En ole pystynyt muutakuin huuli pyöreänä lukemaan näitä kahta 60 ja 70 palstaa, mitä tämä tämmönen on.
Aikuiset ihmiset riitelee ja känää niinkuin pikku lapset, jos joku vastaa toiselle ollaan heti kateita ja mustankipeitä.
Missä on lupsakka ajatustenvaihto, onko enää tässä iässä pakko olla suositumpi ja älykkäämpi kun joku toinen.
Luulen, että me ollaan saatu jo niin paljon käydyksi elämänkoulua, että niillä tiedoilla peitotaan moni yliopiston keltanokka.
Mua itseäni kiinnostaisi keskustella tällasella tavallisen ihmisen tasolla, ei mitään hienoja kirjasiteerauksia tai raamatunlausepätkiä, kaikenlaisista tuntemuksista.
Niinkuin esimerkiksi kuinka vuodenajat vaikuttaa elämään.
Olen itse niin pahoin "vaihtolämpöinen", että olen koko talven niinkuin horroksessa.
Jäsenet on niin kankeita joskus tuntuu että ajatuskaan ei juokse niin nopeasti kuin lämpimässä.
Ei kuitenkaan tarvitse mennä muutakuin muutama viikko uuden vuoden puolelle, kun alkaa mieli virkistymään ja heti kun ensimmäiset auringonsäteet lämmittää puiden kylkiä ja lämmöstä hohkaa pihkan tuoksu, silloin se hulvahtaa; veri kiertämään niin että posket punottuu.
Silloin alkaa katse harhailemaan vilkkuvasilmäisten paappojen suuntaan ja mieli tekee tuttavuutta tekemään.
Mutta ei ihan vielä, aurinko on liian matalalla, jalat on kankeat ja 60 palstalla vaan känätään.
Aikuiset ihmiset riitelee ja känää niinkuin pikku lapset, jos joku vastaa toiselle ollaan heti kateita ja mustankipeitä.
Missä on lupsakka ajatustenvaihto, onko enää tässä iässä pakko olla suositumpi ja älykkäämpi kun joku toinen.
Luulen, että me ollaan saatu jo niin paljon käydyksi elämänkoulua, että niillä tiedoilla peitotaan moni yliopiston keltanokka.
Mua itseäni kiinnostaisi keskustella tällasella tavallisen ihmisen tasolla, ei mitään hienoja kirjasiteerauksia tai raamatunlausepätkiä, kaikenlaisista tuntemuksista.
Niinkuin esimerkiksi kuinka vuodenajat vaikuttaa elämään.
Olen itse niin pahoin "vaihtolämpöinen", että olen koko talven niinkuin horroksessa.
Jäsenet on niin kankeita joskus tuntuu että ajatuskaan ei juokse niin nopeasti kuin lämpimässä.
Ei kuitenkaan tarvitse mennä muutakuin muutama viikko uuden vuoden puolelle, kun alkaa mieli virkistymään ja heti kun ensimmäiset auringonsäteet lämmittää puiden kylkiä ja lämmöstä hohkaa pihkan tuoksu, silloin se hulvahtaa; veri kiertämään niin että posket punottuu.
Silloin alkaa katse harhailemaan vilkkuvasilmäisten paappojen suuntaan ja mieli tekee tuttavuutta tekemään.
Mutta ei ihan vielä, aurinko on liian matalalla, jalat on kankeat ja 60 palstalla vaan känätään.
Vastaukset 123
Vanhimmat
känätä, riitapukari on kaivelemassa verta nenustaan tuolla 70 palstalla, mutta ei näytä olevan menestystä.
Reisjärven Pilkkeen loistava onkimies pikku-kalle nappasi sieltä reisjärven G-pisteestä aika kivan
nipukan. Ihan teki mieli kielellä maistaa, lipaista ja nuuhkia.
Tuore oli muikku. Ei kun pataan vain.
pikku-kalle ettei vaan oo sammas.
;-)) ennenkuin lipaset kielelläs.
Taisin puhua G;stä kun ilmaan lentoon tahdon
tai puhuinko G-avaimesta, jokka hukassa.
Mistä etsimään lähtisin että edes pikku-g:n löytäisin. Mietimmekö yön yli?
Lueksin kirjoitustasi nautinnolla, kopio kun ei ole käsiilä.
Hämmästelin tuota kohta ensimmäistä vastausta hienoon avaukseesi.
Mistähän saisimme hyvää vaseliinia palstoille, narisevat kuin vanhat ladonovet.
Olikohan se riitapukarille osoitettu vain tarkoitettu sille nikkiarvostelijalle, joka vaihtaa nikkiään itse kuin .... hevosta.
Täällä Benalmadenassa auriko paistaa täydeltä terältä ja lämpö kuin Suomen kesässä.
Jos minä olisin suna niin minä nauttisin elämästäni - en palstalle kurkkisi, tuskin canastakortteja plaraisin.
Olet todella säälittävä ukko.
tulenkin, mutta vasta keväällä kun olen taatusti varma, että siellä ei ole kylmiä sadepäiviä.
Tykkään helteistä, silloin mun suonissa kuohuu ja sisällä palaa tuli.
Ja etelän yötaivas on tumma, tähdet vaan tuikkii.....
Sinua jurppii ja närästää kuten muitakin ehken vielä enemmän. Kun tilaat Hesarin etkä tykkää urheilusta niin et jätä lehtä siksi tilaamatta etkä Erkolle valita urheilun paljoutta. Jätä ne sivut lukematta.
Tämä palsta on sikälikin mukava, että jokainen saa itse avata tai olla avaamatta jotain juttua,
voi kirjoittaa tai olla kirjoittamatta.
Siirry tuijottamasta omaa napaasi ja aloita ihmeessä hyvällä positiivisella jutulla.
Pikku-kalle sai ola pari tuntia palstalla ja ydessä jutussa oli viitisensataa lukijaa ja vauhti kiihtyi kun tieto levisi ja mummot heräsi.
Pois pois vaan.
Sinähän moitit känäämistä känäämällä itse - kuten kaikki muutkin.
Känääminen on ainoa asia joka teitä kiinnostaa vaikka muuta väitätte.
Ja olen koko päivän lukenut pikku-kallen juttuja, nauttinut hyvistä oivalluksista.
Enemmän pikku-kallea näille palstoille!
Ei mitää suupielet vaahdossa olevaa uhoamista vaan reipasta huumoria.
Jos mun kirjoituksesta sai sen kuvan että mua närästi, niin sille en voi mitään.
Minä tykkään huumorista ja tavallisista jutuista!
Tiedätkö, kun vielä pienempi olin niin tykkäsin pikku-tytöistä. Kotikylällä oli lomailemassa sisarukset Ami ja Monica. Varsinkin vaalean kiharatukkaisen Monican näkeminen sai pikku-kallen rinnassa jotain pompottamaan.
Nätti oli tyttö, mutta kun hän alkoi laulella niin
sitä olisi kuunnellut vaikka kuinka.
En kerro enempää ssatatte pian arvata ketä pikku-kalle tarkoittaa. Ujona poikana vain moikkasin - ehkä pikkuisen piikittelin - kuten sinuakin.
Tunnemmeko mahdollisesti jostain...
että ollaan tuttuja, jos ollaan niin sitte tiedät että en vähästä hätkähdä.
Mä en tiedä kuka oot.
Mutta missä on toiset mummot ja paapat, tulkaa nyt ketjuun ja jättäkää ne körttipuvut ja muut villahuivit komeroon, voi sitä joskus jutella ihan vapaastikin.
Pikku-kalle lähtee huomenna pilkille.
Tuossa on lähellä aika hyvä apaja-paikka siikaa saa ja matikkakeiton ainekset hyvinkin.
kotiolot ja huonon chatin voittaa. Rakastelukin on joskus parasta silloin kun on sellaisessa paikassa, että voi tulla yllätetyksi.
Nythän palsta on rauhallinen. Kukaan ei kuitenkaan ole aloittanut ainuttakaan hyvää keskustelua kun saivan hajupojan karhattua palstalta.
Kuinkahan pilkkiminen onnistuu.
Viekö kateus kalat vedestä ?
vanhakin innostuu..
