Onko kukaan teistä ollut kimpassa yli kahta
vuotta kenenkään kanssa? Hupaisaa lukea suuria
sanoja rakkaudesta kun tunnettu tosia asia on
että rakkaus astuu taloon vasta ihastuksen verhon
hälvettyä ja tähän kestää yleensä kahdesta
kolmeen vuotta. Nauruun repeän viimeistään kun
joku väläyttää rakastavansa koko sydämestään
jotakuta mutta ei ole ikinä edes puhunut
kunnolla "rakkauden" kohteelleen. Tää on
pilkunnussintaa mutta ihastus ja rakastaminen on
kaksi täysin eri asiaa.. itsekään en ole varma
olenko ikinä ketään todella rakastanut se on niin
vaikea käsite koska voiko kukaan todella väittää
osaavansa erottaa läheisyysriippuvaisuuden ja
tottuneisuuden rakkaudesta. Rehellisesti sanoen
minä en osaa enkä usko että kukaan teistäkään
osaa niille eroa tehdä. Kysyisinkin
mielenkiinnosta, miten te rakkauden määrittelette?
vuotta kenenkään kanssa? Hupaisaa lukea suuria
sanoja rakkaudesta kun tunnettu tosia asia on
että rakkaus astuu taloon vasta ihastuksen verhon
hälvettyä ja tähän kestää yleensä kahdesta
kolmeen vuotta. Nauruun repeän viimeistään kun
joku väläyttää rakastavansa koko sydämestään
jotakuta mutta ei ole ikinä edes puhunut
kunnolla "rakkauden" kohteelleen. Tää on
pilkunnussintaa mutta ihastus ja rakastaminen on
kaksi täysin eri asiaa.. itsekään en ole varma
olenko ikinä ketään todella rakastanut se on niin
vaikea käsite koska voiko kukaan todella väittää
osaavansa erottaa läheisyysriippuvaisuuden ja
tottuneisuuden rakkaudesta. Rehellisesti sanoen
minä en osaa enkä usko että kukaan teistäkään
osaa niille eroa tehdä. Kysyisinkin
mielenkiinnosta, miten te rakkauden määrittelette?
Vastaukset 15
Vanhimmat
Ei rakkaus välttämättä kato mitään
yhdessäoloaikaa tms. Rakkaus on subjektiivinen
kokemus, etkä sä voi sanoo kellekkään, miten sen
voi määritellä tai miten pitäs tuntee.
Mä en kyllä itekkään kovin helposti sanoisi
olevani rakastunu, koska mä en periaattesta usko
"rakkauteen ensisilmäyksellä", tarkoittaen sitä
ettei toimi mun kohdalla. Mut ei se silti merkkaa
sitä ettei se olis jollekkin hyvinkin totta!
Ja lisäks on viä sellanen asia, että mun mielestä
on väärin luokitella rakkaus tollai vaan kahden
ihmisen väliseks. Mä ainakin rakastan hyvin
montaa asiaa, ja oon sitä mieltä et jokasen pitäs
rakastaa ainakin jotain tai elämä ei tunnu
miltään...
Mä henkilökohtasesti rakastan bestistäni,
perhettäni, kesää ja aurinkoo, jne... Ja
ennenkaikkee elämää yleensä! Ja kyllä mä uskalla
nyt jo puolentoista vuoden seurustelun jälkeen
sanoo rakastavani jätkäkaverianikin! =) Mä
rakastan rakastaa. Rakastakaa kaikki toisianne!
