ) sielusi on valinnut masennuksen elämänkokemukseksi. Tällä voi olla jokin tarkoitus jo tässä elämässä ( edellyttää uskoa jälleensyntymään ). Jeesus sanoi että kärsimys on sitä varten että tietäisimme mitä ilo on: Eli et voi tietää mikä on vasen käsi jos, et ole havainnut oikeaa kättä.
Toivottavasti en loukannut uskonnollisia tunteitasi mutta kaikilla elämänkokemuksilla on tarkoitus: Sinä tutkit nyt tällä kertaa masennusta.
Kaikki edellinen viittaa siihen, että masennus kestää vain niin kauan kuin olet tullut sen täysin ymmärtämään ja silloin sinulle selviää sen elämänkokemuksen tarkoitus. Pyri selvittämään elämänyhtälösi...tosin voi viedä pitkään ennenkuin ymmärrät miksi joskus masennuit.
Omat kokemukseni olen läpikäynyt ja nyt olen ratkaissut elämäni yhtälön keski-iässä ja voin todeta että elämäni ei ole ollut helppo, mutta kaikelle kärsimykselle on löytynyt syynsä.
Äläkä lakkaa uskomasta Jumalaan.