Kertokaapa mikä on mieleenjäävin paikka missä ootte rakastellu niin että ette oo aiheuttanu muille ihmisille mitään hämminkiä. Semmosista en halua kuulla, vaan ihan niinku oman kullan kanssa kuhertelua :-)) kyllä te tiedätte....
Pikku-kalle oli - ihan tosi, olin minä aivan oikeasti meteorijärvellä joskus nätin tytön kanssa. Siellä järvellä oli saari ja lähellä kylpylä, jossa kun ei saa mainostaa niin saatoi ne meteteorikivet tippua ja yksi kivitippu melkein mun päähäni. Tyttöhän säikähti - ihan tosi. Se oli oikea hoitaja joten se hoiti hyvin pikku-kallea - ihan tosi.
Älä naura - mitä naurat.
Ei tä'mä olenaurun asia kun kerron -
sitten joskus.
Eihän ketään edes huvita kuulla mun tosi juttuani.
En minä ainakaan naura.
Mutta jos olisit kertonut jutun pilvettömästä taivaasta ja puikulaperunapellosta niin olisin hymyillyt ja silmistäni olisi loistanut lämpö.
Onhan siellä puikulaperunapeltojakin, mutta kun ranskanperunain tuonti Ranskasta on lopetettu niin meteorologit tai agronomit mitä lienevät viljelevät enemmän muita lajikkeita teollisuudelle
johonkin Tyrnävälle, Vihantiin tai sinne päin.
Manteli- ja puikulaperunat on hyviä mutta tarkoin keitettäviä mieluimmin höyrykattilassa.
Vimpelisä yks Niemi tekee hyviä ranskanperunoita, mutta niitä tuskin kaupassa myydään.
Niin siitä meteorologijärven jutusta piti kertoman, mutta kun on jo pikkutyttöjen nukkumaanmenoaika ja juttu ei ole aivan pikkutytöille tarkoitetu niin....
mennä sitte nukkumaan, ja huomenna vois vaikka keittää puikulaperunoita kuorinensa, maitokastiketta ja paistettua kalaa, rintaliiveissä virkeinä pidetyillä surviaisilla pilkittyjä kaloja...
Siikakeittoa huomenna nautimme -
hiillostettuakin olisi hyvä saada, mutta miten parvekkeella. Meren rannalla tietysti nuotiolla.
Katoksessa, laavulla jos vain tarkenee ja kerkiää.
Saamme taas aloittaa puhtaalta sivulta kun sensorit siivoaa.
Kun jättäisivät edes ne surviaisen toukat rauhaan !
Nukahdan ja unissani aistin savun ja siikakeiton tuoksun.
Keitetään se niinkuin Ohtakarissa kalajuhlilla.
Uniini tuli jo kesääkin....
Pidetään pirskeet Pirskerissä.
Nahkiaisia en maista edes nakhiaismarkkinoilla.
Ohtakari on kiva paikka vaikka kivinen on ranta siellä. Vattajalla vattan kanssa olisi kiva vaikka harjoitella Aatamin asussa ja vähän Eevankin - näytelmää tietysti !
Suomen paras hiekkaranta, jossa ei ole häiriköitä !
parasta hiekkarantaa Suomessa, viimekesän helteillä oli meno joskus kuin rivieralla.
Mutta ei koskaan niin täyttä etteikö jonkin hiekkapakan taakse voi kätkeytyä ja tarjota aatamille omenaa...
Sensori, täällä on yksi tuhma Eevantytär, joka houkuttelee pikku-kallea ottamaan omenan ja maistamaan ja haukkaamaan kiellettyä hedelmää.
Pikku-kalle on niin pieni, että korvantauksetkin ovat aivan märät vielä.
Mitä tällaisen houkuttelemisesta joron jäljille oikein voikaan saada.
Ei siikavelliä Ohtakarissa vaan ihan varmasti -
Kakkua Kakolassa !
Mitäs pahaa omenan syömisessä?
Omput on hyviä, mutta kun joku ilkeä täti saattaa kiusallaan antaa sellaisen omenan, jossa on madonreikiä. Niitä reikiä eikä kaikkia matoja tarvitse tietystikään syödä.
Pahinta on kun täti tarjoaa omppua, jossa on muumiotauti.
Pelkään, että minäkin muutun vaikkapa sen tädin tavoin -
muumioksi !
Metsässä mätäällä , olin ruotsissa, nyt jo edesmennneen mieheni kanssa, sotalapsi kun olen olime mamman ja papan luona lomalla.
Eikä oikein ollut paikkaa missä rakastella, nukuimme nimittäin heidän olohuoneessa, ja keittiö oli siinä ihan tuntumassa, ja sänkykin oli aika huononlainen.
Menimme retkelle, minä näyttämään papan pajunliotuspaikkoja , joita vielä muistin (pappa oli koritehtailija ja hänellä oli miehiä töissä tekemässä pajukoreja ja punoivat myöskin pullojen , (isojenkin) päälle koreja.
No siinä tuli mieleen , nuoria kun olimme että olis varmaan mukava rakastella luonnossa, no ei siinä voinut kuin antaa luonnolle periksi ja niin me rakastelime mättäällä, onneksi ei ollut murkkuja (muurahaisia) että ne olis häirinneet .
Murkuista tuleekin mieleeni eräs juttu, mutta voin kertoa sitten joskus jos siltä tuntuu.
Hyvää tätä vuotta vaan kaikille.
toivottaa Anna-Maija
Siunakooon , meninköhän mä ny liian pitkälle kertomuksessani, saas nähä poistetaanko kirjoitukseni, kun joulukuussa minulle toivoteltiin syntymäpäiväonnitteluja ilmoitustaululla, se poistettiin jo seuraavana päivänä, eli en edes tainnut ehtiä kaikkia toivotuksia lukeakkaan, siitä minulle vaan joku ilmoitti että sua onnitellaan.
Kysyin sittemmin valvojalta mitäs väärää siinä oli kun onniteltiin?? ,vastasi: SE OLI VÄÄRÄ OSASTO siksi poistettiin, eli naurettavaa on monet asiat ja niinsanotun p...n n...sta.
se siitä sitten.
Muistin siitä Sun jutusta, jotta olin eilen kertomassa omaa ikimuistoista kesäistä uimareissuani siellä kraaterijärvellä, jonka nimeä en nyt mitenkään jaksa muistaa...
Oletko Sinä koskaan käynyt Puotinniemessä tai Ruotsalolla kun Marinkaisten ohi ajellaan Vattajalle päin. Siellä on joitain pikkuisia metsälampia aivan tien varressa tiedä vaikka alkaisi polttaa... Onko pikku-kalle Anna-Maija tädin mielestä vähän enemmän tuhma?
Kerro Sinä ensin niin...
Sano vaan, että pikku-kalle on pikkutuhma ja poistata pikku-kallen tuhmat jutut aiva kaikki.
Eilen yksi tuhma kalle-artturi-setä teki niin ja ainakin tuhannen miljoonaa lukijaa huokaisi helpotuksesta.
Apteekin tädit kyllä vois tykätä kun sais myidä paaljon Hokmannintippoja ja Valeriaanaa kun
tädit ja mummut olis kumminki salaa paplta niitä luurineet ruudulta ja sydän olis ruvennu poukottamaan tuhatta ja sataa.
Ei vanha sydän sellaista kestä - ilman tippoja, jos sittekkää.
Hitsiläinen, sehän on mulle todella tuttua seutua, Marinkaisissa
olen juossut kilpaakin , siellä Marinkaisten kentällä, eli silloin oli hiilimurska ja kuopat kaivetiiin ite.
se oli joskus viiskytlukua.
Hmm nimi Ruotsalo on kovin läheinen sehän on mun omaa sukua.
Ja Lohtajallahan mun sukulaisia on serkkuja, tosin sukunimessä on heillä on erilainen viimeinen kirjan , Pappi pahus , tuo silloinen Kannuksen rovasti, Vuorisalo meni ja muutti isän sukunimen viimeisen kirjaimen joten meitä on sitten kahdenlaisia sukunimeltämme.
Että pieni on tää suomenniemi.