Toi oli hienosti sanottu vaikka en ihan samaa
mieltä olekkaan. Rakastaa voi monia asiota,
ystäviä, perhettä yms. mutta mun mielestäni
rakkauden kohde pitää tuntea ennenkuin voidaan
puhua rakkaudesta. Siis pitää tietää viat siinä
kuin hyvätkin puolet ja hyväksyä ne. Suhteen
alkutaipaleella rakastetaan sitä kuvaa joka
henkilöstä on mielessämme luotu mutta vasta ajan
kuluessa kun tiedetään enemmän tunteidemme
kohteesta voidaan sanoa rakastavamme henkilöä
eikä itse luomaamme mielikuvaa henkilöstä. Eli en
myöskään usko olevan rakkautta ensisilmäyksellä
Kuten mä just sanoin, niin mä en usko pystyväni
rakastuun ensisilmäyksellä, eli siis
periaatteesta mä et usko siihen... Mutta mä en
vaan halua mennä sanoon kellekkään miten ne voi
rakastua, koska eihän sitä voi tietää mitä toinen
tuntee. Mä en usko olevani niin viisas että
voisin todeta että kukaan ei oo ikinä eikä
missään rakastunu ensi silmäyksellä, joten mä en
voi myöskään väittää valehtelijaks ketään ketä
niin sanoo... Elämä on täynnä ihmeitä, eihän sitä
koskaan tiedä=)...
mä oon seurustellu yli kolme vuotta ja voin sanoa
rakastani tätä jätkää yli kaiken!!!
Mutta kyllä niitä vastoinkäymisiäki matkalla on
ollu, mutta siitä tietää että suhde on hyvä kun
kestää kaiken!!!
Se on täysin jokaisen oma asia mitä pitää
rakkautena ja mitä ei. Tälläisten sanojen
merkityksen jokainen määrittelee itse. Eihän
vanhukset ja nuoret muutenkaan ajattele samalla
tavalla. Ei joku viisas tutkia setä oo sen
parempi sanomaa mikä on rakkautta ku mikä ei,
kukaa toinen. Mua ärsyttää ihmisten pilkun
nussiminen joka asiassa. Ja tämä foorumi sattuu
olemaan NUORTEN osasto...ehpä rakkauden
syvällisemmästä merkityksestä voisi keskustella
vaikkapa jollain muulla osastolla...
Tahtois vaan tietää että millä perusteella sä
käytät nuoruutta tekosyynä siihen ettei sun tarvi
käyttää aivojas? Yks suuri asia mikä erottaa
ihmisen eläimistä on ihmisen kyky kysyä
kysymyksiä... Ei nuori ikä välttämättä tarkota
sitä ettei vois osata ihan yhtä hyvin määritellä
rakkautta kun joku vanha narsukin, ja ihminenhän
voi olla filosofi jo syntyessään...
no tuohan nyt mukavaa luettavaa oli. kyllä
ihminen sen sitten itse tietää kun on rakastunut.
rakastanu ketää,sen huomaa heti,se tuntuu joka
paikassa,se on vaikee määritellä,koska jokainen
voi määritellä rakkauden eri tavalla,mut sen
oikeesti tuntee,vaik rakkaus onki välil
sokee,rakkauteen ei liity pelkästään onnelliset
asiat vaan myös surut...mut mun on vaikee elää
jos mä en saa rakastaa ketää ja saa jonku
rakkautta...eikä rakkautta ilmasta vaa puhumalla
vaa myös teoilla,kyl rakkauden ja ihastuksen
erottaa!jos vaan rakastaa....
tämä on nyt mielipide ja yleistys...
Mutta nykyään kaiken kaikkiaan hirvittävän monet
ihmiset käyttävät tätä tärkeää rakkaus-sanaa
vähän liiankin hennoin perustein... sen sanominen
tuntuu tulleen monille helpommaksi sanoa ja
samalla sen varsinainen merkitys on laimentunut.
En miekään usko rakkauteen ensisilmäyksellä...
kun siinähän näkee vain ihmisen ulkoisen
olemuksen joka ei kyllä paljoa loppujen lopuksi
kerro... vaan jos jollakin on taito nähdä ihmisen
sisälle yhdellä vilkaisulla niin olkoon sitten
niin...
Mutta rakkaus-sanalle on yhtä monta määritelmää
kuin maailmasta löytyy ihmisiä... niin se vain on.