Ja prikules mä en oo sulle mikään täti muista se. ;)))) Vaikka sanotkin olevasi pikku-kalle, ;)))
Himangan Mikko on kovin tuttu, paljon tietää seurakuntansa ja lähieudun historiaa.
Joskus vuosia sitten sain kuunnella rovastin kerrontaa. Palstalla vaan ei saisi aivan kaikkea sanoa mitä sylki suuhun tuo.
Tuosta "tätittelystä" tulee mieleeni äitini hautajaiset aikoinaan. Rovasti piti kauniin puheen. Jäimme keskustelemaan kun edellisestä tapaamisestakin oli kulunut jo aikaa.
Minähän teitittelin rovastia. Hän sanoi heti:P...
mehän olemme sinut.
Monissa ohjelmanteoissa ja muuten en voinut toisten kuullen ilmaista tuttuuttani vaan käytin teitittelymuotoa.
Mennessäni aikanaan kihloihin ja sittemmin naimisiin niin vierailimme kerrankin erään tätini luona.
Minulla on tapa teititellä silloista morsiantani.
Täti kutisemaan äidilleni: "Teititteleekö P.. morsiantaan."
Muistan äitini kotona lapsuudessani, että äitini ja kaikki sisarukset teitittelivät mummaa ja paappaa.
tai ei, olen tosikko ja totuuten puhuja. ;)))
En siedä valheita, se on minun karmani, kuullut tarpeeksi valheita elämässäni.
Mutta en myöskään ole tehnyt mitään sellaista etten voisi olla sanojeni takana. Voi minua , se kyllä oikeesti harmittaa välillä.
Minä kouluja käymätön yritän elää niin että voisin vaikka huomenna kuolla.
Ei se elämä näköjään aina niin helppoa ole , sen myönnän.
Mutta se on elettävä kuitenkin aikansa.
on rönsyillyt jo moneen alueeseen, ja hymy naamalla luin tuota keskusteluasi pikku-kallen kanssa.
Mulla on myös "lukkarinrakkautta" Lohtajalle ja tämä mieliinpainuva hellä hetkikin sijoittuu sinne.
Olin miesystäväni kanssa palaamassa elokuisena yönä pohjoisesta kotiin, halusin näyttää hänelle Ohtakarin ja yö oli todella lämmin, meri tyrskysi tien pohjoisella puolella. Mieleni teki uimaan tyrskyihin. Siinä sitten kuohahti tunteetkin kuumiksi ja hiekkarannalla vesirajassa rakastelimme, täysikuu silloin tällöin pilkisti pilvenraosta.
Ainoa ikävä muisto on se että hiekkaa löytyi pitkän aikaa mitä ihmeellisimmistä paikoista.
Joskus olen piipahtanut ja aika kiva paikka on se leirikeskus. Rauhaisaa on sitten Vattajalla joka on turhaan annettu isojen poikien leikkpaikaksi ammunoineen. Suomen ehdottomasti paras ja pisin yhtenäinen uimaranta liki 30 kilometriä kaiketi.
Rantatörmien takana saattaa yllätykseksen törmätä vaikka Anskuun rakastelemassa. Viime kesänä koin yllätyksen, mutta poistuin koska olen oppinut, että
Anna Aina Naima Rauha Ensi Lempi Ville kuten joku lapsilleen nimiä antoi.
ketjuilla usein taito rönsyillä, ja kun rupeaa muistelemaan, rönsyilee, mikäs sen mukavampaa kun tulee muistikuvia monista asioista.
Hiekallakin on se taipunus että sitä voi löytää millaisista paikoista tahansa , vaikka korvasta *nauraa* ;)))
Vai on sinullakin yhteyksiä sinne pohojanmaalle, hauska kuulla.
Muuten en ole siellä kyllä vuosiin ollut, jaa-a taitaa olla peräti kymmenen vuotta kun , yksi serkuistani , joka asuu Kokkolassa kesät, tai sanotaanko melkein on mökillään Lohtajalla ja talvisin Espanjassa, haki minut silloin viikoksi luokseen , mieheni kuoleman jälkeen, silloin tuli Lohtajallakin käytyä.
Joskus kesäisin olen siellä ollut hänen mökilläään, mieheni eläessä, hänellä kun on mökki saaressa.
Voi siitäkin on kivoja muistoja, serkkuni kun kehui aina suurilla kalansaaliillaan, siikaa kalasti, kuuluu kalastajiin.
No kerran sitten mieheni kanssa läksivät kalaan aamulla aikaseen, verkkoja laskemaan , taisi olla toista kilometriä verkkoja, kun halusi näyttää meille että kyllä kalaa tulee.
Nauroinkin hänelle, no et sentäs tarviinut ainootas näyttää kun tulivat viiden siian kanssa,
eipä silti saimme siitä kyllä rantakalaa syödä , kun tekivät sitä vasiten meitä varten.
Ja maistuihan se toki.
Tällälailla ne asiat rönsyilee , ainakin joskus.
Tiedätkö Anna-Maija kaikessa niin tavarassa kuin ihmisissäkin on aitous kaikkein tärkein ominaisuus - kopiota löytyy aina.
Täällä keskustelussakin on parasta kun pystyy avautumaan omana itsenään. Sitä ei ole syytä harmitella vaan päinvastoin.
Minusta tuntuu, että tässä keskustelussa olemme saaneet hieman paljastaa itseämme ja siitä tulee hyvä mieli itselle ja toisille keskustelijoille.
Usein lapsikin mennessään kouluun menettää osan siitä ihmettelevästä, leikkivästä ja kaikkea uutta tutkivasta ja ihmettelevästä lapsesta ja - se on vahinko.
Viime kesänä koin itse moniaita tilanteita, joissa sain kuulla vanhojen jopa yhdeksänkymmentä täyttäneiden juttuja - kalajuttujakin juuri näissä samoissa maisemissa.
Seudulla on monia muitakin paikkoja lomanviettoon kuin Hiekkasärkät, joka varsinkin juhannuksen aikaan on täyttä kuin *Turusen pyssy.
Pietarsaareeen kannattaa poiketa ja ajaa sieltä Kallenkylään Seitsemän Sillan tietä. Siellä voi vaikka rakkaansa kanssa poiketa Morsiussaaren idyllissä. En käy mainostamaan mitään kun se ei ole edes soveliasta näissä keskusteluissa.
Omat jutut taas on paras kertoa vaikkapa rakotulilla.
kertaa olen ollut siikaverkkoja ja rysiä kokemassa Lohtajalla.
Eikä pikku-kallekaan hiekkapakan takana Anskuun enää törmää, tuosta tapauksesta on aikaa vierähtänyt lähes neljä vuosikymmentä.
Tai mikä sen tietää, kun tässä "rupatellessa" on talven kohmettama mielikin nuortunut.
Kuinka sitten kun ulkonakin on lämmin!
Siellä isojen poikien leikkikentällä on oikein hyviä tattipaikkoja, monia muitakin sieniä saa puron varresta ja kankaaltakin joskus hyvinkin.
Puolukkaa mainioilta kankailta saavitolkulla ja muita marjoja mielin määrin.
Kauniita kivitatteja, herkkutatteja saattaa innoissaan jäädä jopa mättäälle istuessaan hipelöimään ainakin alkuun kun ekstaa ei joka kankaalla kasva, maukkaitakin vielä ovat kun muuta myrkkyä ei ole kuin joskus hienoista ruudin käryä...
Juhlaviakin joskus löytyy. Parhaan jalan läpimitta on ollut runsas 10 cm ja lakki 30 cm
ja aivan ehtaa kaikki...
Nyt vain laittamaan sienimunakasta ja maistelemaan
kesää odotellessa ja unta nähden oikein komeasta
- sienipiiraasta.... jos vaikka vielä joskus saisin minäkin maistaa...
Tiedätkö mitä Kalajokilaakson emännän padassa tai kattilassa porisee kun hän keittää "piekonmuikkuja ?"
hyvinkin ja tunnen jutun Piekon Aukosta, hän asui Rahjan saaristossa ja viljeli piekkoja, hänellä oli tynnöri eteisessä ja kun mökkiin tuli kyläläisiä tunnisti Aukko tutuksi, kun eteisestä lorina kuului.
Piekon muikkuja jäin kaipaamaan. Ne ovat kovin harvinaista herkkua. Taitoa vaatii kuoriperunain keittokin. Itsellä oli tapana ennen höyrykattilassa kypsyttää ettei tule kuorimuusia.
Eigenheimer eli Lapuan Niku/Teiskon Eino oli myös hyvämakuinen syväsilmäinen peruna.
Pitoa pitkään Kuopion torille aikanaan toimitin ja Helsingin herkkusuille.
Maistelisimmeko joskus kalajokelaisen Rahjan Aatun kehittämiä Piekon muikkuja vaikka paikallisten siikojen kera?
Piekon muikkuja jäin kaipaamaan. Ne ovat kovin harvinaista herkkua. Taitoa vaatii kuoriperunain keittokin. Itsellä oli tapana ennen höyrykattilassa kypsyttää ettei tule kuorimuusia.
Eigenheimer eli Lapuan Niku/Teiskon Eino oli myös hyvämakuinen syväsilmäinen peruna.
Pitoa pitkään Kuopion torille aikanaan toimitin ja Helsingin herkkusuille.
Maistelisimmeko joskus kalajokelaisen Rahjan Piekon Aukun kehittämiä Piekon muikkuja vaikka paikallisten siikojen kera ja saahan niitä savustettunakin ihan tuoreeltaan Kalajoella nimittäin ?
Niinhän se on,sitä on jotenkin horroksessa ja
säästää enerkiaansa,ottaa kaiken hieman rau-
hallisemmin,kuin latautuisi kevääseen ja"retonki
kauteen".Eihän se lirkuttelu oikein luonnistu
toppa-puvussa.Ollaan kavereita kaikille ja
osataanhan me jo käytöstavat.
Tällä ja toisella palstalla on monta setää ja tätiä, jotka ei ole käyneet oikeaa elämänkoulua vaikka sanovat niin.
Ne on aina torumassa, neuvomassa, kieltämässä, haukkumassa, hätistämässä.
Ne ei pidä pikku-kallesta eikä varmaan minustakaan.
Ne ei osaa edes itse keskustella nätisti. Käy vaikka katsomassa, jos et muuten usko.
Lue sinäkin joskus edes vaikkapa:
Käytöksen Kultainen Kirja niin opit käytöstapoja jos et muuten.
Minä tykkään mukavista ihmisistä, niinku tuosta Anskusta -
sinusta en tiedä, voithan sinäkin tietysti muuttua ja oppia.
Kirjaviisaus näyttää olevan Sinun akilleen kantapää.
Elämän vuodenajat ja niistä puhuminen tuntuu pahalta, miksi?
Paul Tournier: Elämän vuodenajat on eräs mielilukemistani.
Musiikissa en koskaan kyllästy kuuntelemasta
Antonio Vivaldin neljää vuodenaikaa.
Tässä musiikissa on tunnelatausta huiluineen kaikkineen.
Niitä kuunnellessa huomaan jokaisessa olevan musiikin monivivahteisuutta ja tukka putkella menen konserttiin niitä kuulemaan niin kevättä, kesää, syksyä kuin talveakin.
Lähtisitkö joskus kuuntelemaan.
Uskon, että Sinäkin nautit.
tässä suhteessa meillä on sama maku musiikissa,ostin "vuoden-ajat" 80-luvulla ja
vieläkin sen tahdissa sukkaa syntyy.
Kapellimestari heilutti tahtipuikkoaan jo kolmatta vuosisataa sitten ja viulistinakin vailla vertaa.
Itse koin livenä sinfoniaorkesteria Hesassa 1950-luvulla ja Vuodenaikoja johti Sibeliuksen vävy Jussi Jalas.
Musiikkinautinnoista parhaita siltä ajalta oli Cantores Minoreksen konsertit ja silloisessa Suurkirkossa esiintymiset mahtoiko olla Harald
Andersen heitä ohjaamassa.
Kevyellä puolella Metrotytöt olivat pikkupojan mieleen vaikka
Lauantain toivotuissa ensimmäisenä usein esitetty Ave Maria Marian Anderssonin laulamana ja Kosti Vehasen säestämänä oli eniten mieleeni.
Viipurin Vihtori taas sai lapikkaan lattiaa takomaan.
että pamahti!
Olen kiinnostunut kaikesta kirjallisuudesta, luen erittäin mielelläni psykologista ja filosofista pohdintaa käsittelevää kirjallisuutta.
En vieroksu dekkareita ja joskus salaa peiton alla on joku rohkea rakkausromaanikin.
Viimeisin lukemani on "Hyvä sängyssä", kirjailijan nimeä en muista, mutta oli niin hulvattoman hauska kirja, ihan samaistuin päähenkilöön ;-)).
Ja mitä musiikki makuuni tulee, tule joskus viereeni kun lähden pitemmälle automatkalle, autossani soi vain sinisiä ja punaisia sävelmiä, huiluineen ja viuluineen.
Yksi mielimusiikkiani on Edvard Griegin Peer Gynth.
Olen varma, että nauttisit myös seurastani.
..eikös sulla Ansku ollu mies jo ennestään.
mulla ollut montakin miestä, ei kyllä viimeyönä löytyny peitonmutkasta yhtäkään ;-)).
Olen monta kertaa käynyt herrasmiesten kanssa teatterissa ja konserteissa; eikä ykskään oo tarttunu mukaan.
Joten se siitä, yhden kanssa nautitaan musiikista, toisen kanssa siikavellistä.
Sitten kun tulee vastaan mies joka täyttää kaikki tarpeet, en aikaile!
Näytelmäkirjallisuuden hahmoista puen päälleni kaikkein mieluiten juuri Peer Gyntin asun. Sen
tunnen sopivan kovin hyvin juuri siksi, että olen luonteeltani tuollainen seikkailija - tyttöjen narraajakin. Kaunis beduiiniheimon päällikön sieluton Antrakin lumosi nuoren miehen.
Anitran tanssi Giegin musiikissa näytelmään kiehtoo kuten kuvaus Vuorenkuninkaan luolassakin joka saa vilunväreet karmimaan selkäpiissä.
Naisen uskollisuus on näytelmässä kuvattu valtavan hyvin.
Haaksirikosta selvinnyt kaiken menettänyt nuoruudenrakastettu Peer -hunsvotti on tervetullut ja hän ottaa avosylin vastaan.
Oletko Solveig ?
Solveigin laulu on suuria rakkausmusiikin helmiä.
Vaasassa esitetään lähiaikoin Mozartin Taikahuilu,
jossa on peräti kolme Yön Kuningatarta - muistuttaisitko kenties enemmän heitä ?
Pidän kyllä Sinkun Vinkusta, miten mahtaa olla kunnon laita.
Eräs tuntemani tumma nuori mies karauttaa Valkoviirillään voitosta voittoon - raviradalla.
Joku sanookin, etä "Vaihtaa kuin .... hevosta",
ja palstalla monet muistuttaa toistuvasti, "joka vanhoja muistaa niin sitä tikulla silmään."
"Onni ei tule etsien se tulee eläen."Mutta myös, " etsivä löytää ja kolkuttavalle avataan."
Joku taas lähtee sutta pakoon ja tulee karhu vastaan.
Ei sitä koskaan tiedä millä oksalla piru istuu.
Joku taas väittää ettei makaavan kissan suuhun hiiri juokse !
Minä kuuntelen iskelmämusiikkia lapualta ja nautin elämästä. Mielipiteitä vaihdan nuorten kanssa ( yliopistossa sivistettyjä), enkä ole huomannut noin korkealentoista keskustelua heidän keskuudessaan.
Ovatko he epäonnistuneet? Mitä pitäis tehdä?
Entä mun korvat?
olen ottanut jo ohjelmistooni, jos olet saman aikaan katsomassa niin tarkkaile ihmeessä näkyykö yöntummaa kuningatarta ;-))!
Soiko Sinulla paikallinen Pöntisen radio. Kuuluuko sama ohjelma myös Seinäjoella Paitapiiskasta ja muualtakin.
Yliopistossa kuten koulussa yleensäkään ei juuri jaeta sivistystä.
Sieltä valmistuu - Opetettuja.
Siinä on mielestäni vissi ero ?