*vastasinkohan edes kysymykseen* =)
Ollaan oltu yhdessä puolitoista vuotta. Olen 2-
kymppinen nuori nainen. Läheisriippuvuudella ja
rakkaudella on minusta selkeä ero. Kun rakastaa
toista, ei välitä hänen virheistään, vaan
ajattelee miten hieno ihminen hän todellisuudessa
on. Hänen kanssaan viihtyy, ja häntä ikävöi kun
hän on poissa. Rakkaus on monimutkainen juttu.
Sitä on turha alkaa analysoimaan ja
määrittelemään. Se on se tunne kun tapaat taas
rakkaasi eron jälkeen, tai kun menet hänen
syliinsä nukkumaan illalla.
Kaikkihan sen tietenkin itse määrittelee miten
haluaa. Mä luulisin että rakkautta on olla
aidosti kiinnostunut kumppaninsa hyvinvoinnista,
urakehityksestä ja pyrkiä auttamaan häntä kaikin
tavoin. Ja yrittää siirtää hänen tarpeensa omien
tarpeiden edelle. Ja toisaalta pitäisi rakastaa
häntä niinkuin itseäni. Muut täyttyvät mutta
viimeinen ei ja siksi epäilenkin olevani
enemmänkin vain riippuvainen hellyydestä ja
läheisyydestä kuin todella rakastavani
tyttöystävääni. Olenkin niin itserakas että
viimeinen kriteeri ei edes voi täyttyä.. ensin
ajattelen aina omat etuni ja vasta sitten muut.
Pystytkö sä luettelemaan rakkaastasi virheitä?
Ihan todellisia sua ärsyttäviä asioita? Jos
pystyt niin silloin saatat tuntea hänet niin
hyvin että voit puhua rakkaudesta. Jos näet hänet
täydellisenä otuksena, et näe häntä vaan
heijastuksen omista kuvitelmistasi.
oli muuten aika nappiin osunut kuvaus
mielestäni... olen ollu kihlattuni kanssa yhdessä
yli kaksi vuotta ja välillä on ollut synkempiäkin
hetkiä, mutta oikein tosissani en ole meinannut
erota...
se oli osuva teksti.
ajattelin kirjoittaa jotain tuohon viittaavaa,
mutta luin kuitenkin kaikkien kommentit loppuun
ja löysin kaikkea jännää..
pääasiassa samaa mieltä on kaikki..
omasta kullasta löydän vikoja pilvin pimein mutta
aivan sama. niinhän minussakin on vikoja. ja
kulta tietää sen. on luetellutkin ja minä myös.
sitten koitetaan saada vähennettyä niitä todella
ärsyttäviä puolia. ja ainakin sitten tietää jos
toinen jostain suuttuu, että joop, taas mä tein
sen.. hö.
mutta toinen taas huomaa että oivallus tuli niin
eihän siinä sitten mitään.
ja kuitenkin se on se sama kulta vaikka se
virheitä tekeekin tai toimii oman päänsä mukaan
vaikka veisi katuojaan. sieltä vaan pitää sitte
koittaa sitä noukkia takaisin. ja vaikka mennä
perään ryömimään viemäriputkeen jos tarve vaatii.
Rakkaus on sitä, kun haluaa olla toisen lähellä.
Rakkaus on sitä, kun ei ajattele aina itseään.
Rakkaus on sitä, kun osaa olla onnellinen toisen
puolesta.
Rakkaus on sitä, kun pystyy tarjoamaan olkapäätä
kun toisella on vaikeaa.
Rakkaus on sitä, kun pystyy olemaan paras ystävä
kullalleen.
Rakkaus ei kadehdi eikä ole mustasukkainen.
Rakkaus on sitä kun on onnellinen siitä hetkestä
kun on kultansa kanssa ja "unohtaa" kaiken muun!
mäkin oon sitä mieltä että se ei oo rakastamista
jos ei oo ees puhunu siinä pitäs olla kunnos
suhde...