Lapulla tenavatähti- viulisti Antin Onni-isä pyrki vaikuttamaan musiikkimaun kehittäjänä..
Heikki Salo on ainakin kait tuonut viime aikoina oman lisänsä musiikkipuolella ,ketä muita Lapeudella on?
Piirron Eero ei kirjoita enää "sontakuorman päällä" Jussi Asun kappaleita.
Kerrohan kun en ole viime aikoina kuullut.
Anturamereltä lähtöisin olevan Kalevi Kiviniemen urkumusiikki viehättää.
Nuoruudessa kuuntelin usein kun Myrkyn poika Paul Norback soitti säveltämäänsä "Varisevat lehdet.
Muiden alueiden uudet tuulet kiinnostavat.
Yön tummina Kuningattarina esiintyy kait vuorotellen koloratuusisopraanot Anu Komsi, Anna-Kristiina Kaappola ja Margaretha Norqvist, joita kaikkia olen joskus kuullut.
Ken heistä on se oikea ?
Vai katsomostako pitäisi hakea ?
Jos kysyn niin taidat sanoa kuin Laihian flikka hialle pyrkivälle:
"Tuu jos tuut, mutta jos tuut, niin tuu toresta torstaina. Silloon ei tuu muita."
puolelta, mutta tiedän että silmäsi irtoaa harhailemaan vasta väliajalla, niin on ylväitä nuo yön kuningattaret.
En vielä tiedä iltaa, mutta ilmoitan palstalla.
Älä ihmeessä ilmoita palstalla. Minä en ikinä pääse samaan näytökseen kun peruutuspaikkojakaan ei ole. Papat palstalla varaa alta aikayksikön kaikki vapaat liput, jos ei muuten niin ihan vain kiusaa tehdäkseen vai tekisivätköhän?
on ensi kesänä musiikkinäytös ja mielenkiintoinen. Neil Hardwick ojaama musiikinäytös, kieltolain ajoilta.
Siellä oli muistaakseni lib. Puumalainen ja vastaavana Almila. En kyllä itse, iskelmämusiikin kuluttajana, kovin suuria perusta ko. musiikkilajista mutta ehkä...?
Hyvät jatkot teille täältä latomereltä.
Voi hyvät hyssykät,joko nyt pikku-kalle kasvoi isoksi hajupojaksi.
Pikku-Kalle oli minun sukulsis poika,että
et sinä oikein hyvin varmaan osaa metkia häntä.
Hän vain juoksenteli Theell;in jalkojen välistä,
kun oli niin pieni.
Et siis lähtenytkään pois,saihan sen arvata,
mihkäs sitä kotoaan lähtis.
Piirron Eero ja Aira olivat aikanaan hyviä tuttuja. Mukavia ja huumorintajuisia molemmat.
Tuttu-jutussa kysyttiin Aira-emännältä, jotta mitä tykkää kun Eeroa vilkuilevat ihaillen vieraat naiset. Aira naurahtaa:
- Mukavaa se on kun siitä muukki tykkää.
Tätä huumoria kaipaisi tällekin palstalle enemmän.
Sameli Peltomaa taisi tehdä paljon haitareita aikanaan. Jalasjärven Kannon kylästä lähtöisin oleva Oskar Merikanto taitaa yhdessä Alavuden Toivo Kuulan ja Heikki Klemetin Kuortaneen nokiottan kanssa olla merkittävimmät.
Kauhajokelainen Jorma Panula kapellimestarina on opastanut monet tahtipuikon heiluttajina maailmanmaineeseen.
Ruhalaissyntyinen Heikki Salo saattaa tuoda vielä paljon kevyemmällä puolella näistä nykyisistä.
Hajupoika (alkuaan häjypoika=nuorin, pienin, rääppöö) on vihdoin saanut pikkuveikan, mutta kahta en vaihda... ja arvatenkin toinenkin juoksee sieltä haarusten välistä, mutta annetaan lasten leikkiä niin kauan kuin on hauskaa.
Usko huviksesi, että tässä iässä on joskus mukavaakin kun oikein alkaa lapsettaa(kotipuolessa sanotaa; kakuttaa).
Joku varoitti joskus, että "leikistä tulee heikki !"
Nyt sitten alkoi härkäviikot ja reikäleivät, Ansku alkaa tositoimiin ja jättää tämän palstan.
Luen kyllä juttuja, mutta en ennätä kirjoittamaan, joskus voin kommenttia laittaa.
Oli mukava loppiainen.
Taikahuilussa tavataan!
Jatkan keskustelua mieluiten
[email protected]
Hajupoika/pikku-kalle/Leikki-Ville
Kyllä naisella on oikeus peruuttaa suomessa.
puhui tuhmia
Kirjoittanut: pikku-kalle, 7.1.2004 klo 17.21
pikku-kalle puhui palstalla tuhmia kalle-sedästä siksi pikku-kalle kavereinneen saa mennä.
Anteeksipyyntö kiltiltä kalle-artturilta ei auta oleskaa.
Vastaa
Aloittamasi keskustelu on palstojen parhaita kautta aikain.
Vaika tänään ei ole juuri kirjoitettu niin lukijoita on ollut satamäärin ja
"Voi hyvät hyssäkät" pikku-kallella oli kiva loppiainen ! Kiitos siitä kaikille mukana olleille ja Anskulle pusu poskelle !
Kiitos Anskulle, oli todellakin kiva loppiainen, minäkin intouduin kirjoittamaan, enemmänkuin koskaan.
Sinulle kiitos , sait sen aikaan.
Eli muistot rönsyli, johtuikohan se siitä että tuntuu tutulta kun huomaa että on samoja pohojalaisia, ikäänkuin samaistuu , kuin sukulaiseksi tuntee.
Kiitoksia myöskin pikku-kallelle.
en tiedä koska taas tulee kirjoitettua.
Kaikkea ei edes viitti täällä lukea, nyt tuli jotenkin vapautunut olo.
Hyviä härkäviikkoja ja reikäleipiä, sekin tuttu sanonta, sillä Joulu veti veronsa ruoasssa.
Naiselle nauravaiselle, ilopillerille aina kun tulet keskusteluun mukaan - ethän karkaja pois?
Vien häjypojalle terveisesi.
Voi hyvät hyssykät - nautin !
pakkia että tulin sanomaan, yleensä on huumori tallella ja sen avulla mennään eteenpäin ja pitkälle kuoppaistakin tietä.
Sullekin hyvää lopputalvea? vai alkaako se vasta nyt?
Kyllä me vielä joskus nähdään, oli niin hauskaa!
Kirjoittele joskus palstalle, seuraan sitä ja voidaan joskus, kun on aikaa, ottaa samanlainen hauska ketju.
Elämässä pitää olla joskus hauskaakin, nuorruttiin ihan silmissä.
myös hauskaa ja sellaiseksi sen tarkoitinkin.
Meitä oli vähän kirjoittajia, mutta toivotaan että lukijoillakin oli samat tunnelmat.
Pusut lämmittää :-))
Tulee juuri tv;sta ja tuo mieleen nuoruusmuistoja kun juuri kirjoitin tuolle naapurin musiikkipalstalle.
Tämä mielinäyttelijäni Turun seudun ajoiltani lauloi sen levylle kait 1965 ja eräs naiskolleega soitti sitä välitunneilla punastuttaen "kuopuksen" aivan keitettyä rapua muistuttavaksi.
En saanut tuota toosaa kiinnikään. Muistot jatkuvat kun Monican Lapponia seuraa.
Häneen, vaaleaan kiharatukkaan olin ihastunut lähes kuusi vuosikymmentä sitten - ensi ihastukseni, jota hän ei koskaan itse saanut tietää. Tiedän, että Anna-Maija saattaa lukea tämän ja sopivan tilaisuuden tullen kiusoitella - hänellä kun on mahdottoman hyvä muisti.
Yön Kuningatar olisi kiva nähdä.
Miten Anu Komsi, nätti tyttö eläytyy Louhen, Pohjan akan rooliin. Olen aina ajatellut Yön kuningattaren tummana viehättävänä viettelijättärenä.
Entä sitten Papagena ja Papageno saavatko he toisensa?
Menisimmekö katsomaan?
jotenkin häntäpäässä? Tuolla nuorempien palstalla halveeraat erästä naista joka sanoo säilyttävänsä itsenäisyytensä.
Leuhkit että yhtä miestä tavoitteleelee 3-5 naista. Itse olet hyvin epätoivoisen ja traagisen tuntoinen kun olet joka naista täällä vikittelemässä, sinä ei taida kuulua niihin tavoittelemisen arvoisiin koiraisiin?
En todellakaan ole vikitllyt palstalla ketään koskaan. Keskustelun ohjeissa puhutaan Flirttailusta hyvin suotavana puheenvuorojen elävöittäjänä - miksi sitä paheksutaan.
Jos niin hassusti kävisi, että joskus saan muutaman nätin vastauksen minäkin hyvässä keskustelussa niin olen onnessani.
Toivon, että ne jotka koevat minun olleen vikittelemässä itseään niin kertoisivat sen.
Palstalla se häiritsee asiallista keskustelua, mutta kun meilaten tulee viesti lähetän anteeksipyyntönä mustan ruusun.
Yön Kuningattaren aion tavata, jos se hänelle sopii ja kuulla ja nähdä Anu Komsin siinä roolissa. Hän näyttämöllä ja minä kiltisti omalla paikallani katsomossa. Tämä on todella asia
mutta keskustelua voinemme silti jatkaa.
En leuhkinut, esitin vain tilastoja ja tälle asialle minä en voi mitään kun haluan olla yhden naisen mies - jos joku Nainen sattuisi joskus haluta olla kanssani. Se taas on Naisen ja minun oma asiani - onko vai eikö ole.
Siitä en edes ala keskustelemaan enkä tivaamaan toisten intiimejä asioita.
liikoja. Olet jo liian käytetty, sekä tilastoissa että täällä palstoilla.
Taikahuilun tahdon. Pois palstalta turhanjauhajat
sillä karkottaa haluaisin.
Haikeana muistaen loppiaisen miuluisaa keskustelutuokiota.
Vaikka otsikko olikin:"Voi hyvät hyssykät" niin todella nautin. Vielä kerran kiitos avaajalle ja mukan silloin olleille.
kokeilla, kun pierasta töräytät oikein kunnolla.
Heippa vaan Papageno.
liput odottaa käsilaukussani.
Laitathan punaisen neilikan rintataskuun, että tunnistan Sinut?
Taikahuilussa tavataan!
Laitan vasta neilikan siemeniä iteelle. Kauanko kestää kun ne alkavat keväällä kukkia. Ehtinevätkö
edes Savonlinnan juhlille?
Onko se muuten edes ohjelmistossakaan?
Kotipuolessa ei huilu ollut paljon mistään kotoisin. Sanonta oli pikkupojalle; "Poika, myi huilus ja osta jouluksi lehmä."
Elomaan haitari oli sentään jotakin kun Latva-Luovan veljekset soitti ja Aspelundin maanmittarin Ami ja Moonika flikat lauloo kun Nikolainkaupungista tuli maalikyliin kesän viettoon. Nättiä likkoja molemmat ja osas laulaa raavasnaki.
Taikahuilusta viis prinsessan, oikeantahdon Paminan.
Lintukauppias saa mennä niin kauas kuin pippuri kasvaa.
Tunnetko sinä sen lintukauppiaan?
Lintukauppiasko, Pamina, Papageno, ylipappi Sarastro, Honostutus, Yön Kuningatar vai joku muu ? Keneksi minua luulet?
Jos minulla on vain povitasku ja sinne laitan niin...Pitäähän sinun kertoa kenen kanssa minun on määrä oopperan lavalla tavata - niin jäähallissa lätkämatsissa ja sinulla on kaksi siniristilippua jo valmiina...
Otsikossa on Taikahuilun ja jatkuu ....liput.
Mozartin Taikahuilussa on sopivaa heiluttaa vain Vapaamuurareitten lippua.
sivupersooneitasi ole tuntevinasi?
tullut kaikelle kansalle, ei enää mitään eliittiä.
Odotan jännittyneenä kuinka monta herrasmiestä istuu katsomossa neilikka rinnassa ;-))!
Minkä niistä?
Tässähän on muutakin tekemistä. Vastata vaikka sinun tyhmään kysymykseen.
Olenko koskaan saanut vastausta kun joku arvostelee palstan kirjoituksia nikillä, joka ei edes esiinny keskusteluissa.
Minusta on hyvä jos laittaa oman paitansa likoon ja katsoo kuinka siinä käy.
Keskustele aivan vapasti kenen kanssa haluat, jos on asiaa.
Minusta olen tehnyt kanssasi niin hyvää pr-toimintaa oopperalle ja Mozartin Taikahuilulle, että en yhtään ihmettelisi kukkakauppiaitten ihmettelevän vaikka Nikolainkaupungissa punaisten neilikoiden menekin yllättävää myynnin lisäystä.
Saisivat antaa minulle ihan ilmatteeksi kauneimman neilikan.
Oopperan väliajalla olisi taas Sinulle kahvin tarjoajia konjakin kera pilvin pimein !
on liossa silloin kun vedät viesteihisi nikkejä jotka eivät ole keskusteluun osallistuneet?
70/Antakaas kun kerron
- - -
Onnellinen mies
Eräässä maassa kuningas halusi itselleen onnellisen miehen paida. Tiedustelija lähtivät etsimään onnellista miestä, jotta saisivat viedä kuninkaalleen onnellisen miehen paidan.
Löytyi onnellinen mies,mutta hänellä ei ollut paitaa.
Kirjoitan tätä oman "työpöytäni" äärellä -
ilman paitaa !
Kirjoittanut: Hajupoka 14.1.2004, klo 13.18
saa vapaasti lukea mitä 70 palstalla kirjoitetaan?
Vapaudesta usein kerron myös keskusteluissa. Vapauteen kuuluu myös vastuun ottaminen.
Savolaisten alkaessa kertomaan niin silloin vastuu siirtyy aina kuin itsestään -
kuulijalle !
Lintukauppias Papagono,
munimassako olet
höyhenpuvussasi?
Kaunis Pamina
sinunko,
ei ikinä
sanon minä!
Lintukauppiaalle vaimo luvataa. Kas paikalle
ilmestyy meä kieltä puhuva ruma eukko.
Lintukauppiaskin tuota kauhistuu.
Pakoon jo lähdössä Papagena huomaan kaavun alta kuoriutuvan kauniin joutsenen kuin rumasta ankapojasta aikanaan
Kiten kauniin aarian ja dueton Papageno ja Papagena laulaankaan. Taikahuilun helmiä on.
H.C. Andersenin satuko oli tämä Ruma Ankanpoikanen, josta tuli kaunis joutsen.
Näkemämme ja kuulemamme Taikahuilun kohtaus jäi mieleeni kun lintukauppias Papageno tapaa ruman vanhan meän kieltä puhuvan eukon, joska oli päätetty hänelle vaimoksi antaa.
Kauhun hetket muuttuivat suureksi iloksi kun ryysyistä alkoi kuoriutua kaunis Papageno.
Miten kauniisti he lauloivatkaan tuon Papagenon ja Papagenan aarian - nautin todella!
Kumpa ymmärtäisimme enemmän katsella toisiamme sen ulkokuoren alle, jos on moni kakku kaunis päältä, niin ulkokuori voi pettää myös toisinpäin.
Simpukan sisälläkin saattaa olla kaunis helmi.
on Taikahuilu nähty ja kuultu, puvut ja lavastukset oli hienoja, myös huumoria oli sopivasti mukana, mutta mä pelkäsin koko ajan että joku esiintyjä putoaa orkesterisyvennökseen ja se vähän häiritsi.
Yleisön joukossa ei ollut kenelläkään neilikkaa rintapielessä, yhdellä miehellä oli punainen kynä taskussa, olikohan se kainouden merkki, jäi kysymättä.....
Jännitän niin mahdottomasti tuollaisia tilanteita.
Katselin ympärilleni enkä todellakaan huomannut punaista kukkaa kenelläkään. Kiireessä on unohtunut palstalaisille lupaamieni ruusujenkin lähettäminen - eipä ole yhteystietojakaan kuulunut.
Lintukauppias ja hänen mielitiettynsä Papagena oli parasta ja loppuhuipennuksen saanen tässä muistoksi unohtumattomasta eistyksestä jättää tähän kiitoksena toivoen, että ne joilla tilaisuus on saisivat sen myös itse kokea:
- - -
Taikahuilun loppusanat kehottavat ihmistä astumaan ulos henkisestä pimeydestä valon maailmaan. Ja mainitaan taas nuo kolme suurta temppeliä: Stärke, joka on usko Suureen Rakennusmestariin eli Jumalaan. Schönheit, kauneus, joka ihmisestä säteilee hänen ollessaan tietoinen suhteestaan Jumalaan ja kanssaihmisiin, Weisheit, viisaus, jonka ihminen saavuttaa työskentelemällä itsensä kanssa ja kuuntelemalla, lukemalla ja oppimalla.
Epistä, ei enempää pikku-kalle kuin Hajupoikakaan ole saanut pusun pusua.
Olisin nyt kuvitellut että edes toinen olisi saanut edes nätin poskipusun.
Kun ei niin ei. Hyvää kannttaa odottaa ja toivossa on hyvä elää.
Luen näitä viestejä vasta nyt.
Totta ihmeessä toivon, että luette mahdollisimman paljon ja sellaista mikä teitä itseänne kiinnostaa. Palstoilla kirjoitetaan niin paljon, että kaikkea on mahdoton lukea ja palata vanhoihin keskusteluihin.
Kerroin 70 palstalla tämän hyvänä keskusteluna jopa oppimismielessä.
Toivon ettei sensori tähän heti puutu.
MMMMMMMuuuuuuiiiisssssskkkkiiisssssss!
Toivottavasti osui ;-))
Laihialaasvitsiä tuloo aina mielehen. Lähtköhän meirän toimitteleminenki kohorallensa ku tulin sanoneheksi notta;
"Tuu, jos tuut, mutta jos tuut niin tuu toresta torstaina - silloon ei tuu muita."
Mä vastaan nyt tähän notta;
"Täs on jo puoli liikaa, sanoo laihian poika vaikkei ollu vielä saanukkaa."
Halsualaanen sanoos täs paikas parhan kiitoksensa, jotta:
"Kiitoksia ny törkiän kolokosti."
Tuo monenlaisia mielikuvia. Olen vain niin hämmentynyt ensinnäkin tästä keskustelusta, jota pidän hyvänä jopa malliksi - kiitos Sinulle.
Kaipasit positiivisuutta keskusteluun. Se täytyy meillä kullakin kummuta omasta sydämestä.
Kaikki teeskentely näillä keskustlupalstoillakin tulee aina esiin ennemmin tai myöhemmin.
Sinun ohjeesi ja toiveesi posittivisuudesta sai paljon ymmärrystä torstai-iltana.
Paidadaton poika voi olla valtakunnan onnellisin kuten jalaton, kengätönkin.
Tärkeätä ei ole omistaa paljon vaan nauttia siitä kaikesta hyvästä jota meille on Luoja suonut nautittavaksemme.
Olen Sinulle kiitollinen - laitan sen punaisen neilikan kun sen jostain löydän tai joku sen minulle antaa.
asia on se, että me emme saa enää muutettua mennyttä ja elettyä elämää, joten tehdään tulevasta parempi, otetaan menneistä oppia, eikä tehdä samoja virheitä.
Meissä on kaikissa puutteita, ei täydellistä ihmistä ole olemassa, mutta voimme silti tulla toimeen kaikkien kanssa, jos vaan haluamme.
Pikkusen pitää olla särmiä täällä kirjoittaessa, että mielenkiinto pysyy vireillä.
Kiitos sanoistasi, käyn lukemassa, mutta minulla ei todellakaan ole aikaa pitkiin kirjoituksiin.
Aioin mennä tanssimaan pitkästä aikaa, mutta tähän jumiuduin. Pyrin tutkiskelemaan näitten keskustelujen olemusta. Koen, että tällaisella viestintämuodolla on monia mahdollisuuksia.
Erityisesti ikääntyville ihmisille, joille kaikki on hieman hitaammin omaksuttavissa tämä on parempi kuin chattailu, jossa täytyy olla nopea lukemaan ja kirjoittamaan ja kyetä keskustelemaan monen kanssa tai valita keskustelukumppani.
Koen kanssasi keskustelun erinomaisen mielenkiintoisena ja livenä tutustuminen toi siihenpaljon uutta sisältöä.
Tunnen, että olet Taivaan lahja ja toivon Sinulle kaikkea hyvää elämässäsi kuten E:llekin hienosta suhtautumisesta Hajupoikaan.
Tilastonikkari veikkaa tämän olevan kiinnostavan ja luetun vielä huomennakin ainakin minulle? ?
hyvä olla rohkea, ennenkaikkea luottaa itseensä, ja toiseen ihmiseen.
Sinä olit luottamukseni arvoinen.
Taikahuilu oli taidenautinto ja kaikki keskustelut joita kävimme mielenkiintoisia, jatka samalla tavalla kirjoittelua, vähän piikitellen, se lisää mielenkiintoa ja aikaa myöten toisetkin havaitsee ne piikkisi tylppäpäisiksi vain keskustelun kimmokkeiksi.
Teroita kynäsi usein ja jatka kirjoittelua!
Tanssimaan en lähtenyt - chatissa kävin.
Juttelin kahden kaukaisen ystävän kanssa ja kerroin tästä oopperasta. Koti-ihminen oli onnessaan, että minut oli "viekoiteltu" täältä
ja uskoi tuolla olevan hyvän vaikutuksen.
Tutustuminen livenä muuttaa kummasti käsityksiä ihmisestä. Olen todella vieläkin äimistynyt
teidän molempien suhtautumisesta "häiriköivään" pappaan.
Keskustelun toivon jatkuvan.
Varsinkin musiikillisia nautintoja tarjotaan täälläkin. Tapiolan kamarikuoro levyttää täällä jo ensi sunnuntaina yhdessä loistavan kamariorkesterimme kanssa. Korsholman musiikkijuhlilla heitä voi kuulla 28.6. Mustasaaren kirkossa. Paljon muuta hyvää.
Kiitos, että sait minut hieman avartumaan - ehken häijy poika jää näin etäämmälle.
Taikahuilusta kuin pyhäkoulunopettaja antaisin muistolauseeksi:
- Pahuus ja vallanhimo on voitettu, ja ainakin päivänvalossa on toteltava Viisautta ja Rakkautta.
Lueksin viestiketjua.
Tuntuu niin mukavalta, että toivoisin lisää lukeakseni.
Kiitos avaajalle ja mukana olleille lukuhetkistäni.
Kiva että olet ollut lukemassa.
Aloituksen teki Ansku, ja asiat "rönsyili" monelle taholle
Oli loppiainen ja oli kivaa olla mukana lukemassa ja muistelemassa, joskus niikin.
Nyt en ole kuin lueskellut näitä ilmoitustauluja.
Mutta joskus taas kun innostuu , voisi kirjoitellakin.
Kun vaan saa aloitetuksi, ja "inspiksen".
Arkinen aherrus alkanut , vielä kuukausi lastenlasten hoitoa jokapäiväisesti.
Mitä hän sitä sitten taas tekee, no oikeastaan tekemistä löytyy , kun vaan saa aloitetuksi. Se se vaikeinta onkin ottaa itseään "niskasta". Ainakin pitää alkaa taas enenmmän lenkkeilemään, se jäänyt vähemmälle viimeaikoina.
Minusta tämä keskustelu on ollut yksi parhaita.
Kun olen "nikkari" niin seuraan myös jonkin verran suhtautumista keskusteluihin.
Hyvä asiallinen keskutelu herättää usein lisää asiallisia puheenvuoroja ja myös lukijoita, jotka lukevat myös duettojakin".
Ansku oli uusi tuttavuus ja sain tutustua Taikahuilun tiimoilla häneen. Milloinkahan me juomme ne nisukahvit. En halua hautaan mennä niin ison maksamattoman velan kanssa. Menemmekö joskus uimaan, jos ei rannalle, avantoon niin sitten halliin?
Mulle Luoja ei oo koskaa puhunu kiiruhusta halaastua sanaa. Istahda joskus ja anna pahimman kiireen mennä ohi.
Ne nisukaffeeet juoda sitten joskus,
En osaa sanoa milloin , olen nyt kuukauden päivät kuitenkin varattu lastenlasten kanssa, sovitellaan aikaa, sitten kun olet joskus täälläpäin Suomea.
Laita viestiä.
terv.Anna-Maija
Joku saa taas herneen nenuunsa kun tästä tulee chattia. Meilaten toivoisi palstalaisten yleensäkin nämä asiat hoitavan. En Sinua tahdo nuhdella - väriä tämä kaipaa.
Tulee jollekin mietittäväksi Hajupojan romanssit:
Senorita, Penelope, Saanan Saara ja muitakin on kuulemma ollut kierroksessa.
Olis vaan kiva tietää itsekin.
Minä laittaisin tämän Flirtti-osastolle ja sitä Netiketti nimenomaan keskustelijoilta toivoo.
Nokkapokkaa, sanasotaa, turpakäräjiä, eriseuraisuutta on jo aivan riittämiin.
Kollit alkaa muuten aivan kohta mouruamaan,
kotikattikin nuolee jo käpäliään.
Tiedä vaikka kosiomies kotiovelle kolkuttelisi.
Tiedä millaisia duettoja saamme kohtapuoleen päästä kuuntelemaan.
Pitääkö sitä todella odottaa maaliskuun kuutamoa?
Vaikka eihän tämä kuulu kuvioihin , kysäisenpäs, sinulta, tai hajupojalta,onko Peihton Ruusa Kokkolasta tuttu nimi. Hän eli joskus vissiin 20-30 luvulla , kulki talosta toiseen kerjäten kahvia tai mutta suuhunpantavaa, ja kertoi sitten käyvänsä maksamassa myöhemmin,
Ei hän koskaan maksanut.
Kurkisteli ikkunoista ja oli muuten pikkuisen pöhölö kuten pohojanmalla sanotaan ellei kaikki ole "kotona".
Ja kerran hänellä oli vatsavaivoja, vatsa ei toiminut, meni apteekkin, sai avun.
Tullessaan Läntiselläkirkkokadulla , vastaan tuli nuoripari kysyen , missä mahtaa olla apteekki??
Ruusa heti vastaamaan; menkää tuota keltasta fiirua pitkin niin kyllä apteekki löytyy, eli tällaista.
terveisin Anna-Maija
Tuli aikanaan hyvinkin tutuksi.
Mainio nauravainen ruustinna Lehtola kuoli äskettäin,oli kolleegojani - kerron siksi että teissä on paljon samanlaisia hyviä ja ilon sävyttämiä piirteitä.
Aiemmin seurakunnan rovastina vaikutti hajamielinen "professori" joka syventyi tutkimuksiinsa ja ruustinna hoiti käytännön asiat.
Kerran renki tuli kertomaan, että pappilan sauna palaa.
- Sanokaa rouvalle, oli vastaus.
Illan tullen rovasti tuumasi, että on aika lähteä kylpemään. Ruustinna kertoi, että sauna on palanut.
- Miksei mulle oo kerrottu mitään !
olen vaan ohimennen käväässy, juuret mulla on ylempänä keski-pohjanmaalla ja siipien kantavuutta oon kokkeillu pohoojanmaalla.
Lähisukulaisia on ripoteltuna pitkin rannikkoa, joten kyläpaikkoja piisaa, eikä trenkää pitkiä matkoja ajaa ku voi pistäytyä välillä kahvittelemaan mukavaan seuraan.
Joten Peithon Ruusa on mulle tuntematon.
Terv. Ansku
Sisuakin laihialta löytyy.
Vanhaisäntä teki kuolemaa vaivaastaloolla
ja perilliset tuli kattomahan ja järiestelämähän hautajaastouhuja.
Montakohan taksia tarvitahan tuli pohdittavaksi.
Tuumattihin jotta pari riittää, kävelköhön muut.
Lopulta vanhaisäntä nousi sängystä ylähä ja sanoo:
- Tuokaa mun housuni, kävellähän kaikin.
Lintukauppias Papageno haluan olla ja vaimokseni kauniin laualavan Papagenan haluan.
Maakuntalehdessä oli Taikahuilun arvostelu. Helin kanssa olen hyvin samoilla linjoilla esityksen suhteen, jossa oli paljon kiitosta.
Anu Komsi on komedienne, mutta juuri siinä hän
ei päässyt täyttämään odotuksiani.
Se on usein kummallista, että ammattitaidon lisääntyessä esiintyvä taiteilija menettää sitä esittämisen riemua, josta amatöörien esittämänä pääsee
puutteellisuudesta huolimatta nauttimaan.
Muistan takavuosina Hannu Ilmolahden Viulunsoittaja katolla pääroolissa - kerrassaan mainio
omaten ilmeisiä näyttelijänkykyjä.
Anita Välkki aloitti uransa Kaupunginteatterimme näyttelijänä 1946-51 ja kohosi maailmanmaineeseen.
Jännään mitä tulee nuoresta Marinkaisten pikkukylän Mari Palosta - luulen että saattaa jopa seurata Välkin tapaan...
Anita Välkki oli kuulemma Kokkolalaisen asentajan kanssa aviossa tullessan kuuluisuuteen, mutta niin sekin avioliitto rikkoontui. (juoruhan tämä).Oikeasti en totuutta tiedä, mutta ainahan ihmisistä juorutaan ;))
Satuin asumaan aikanaan likellä Anita Välkkiä, joten livenä monasti hänet näin läheisessä Järven kaupassa Jupperissa, (Espoossa)
Itse asuin "rajan" toisella puolen Vantaalla siihen aikaan.
Anitasta pidettiin hyvinkin , oli sellainen kansanomainen ainakin kun kaupassa kohtasin.
Jossain vaihessa hän myi talonsa ja muutti ,en tiedä minne.
On se kummallista kuinka taas tuli mieleen tuollainenkin asia.
Musiikissa kun palstoilla hyöritään useassa keskustelussa niin tuon Taikahuilun tiimoilta tuli esiin tuokin puoli. A.V. näytteli sitten muutaman vuoden Vaasassa vieläkin nuorena tyttönä.
Tulin arvostelleeksi Jari Sillanpäätä. Tein sen vuosisa sitten eräällä risteilyllä kun pöydässä keskusteltiin musiikista. Seurueen naiset olivat JS. faneja kun hieman arvostelin, että onhan meillä toki laulajiakin. Kerroin muutaman nimen. Kysyivät keitä he ovat. Kun sanoin. että maailmalla hyvin arvostettuja ja taisi silloin Japanissa olla heidän levymyyntilistansa kärjessä niin tytöt nostivat kytkintä...
Hyvä tavaton, japanilaiset arvostavat hyvää musiikkia. He tuntevat J.Sibeliuksen usein paremmin kuin me suomalaiset. Me emme taida tietää heidän musiikistaan ja kulttuuristaan juuri mitään vaikka se on suuri kulttuurikansa.
Nurkkapatriotismista ei minua voi syyttää - en menisi Matti Korkialaa, tangokuninkastakaan kuuntelemaan. Hän oli viime kevättalvella konsertissa jossa suurelle yleisölle tuntematon Tuomas Airola myös esiintyi ja todella sykähdyttävästi. Tangomarkkinain avajaisissa oli muuten myös.
Sopiikohan tämä vielä otsikon:Voi hyvät hyssykät" alle?
Keskustelu oli tarkoitettu mukavaksi lupsakkaaksi juttutuokioksi.
Joillekkin taisi aiheuttaa vähän enemmänkin kuin pelkkää kirjoittelua :-)).
Tänne otsikon alle mahtuu vaikka minkälaisia aiheita.
Sekoilen tuolla 40 parissa.
Eivät ymmärrä karhata pappaa poiskaan ja mukavaa jutustelua tuntuu riittävän keskusteluissa, joitta olen mukana.Jutustelua leppoisasti muistanen nuo ehkken kuluneetkin sanonnat:
- Elävät kalat uivat vastavirtaan.
- Jos haluat löytää lähteen, Sinun on mentävä vastavirtaan pienille puroille.